Walk This Way

4h-kerhon vaellus tuli taas puskettua. Reittinä tällä kertaa Antequeran Via Ferrata.
Kypärät päähän ja menoks.






Olé!

I Want to Ride My Bicycle

Tälläst tänää.

All the Kings Men

Eilen oli taas vuorossa jokaviikkoinen keskiviikon S-reeni. Tällä kertaa järjestäjänä ei ollut Antonio, vaan Guardia Real, joka suunnistus-harjoitusten järjestämisen lisäksi vastaa mm. Espanjan kuninkaan ja kuningasperheen turvallisuudesta. Hyvän reenin olivat väsänneet, vaikka kutonen olikin väärässä notkossa. Ajatustoiminta oli toimintaa ajatusmaisillaan ja ajatustasolla homma toimikin hyvin, mutta ei ehkä silti kuitenkaan niin hyvin kuin käytännössä. Ota nyt tuostakin selvää.





















Tänään harrastetiin sitten enempi kestävyysliikuntaa. 3,5h Monachilista takakautta Trevenquen huipulle ja jonnin matkaa takasin. Reilu puolet juoksua tuosta. Jyrkimmät kohdat kävellen. Ylhäällä ylhäällä on muuten taas lunta - tällä kertaa varmaan jo pysyvästi.















Lisee kuvii picasas. Jajajaja!

Howling at the Moon

Sha-La-La!

Käytiin viikonloppuna Barbatessa reenaamassa. Ohjelmassa oli yö-reeni ja samassa yhteydessä käytiin reenaamassa paikallisissa pikkukisoissa, aivan helmeilevällä kartalla, kuten kuvasta näkyy:



















En tiiä mitä, missä ja milloin super-Mario niitä karttojansa heruttelee, mutta epäilen, että tämän kartan tekoon oli käytetty noin vuorokausi. Siis piirtämiseen, vaikea kuvitella, että maastossa olisi koskaan käyty.


Menomatkalla Barbateen kilpailunjohtaja soitteli ja sanoi, että hänen ja kilpailun valvojan välillä on veto meidän kilometrivauhdista kyseisessä maastossa ja että me olemme mukana vedossa. Ilmoitusluontoisena asiana kerrottiin, että jos emme juokse tarpeeksi kovaa, niin joudumme ostamaan koko järjestysorganisaatiolle oluet, jos taas juoksemme, niin maalissa meitä odottaa kylmät Coronat, sitruunan kera tottakai. Ja niinhän siellä poikain odottivat. Kyllä hyvän reenin päälle hyvä olut maistuu, ajokoiriahan mekin vain olemme.

Lauantai-iltana koin jotain ihanaa. Pääsin yö-suunnistamaan ensimmäistä kertaa sitten ties minkä. Muistan kun keväällä ja kesällä makailin sohvalla ihan Timmynä, niin eniten kaipasin juuri SITÄ. Voi veljet, että oli mukavaa pitkästä aikaa. 15vuotta vanha halogeeni oli kaivettu muutaman vuoden tauon jälkeen naftaliinista, valaisemaan edessä siintäviä kolmea metriä. Uuuh. Voiko ihmislapsi mitään hienompaa tehdä.















Olé!

ps.Latailin lissää kuvia tänne.

Kevyesti Keskellä Päivää

Hiljalleen matka suuntaa poispäin pihasta puisen talon
Hiljalleen hiertää hihna vanhan repun olkaan vaon


Vaan kevyeen silti askel nousee
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää


Kevyeen mieltä aatos painaa
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää


Kajastaa enää himmeä valo vihreän talon ikkunasta
Kiristää hihna repun koverretun hartian päällä


Vaan kevyeen silti askel nousee
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää


Kevyeen mieltä aatos painaa
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää


Viimein jäänyt on tupa taa ja reppu olkaa painaa yhä kovempaa
Kieltäytyi nyt itku tulemaan, ei suostu pala liikkumaan,
suuntaan taikka toiseen, kunhan edes sais hengen kulkemaan
(-viikate)


Laskin tuossa juuri, että Helmikuun jälkeen olen juossut 391km ja suunnistanut 80km.
Se tekee 471km juoksua viimeisen 38 viikon aikana.
Se antaa keskiarvoksi 12,4km /viikko.
Se, se taitaa olla aika vähän.


Eilen kävin testailemassa, minne moisilla määrillä pääsee.
Ohjelmassa oli 15km katukisa, nousua reitillä 175m. Aika 51.01, (kympin väliaika 33.38).
Sinne moisilla määrillä pääsee, kevyesti keskellä päivää.