Navidades

Hetki on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Sen verran on hektistä ollut syksyn mittaan, että ei ole blogin päivitys noussut prioriteettilistalla missään vaiheessa ykkössijalle. Mutta näin joulun aikaan sitä ehtii suorittamaan monenlaista rästihommaa: päivittämään blogin, lukemaan parin viime kuun Juoksija- ja muutamat muut postilaatikkoon kolahtaneet lehdet, ja ehkä ottamaan hetken aikaa ihan iisisti.

Harjoituskausi alkoi marraskuun alussa, joihin aikoihin selvisi myös, että sen olisi voinut aloittaa myös aikaisemmin. Mutta en ole turhia kiiruhtanut. Parasta kuntoa ei ole laskettu helmikuun puoleen väliin, vaikka silloin pitääkin jo kulkea. Toisaalta tällä taustalla mikään ei ole varmaa, vaikka tekisi mitä. Harjoittelussa selkeimpänä kehityskohteena ja muutoksena aikaisempiin talviin on ollut selkeä ja suunnitelmallinen panostus voimapuoleen. Voima on tarttunut aika mukavasti, mutta juoksuun sitä ei ole vielä alettu siirtää. Se tapahtuu Tammikuussa, ja sitten alkaa nähdä, mikä on ollut käytännön vaikutus.

Sain tuossa myös parisen viikkoa sitten päivitystä elimistön (ylikuntoon liittyviin) arvoihin, joita on seurattu suhteelliseen tiuhaan viimeiset pari vuotta. Pientä parannusta oli siellä ja täällä, ja useimmat täysin vinksallaan olleet arvot olivat jo viitearvojen rajoissa - kuitenkin vielä siellä huonommalla puolella. Kortisoli ("stressihormoni") tosin edelleen huitelee aika korkealla. Palautumista voisi kuvata ehkäpä niin, että jos normaalitila ennen ylikuntoa oli 100%, pahimmillaan ylikunnon aikana 10%, niin nyt ollaan ehkä jossain 75%:ssa. Hitaasti parempaan päin. Toisaalta päässä riittää edelleen tutkimattomia alueita ja yksi ylimääräinen nesteen tai puolikiinteän aineen täyttämä epänormaali ontelo tai rakkula, joten varmaksi ei pysty mitään sanomaan. Mutta näillä mennään - toivottavasti myös joskus vielä tullaan.

Jouluja & take it easy!

Nolla kolmetoista

Vuosiluvut 1.11.2012-31.10.2013

Määrää: (Suluissa 2012)
Reeniä: 435h (523h)
Harjoituksia: 439 (361)

max:      3% (2%)
vk:       10% (6%)
pk2:      6% (8%)
pk1:     68% (65%)
kevyt:   9% (8%)
voima:  4% (11%)

Noususumma: n.50000m (n.40000m)

Matkaa:
Jalalla:    3703km (3348km)
Hiihtäen:   568km    (93km)
Pyörällä:   251km      (3km) (+ n. 1500km työmatkapyöräilyä, jota en laske mihinkään)

Lajeittain:
Juoksua:    235h (235h)
Vaellusta:      30h (22h)
Hiihtoa:      45h (8h)
Pyöräilyä:      13h (0h)
Vesijuoksua: 1,5h (2h)
Koordinaatio: 10h (22h)
Suunnistusta:   55h (37h)
Voimaa:       18h (43h)
Pelejä:      0,5h (2h)

Kuukausittain:
Marraskuu: 31h 275km (47h 423km)
Joulukuu:     29h 275km (59h 501km)
Tammikuu: 43h 227km (48h 426km)
Helmikuu:   35h   68km (45h 322km)
Maaliskuu:   55h 412km (40h 401km)
Huhtikuu:     37h 395km (30h 314km)
Toukokuu:   37h 366km (18h 196km)
Kesäkuu:     33h 302km (17h 159km)
Heinäkuu:   46h 411km (17h 168km)
Elokuu:       31h 353km (17h 142km)
Syyskuu:         29h 322km (16h 157km)
Lokakuu:         31h 298km (16h 141km)

Suunnistusta:
55h 15min (36h 34min)
516km (352km)
Kilpailuja: 42 (22, joista 14 tosissaan - muissa toipilaana)
Sprinttikisoja: 15 (11).

Muuta:
Sairas: 8 päivää (6 päivää)
Loukkaantunut: 71 päivää (11 päivää)
Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 68 (59)


- Aika paljon normaalia kautta pienemmiksi jäi moni luku. Toki edelliskauteen verrattuna on monella sektorilla ”parempia” lukuja, mutta se vuosi menikin puoliksi ylikunnon takia pelkkää mielenterveysliikuntaa harrastaen. Edelliskauden taakat painoivat myös selvästi vielä tällä kaudellakin. Numeroiden valossa se näkyy Marras-Joulukuussa, kun en saanut vielä harjoitella, kuin max. 8h/viikko. Eniten se näkyy ehkä kuitenkin tuloslistoilla. Vaikka onnistuin monissa itselleni tärkeissä kisoissa tekemään hyvän tai erinomaisen suorituksen, niin tulokset sinänsä jäivät varsin mitättömiksi. En vain ollut fyysisesti sellaisessa kunnossa missään kisoissa, että menestystä olisi voinut tulla. Uskon, että edelliskauden taakat painoivat kintuissa ja elimistössä enemmän kuin koko kauden aikana suostuin itselleni myöntämään. Ei ollut 100% Mädi missään vaiheessa.
Toki yksi suuri vaikutus on myös luvulla 71, joka löytyy loukkaantunut -sarakkeesta. Koko helmikuu ja vähän ylikin meni polven (plica) takia lähes yksinomaan hiihtäen – pystyin juoksemaan vain kerran viikkoon (matolla jotain kovempaa). Sitten murtui kylkiluu pari kertaa. Ensimmäisen kerran maaliskuussa, ja toisen kesäkuussa viikkoa ennen Jukolaa, joten Jukolakin jäi väliin. Kokonaisia lepopäiviäkin tuli siten sievoinen summa. Ne vaikuttivat monella tapaa negatiivisesti harjoitteluun ja jouduin tekemään aika paljon kompromisseja. Omaa suunnitelmaani en päässyt oikein missään vaiheessa kunnolla seuraamaan.

Kaikesta huolimatta vielä huhtikuun alussa näytti yllättävän hyvältä. Maajoukkueen sprinttileirillä Barbaten hoodeilla vauhti oli täysin vertailukelpoista kehen tahansa – ja nyt puhutaan siis sprinttisuunnistusvauhdista. Mutta tuon leirin jälkeen samanlaista kulkua / hyvää tunnetta ei ollut enää koko kautena (fyysisesti siis). Vaikka joissain kisoissa fiilis olikin hyvä, niin vauhtia ei vaan löytynyt – yleensä se kertonee paskasta kunnosta. Oli siellä sentään muutama sellainenkin kisa, jossa vauhtia löytyi, mutta harvassa ne olivat. Enkä ole harjoituspäiväkirjasta löytänyt syitä siihen, miksi noina muutamina kertoina vauhti oli suhteessa parempaa – tai muina kertoina huonompaa.

Olin siis fyysisesti heikko. Kirjaimellisestikin, sillä yhden selkeän puutteen havaitsin viime kauden aikana, ja se oli voima. Kaikki loukkaantumiset olivat vielä sellaisia, että ne käytännössä estivät juuri minkäänlaisen voiman tekemisen, ja se jäi todella vähälle. Ja kun edelliskauden jäljiltä voimatasot olivat muutenkin alhaalla, niin siinä varmasti yksi iso syy hitauteen.

Jotain positiivistakin. Taidollisella puolella tapahtui kehitystä. Pystyin tekemään suurimmassa osassa sprinttikisoja ja harjoituksia hyvän tai erinomaisen suorituksen. Selvästi paremmalla prosentilla, mitä aikaisempina vuosina. Tai en tiedä kasvoiko taito sinänsä. Ehkä ennemmin puhuisin parantuneesta suorituksen hallinnasta.

Yhteenveto:

Taito sprintti: Taidollisella / suorituksenhallinnallisella puolella kehitystä ja pääosin hyviä / erinomaisia suorituksia kisoissa.
Taito maasto: Status quo ante ylikunto. Joissain viesteissä tein normaalia itseäni enemmän virheitä. Tämä johtui siitä, että jouduin fyysisesti liian koville. Henk. koht. kisoissa suunnistin pääosin hyvin.
Fysiikka: Syy, miksi menestystä ei tullut.


What next:

Tulevalla kaudella elimistö on vuoden verran kauemmin ehtinyt palautua ylikuntotilasta. Toivon, että se alkaa näkyä ja tuntua. Voimatasot korjataan ja nostetaan samalla uudelle levelille – tätä varten piti hommata valmentaja Newcastlesta asti. Yritän olla loukkaantumatta, vaikka kivet ja kumpareet kuinka huutelisivat ilkeästi. Harjoittelen hyvin ja toivon, että pystyn seuraamaan suunnitelmaa. Mutta...

you must remember this
A kiss is still a kiss
A sigh is just a sigh
The fundamental things apply
As time goes by.

Nautitaan elämästä. Tavoitteet on edelleen korkealla.

Play it, Sam

PWTouriengteering - China 2013

Kotiutuminen Kiinan PWT-kiertueelta on käynnissä, pyykit odottavat pesua, kartat mapitusta ja aivot unta... Kirjoitin tuon muuten jo eilen, mutta hyydyin kesken kaiken. Ne on jo tehty. Enää pitää päivittää blogi, sitten on kotiutuminen suoritettu. Ehkä pitää myös vielä nukkua pari päivää.

Reissu oli hieno, kisat, kokemukset, ruoka, ihmiset ja paljon muuta. Väsymys tosin on tällä haavaa aikalailla käsin kosketeltavissa, mutta sou not.

Jokunen 10 päivää tuli Kiinassa vietettyä. Ensin (ilma)tie vei Pekingiin, josta heti seuraavana aamuna (rauta)tie vei noin tuhannen kilometriä koiliseen Changchuniin. Changchunissa juostiin prologi + pari kisaa. Näiden jälkeen siirryttiin pienten lentokenttäjumitusten jälkeen takaisin Pekingiin, jossa ohjelmassa oli vielä yksi kilpailu. Ensimmäinen kisa meni huonosti, loput kolme hyvin. Niissä sijoitukset olivat tasaisesti juoksukunnon asettamalla tasolla, 15 paikkeilla.

Changchunin kisoista prologi, joka oli keskarin ja sprintin yhdistelmä mittakaavaa myöden, oli kohdaltani varsin heikkoa suorittamista. Koukin heti kättelyssä, eikä koukkiminen varsinaisesti siihen loppunut. Heikko esitys.

Prologin jälkeen samana päivänä juostu sprintti oli sen sijaan erinomaista suorittamista. Saattaa näyttää helpolta kartalla, mutta rastit olivat melkolailla piilossa ja varsinkin alkupään väleillä sai olla täydessä vauhdissa hyvinkin tarkkana. Loppu olikin sitten melko fyysistä suorittamista, joka ei tällä hetkellä kuulu vahvuusalueisiin. Suoritukseen voi kuitenkin olla tyytyväinen.

Seuraavan päivän keskimatkalla oli tarjolla varsin nautittavaa ja nopeaa maastoa. Hitain kohta taisi olla 10-11 välin maissipellolla pujottelu. Muuten sai heiluttaa jalkoja aika vapaasti. Nyt osasin suunnistaa jo metsässäkin. Nautin.

Pekingin sprintti juostiin vanhan kesäpalatsin maisemissa/raunioissa. Upea miljöö, kuten kuvasta voi päätellä. Rata tarjosi muutamia varsin haastavia reitinvalintoja, joista yhdellä otin 10 sekuntia pataan. Muut osuivat. Tuohon en kuitenkaan uponnut, vaan fyssiikan puutteeseen. Muuten hyvää ja hallittua tekemistä alusta loppuun, kuten kahdessa aiemmassakin startissa. Ol hianoo.

Alla kartat ja reitit kisoista:

PWT China 2013 - Changchun Prologue

PWT China 2013 - Changchun Sprint

PWT China 2013 - Changchun Middle

PWT China 2013 - Beijing Sprint

Tuloksia, (parempilaatuisia) karttoja ja muuta voi käydä  kujuilemassa osoitteesta: www.pwt.org
Kuvia reissusta täällä.

OijOijOij!

Noin 25-Manna

Viikonloppuna – ehkä – järjestettiin jossain pohjoismaassa noin 25 osuuksinen Manna. Itse saatoin juosta noin seitsemättä osuutta, jolla oli kartan mukaan mittaa noin 5,5km. Aikaa meni noin 31 minuuttia, sisältäen noin 45sekuntia virhettä. Osuussijoitusta on noin niinkuin mahdoton sanoa. Tulokset tulevat noin vuonna 2023 eli noin kymmenen vuoden kuluttua, jos silloinkaan.

25-Manna 2013

MPS - Suunnistuskulttuuriteko

Olen ehdottomasti sitä mieltä. Taisi olla nyt kolmas kerta, kun Mikonpäivän (sprintti)suunnistus järjestettiin sprinttinä. Se, että jollakulla riittää rahkeita (ja intoa ja halua) järjestää useampana vuonna peräkkäin laadukkaita sprinttejä on erittäin arvostettavaa. Sprinttejä järjestetään Suomessa monella tapaa. Niin sanotusti vasemmalla kädellä hepistä kiinni pitäen samalla kun juoksee ja tyhjentää virtsarakkoa, JA sitten niin kuin täällä - erittäin laadukkaasti, ja kaikki (mahdolliset) asiat huomioon ottaen. Työmäärä on varmasti loputon, kun kisat tuodaan näin ytimeen. Mutta erinomaiset järjestelyt ja kisat jälleen kerran. On se varmasti omalta osaltaan palkitsevaakin. On se myös kilpailijan näkökulmasta huikea fiilis juosta tällaisessa ympäristössä lukuisien katsojien keskellä. Nautin todella. Kiitos Mikko.

Itse kisassa tarjottiin sopivalla suhteella melko tiukkaa säksätystä, reitinvalintoja, jotka eivät olleet ilmiselviä, mutta joilla kuitenkin oli sen ratkaisevat 3-5 sekuntia eroa. Erilaisia tehtäviä sopivassa suhteessa. Ja kun vauhti lyödään sinne 3min/km huitteille, niin ei se virheetön navigointikaan mitään helppoa ole. Jokainen sekunnin puolikas lasketaan.

Omalta osalta sanoisin, että kisa sujui suht hyvin. Ei mitään täydellistä suoritusta, mutta tekeminen oli hyvää. Hallittua ja jatkuvasti edessä.
Suunnistusvirhettä tein vain 4:lle (5sek), jossa en ensin havainnut vaaleanpunaista kartasta. Toisaalta en ole varma etsinkö edes sitä. Opettelin alueen mallikartasta, johon ei ollut merkattu kiellettyjä alueita - uskoakseni. Ainakaan muistiin ei tallentunut ylimääräisiä esteitä ko. alueella.
Reitinvalintavirhettä tein viiltävän analyysini perusteella väleillä 5-6 (5 sek), 7-8 (3 sek) ja 23-24 (3sek). Muut valinnat koituivat omaksi voitoksi tai vähintään tasapeliksi.
Vauhti on se mikä se on ja yhdessä tämän suorituksen kanssa se riitti tähän.

Reittihärveli

MPS 2013

Se oli kotimaisen kisakauden päätös. Vielä on kisoja, mutta ne tapahtuvat eri mailla ja mantereilla. Hiukan lähempänä lännessä ja paljon kauempana idässä. Niistä sitten tuonnempana.


ps. Mädin seuraavan suunnistuskulttuuripalkinnon saa se, joka väsää reittihärvelistä javattoman version.

Day of Defeat

Ei tullu menestystä viikonloppuna. Ei tullu.

Keskarissa taso on sitä luokkaa, että tuolla radalla ei juuri virheitä sallita. Ainakaan niillä jaloilla. Vajaa minuutti sitä tuli. Ei jatkoon. Ei.

SM-keski kars. 2013

Viestissä oli huomattavasti paremmat jalat alla. Mutta virheetöntä menoa en pystynyt toteuttamaan. 1,5min piti merkata sarakkeeseen. Virheetöntä menoa olisi tarvittu, sillä sen verran annettiin ulkokaarta matkan aikana. Pari kertaa sain homman vielä korjattua ja hilattua itseni letkaan, mutta kolmannella kerralla oma lippu oli jo liian kaukana muista vastaavista, varsinkin kun otti siihen vielä 20sekunnin seisoskelut. 11:sta jälkeen loppu tulikin aikalailla ilman edessä näkyviä selkiä ja vaikka kuinka yritti puskea, niin käkeen tuli pelkällä jalalla. En ole nyt (vielä takaisin) sellaisessa kunnossa kuin joskus, että jos tuli koukku tai pidempi hajonta, niin letka(n kärki) vain juostiin kiinni. En ole. Toivon, että ensi vuonna taas olen. Se on tarkoitus. Viestiin olin henkisesti hyvin latautunut. Joukkueella ei ollut mitään tavoitetta, mutta itsellä oli. Sanomattakin lienee selvää, että se ei täyttynyt ja siksi pettymys on vahvasti läsnä. Viesteissä aina suurempi.

SM-viesti 2013

Syksyn SM:t on paketoitu. Tavoitteena oli nauttia suunnistamisesta, ja sen tein. Siksi hienoja kisoja kaikki. Menestystä ei tullut, joskaan en kovin kummoista odottanutkaan. Silti olin fyysisesti heikompi kuin odotin olevani. Loppukesän harjoittelu - ilman mitään spesifiä focusta - oli kuitenkin ihan kohtuullista. Mutta ei vain lähtenyt kulkemaan missään vaiheessa. En tiedä painaako viime vuoden taakat vielä kintuissa ja koneessa. Ennallani en vielä ole - se on selvä, vaikka suunta ylöspäin onkin. Kovin hidasta tämän ankkurin nostaminen vain on. Mutta on tässä vielä syksyä jäljellä. Ja kisoja. Isoja ja pieniä. Kotimaisia ja kansainvälisiä. Nautinnon kautta.

Loppuviikon oleelliset

Ohjelmassa oli ensin Hervanta osa 3.
Aikamoinen surkeiden sattumusten sarja oli koko päivä. Todellinen pe 13. Mies ehti juuri ja juuri viivalle, mutta keskittyminen ja kulku jäivät matkalle. Kisassa jäi matkalle sitten yksi rastikin.

Hervanta-sprint III

Kellokoskella juostiin seuraavana päivänä pari, sinänsä mukavia haasteita tarjonnutta, sprinttiä. Ei nyt puututa epäkohtiin tässä. Tekeminenkin oli yhtä selkeää virhettä (1.osan 2.rastilta lähtö) lukuunottamatta hyvää, mutta kulkua ei ollut nimeksikään kummassakaan startissa.

Tuplasprint 1

Tuplasprint 2

Alkuviikon oleelliset

Suomen paras?

Muikkukippo

Ai niin... Oon mä juossut 3 starttia sprinttiharjoituksia.

Loppuviikon oleellisiin kuuluu 3 starttia sprinttikilpailuja.

-

inglorious Bastard

En selvittänyt karsintaa kunnialla. Päädyin Bastard-finaaliin. Siellä ei kunniaa ole edes morning glory:ssa.

Kartat alla:

SM-Pitkä 2013 k

Karsinnassa mulla oli hyvä taktiikka, mutta ykköselle mennessä en noudattanut sitä. Se siitä.

SM-Pitkä 2013 bf

Pitkä'O'matka

Bussissa istutaan ja vielä pitkästi. Edessä o pitkän matkan SM-gurgelot. Omalta osalta 15000 kartat on jääny suhteellisen vähälle käytölle parin viime vuoden aikana. Viikko sitten sentään kävin eGamesissa arpomassa, että onkohan tuossa apukäyrä vai polku. Yleensä se oli polku. Syötteellä voinee luottaa siihen, että kyllä se on apukäyrä. Matka on lähes sama 15km kuin viikko sitten, mutta nousua lienee tuplat ja polkua korkeintaan kymmenesosa. Viikko sitten kulutin 1h 40min ja samaa tavoittelen sunnuntainakin. Saman verran käytti samalla matkalla samassa maastossa Rilli vuonna '87 MM-katsastuksissa. Sillä irtosi 18. sija, voittajan juostessa 1.29. Siinä vertailupohjaa tämän kisan kuumimmille ennakkosuosikeille, jotka ovat varmaankin Thierry Guergiou, Jani Lakanen ja Arto Holappa.
Ennen finaalia pitää kuitenkin selvittää lauantain karsinta kunnialla, mutta olen luottavainen. Kävinhän sentään SM-esikisoissa hölkkäilemässä viime kesänä ja kirjoitin itselleni tiukat ohjeet miten tänä viikonloppuna pitää suunnistaa.

Pitkien jälkeen focus vaihtuukin sitten nopeammin kuin bensan hinta Pyhäsalmella. Suuntaan nimittäin suoraan Kuopioon syömään muikkuja. Saatan jonkun sprintinkin siinä juosta, jos muikkujen syönniltä ehdin.

Cordy

Kun kompassi osoittaa Four Sigma Foods:n verkkokaupaan, kannattaa muistaa alennuskoodi "Mädi".

"Mädi" koodilla 5 euron alennus koko ostoskorin loppusummasta, ja ostos voi sisältää mitä tahansa verkkokaupan tuotteita.

Yli 70 euron tilaukset lähtee ilman postikuluja. Asiakkaan on mahdollista siis jakaa isompi tilaus 75 euroisiin köntteihin ja saada 5 euroa alennusta jokaisesta + vielä ilmaiset postit.

Oma suosikkini on Instant Cordyceps, josta voi lukea lisää alla olevista linkeistä. Suosittelen testaamaan.
101 - Cordyceps
The King of Training Boosters
Science

Tutkimuksissa on todettu Cordycepsin hyödyiksi urheilijan näkökulmasta mm.:
-Tehostaa ATP-tuotantoa
-Parantaa hapenottokykyä
-Nopeuttaa palautumista


Cheers to that!

Laajavuori Extreme Total Supreme

Ei nyt niin kovin extreme, eikä kohdallani edes total supreme, sillä juoksin vain 5km. Mutta Laajavuori!
Puolustuksekseni totean, että piti juosta koko total supreme 20km, mutta viikon takainen nuha ja sitä seurannut jälkitukkoisuus, joka oli vielä lauantainakin hieman läsnä muutti suunnitelmat. Mietin pitkään, että lähdenkö ollenkaan, mutta kyllä hyvää tapahtumaa pitää lähteä tukemaan.
Mutta juoksin siis tosiaan vain sen vitosen, kuten myös kaksi vuotta sitten. Aika oli nyt 15 sekuntia huonompi, mutta lähtökohdat kisaan aika erit (sekä puolesta että vastaan), joten ei johtopäätöksiä.

Let's Run 2013

All Night Hawk Long

Viime viikonloppuna juostiin Oslon länsipuolella Vestmarkan mystisissä metsissä all time first Night Hawk viesti. Kahdeksan osuutta, 4 yöllä ja 4 päivällä. Mistään suurviestiin liittyvästä on turha puhua samassa lauseessa, mutta hieno ja kovatasoinen tapahtuma oli saatu aikaan. Näkisin, että kyllä tässä pohjaa on suuremmankin tapahtuman luomiselle, siksi hyvätunnelmainen kisa oli. Maininnan ansaitsee myös leimausjärjestelmänä käytetty EmiTag, joka ainakin itsellä oli ensimmäistä kertaa (leimaus)käytössä. Uskomattoman toimiva systeemi ja erittin miellyttävä tavalliseen emitiin verrattuna. Toivottavasti tästä saadaan nauttia tulevaisuudessa ihan kaikissa kisoissa.

Ankkurin jengi ei ollut ihan ykkösmiehistöllä liikkeellä, mutta siitäkin huolimatta tulokseksi kirjattiin kohtuullinen 10. sija. Sama henkilö sai juosta sekä yöllä että päivällä, ja meillä tuplaajia oli kaksi.
Itse olin toinen tuplaajista: osuudet 1 ja 8. Yö-pätkä meni kohtuullisesti ja päivä hyvin. Tiedä johtuiko siitä, että edellinen yösuunnistus oli Tiomilassa, mutta yöllä alkumatkasta oli hieman hakemista, enkä oikein tahtonut löytää sopivaa omaa rytmiä menoon ja väleillä tuli vähän seilattua. Sitten tein selkeän virheen, jonka jälkeen päätin, että nyt homma haltuun ja vain ja ainoastaan omaa työtä. Loppu tulikin sitten puhtaasti.

Päivällä jalat olivat todella väsyt. Harjoitusväsymystä oli jo valmiiksi reissuun lähtiessä, eivätkä suht'raskas model-event ja edellisenä yönä juostu yö-osuus varsinaisesti asiaa auttaneet. Päätin, että koska vauhtia ei löydy, suunnistan edes puhtaasti, ja niin aika pitkälti myös tein.

Tulokset

Hieno reissu ja hieno, hieman rennomman oloinen viesti kaikenkaikkiaan. Kartat alla.

Night Hawk 2013 - 1.osuus yö

Night Hawk 2013 - 8.osuus päivä

KRV13 - cuatro

Viimeisen päivän hapotukset alla. Halusin nauttia enemmän hienosta ja vaativasta rinnesuunnistuksesta ihan itsekseni kuin letkoissa rymyten. Viikon fyysiset ja henkiset rasitukset painoivat jo jaloissa ja päässä, eikä keskittyminen ollut enää kovin hyvällä tasolla. Hauskaa se suunnistaminen silti oli.

KRV 2013 4

Vulgot davás.

KRV13 - tres

Tämmöstä puolestaan tänään. Puhuteltiin taitoa vähän eri taajuuksilla, mitä parina aikaisempana päivänä. Oli kyllä hienoa. Jussin kartoilla on myös aina ilo suunnistaa.

KRV2013 3

Olisin varsin tyytyväinen päivän suoritukseen, mutta pari herpaantumista tuli. Rasteille 6 ja 13, joille tuli turhat virheet.
Kutoselle olin hyvin kartalla ja luin kohteet matkan varrella, mutta vajaa 70 metriä ennen rastia ajatus katkesi, ja piti hetken aikaa seisoskella, ennen kuin sain itseni kartalle.

13:sta olin tulevinani varmasti oikealta, mutta empä tullutkaan.

17:sta toki tuli myös isompi virhe, mutta en tiedä, miten sen olisin suoraan löytänyt. Mielestäni menin käyrää pitkin jyrkemmän yläreunassa - tasaista oikealla, mutta silti rastista alakautta huti. En tiedä oliko siinä heittoa - GPS antaa vähän viitteitä siihen. Todennäköisintä kuitenkin on, että en vain nähnyt korkeustasoa tarpeeksi, kun oli niin tiheää.
Niiden lisäksi tein vain pienempiä koukkuja + yhden kyseenalaisen reitinvalinnan 6-7 ja yhden selkeästi huonon reitinvalinnan 16-17.

Siihen olen tyytyväinen, että jaksoin hyvin maaliin asti, eikä maalissa oikeastaan väsyttänyt lainkaan. Ei jalkoja, eikä miestä.

KRV13 - dos

Tämmöstä tänään:

KRV 2013 2

Ykköselle, ysille ja 15:sta tuli vähän turhaa ässää välillä.
Lisäksi 9:lle ja 12:sta pikkukoukut rastille.
Kympille tein pöhkön reitinvalinnan, jossa hävisin yllättävän paljon. Oli varma tulla rastille, mutta eiköhän tuo suoraankin olisi löytynyt. Kenties puskassa on joku urakin mennyt, en tiedä.
Kolmanneksi viimeiselle tuli sitten isoin suunnistusvirhe - 25 sekunnin luokkaa, kun en suunnistanut enää tarpeeksi tarkasti.

Sellainen fiilis jäi, että kovempaakin pääsisi, kun ei oikein kunnolla hengästytä. Semmoista aggressiivisuutta puuttuu menosta. Tiedä sitten, että vaikuttaako tuo kylki vielä. Hiukan se tuntuu.
No huomenna, kun vaihdetaan vaaramaisemiin, niin liian aggressiivisuuden puuttuminen saattaa olla ihan hyväksi.

KRV13 - uno

Järjestelyt yskähtelee pahemman kerran useammalla sektorilla, joka lienee kaikille jo selvää, joten ei siitä sen enempää. Kyllähän se ihmetyttää, kun MM-kisat on Suomessa, kilpailukeskus 26km päässä, ja pitää tosissaan miettiä, että lähteekö sitä katsomaan pitkän matkan finaalia paikan päälle vai ei.

Alla eiliset suorat ja käyrät:

KRV 2013 1

Illalla sitten katsomaan viikon kovatasoisinta kilpailua. Luvassa lisää tätä:

Vamos!

Herwood II

Se oli paska suoritus. Kauden huonoin tähän mennessä ja tämän jälkeen. Sanomattakin lienee jo selvää, että käkeen tuli.
Hengitys pelasi ehkä juuri sen 90%:sti, ja viimeinen rutistus juoksusta jäi puuttumaan. Sen huomasi selkeästi vauhdikkaammilla pätkillä kun yritti kiristää vauhtia. Valitettavasti, kenties samasta syystä, myös keskittyminen oli vain 90%:sta. Tekeminen oli kurjaa. Sinänsä sujuvaa, mutta laiskaa suunnistamista. Homma ei pysynyt tarpeeksi edessä - tai oikeastaan se kyllä pysyi, mutta ei tarpeeksi selvänä, ja sen takia tein reitinvalintavirhettä ja yhden 10sekunnin umpikujaan juoksun. Sinänsä homman pitämiselle edessä selkeämmällä käsityksellä ei olisi ollut mitään fyysisiä tai taidollisia esteitä. Suunnistin vain laiskasti. Selkeimmin tämä tuli esille 11-12 välillä. Olin mukamas mielestäni opetellut alueen ulkoa mallikartasta, enkä sitten jaksanut kisan aikana tarkistaa kartasta omien muistikuvien paikkaansapitävyyttä. Omasin täysin vääränlaisen kuvan ko. alueesta, jonka johdosta tein ensin väärän reitinvalinnan ja senkin jälkeen vielä toteutin sen aivan väärin. Ei hyvää päivää.
Jos jotain positiivista, niin kylki ei kipeytynyt kisasta juurikaan, vaikka pari kertaa tuli vastaantulevien kanssa törmäiltyäkin.
Onnittelut myös ratamestarille. Rata oli erinomainen. Reitinvalintaa oli tarjolla jatkuvalla syötöllä niin kuin pitääkin.

Hervanta Sprint Tour 2013 - 2

Ribs

"Elättelen toiveita, että se tuosta paranisi hyvinkin nopeasti juoksukuntoon ja Jukolassa pystyisin jo roimimaan täydellä tohinalla. Ei se ainakaan niin kipeä ole mitä Materassa, joten omaan perstuntumaan perustuva toipumisarvio on positiivinen."

Joopa joo. Siitä on nyt kohta kolme viikkoa kun mursin sen luun ja vieläkin se vaivaa. Jukola jäi väliin ja katsastukset jäi väliin. Ei puhettakaan, että viikko sitten olisi pystynyt juoksemaan kovaa, saatikka kisaa metsässä. /kele!

Selkeetä kehitystä on kuitenkin tapahtunut viimeisen viikon aikana, ja juhannuksenakin pystyin jo juoksemaan pidempää rauhallista lenkkiä suhteellisen kivuttomasti, kun ei tarvinnut liikoja hengittää. Ja tulihan siinä viiteen päivään pitkälti toistasataa kilometriä juostua, suurin osa pikkupolkuja maastossa. Syvään hengitys sen sijaan ei vieläkään täysin suju. Suoritin asian puitteissa empiirisen testin, jossa juoksin muutaman kerran laskettelurinnettä ylös. Jaloista irtosi, sykkeet nousi ja reidet sain jumiin, mutta hengitys toimi ööbaut vain 90%:sesti - pinnalliseksi jää.

Huomenna olisi tarkoitus palata kisojen pariin, kun Hervanta-sprint-tour jatkuu Tampereella. Nähtäväksi jää, miten happi kulkee. Otetaan käyttöön koko tämänhetkinen 90% hapenottokapasiteetti, juostaan kisa, lähdetään malabadaan syömään lammasta, ja sitten kotiin katsomaan netistä, että mihin se riitti.

No Jukolauta

Kylki ei parantunut ajoissa juoksukuntoon. Jukola jää väliin. #!

TKU-sprint

Aika pitkä aika on siitä, kun on viimeksi tullut Varsinais-Suomessa juostua kesällä. Yleensähän tulee siellä päin juostua huhtikuussa ja sitten heti perään Halikko-viestin koejuoksut lokakuussa. Nyt oli tarjolla oikein turnee.

Perjantaina aloitettin sprintillä. Onnistuin jatkamaan hyvien sprinttisuoritusten sarjaa. Homma oli hallittua, sujuvaa ja hyvin edessä. Paikoitellen tuntui vauhtiakin löytyvän, vaikka sellainen räjähtävyys on edelleen täysin kateissa. Kartta alempana.
Lätsä-OP:n kanssa oli tiukat väännöt taas kerran. 3 sekuntia jouduin nöyrtymään. Palttiarallaa puolet radasta oli samaa maailmancupin kanssa. Sai vähän vertailupohjaa, vaikkei tietenkään suoraan voi verratakkaan. Piti se silti mielenkiinnosta laskea ajat samoilta väleiltä:

Turku-sprint - MC vertailu

Turku-sprint 2013

Lauantaina oli Kaarinan Uran kotikaupungissa Kaarinassa keskimatka. Oikein hyvä sellainen. Uraa tosin ei ollut tarjolla. Sain aikaiseksi kohtuullisen suorituksen ilman suurempia virheitä. Semmosia 10 sekunnin koukkuloisia tuli kuitenkin useampi. Minuutin luokkaa yhteensä. Kartta alla.

Turku-sprint keskimatka 2013

Sunnuntaina mentiin sitten niin syvälle etelään, että vaihdetiin jo toiselle kotimaiselle. Tarjolla oli kesäisen raikas kymppimatka - Kotkan murteella kyösti. Se oli silti ihan riittävästi, ainakin mulle. Jalat olivat aika väsyneet aikasemmista kisoista. Tuntuu, että elimistö palautuu hyvin, mutta lihaksisto (tai hermosto) ei oikein tahdo sitä tehdä. Kisasta sinänsä ei mitään suuria tarinoita syntynyt. Yhden kylkiluun onnistuin taas murtamaan. Pari kilsaa ennen maalia heitin alamäessä turvalleni ja nyrkki jäi rintalastan ja kovan maan väliin. Hetken siinä keräilin, ja juoksin maaliin. Vaarallisia nämä kisat viikkoa ennen kisoja.
Elättelen toiveita, että se tuosta paranisi hyvinkin nopeasti juoksukuntoon ja Jukolassa pystyisin jo roimimaan täydellä tohinalla. Ei se ainakaan niin kipeä ole mitä Materassa, joten omaan perstuntumaan perustuva toipumisarvio on positiivinen.

Harrastuksia pitää olla

Rahaa tulee ja rahaa menee.
Niin se vaan on.

Tre x TRE

Tästä nyt on jo aikaa, mutta laitetaampa silti:

Hämeen AM-sprint 14.5.2013

Nämä olivat sen sijaan tässä vasta juuri tällä viikolla toteutuksen alla. Kiitoksia Lammikolle hyvistä treeneistä.
Jalat olivat mustaa makkaraa Jukola-leirin jäljiltä, mutta ajatus puolukkahilloa.

Lapinniemen reeni

MPS2012 rata reeninä

Jukolaleiri jämsäläisittäin

Se, kuinka suurta Jämsänkoskelaisuutta oli Jämsässä tarjolla, lienee selvitettävissä lopullisesti vasta vajaan kolmen viikon kuluttua. Joka tapauksessa pari hyvää harjoitusta oli saatu aikaan. Valitettavasti en ollut itse kaikkein parhaimmillani. Perjantaina juostiin yö-harjoitus useamman seuran voimin, ja lauantaina pari treeniä ihan itse. Ensimmäissä puutteita oli juoksuvauhdissa ja toisessa juoksuvauhdissa ja kolmannessa juoksuvauhdissa. Sunnuntainakin juostiin ja puutteita oli juoksuvauhdissa. Viikolla tehty harjoittelu painoi jaloissa yhtä paljon kuin oletin, ja sunnuntaina jalat olivat jo aivan loppu. Nyt pari päivää yritetään palautua ja toivotaan terävän iskun löytyvän keskiviikoksi.

Tarjolla olisi ollut myös sprinttileiriä kuopiolaisittain, mutta säästin ne harjoitukset kesämmälle. Sitä ennen kuitenkin sprinttileiriä tamperelaisittain.

Sprint Me Up, Scotty

Viime viikolla oli ohjelmassa sprinttiä koko rahan edestä. Alkuviikosta Tampereella Hämeen AM-sprinttiä ja viikonloppuna Mikkelissä SM-sprinttiä. Suoritukset olivat hyviä kautta linjan, mutta kulkua ei tullut.

Tampereella suoritus oli erinomainen ja riitti voittoon.

Mikkelissä tein karsinnassa ensin perushyvän juoksun. Pari reitinvalintavirhettä, yhteensä 7sekunnin luokkaa, mutta muuten suoritus oli sellainen sujuva ja virheetön, jolla irtoaa heikommillakin jaloilla karsinnan 6. sija. Karsinnan reittihärveli.

Finaalissa suorittaminen oli yhtä lailla sujuvaa, mutta jouduin merkkaamaan kartan reunaan 11 sekuntia reitinvalintavirhettä. Naisvuoren päälle olisi pitänyt runtata suoraan, kun kiersin vasemmalta, ja loppulenkillä vielä tein 3sekuntia loppuaikaa heikentäneen valinnan 18-19 välillä. Lisäksi 17 rastilla tuli muutamien sekuntien ihmettely, koska rastiympyrässä oli rakennus, jota ei ollut kartalla. Sinänsä ihan käsittämätöntä. Samanlainen mökki, mutta pienempi, minkä takana rasti oli. Onneksi siinä ei mennyt sijoja, joilla olisi ollut jotain merkitystä. Niihin meinaa oli matkaa hiukan enemmän kuin muutamia sekunteja. En tiedä onko se vika nyt jaloissa vai missä. Fyysisesti olin ainakin heikompi, mitä karsinnassa, vaikka ei se sen huonommalta tuntunutkaan. Sija 25. ei todellakaan ole sitä, minkä takia harjoittelua suoritetaan. Mutta kun vastoinkäymiset vain tuntuvat jatkuvan, niin ei auta itku blogissa. Jos keksin mikä auttaa, niin kerron sitten. Finaalin reittihärveli.

Mila 013

Tiomila vuosimallia 2013 on taputeltu.
Ankkurin joukkue marssi läpi yön nousujohteisesti saavuttaen neljänneksi parhaana suomalaisjoukkueena itselleen 14. sijan. Ihan hyvä. Itse tosin tarjosin, viimeaikaisen aikamoisen alavireisyyden ja huonon FinnSpring viikonlopun seurauksena tulitukea kakkosjoukkueessa.

Juoksin aloitusosuuden. Vaihdoin kakkosletkassa reilun vitosen kärjestä, ja puolisen minuuttia ykkösjoukkueen jälkeen. Suunnilleen samaisen vitosen verran otin koukkua. Yö-harjoitusten puute näkyi itseluottamuksen puuteena varsinkin alkumatkasta, jossa en uskaltanut ottaa ihan niin paljoa omaa valintaa ja tehdä niin paljoa omaa työtä kuin olisi tarvinnut. Letkan kärkeen tuntui aina eksyneen joku tunari, joka veti joka ikisen suon ja vihreän läpi - tai sitten olin itse väärässä letkassa. Ensimmäisen isomman koukun jälkeen letkan tunarointi alkoi sitten pikkuhiljaa riittää ja aloin tehdä enemmän omaa työtä ja ottamaan omia valintoja. Koko reissusta varmaan 2km tulikin juostua niin, etten nähnyt muita valoja lainkaan. Aika eri tavalla tuli juostua, mitä ykkösjoukkueessa olisi tullut juostua. Pieni hauskanpito kakkosen miehille sallittakoon. Ja hauskaa se vaan olikin. Nautin yö-suunnistamisesta aivan suunnattomasti, vaikka kompassi tanassa useimmilla väleillä meninkin. Kisan jälkeen laitoinkin hankintalistalle uuden lampun, jottei tarvitsisi lainahepeneissä enää kekkuloida.

Juoksufiilis oli erinomaisen positiivinen yllätys. Jalat ja keho toimivat aivan eri tavalla mitä viikko sitten tai mitä viimeisen kuukauden aikana. 13,6km sujahti kuin lasillinen linnunmaitoa. Eteneminen tuntui helpolta. Ei se toki vielä sellaista ollut kuin parhaimmillaan, että minuutin koukun jälkeen olisi voinut hypätä ohituskaistalle ja juosta tuon minuutin samantien kiinni. Mutta toivottavasti silti lupauksia paremmasta huomisesta.

Tulokset

10mila 2013

Vappumarssi

Ankkurin paita ja punaiset kengät. Päässä hikinauha. Siinä tämän(kin) vapun hulvattoman värikäs pukeutuminen. Piknik-korissa palautumispatukkaa ja omenaa. True love.

Littoisten vanhan verkatehtaan hoodeilla juostiin parit sprintit.

Ensimmäisessä tekeminen oli hyvää ja suoritus oli hyvä, tulos ei niinkään. 43 sekunnin mittaa jäin Mäksälle. Reittihärveli.

Toisessa tekeminen oli hyvää, mutta ensimmäisellä pitkällä välillä otin sen huonomman reitinvalinnan, joka oli arviolta noin 25 sekuntia hitaampi. Se hyvästä suorituksesta. Lisäksi juoksin suoraan 10 --> 12. Ohitin 11.rastin noin 10 metrin päästä, mutta väliin jäi. Näin on käynyt joskus ennenkin sprintissä, kun ajatus on ollut tulevilla väleillä. Reittihärveli.

Juoksu ei vieläkään aukea tai vauhtia löydy. Hiukan parempaa jo ehkä kuitenkin. Toivon ja uskon, että kunto ei ole voinut kuukaudessa romahtaa näin paljoa (koska silloin kyseessä olisi varmasti taas suurempi ongelma), vaan ongelma olisi/lienee lihas-hermotus tasolla. SM-Sprintiin ei ole kuin 2 viikkoa, joten jotain saisi alkaa tapahtumaan. Sprinttisuunnistus sentään on aika hyvin hallussa tällä hetkellä.

Kevätviestiä

Suomeen kevääseen kuuluu myös viestisuunnistamista.
Tällä kertaa pääsin hakemaan tuntumaa kakkosjoukkueen aloittamiseen. Lähtösuora oli aika crazy - ehkä kreisein ikinä, niinku hei. Meisinki oli kuin kovemmissakin fillaroinnin massakireissä. Joku yritti jostakusta liian laidasta ohi, otti tuntumaa rautatolppaan ja kimposi keskelle. Seurauksena niinsanottu kasa. Siellä kasan keskellä tuli itsekin möyrittyä: http://www.youtube.com/watch?v=bLJ1_Z0kN-U. Hiukan ennen K-pistettä joku rappasi vielä nilkoille, ja olin turvallani toistamiseen. Onneksi viestiavaukissa on piikkarit kielletty. Muuten olisi akillesjänne kolmessa osassa. Häijyt viirut siihen nytkin jäi. K-pisteellä olinkin sitten melkein viimeisenä. OHV siihen kohtaan ja semi-agressiivinen kenkiminen nosti kuitenkin oman hajonnan toiseksi ykköselle mennessä. Siitä oli hyvä jatkaa. Hetken aikaa hyvin jatkoinkin, mutta valitettavasti en maaliin saakka, kuten kuvasta näkyy:

FS viesti

Suomen kevät

Vettä sataa tai aurinko paistaa, hiukan miehestä riippuen. Meikäläisen risukasaan ei paljoa aurinko tänään paistanut. Voi jestas kun voikin juoksu tuntua huonolta. Pitkästä aikaa suomenkielisessä metsässä, ja ei mihinkä. Tosin ei se tuntunu tiepätkillä yhtään paremmalta. Sykkeet jäi aika hyvinkin matalalle, mutta kovempaakaan eivät jalat vieneet. Jotenkin kuitenkin tuntui, että fiilis jaloissa parani loppua kohden - tiedä sitten vauhdista. Suoritus sinänsä oli perinteinen kevätsuoritus. Mitä vaikeampaa sen paremmin suunnistus hanskassa, ja sitten kun tuli polkua tai tietä alle, niin tipuin kartalta. Ei ihan parasta keskittymistä, mutta hyvää tekemistä "vaikeilla" pätkillä - huonoa helpoilla. Väliaikoja odotellessa pitää arvata, että virhettä tuli vajaa pari minuuttia. Loput jalalla, kädellä ja pakaralla.

2-3 välin valinnalla tuli 20sekkaa käkeen, koska järjestäjät olivat vetäneet kielletyn alueen nauhan aivan eri paikkaan (mäen päältä), mitä kartassa - lisäksi koukkasin rastia, koska juoksin polkua liian pitkälle.
13-14 välillä sekosin ojissa ja tuli hieman kaarrosta. Samaten ennen rastia ylimääräinen ässä.
Muutoin suht hyvä suoritus.

Huomenna viesti.

Backdefender

Oli huippisliiga viikonloppuna. Suoritus oli suht hyvä. Siihen olin jopa tyytyväinen, koska se oli hyvää ja hallittua tekemistä alusta loppuun. Virhettä tein 5sekuntia (4-5väli) + yhdellä reitinvalinnalla hävisin noin 3 sekuntia (7-8välin loppu). Saman 8 sekuntia tosin hävisin sekoiluun, kun en kartasta erottanut harmaata muuria ja luulin hetken leimanneeni väärällä rastilla (8:lta lähtiessä). Oli suorituksesta mitä mieltä tahansa, niin tulos oli jokatapauksessa todella huono. Siihen olin äärimmäisen pettynyt.

3 viikkoa aikaisemmin Barbaten sprinttiraceissa vauhti oli Måren, Tervon ym. kanssa samalla tasolla. Nyt jäin miltei 1,5min. Siinä yksi 8 + 8 sekuntia on aika vähän, kun jää yli minuutin jalalla. Syitä voi pohtia miksi fyysinen vire laski minuutin verran kolmessa viikossa. Ehkä oli hermostoväsymystä lyhyempin vetojen jäljiltä - juoksu ei ainakaan tuntunut kovin terävältä, ehkä jotain muuta - maalissa keuhkot olivat aivan riekaleina. En tiedä. Se on hyväksyttävä, että kauden avausotatuksesta tuli tappio. Ja ei voi kun toivoa, että kyseessä oli vain huono päivä ja ei-optimaalinen valmistautuminen tähän kisaan, eikä mitään suurempaa fyysistä takapakkia. Viime kausi ja ylikunto on edelleen kummituksena mielessä (ja kehossa). Täytyy sanoa, että hieman huolestuttaa.

Jatketaan kuitenkin harjoittelua, ja katsotaan, mitä kroppa & jalat sanoo. Päätin jo juosta tulevan lauantain rasteilla eliitin pitkän matkan sijasta AL:ssä, jotta voin keskittyä tämän (ja ensi viikon) harjoitteluun ja palautumiseen. Pitkä + viesti olisi ehkä ottanut tällä maastotuntumalla pohjoismaiseen maastoon (0km) hieman liikaa palautumisaikaa. Pitääkin vissiin kaivaa vanhat kartat esiin, ja tutkia hetken aikaa mustien neliöiden sijaan harmaita ympyröitä, jotta ei ainakaan ylimääräistä tulisi.

Barbabat

12 päivää...
24 harjoitusta...
25h 57min...
177km + 122km pyöräilyä...
15000 kcal...
18 suunnistusta - 93km...
     5 Maastossa - 82 lippua...
   13 Sprinttiä - 264 lippua, virhettä 1min 30sek...
3 hierontaa...
3 pulloa punaviiniä...

...myöhemmin olen kotona elpymässä. Ollut jo muutaman päivän.
Leiri onnistui yli odotusten. Suunnistus sujui ja oli hallussa erittäin hyvin. Kylki antoi myöden yllättävän hyvin, vaikkakin selkeästi tekemiseen vaikutti. Polvikaan ei pahemmin vaivannut. Sprinttivauhti muihin verrattuna oli parempaa, mitä uskalsin odottaa, vaikka niin paljon asioita on rikkonaisen talven jäljiltä tekemättä. Kunto on vielä melko vaiheessa, ja siinä on nostovaraa aika reilusti. Kisakausi alkaa kahden viikon päästä. Se tulee toki aika nopeasti, ja siihen mennessä ei ehdi ihmeitä tekemään, mutta jos vastoinkäymiset olisivat tämän talven osalta takana, niin vielä on aikaa. Kesää (ja kevättä) odotellessa.

Kuvia ja osa kartoista.


Parit kuvat myös kevään aikaisemmilta visiiteiltä Espanjaan ja Italiaan.

Semana Santa

Pyhä viikko. Pääsiäinen on se aika Espanjassa, kun koko maa pysähtyy. Tai ei varsinaisesti pysähdy, vaan on lomalla ja lähtee liikkeelle. Joka paikassa on jos jonkinmoista enemmän tai vähemmän uskonnollista kulkuetta/karnevaalia. Erityisesti Andalucíassa.

Meille sprinttereille pyhä viikko tarkoittaa tietysti sitä, että aamulla juostaan sprinttiä, välissä syödään kalaa, ja illalla juostaan sprinttiä. Se mikä hommasta tekee mielenkiintoisen on se, että vuonna 2013 sprinttereiden pyhä viikko osuu Espanjaan ja samaan aikaan Semana Santa:n kanssa. Siinä voi olla kaduilla ja kujilla katsoja poikineen. Vamos a ver.

Pääsiäismunat jätän siis tällä kertaa syömättä Caños de Meca:ssa SSL:n leirikeskuksessa. Täältä on kirjoitettu noin tuhat blogi päivitystä, joten kaikille on varmasti tullut selväksi, mikä on kuvio, ja että homma toimii.
Omat kuvioni ovat tosin olleet hieman poikkeavat tässä alkuviikosta kylkiluun takia. Aamulenkit olen toistaiseksi jättänyt väliin, mutta aamupalapöytään olen silti aina löytänyt. Ekat aamut menivät pyörän selässä ja tottumattomuutta mellankött alkaakin olemaan jo aika hellänä. Päivät olen tehnyt töitä (etätyömahdollisuus on mutten aika jees). Niin ja syönyt lounasta. Illemmalla olen käynyt kartan kanssa maastossa. Parina päivänä kävellen, mutta eilen uskalsin jo koittaa juoksua. Ekat juoksut sitten Materan. Pehmeäpohjaisessa maastossa juokseminen rauhallisella vauhdilla sujui ihan hyvin, ja juoksinkin koko 5,5km sirkkelin, lukuunottamatta niitä kahta kertaa jolloin seisoin paikallani kuula hukassa päätäni pyöritellen. Vähän normaalia enemmän tuli katseltua maahan kaatumisten välttämiseksi.

Huomenna alkaa neljän päivän sprinttisetti. Saas nähdä miten juokseminen kovalla alustalla luonnistuu ja millä vauhdilla. Riittääkö pitkäperjantai vai tuleeko pitkä viikonloppu. Kylki alkaa olla selvästi parempi, joten odotuksissa on, että happoa alkaa kertymään. Vamos a ver.
Suomessakin alkaa pääsiäislomat huomenna, joten voi sulkea läppärin muutamaksi päiväksi ja keskittyä päivät pitkät vain ja ainoastaan urheilemiseen.

Ai niin meinasi unohtua.. Välipala, päivällinen & iltapala - Check!

The Passion of the Mädi

"Do you have problems in your life?" ...kysyi lääkäri eilen Materalaisessa sairaalassa? Tai ainakin siten kysymyksen huonosti englantia ääntävä tulkkini minulle tulkitsi. Ilmeisesti perjantain keskimatkan repimät käsivarteni olivat jotenkin arvelluttavat. Vastasin, että "Only one. I am an orienteer".
No eipä ollut ensimmäinen kerta. Kerran työhaastattelussa haastattelija kysyi, käsivarsiani mulkoiltuaan, onko minulla kissaa? Silloinkin ymmärsin asian pointin jo lauseen puolivälissä ja vastasin, että "ei, olen suunnistaja".

Olihan tuossa taas kauden-avaus-viikonloppua kerrakseen. Kolme kisaa ja kaksi kertaa ambulanssissa. Ekalla kerralla sentään riitti vierailu, mutta eilen piti matkustaa ospidaleen asti.
Silti tuo lääkärin esittämä kysymys pisti miettimään. Hetken mietittyäni totesin, että suunnistus ei ole ongelma, mutta moni muu asia, jotka ovat ongelmia, eivät olisi ongelmia, ellen olisi suunnistaja. Kuten nyt esimerkiksi yksi murtunut kylkiluu. Mutta kun olen suunnistaja, ja kauden todelliseen alkuun on aikaa tasan kuukausi, niin yksi pieni murtuma on yksi aika ISO ongelma.

Eilen se siis vihdoin koitti. Päivä jolloin pääsi (tai piti päästä) kunnolla haastamaan Materaa. Tuota päivää olin odottanut jo tiäs kuinka monta vuotta. Matera on meidän sprinttisuunnistajien uskonnossa elävä legenda. Pyhä kartta, joka saa jopa fundamentalistiset pitkään matkaan uskojat kieltämään Tipasojan kolmesti ennen Jukolan viidennen osuuden lähtöä.
Kisa lähti hyvin liikkeelle, sain homman haltuun heti kättelyssä, mutta hieman ennen ykköstä portaita alaspäin juostessa astuin huonosti. Jalka petti alta ja hiukan horjahdin vasemmalle. Vasempaan kylkeen iski ruoskan lailla tiukan oloinen kipu, ja totesin, että nyt saattoi napsahtaa. Sen jälkeen reissu oli kuin Mel Gibsonin elokuva - yhtä Via Dolorosaa loppuun asti.
Jos kyseessä olisi ollut mikä tahansa muu maasto/kaupunki, niin varmasti olisin keskeyttänyt oitis. Mutta Matera - ei puhettakaan, että olisin tullut kesken pois. Väänsin radan läpi ja yritin pitää suunnistuksen kasassa. Suunnistus sujuikin oikeastaan pirun hyvin, mutta jossain vaiheessa ajatukset vaihtuivat enemmän kivun kuin nautinnon puolelle. Oli se silti kaikesta huolimatta sen arvoista.
Maalissa järjestäjät naulitsivat minut ambulanssin penkkiin, ja sen jälkeen, maisemien sijaan, tuli katseltua lähinnä sairaalan kattoa. Ei riittäneet orjantappurat.

En ole vielä ehtinyt konsultoimaan lääkäreitä suomen kielellä, joten en osaa yhtään sanoa, kuinka kauan tässä pitää levätä tai olla juoksematta. Juoksu nyt varmaan ainakin on hetken poissa kuvioista, mutta pyörän selkään sitä voisi päästä korvaavaa tekemään. Parin viikon päästä pitäisi sprinttailla Espanjassa. Saas nähä, josko siihen mennessä kokisi jonkinmoisen ylösnousemuksen.

Matera saa nyt odottaa toista tulemistani. Mutta siitä Matera voi olla varma - minä tulen toistamiseen.

Palometsää ja orjantappuraa

MOC racet ovat pyörähtäneet käyntiin. Alla on jo keskari ja pitkäri. Huomenna vielä sprinturi.

Viime blogahduksessa hieman arvuuttelin, että kuinkakohan sitä vielä jaksaa painaa viikonlopun kisat. No eilen jaksoin - tänään en.
Eilen ennen starttia olo oli hyvin erilainen, mitä yleensä ennen kauden ensimmäisiä kisoja. Yleensä sitä on reenattu koko talvi hyvällä sykkeellä, kunto tuntuu paremmalta kuin koskaan, ja into piukassa odottaa, että pääsee mittaamaan tasoaan muihin. Nyt odotin kisaa lähinnä lihakset piukassa, sillä harjoittelu on vielä hyvinkin vaiheessa, eikä kovia harjoituksia ole alla kuin kourallinen, ja siitäkin kourasta puolet tältä viikolta. Edellisestä metsässä tehdystä kovasta suunnistuksestakin on aikaa kohta puoli vuotta - taisi olla Kiinassa. Eilinen keskari oli sekoitus übernopeaa metsäpaloaluetta, nopeaa muuta maastoa, sekä perkuleen hidasta puskaa.

Paloaluetta

MOC 2013 stage 1 Middle

Se oli hyvä keskarin suoritus mulle, 1:stä lukuunottamatta. Lähdin K:lta huolimattomasti väärää uraa, jota luulin kartalla olevaksi poluksi ja aivan soiroon. Saattoi siinä silti olla hieman liikaa intoa ja yritystäkin kauden ekaan starttiin kuitenkin. Sain kuitenkin homman haltuun ja suunnistuksen eteen heti ykkösen jälkeen, jonka jälkeen puskin aika aggressiivisesti menemään. Neljä minuuttia jäin kärkeen. Siihen sekä loppuradan hyvään suunnistamiseen olin eilen hyvinkin tyytyväinen.
Tulokset

Tämän päivän yhteislähtö pitkällä matkalla olin sitten aivan lahna. Ei löytynyt jaloista enää voimaa puskea. Yritin lähteä kovaa, mutta juju tuli selväksi jo heti kättelyssä. Tänään ei paljoa letkoissa pysytä. Yritystä kuitenkin oli hetken aikaa. Pitkän ykkösvälin päätteeksi perhosille lähtiessä omalle hajonnalle ei juuri siinä vaiheessa muuta porukkaa ilmoittautunut. Yritin vetää vähän kovempaa kohti kakkosta, josko olisin saanut jonkun letkan hännän näkyviin. En saanut ja koukkasin 5min. Sen jälkeen ohjelmassa oli piiitkä pk suunnistus. Joku järkevämpi olisi voinut tulla siinä vaiheessa pois ja säästää jalkoja huomiseen kisaan. Mutta kestävuusurheilu. Ja järkevyys eivät aina mahdu samaan lauseeseen.

Katsotaan, miten huomenna Materassa. Se on selvää, että siellä mennään suunnistus edellä.

Alla muutama kartta viikon riennoista, kun eilen jäi laittamatta:

Alberobello - leirikisan finaali

Castellaneta

Nova Yardinia - majoitus

It's a good day to sprint hard

MOC sprint-camp on kääntynyt MOC kisoiksi. Maanantaista alkaen ollaan pyöritty ympäri Basilicatan maakuntaa etelä-Italiassa sprinttitouhujen merkeissä. Kävin mä kyllä kerran metsässäkin - sielläkin tuli pyörittyä ympyrää.
Mestat ovat olleet suhteellisen paaveja sprinttimestoja, joskin Matera, Monopoli, Alberobello ja Castellaneta saattavat olla tuttuja myös korkkareista tai lautapeleistä.

Lähdin leirille erittäin innostuneena, sillä Suomessahan ei nyt talvella sprinttiä pääse juoksemaan, ja jos ei kahta viime viikolla Espanjassa tehtyä reeniä lasketa, niin edellisistä kunnon sprinttailuista on vierähtänyt tovi. Leirin alussa huomasi, että rutiineissa oli selvästi pientä kankeutta, mutta kyllä se sieltä selkärangasta jostain vain tuli heti kättelyssä. Toki on selvää, että parissa ekassa treenissä tekeminen ei vielä mitään maagista ollut, mutta ei huonoakaan. Pientä hakemista kuitenkin ajatusmalleissa ja rutiineissa.
Toinen asia, jota odotin suurella mielenkiinnolla oli oman tason mittaaminen, sillä leirin kansainvälinen osallistujakaarti oli varsin nimekäs. Myös oma taso viime kauden montun jälkeen on ollut ja on kyllä vieläkin itselle pieni mysteeri. Onhan sitä tasotestejä tullut juostua, mutta kunnon testijuoksut ovat jääneet polvivaivojen takia tekemättä.
Se tuli taas todettua, että kärki menee kovaa, mutta myös se, että itsekin menen kevään vaivoihin nähden hyvässä vauhdissa. Suunnistus on lähtenyt sujumaan ja sprinttiajatus toimimaan koko ajan paremmin, ja uskoakseni olen taas oppinut pari juttua. Jaloistakin näköjään irtoaa jotain, kun suunnistus toimii ja on edessä.

Reenit ovat olleet vaihtelevilla teemoilla. On juostu harjoituksia mm. lyhyempinä lenkkeinä kunnon palautuksella, karsinta simulaattoria, sprinttiviestiä, sekä tietysti leirikisa. Leirikisan karsinta juostiin Monopolissa, jossa homma kaatui kapean kujan ja leveän auton yhdistelmään - ihan siinä vesilaitoksen kulmilla. En viitsinyt alkaa pomppimaan auton yli, koska 'vapaudu vankilasta ilmaiseksi' -kortti tuli käytettyä jo ennen lähtöruutuun saapumista. Siitä tappiot.
Alberobello:ssa juostu finaali sen sijaan oli vanhaa kunnon mädiä. Viikon parasta tekemistä, ja vauhtiin olen ainakin itse erittäin tyytyväinen tässä vaiheessa. Kyllä sitä voi yhdestä treenistä tulla hyvä fiilis.

Nyt camp-osuus on päätetty ja edessä ovat MOC-kisat. Kovaa ajoa on alla, mutta ainakin toistaiseksi ovat hyvin jaksaneet niin keskittyminen, jalat kuin kroppakin, vaikka hiukan tietysti jo painaa. Saas nähdä, miten käy kun siirrytään metsän puolelle.
Ohjelmassa on seuraavaksi siis kisat mallia keskari, pitkä ja sprint. Tänään iltapäivällä on tarjolla keski-matka. Lauantaina vedellään pitkää matkaa yhteislähdöllä, ja koko homman ja sprinttipainotteisen viikon kruunaa sunnuntaina Materassa juostava (pidemmän puoleinen?) PWT-sprintti.
Saas nähä vieläkö jaksaa viikonlopun kisat. Lepopäiviä ei varsinaisesti ole pidetty. Materan sprintti on tietysti mulle se pääkisa, mutta jos vain jalat ja kroppa antaa myöden, niin muillakin matkoilla aion katsoa, että vieläkö syke (ja polvi) nousee. Kattellaan.

Forza pasta!

Mar & Sol? Kyl maar ja sol hianoo se

Pikaraporttia Hilton Helsinki Airportista. Eipä ole ennen tullut oltua Suomen päässä lentokenttähotlassa, mutta tällä kertaa oli tällainenkin ratkaisu eteen tuleva. Palasin tänä aamuna 8 päivän Espanjan vierailulta, ja huomenna aamulla nokka nousee kohti Italiaa ja MOC-camppia & kisoja. Reenaaminen jatkuu hirmuistakin hurjempana, mutta seura vain vaihtuu Janesta Mäksään.

Espanjassa käytiin ensin rannikolla haistelemassa merituulia (joita tottavie riitti), jonka jälkeen siirryttiin Granadaan nauttimaan raikkaasta vuoristoilmasta. Ohjelmassa oli pitkiä vaelluksia, pari sprinttiä, lyhyempiä ja vähän pidempiä intervalleja, reilusti penkkaa ylös ja alas, kehon ja mielen huoltoa, hyvää ruokaa, hyvää viiniä, rentoutumista, tapaksia, vanhoja kotihoodeja, huikeita maisemia ja viimeisen lenkin päätteeksi palaneet pohkeet.

Kaiken kaikkiaan talven paras ja ammattimaisin harjoitusviikko myös harjoitusten välissä, mutta samalla myös todellinen rentoutumisloma mielelle parhaassa mahdollisessa seurassa. Polvikaan ei liikaa vaivannut. Tuntemuksia siellä edelleen on, mutta ei sellaisia, että harjoittelua suuremmin haittaisi.
Aurinkoenergialla toimiva mielikin (huom. ei keho) virkistyi ihan eri tavalla. Toivottavasti paistaisi Italiassakin.

Jotain kuva settiä saattaa tulla myöhemmin eetteriin. Tässä kuitenkin kaikki oleellinen:

There is no failure - only feedback

Viikon lepäsin... ja nyt olen reilun viikon taas harjoitellut.
Polvi on paremmassa kunnossa, mutta en tiedä voiko varsinaisesti sanoa, että se olisi "kunnossa." Tuntui, että sen viikon levon, kortisonin ja kuurin jälkeen ei ollut tapahtunut mitään edistystä, mutta aloitin harjoittelun ja nyt kun olen reilun viikon sen kanssa taas harjoitellut, niin tuntuu, että se on mennyt parempaan suuntaan. Kolmesti kävin viime viikolla matolla juoksemassa kovaa, ja muuten hiihtelin - ihan kelpo harjoitusviikko sinänsä. Hyvin se polvi siinä tuli mukana. On siellä tuntemuksia, mutta ei se nyt haitannut. Toivotaan parasta. Kyllä tuosta jo harmia on ihan riittävästi ollut. On tässä sentään harjoiteltua tultua, mutta hiihtäen lähinnä. Ei nyt varsinaisesti ollut sellaista suunnitelmissa tähän helmikuulle, kun pääpainon piti olla 200m ja 400m ratavedoissa, joita en ole muuten tehnyt yhtäkään kappaletta, mutta tehdään ne sitten myöhemmin.

Talvi alkaa kohdaltani olemaan kuitenkin niiin pitkälti voiton puolella, että päätin, että liukkaalla/lumisella en juokse enää metriäkään. Viimeisen reilun viikon aikana olenkin juossut sen mitä olen juossut aina matolla, ja joka kerta jotain reipasta/kovaa. Ei nyt mitään AaPeeNiinistömäisiä matontamppauksia, mutta sen verran, että pölyt ovat irronneet, ainakin keuhkoista. Muuten olen sitten hiihtänyt. Hiihtelyiden myötä onkin pidempiä pk-harjoituksia tullut tehtyä normaalia enemmän viimeisen 5 viikon aikana, mikä meikäläisen viime vuoden taustan huomioiden ei välttämättä ole lainkaan huono juttu. Juosten se on yleensä ollut kolme 1,5h-2h lenkkiä per viikko, joista yksi selkeästi reipasta. Nyt on tullut hiihdeltyä 3-4 parin-kolmen tunnin sessiota viikottain. Hiihtokilsoja onkin tullut tänä talvena enemmän kuin koskaan. Lopetin hiihtokauden edellispäivänä, ja mittariin kertyi lukemat 567km Ei nyt mitään hiihtoniilojen määriä, mutta mun näkemyksen mukaan juoksijalle/suunnistajalle ihan riittävästi - jos ei enemmänkin.

Seuraavaksi jotain ihan muuta.

Pieni plican poikanen...

...uiskentelee polvessa. Lauloi MRI.

Vaihtoehdot lyötiin tiskiin: Kuuri ja kortisonia tai tähystys ja lepo.
Näkisin, että jos haluan juosta tänä vuonna siellä missä haluan, niin toukokuussa pitäisi jo hieman liikahtaa. Siihen nähden kuukauden lepo tähän väliin ei oikein kuulostanut houkkutelevalta. Joten valitsin viikon (polvi)levon, tulehduskipulääkekuurin ja kortisonipistoksen.
Jos ei sillä, niin sitten ei. Sitten taistellaan. Rajoituksia ei ole.
Jos taas sillä, niin sitten ei suurta vahinkoa - erittäin kevyt viikko piti tähän väliin jokatapauksessa ottaa.

Mitään ei siis onneksi ollut rikki, eikä mitään rustovaurioon tms. viittaavaa näkynyt. Se vain ihmetyttää, että mistä syvyyksistä tuo plica on tuonne ilmestynyt, kun se jo kertaalleen vuonna 2002 poistettiin.