Long Road to Ruin

Jaloissa tuntuu siltä, kuin olisi juuri tähdännyt kolmen metrin ponnahduslaudalta Inglesiläisen hotellin uima-altaaseen ja osunut ryminällä altaan reunalaatoitukselle.
"Voi *ttu kun koipiin koskeen"

Viime vuonna kolmen tunnin ja kahden minuutin taistelun jälkeen olin survaisevanani itseni maaliin sijalla 18, vain kuullakseni, että olin leimannut väärällä ygösellä. Siitä viisastuneena tänä vuonna paneuduin erityisellä tarmolla, oikeiden koodien katsomiseen. Vilkuilin myös emittiä joka välillä ja varmistin, että oikea määrä rasteja oli leimattu.

SM-erikoispitkillä oli ihanteelliset olosuhteet tällaiseen kisaan. +7C ja ajoittaista tihkusadetta. Tankkauskin oli onnistunut ja energiat riittivät hyvin. Juoksukin tuntui helpolta, paitsi lopussa.

Alku, niinkuin itseasiassa koko matkakin, mentiin rauhallista vauhtia. Käsittämätön hajontasysteemi avautui vasta toisella lenkillä ja kun koko ajan kuvitteli kulkevansa kärjessä, niin mitään tarpeita vauhdin lisäämiseen ei ollut, varsinkaan kun Muukkonen veti letkaa.
Ensimmäiseen varvaukseen saavuin kärjessä, neljän muun kanssa. Ja kun koko alkumatka oli tahkottu samaa "hajontaa", niin tokihan se oli sitten koko loppumatkakin samaa. Tokalla lenkillä letka kasvoi muutamalla miehellä ja vauhti pysyi tasaisen rauhallisena. Siinä meitä oli mun lisäksi, Muukkonen, Karhulahti, Löfbacka, Perä, Lindeqvist, Parjanne ja Fincke, ehkä joku muukin vielä. Virheitä kahdella ekalla lenkillä tuli yhteensä ehkä minuutin verran.

Toisen kerran varvaukseen tultaessa tilanne olikin kääntynyt päälaelleen ja Jöjjen johtama letka, joka ekassa varvauksessa oli 5min perässä, olikin nyt 3min edellä. Sen verran kovempaa olivat ekat 16,6km juosseet. Ja kun tokihan niilläkin sitten oli kaikilla loppulenkki samaa rataa, niin vaikeahan ketään enää oli kiinni ottaa.
Loppulenkistä suurimman osan liikuin letkassa, jossa oli sijat 9-15. Oli siinä hetken aikaa jokunen muukin. Vauhti oli edelleen ihan sopivaa ja vaikeuksia ei ollut. Neljä kilsaa ennen maalia alkoi kumminkin reisissä tuntua matkan rasitus ja aloin valua letkan hännille. Siinä sitten roikuin ja keskityin pitämään selät näköpiirissä. Vikalla pitkällä välillä, perhosten jälkeen, ohitettiin vielä Jöjje ja jo hylätty Kivelä. Jossain vaiheessa jo aikaisemmin sain jonkun barbababan silmääni ja viimeiset pari kilsaa näin kaiken kahtena. Yht'äkkiä edessä vilkkuikin kaksi Noposta ja kaksi Perää. Siinä hetken aikaa mietittyäni, että kumpaa Noposta lähden ohittamaan, jäin sitten siitäkin vauhdista. Reidet olivat yksinkertaisesti niin romuna, että ei päässy lujempaa.
Maalissa olin 13. , sen saman 3 minuuttia kärkeä perässä, kuin tokassa varvauksessakin. Meidän letkasta ekana maaliin selviytyi Lindeqvist kaheksantena, josta jäin minuutin. Plakettiin eroa jäi 30sekuntia.
Ei nyt huonosti, mutta ei nyt myöskään ihan sitä mitä lähdin hakemaan.

Tulokset
Katotaan tuleeko jotain reittihärveliä. Jos ei tuu niin laitan kartat huomenissa tänne.

Not Enough

Liian vähän liian myöhään. Ei riittäny, vaikka varsin hyvin sprintti menikin. Joutuu lähtee pitkille, nyyh.

Lauantain huippis meni aivan perseelleen. Hengityksen kanssa oli jälleen ongelmia. Välillä tuntuu siltä, että happi jää kokonaan keuhkojen yläosiin, eikä kunnon tuuletusta tapahdu lainkaan. No tä oli just niitä päiviä. Toki tein virhettäkin 3,5min. Turha jossitella. En jaksanut juosta enkä osannut suunnistaa. Tulos oli mitä siitä nyt saattaa odottaa. Toivottavasti ensi sunnuntaina sataa.
Tulokset, etc...

Sunnuntain sprintti oli perushyvä sprinttisuoritus, joka tällä kertaa riitti melko korkealle. Elämäni juoksu, joku sanoisi. Neljäs sija katsastuskisassa on ainakin paras tulos mitä miesten sarjassa on tullut vastaan. Silloin kun happi kulkee niin vauhtikin riittää, ainakin sprintissä. Reitinvalinnoista on vaikea sanoa, mutta selkeästi huonompia valintoja en tainnut tehdä kuin 4-5 välillä. Siinä hävisi 5-6 sekuntia. Sen lisäksi selkeitä pikkuvirheitä rasteilla tuli yhteensä n. 10 sekuntia. Ei paha. Sain pidettyä suunnistuksen aika hyvin edessä koko matkan. Tiukimpia välejä lukuunottamatta olin ajatuksissani koko ajan seuraavalla välillä tai sitä seuraavalla. Muy bien!
Täytyy kyllä sanoa, että tykkään tällaisista sprinteistä erityisen paljon. Tällaiset tuo jotakin oikeasti uutta suunnistukseen, ja tällaisiahan ne tuppaa kansainvälisilläkin areenoilla olemaan.
Tulokset ja reittihärveli

Sunnuntaina olisi sitten vuorossa jäätävän pitkä ralli. Alistamaan lähdetään. Nähtäväksi jää onko se sitten muita vai itteä. Tänään käyn vielä suunnistamassa, huomenna vesijuoksemassa ja sitten vain odotellaan starttia.

ps.Jyväskylässä satoi eilen lunta. Oikein kunnon hiutaleita. Pientä kontrastia männä viikonloppuun.

Kolmen Helmen Motelli

Morjensta vaan fanit!

Yksi rankipistepajatso odotti taas tyhjentämistään eilen, kun Keski-Suomen hurjat lähtivät kilvoittelemaan sprintin aluemestaruuksista Korpilahdelle.
Viivalle oli asettunut useampikin maailmanmestari (ja eräs vanha mies), joten lähtöpisteet olivat jäätävät. Lähdin liikkeelle kahden markan taktiikalla.
Keskiporttiin en valitettavasti kumminkaan onnistunut osumaan, enkä aivan siihen vierenkään, vaikka tarjollahan se olisi ollut. Lähellä tosin oli, mutta loppujen lopuksi se viimeinen viidenkymmenen pennin kolikkoni kimpoili aina perälle asti, ja sujahti lopulta sulavasti takaressuun, josta sujahti alas kauden toistaiseksi parhaat kolikot. Esta bien!


tulokset
Juken kuvii
mapaa:

(Tämmöst kolikon lyöntii)


ps.Osallistuin tuossa radiorockin sivujen kautta semmoseen expertin kisaan, jossa oli 9 tiukkaa kysymystä. Viimeinen oli kyllä aika tiukka, vai mitä sanotte tästä:



se o moro ny!

Paska Meininki

Viikonloppu oli ja meni ja huonosti menikin.
Koko talven sitä on mukamas treenannut ja päällimäisenä mielessähän tietysti nämä katsastukset. Noh, perjantaina vauhti oli kohdallaan, mutta muuten homma olikin sitten melkosta hätäilyä. Hieron hiekkaa varpaisiin 4 ylimääräistä minuuttia ja tein sen semmoisella tavalla joka todella jäi korpeamaan. Ei auta itku markkinoilla. Toivottavasti palohaava sielussa.


(keski)

Lauantaina jaksoin juosta sitä samaa vauhtia kutakuinkin koko matkan, suunnistusajatuksenkin olin saanut taas kaivettua jostain esiin ja virhettä tuli puolet vähemmän kuin keskimatkalla. Toki nyt ei puhuta siitä samasta vauhdista kuin perjantaina vaan pykälää hitaammasta. Se riitti 22. sijaan. 15,6km yhtä jatkuvaa nautintoa ihmisen tekemän metsänhoidon jäljistä. 1h 42min 55sek. Siitä kun olisi 5 minuuttia raapaissut pois, niin kyl olis ollu hymy huulilla, mut ei.


(pitkä)

Sunnuntaina käytiin juoksemassa kännykät kädessä pitkä lenkki poluilla. Tarkotushan siinä oli online-seurantaa viestistä suorittaa, mutta eihän sekään toiminut. Onneksi jalat olivat sentään hyvän tuntuiset. Toki tuossa oikean jalan jalkaterän sisäpuolella on joku pieni jänne nyt vähän ottanut itseenä. Nastarit jalassa se ei tunnu, mutta nuo pirun lenkkarit sitä jotenkin painavat ja se on ollut viitisen päivää enemmän tai vähemmän juostessa kipeä. No, ehkä se siitä.
Ja kyllähän se sitten eilen illalla iski lonkkaankin jonkun ihme homman. Se tuntui välillä vähän omituiselta jo pitkin viikonloppua, mutta ei se mitään häirinnyt. Sitten eilen illalla sohvalla telkkua katsellessa se tuli aivan kesken kaiken kipiäksi. Ehkä Indiana Jones oli liian jännä. Aamulla kävelykin oli jo sitten vähän vaikeaa. No, jos sekin vaikka siitä.
Kevään aikana tekemättä jätetyt kouluhommatkin ovat päättäneet kaatua tällä viikolla niskaan.
Ulkona sataa ja jäätävä tuulikin puhaltelee varmaan sieltä helvetin porteilta asti, jos ei kauempaakin.

Eniten vituttaa kaikki.

Strangers in the Night

Neitsyys meni.
Juoksin ensimmäiseni, Långa Nattenin.
Ennen kisaa juoksu ei ollut kulkenut taas yhtään moneen päivään, hapesta puhumattakaan. Olin silti melko luottavainen, sillä öisin kaikki on toisin. Avausosuuden jälkeen olin vähän huolestunut. Turhaan, sillä Maco veti upeimman juoksunsa tähän mennessä ja Juri näytti, taas, että vielä kerran mennään huippu vauhtia.
Tein aika lyhyet verkat, osittain sen takia, että sieltä tultiin aika paljon kovempaa kuin oletettu oli, osittain sen takia, että hieroin taas kamojen kanssa niin perkeleesti. Pääsin hyvistä asetelmista metsään, pari minuuttia kärjestä, sijalla 20. Ykkösvälillä sain edellä menneen letkan hännän nopeasti näkyviin ja kun ensimmäisessä polun risteyksessä totesin (ja tuuletin), että nyt ne menee väärään suuntaan, otin oman valinnan ja kuittasin koko porukan edelle Bäckmanin kanssa. Sen jälkeen olinkin vetojuhdan tehtävissä ja otin toisen oman valinnan ja kiersin lopun väliä vasemmalta ympäri muutaman muun kanssa. Isompi letka meni suoraan ja jäi lisää.
Kakkosvälillä jatkoin vetohommia ja yht'äkkiä mukana ei ollut enää muita kuin Begi Bäckman. Vedeltiin siinä sitten kahdestaan, kunnes tultiin tielle ja todettiin, että ollaan vähintään puoli minuuttia letkaa edellä. No siinä sitten tuli otettua vähän huonoa valintaa alle ja kierrettyä tietä oikein kunnolla, ei mitään järkeä. Sielläpä sitten vähän ajan päästä näkyikin, kun letkan häntä meni poikittain tien yli. Varmaan minuutin hitaampi oli kiertää, mutta sou not. Juostiin letka kiinni ja siinä sitä sit oltiin, n.25 jamppaa yhdessä kasassa, tappelemassa, että kuka saa leimata ensin. Siinä sitä sitten mentiin loppumatka vaihtoon asti, kiltisti letkassa. Akkojen vauhtia, jos multa kysytään. Välillä vähän koukattiin rasteja. Tietä ja polkuahan siinä pääasiassa juostiin. Varvaukseen oli ne pari kärkijoukkuettakin otettu kiinni. Jalat antoivat pientä signaalia varvauksen paikkeilla, että ehkä vähän jossain kohtaa voisi krampata. Jätin sitten turhat rynnimiset väliin ja krampitkin pysyivät poissa. Vaihtoon kelasin letkan sijalla 16, 39sek kärjestä. Hyvinhän se meni. Suunnitelmien mukaan.
Lopuista miehistä Suna veti melkoosen hyvin, muutkin kohtuullisesti. Oma lukunsa oli tietenkin Maxin ankkuriosuus. Sen alkaessa tarjolla näytti olevan sijat 12-14, mutta onhan se ennenkin nähty. Vaikka varvauksessakin oltiin vielä taistelemassa sijoista 12-17, niin kun edellä olleet pummailivat, loppusuoralla päästiin taas näkemään Maxin alistusta. Sija 8 siihen saumaan, niiden vaiheiden jälkeen, tuntui melkoiselta voitolta.
Kolmas 10mila läpyskä neljään vuoteen. Ihan jees!



(Långa k-1 ja 7-m)


(Långa 1-7)



Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa