tiistai 6. syyskuuta 2016

Kesästä Kesään

Kesä oli ja meni. Liian nopeasti kuten aina.
Jalkapohja jatkoi vaivaamistaan koko kesän ja edelleen. Ei se siitä varmaan enää itsestään / omilla huoltotoimenpiteillä parane, ellei sitten ota kunnon lepojaksoa. Tiä sitten lähteekö enää silläkään. Kattellaan marraskuussa. Siihen asti kisaillaan kausi lopppuun ja käydään lenkillä kuten tähänkin asti eli muutaman kerran viikossa.

Vaikka harjoitusmäärät ovatkin olleet melko vähissä, niin kunto on silti parempi kuin keväällä. Tai ei kunto ole parempi, mutta suorituskyky kyllä, kun on saanut hemoglobiinin taas normilukemiin. Kovaa juokseminen tuntuu ihan mukavalta.

Muutamat kisatkin tuli kesän aikana käytyä. Ensin Tallinnassa parit sprintit, mutta niistä on jo sen verran aikaa, että ei niistä sen enempää. Saattoi olla jokin muukin, jonka olen jo unohtanut.

Viime viikonloppuna käytiin Málagassa juoksemassa Malaga City Race + sen yhteydessä järjestetty sprintti. Reissun pääpaino oli lomailussa (ja ehkä vähän tai aika paljonkin myös syömisessä), ja siksi kisoihin ei suurempaa panostusta ollut = käveltyä ja jaloillaan oloa tuli harrastettua aamusta iltaan edeltävät päivät. Jalat olivatkin jo valmiiksi vähän väsyneet, mutta toki molemmat startit itsessään tuli tosissaan juostua.

Hienoja kisoja molemmat. Iltakisana juostussa sprintissä oli "yleisöä" kuin Yyterissä hiekkaa ja vaikka ajoittain saikin vähän pujotella niin pääosin sai juosta normaalisti. Rata ei ehkä ollut mielenkiintoisin mahdollinen, mutta ympäristö oli sitäkin hienompi. Varsinaisessa City Racessa mestat vasta sitten kohdillaan olivatkin, kuten kartasta ja pienoismalleista voinee päätellä. Koska kisa juostiin heti aamusta, ei kaduilla vielä hirveästi ollut porukkaa. Pientä lisähaastetta toi kadunpesijät, jotka paloletkuilla ja saippuavedellä pesivät vielä kisan aikanakin katukivetyksiä. Siinä piti slikseillä välillä vähän varoa, mutta tokkopa siinä mikään kenkä olisi pitänyt. Nappuloita olisi toki huutanut myös alkumatkan jyrkissä ja irtohiekkaisissa rinteissä. Nousua radalle kertyi 175m, kun matalimman ja korkeimman kohdan eroa oli ~150m (käyräväli 5m). Juostua matkaa ~11km. 50minuuttia pelkkää priimaa. Sprintissä olin toinen, ja itse City Racesta tuli voitto. Olé!


Sprint

Málaga City Race

Wanha kartta 1
Wanha kartta 2

Olé!



torstai 7. heinäkuuta 2016

Jukolasta maailmalle

Olen toisinaan hävinnyt kilpailupaikalta suhteellisen vikkelään jonkin sortin julkiseen kulkuneuvoon. Näin tuli tehtyä mm. Grano-games sprintissä ja nyt viimeksi Jukolassa. Jukolan jälkeen ehdin sentään (onneksi) käydä suihkun kautta.

Sen verran täytyy vielä Jukolasta sanoa, että oli se vaan hienoa. Suurviestien lähdöt (aloituksessa) ovat niitä harvoja tapahtumia, joissa tällä iällä vielä saa hieman pöhinää aikaiseksi itsessään. TuTum.


Kuten mainittua, Jukolasta tuli lähdettyä suhteellisen pikaisesti. Maaliintulon jälkeen teltalta reppu selkään ja loppuverkat autolle. Siitä majoituksen kautta bussiin (seuraamaan kisaa puhelimesta) ja kohti lentokenttää. Pari viikkoa meni työmatkailun merkeissä, mutta ehti sitä toki hieman muutakin kylkeen tekemään. Ensin suuntana oli Bled, Slovenia, josta palasin sopivasti viettämään juhannusaattoa lentokenttähotellissa. Sateisessa ja puoliautiossa Helsingin keskustassa tuli siinä toki pyörähdettyä. Joskus on railakkaampiakin juhannuksia vietetty. Seuraava kohde oli Taiwan. Siellä oli sen verran kuumaa ja kosteaa, että vaikka teki lenkit aamulla kuuden jälkeen, niin juoksumattoefekti oli läsnä: eli syke nousi tasaisesti koko lenkin vaikka teho/vauhti ei muuttunut miksikään. Toki, sitten kun matkusti ylös vuoristoon, niin olosuhteet urheiluun olivat kutakuinkin optimaaliset. Onneksi oli yksi päivä vapaampaa, niin ehdin ylös.
Pakko suositella vaelluskohteeksi. Taiwanista löytyy aivan mielettömiä mestoja ylhäältä vuoristosta (jota suurin osa maasta on). Toki en suosittele menemään tähän aikaan vuodesta, vaan vähän kuivempaa aikaan. Kaupunkien keskustat sen sijaan olivat vähemmän houkuttelevia (en tosin käynyt Taipeissa). Porukkaa oli zipattuna sen verran tiiviseen pakettiin ja jalankulkuväylät olivat "suhteellisen" kapeita (tai olemattomia), että liikkuminen ei hirveän innostavaa ollut. Perus vasen-oikea-vasen lisäksi tienylityksessä kannatti tsekata lisäksi myös kaikki muut ilmansuunnat sekä vielä varmuudeksi ylös ja alas – ja sen jälkeen laittaa silmät kiinni, peukut pystyyn ja jalat liikkeelle.

Yhtäkaikki, vahva suositus vaellusmatkalle made in Taiwan.

Muutamia kuvia molemmista mestoista:
Bled
Taiwan


maanantai 6. kesäkuuta 2016

Huippukivaa huippukeskarilla

Aika huippusuoritus taidollisesti – ainoa virhe n.10sek poistuminen omalta viivalta matkalla seiskalle.
Aika huippuhuono tuloksellisesti – ei lähelläkään A-finaalia.
Huonon kunnon päälle nasahti vielä huippuhuonot jalat.
Huippukiva maasto ja rata – karsinnassakin.
Huippukivaa.


SM-huippumatka 2016

torstai 19. toukokuuta 2016

Alkukauden kaamos

Jos edellinen blogahdus päättyi jonkinlaiseen positiiviseksi nähtävään vivahdukseen, niin sen jälkeen onkin ollut pelkkää vastamäkeä. Aika pian Ruotsin pääsiäisleirin jälkeen alkoi jonkinsortin nihkeys. Kroppa ei oikein palautunut – aamuleposyke on ollut jatkuvasti 5 pykälää normaalia korkeammalla ja sykevälivaihtelu hiukan normaalia matalampaa. Lisäksi kisoissa ja reeneissä kulku on ollut melkoisen nihkeää koko ajan. Pyrin siinä lepuuttelemaan ja ottamaan iisimminkin harjoittelun saralla, mutta ei se varsinaisesti vienyt asiaa parempaan suuntaan. No pari viikkoa sitten kävin verikokeissa ja kas kummaa, HB oli ehkä matalin ikinä (personal worst) ja muut veriarvot antoivat osviittaa jonkin sortin viruksesta. Tiedä sitten tarttuiko Strömstadista jonkin sortin ylimääräinen tuliainen mukaan. No nyt on sitten jatkotutkimuksia tehty ja tuloksia odotellaan. Ensihätään rautakuuria.

Oikea jalan jalkapohjan plantaarifaskiittikin ärtyi sellaiseksi, että kävin siihen eilen ottamassa kortisonipiikin ja koitan sen nyt lepäillä kuntoon. Vaikka reenejä ei ole sen takia tarvinnut tekemättä jättää, niin kyllä se alkoi jo vaivaamaan ikävän paljon.

Jos jostain pitää jotain positiivista repiä urheilun saralle, niin olen suunnistanut tänä keväänä taidollisesti melko hyvin. Virheitä on tullut vähän ja homma on tuntunut helpolta. Toisaalta, pääosin kisat ja harjoitukset ovat painottuneet "helpohkoihin" maastoihin, mutta silti se aina mieltä lämmittää kun lippu halkeaa. Tiomilassakin tuli suunnistettua hyvin ja hallittua yö-suunnistusta. Kartta alla.

Tiomila 2016 6.osuus

Seuraavaksi jatketaan rautakuuria, sekä sisäisesti että ehkäpä myös vähän ulkoisesti. Koitetaan selvittää, mikä barbababa elimistössä lymyilee (vaiko mikään?) ja levätään/hoidetaan/lääkitään jalkapohja kuntoon. Sitten ihmetellään taas tulevia urheilemishaasteita tarkemmin.
Kaikesta huolimatta mukavaahan tämä suunnistaminen kyllä on.


lauantai 9. huhtikuuta 2016

Helmikuu, Maaliskuu, ja mitä näitä nyt on

Jopas vierähti pari kuukautta sukkelaan. Helmikuu, Maaliskuu ja mitä näitä nyt on.
Helmikuusta en muista mitään. Taisi olla aika kiirusta töissä. Harjoituspäiväkirjan mukaan olen näköjään sairastanut heti puolen välin jälkeen jonkun nuhan, joka on aiheuttanut viikon lepäilyä. Jo on erikoista. Muuten näyttäisi olevan aika perustreeniä 80-90km viikossa.

Maaliskuussa reenit jatkuivat samaa tahtia. Siinä tuli pyörähdettyä lyhyesti Granadassa, joka virkisti mieltä ja makunystyröitä kummasti. Alla olevassa kuvassa näkyy mm. vanha kämppä, Veleta, perus majoitustukikohta ja monta lähtemättömän hyvää muistoa.

Monachil - Sierra Nevada

Ei näihin polkuihin voi ikinä kyllästyä
Loimuloh... mustekalaa

Pääsiäisen aikaan tapahtui paluu kartalle Ankkurin ja HiKin yhteisleirillä Strömstadissa. Siellä tuli ensimmäiset suunnistukset ja sulassa metsässä juoksut sitten joulukuun. Sen kyllä huomasi lihaksistossa. Ilman maastotuntumaa oli aika rankka paketti jaloille, vaikka olinkin fiksu ja suunnistin vain kerran päivässä. Vaikka edellisistä suunnistuksista olikin aikaa, niin sain yllättävän nopeasti suunnistusjuonesta kiinni ja suunnistusajatuksen toimimaan.



Pääsiäisen päälle tuli vietettyä vastapainoksi sprintikästä viikkoa. Muutama hyvä treeni erinomaisilla HNC-kartoilla + Stadi-sprint & Ideaparkin sisäsuunnistukset. Oli kyllä vähän väsynyttä reenaamista siinä, mutta hyvää vastapainoa metsämönkimiselle kuitenkin.
Viikonlopun kisat olivat molemmat erinomaisia tapahtumia. Sisäsuunnistus oli mielenkiintoinen. Ideaparkin kaksi kerrosta oli jaettu omille kartoilleen, eikä kerrosten välisiä rastivälejä ollut – hyvä näin. Tämä mahdollisti sen, että molemmat kerrokset pystyttiin kartoittamaan pitkälti kuvausohjeiden mukaan. Ja kun 1:2000 mittakaavaan iskosti mieleen ennen starttia, niin yllätyksiä ei päässyt tulemaan. Erittäin hauskaa oli. Näitä juoksisi mielellään enemmänkin – vaikka keskellä talvea tai erityisesti keskellä talvea. Vinkkinä ihan kaikille.

alakerta ja loppuosa

Tästähän tämä kausi kisoineen lähti liikkeelle. Aika varkain tuli kevät ja ekat kisat, vaikka Tiomilaanhan on aikaa vielä vaikka kuinka. Toki Jyväskylässä lumien sulamista metsästä saa vielä kassella ikkunasta. Tosin voi todeta, että täälläkin tilanne on toiveikas lumien sulamisen suhteen. Lumettomaan metsään päässee helposti useammin kuin sen perus yhden kerran ennen Tiomilaa. Tietyt alueet ovat jo suliakin.

Blogin päivitystahti tullee jatkossakin olemaan melko verkkainen, mutta twitter feediin ilmestyy settiä tiuhempaan. Näkyy kisois!