sunnuntai 13. marraskuuta 2016

PWT kiertuetta ja tummentelua

Talvi, tuo vuodenajoista viheliäisin, on taas saapunut yllemme. Lunta, liukasta, kylmää, pimeää – not my favourite. No, huonomminkin voisi olla. Ensi viikolla listaan voi lumen tilalle vaihtaa loskan, sitten kohta perään jään. Kaiken kukkuraksi talviaika (virallisesta termistä huolimatta se väärä aika), joka syö sen viimeisenkin valoisan tunnin (aika monen) sisätyöläisen päivästä. Kun lähden töihin, on pimeää. Kun lähden töistä, on pimeää. Ei ihme, että suomalaiset masentuu tähän aikaan vuodesta (lehdestä luin). Edes yksi tunti lisää valoisaa aikaa työpäivän päätteeksi tekisi ihmeitä. Anteeksi avautumiseni, olen taipuvainen tummenteluun tähän aikaan vuodesta. Mutta en usko olevani ainoa suomalainen jolla on vastaavia oireita.

Asiaa ei varsinaisesti helpota se, että en ole vieläkään päässyt juoksemaan. Viisi viikkoa taitaa olla Mannasta aikaa ja vaikka kuntoutuminen tuntuu menneen suhteellisen hyvin, niin vielä ei ole ollut juoksun aika. Fysioterapiaa ja kuntoutusliikkeitä on tullut väännettyä kiitettävästi, mutta oman aikansa se silti ottaa. Kun nivelside repeää / menee poikki, niin se ei ihan hetkessä korjaa itseään. Uskon kuitenkin, että viikon päästä voisin koittaa ottaa jo juoksuaskelia. Parilla minuutilla aloittaen ja siitä pikkuhiljaa kasvattaen. Jos jotain positiivista, niin samalla on tullut väkisinkin lepuutettua toista jalkaa, jossa plantaarifaskiitti on vaivannut pidempään. Kiinan reissun jälkeen siihen laitettiin vielä yksi kortisonipiikki, joten toiveissa olisi, että se paranisi samalla vaivalla.

Piristystä syksyyn ja vammasta toipumiseen toi erinomainen Kiinan PWT kiertue. 10 päivää yhteensä, joista 8 Pekingissä ja pari kaupungin ulkopuolella. Hienoja kisamaastoja (joissa vain kävelin), se ruoka, uusia tuttavuuksia (jokunen vanhakin), ja sellaisia kokemuksia, joita mielellään kelailee jälkeenpäin mielessään.
Kisoissa oli erinomainen tunnelma kun paikallisten kanssa juostiin samoja kisoja. Ja onhan niissä kisoissa muutenkin omanlaisensa tunnelma verrattuna esim. Suomen kisoihin. Oheistoiminnassa / kilpailukeskuksessa pääfocus on aika eri asioissa kuin Suomessa ja tietyt asiat hoidetaan aivan erilaisella touchilla tai panostuksella – isommalla tai pienemmällä. Monelle olisi silmiä avaavaa käydä opintomatkalla katsomassa, miten tiettyjä perinteisiä hommia voisi hoitaa. Nimenomaan täältä sinnepäin. Toki myös sieltä tännepäin.

Tietysti kisoissa syletti kun ei itse päässyt juoksemaan, näytti olevan sen verran hauskaa. Ratoja kävin kävellen läpi niiltä osin, joihin uskalsin nilkalla mennä. Mutta kun ei päässyt juoksemaan, niin löysi itsensä välillä ihan uudenlaisista tilanteista. Kisan ja huippujen tekemisen seuraaminen maastossa kisan aikana paikkaa vaihdellen oli mielenkiintoista. Reportterin roolia on tullut hoidettua jo pidempään, mutta tällä kertaa päädyin vielä selostamaan "100m-orienteering:n" PWT-näytösosuutta, sekä hostaamaan palkintojenjaot PWT:n osalta. Siinä sai mieli avoinna sopia paikallisten kanssa kuvioista ja homman etenemisestä. Oppi taas uutta sikäläisestä ajatusmaailmasta ja mentaliteetista. Se on arvokasta se.

Kokonaisuudessaan PWT-kiertue oli varsin onnistunut setti ja erittäin hyvää mainosta suunnistukselle. Enemmän itse kiertueesta voi lukea PWT:n sivuilta.




tiistai 11. lokakuuta 2016

Soiro

Olen juossut tänä syksynä kaksi starttia metsässä. SM-viestin ja 25-Mannan. Kummastakaan en selvinnyt ehjänä pois.

SM-viestissä jalka tipahti kivenkoleen sillä seuraksella, että alaselässä jokin venähti ja toinen jalka meni melko lailla pois pelistä. Se oli sitten aika toispuolista vääntäytymistä loppumatka. Sain kuitenkin homman kuntoon noin viikossa fyssarilta saatujen jumppa/kuntoutusohjeiden avulla ja tietysti ahkeralla kuntouttamisella. Pääsin taas tekemään treenejä.

Kunnes tuli 25-Manna. Juoksin 4,9km mittaista 7-osuutta. Noin 3km kohdalla nilkka pyörähti ympäri kunnon rusahduksen kera. Jos olisi ollut henk. koht. kisa, niin olisin jäänyt sinne, mutta nyt kampesin itseni metsästä pois. Kisan jälkeen omien jalkojen (tai jalan) lisäksi piti ottaa käyttöön muut ihmiset (kiitos), mönkijä, pyörätuoli ja kepit. Sellainen vinkki, että kannattaa välttää ensiapuun joutumista Mannassa: ei jääpusseja, ei tulehduskipulääkettä, ei perkele – tai no just se. Koho ja kompressio sentään järjesty. Onneksi seuralaiset avitti.

Seuraavana päivänä jalka kesti jo varovaista askeltamista ja ajattelin, että ehkä vaan venähdys. Eilen kävin lääkärillä, joka totesi, että nivelside on todennäköisesti revennyt. MRI vielä loppuviikosta. Jos näin, niin juoksutaukoa 4-8 viikkoa ja nilkkatuki 4 viikoksi. Kävellä sentään saa tuen kanssa normaalisti ja pyöräilynkin aloittaa kait parin viikon päästä. Fyssarilta kuntoutussuunnitelma ja nilkkajumpat käyntiin. Sellainen syksyn huipennus tähän kohtaan. Onneksi kävely luonnistuu jo nyt yllättävän hyvin. Jäljellä olisi ollut 6 starttia PWT-kiertueella, mutta nyt täytyy tyytyä kisareportterin hommiin. Varmaan lyhyet ja hyväpohjaiset sprintit käyn kävelemässä läpi.


2 days after

tiistai 6. syyskuuta 2016

Kesästä Kesään

Kesä oli ja meni. Liian nopeasti kuten aina.
Jalkapohja jatkoi vaivaamistaan koko kesän ja edelleen. Ei se siitä varmaan enää itsestään / omilla huoltotoimenpiteillä parane, ellei sitten ota kunnon lepojaksoa. Tiä sitten lähteekö enää silläkään. Kattellaan marraskuussa. Siihen asti kisaillaan kausi lopppuun ja käydään lenkillä kuten tähänkin asti eli muutaman kerran viikossa.

Vaikka harjoitusmäärät ovatkin olleet melko vähissä, niin kunto on silti parempi kuin keväällä. Tai ei kunto ole parempi, mutta suorituskyky kyllä, kun on saanut hemoglobiinin taas normilukemiin. Kovaa juokseminen tuntuu ihan mukavalta.

Muutamat kisatkin tuli kesän aikana käytyä. Ensin Tallinnassa parit sprintit, mutta niistä on jo sen verran aikaa, että ei niistä sen enempää. Saattoi olla jokin muukin, jonka olen jo unohtanut.

Viime viikonloppuna käytiin Málagassa juoksemassa Malaga City Race + sen yhteydessä järjestetty sprintti. Reissun pääpaino oli lomailussa (ja ehkä vähän tai aika paljonkin myös syömisessä), ja siksi kisoihin ei suurempaa panostusta ollut = käveltyä ja jaloillaan oloa tuli harrastettua aamusta iltaan edeltävät päivät. Jalat olivatkin jo valmiiksi vähän väsyneet, mutta toki molemmat startit itsessään tuli tosissaan juostua.

Hienoja kisoja molemmat. Iltakisana juostussa sprintissä oli "yleisöä" kuin Yyterissä hiekkaa ja vaikka ajoittain saikin vähän pujotella niin pääosin sai juosta normaalisti. Rata ei ehkä ollut mielenkiintoisin mahdollinen, mutta ympäristö oli sitäkin hienompi. Varsinaisessa City Racessa mestat vasta sitten kohdillaan olivatkin, kuten kartasta ja pienoismalleista voinee päätellä. Koska kisa juostiin heti aamusta, ei kaduilla vielä hirveästi ollut porukkaa. Pientä lisähaastetta toi kadunpesijät, jotka paloletkuilla ja saippuavedellä pesivät vielä kisan aikanakin katukivetyksiä. Siinä piti slikseillä välillä vähän varoa, mutta tokkopa siinä mikään kenkä olisi pitänyt. Nappuloita olisi toki huutanut myös alkumatkan jyrkissä ja irtohiekkaisissa rinteissä. Nousua radalle kertyi 175m, kun matalimman ja korkeimman kohdan eroa oli ~150m (käyräväli 5m). Juostua matkaa ~11km. 50minuuttia pelkkää priimaa. Sprintissä olin toinen, ja itse City Racesta tuli voitto. Olé!


Sprint

Málaga City Race

Wanha kartta 1
Wanha kartta 2

Olé!



torstai 7. heinäkuuta 2016

Jukolasta maailmalle

Olen toisinaan hävinnyt kilpailupaikalta suhteellisen vikkelään jonkin sortin julkiseen kulkuneuvoon. Näin tuli tehtyä mm. Grano-games sprintissä ja nyt viimeksi Jukolassa. Jukolan jälkeen ehdin sentään (onneksi) käydä suihkun kautta.

Sen verran täytyy vielä Jukolasta sanoa, että oli se vaan hienoa. Suurviestien lähdöt (aloituksessa) ovat niitä harvoja tapahtumia, joissa tällä iällä vielä saa hieman pöhinää aikaiseksi itsessään. TuTum.


Kuten mainittua, Jukolasta tuli lähdettyä suhteellisen pikaisesti. Maaliintulon jälkeen teltalta reppu selkään ja loppuverkat autolle. Siitä majoituksen kautta bussiin (seuraamaan kisaa puhelimesta) ja kohti lentokenttää. Pari viikkoa meni työmatkailun merkeissä, mutta ehti sitä toki hieman muutakin kylkeen tekemään. Ensin suuntana oli Bled, Slovenia, josta palasin sopivasti viettämään juhannusaattoa lentokenttähotellissa. Sateisessa ja puoliautiossa Helsingin keskustassa tuli siinä toki pyörähdettyä. Joskus on railakkaampiakin juhannuksia vietetty. Seuraava kohde oli Taiwan. Siellä oli sen verran kuumaa ja kosteaa, että vaikka teki lenkit aamulla kuuden jälkeen, niin juoksumattoefekti oli läsnä: eli syke nousi tasaisesti koko lenkin vaikka teho/vauhti ei muuttunut miksikään. Toki, sitten kun matkusti ylös vuoristoon, niin olosuhteet urheiluun olivat kutakuinkin optimaaliset. Onneksi oli yksi päivä vapaampaa, niin ehdin ylös.
Pakko suositella vaelluskohteeksi. Taiwanista löytyy aivan mielettömiä mestoja ylhäältä vuoristosta (jota suurin osa maasta on). Toki en suosittele menemään tähän aikaan vuodesta, vaan vähän kuivempaa aikaan. Kaupunkien keskustat sen sijaan olivat vähemmän houkuttelevia (en tosin käynyt Taipeissa). Porukkaa oli zipattuna sen verran tiiviseen pakettiin ja jalankulkuväylät olivat "suhteellisen" kapeita (tai olemattomia), että liikkuminen ei hirveän innostavaa ollut. Perus vasen-oikea-vasen lisäksi tienylityksessä kannatti tsekata lisäksi myös kaikki muut ilmansuunnat sekä vielä varmuudeksi ylös ja alas – ja sen jälkeen laittaa silmät kiinni, peukut pystyyn ja jalat liikkeelle.

Yhtäkaikki, vahva suositus vaellusmatkalle made in Taiwan.

Muutamia kuvia molemmista mestoista:
Bled
Taiwan


maanantai 6. kesäkuuta 2016

Huippukivaa huippukeskarilla

Aika huippusuoritus taidollisesti – ainoa virhe n.10sek poistuminen omalta viivalta matkalla seiskalle.
Aika huippuhuono tuloksellisesti – ei lähelläkään A-finaalia.
Huonon kunnon päälle nasahti vielä huippuhuonot jalat.
Huippukiva maasto ja rata – karsinnassakin.
Huippukivaa.


SM-huippumatka 2016