sunnuntai 16. marraskuuta 2014

#new_frontier


@madiventures still going with bold entreaty whither no man has gone before

https://twitter.com/madiventures

lauantai 8. marraskuuta 2014

Tärkeintä ei ole osallistuminen

Tunnusluvut 1.11.2013-31.10.2014


Määrää: (Suluissa 2013 ja 2012)
Reeniä: 412h (435h) (523h)
Harjoituksia: 414 (439) (361)

max:     2% (3%)  (2%)
vk:        7% (10%)  (6%)
pk2:      6% (6%)  (8%)
pk1:    68% (68%)  (65%)
kevyt:   5% (9%)  (8%)
voima: 12% (4%)  (11%)

Matkaa:
Jalalla:   3774km (3703km)  (3348km)
Hiihtäen:    50km (568km)  (93km)
Pyörällä:   448km (251km)  (3km) (+ n. 1500km työmatkapyöräilyä, jota en laske mihinkään)

Lajeittain:
Juoksua:      268h (235h)  (235h)
Vaellusta:      20h   (30h)  (22h)
Hiihtoa:           4h   (45h)  (8h)
Pyöräilyä:      19h   (13h)  (0h)
Vesijuoksu:      0h (1,5h)  (2h)
Koordinaatio: 19h  (10h)  (22h)
Suunnistusta:  36h  (55h)  (37h)
Voimaa:          48h  (18h)  (43h)
Pelejä:               0h (0,5h)  (2h)

Kuukausittain:
Marraskuu:    40h 264km (31h 275km)  (47h 423km)
Joulukuu:      56h 438km (29h 275km)  (59h 501km)
Tammikuu:    46h 404km (43h 227km)  (48h 426km)
Helmikuu:     28h 171km (35h   68km)  (45h 322km)
Maaliskuu:    42h 415km (55h 412km)  (40h 401km)
Huhtikuu:      38h427 km (37h 395km)  (30h 314km)
Toukokuu:     30h 324km (37h 366km)  (18h 196km)
Kesäkuu:       33h 231km (33h 302km)  (17h 159km)
Heinäkuu:     36h 400km (46h 411km)  (17h 168km)
Elokuu:         28h 268km (31h 353km)  (17h 142km)
Syyskuu:       25h 303km (29h 322km)  (16h 157km)
Lokakuu:       11h 130km (31h 298km)  (16h 141km)

Suunnistusta:
35h 16min  (55h 15min)  (36h 34min)
367km        (516km)  (352km)

Kilpailuja:      21 (42)  (14)
Sprinttikisoja: 12 (15)  (11).

Muuta:
Sairas: 12 päivää (8 päivää) (6 päivää)
Loukkaantunut: 53 päivää (71 päivää) (11 päivää)
Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 65 (68) (59)


- Olihan siinä taas kausi. Hohhoijjakkaa. Vaivaa oli jos jonkinmoista. Talvella säärivaivaa ja kyljen telominen, kesemmällä punkinpuremaa ja antibioottikuuria, Jukolassa murtunut kylkiluu, ja loppukesän vaivasi plantaarifaskiitti. Kruunuksi kauden ainoa nuha iski SM-sprintin päälle.
Mutta niistäkin huolimatta olisi sen tossun kaiken järjen ja kokemuksen mukaan paremmin pitänyt liikahtaa. Kisoissa tein pääosin hyviä suorituksia, mutta keskinkertaisia tuloksia. Jossain vaiheessa ruksasin yli paperille kirjatut tavoitteet, koska turhauduin siihen, että harjoittelusta huolimatta koneesta ja jaloista ei sen enempää irronnut. En tiedä irtoaako enää koskaan. Sen verran syvässä montussa sitä kerran käytiin, ja vieläkään sieltä ei ole noustu. Tähän asti on ollut jatkuva usko siihen, että kyllä se tästä ihan kohta taas kuluksi muuttuu, mutta saapa nähdä. En pidättele hengitystä sen suhteen. Aina välillä on tuntunut siltä, että sieltä se muutaman vuoden kateissa ollut kulku alkaa taas pilkottaa, mutta ei sitten kumminkaan. Tässä hommassa ei varmuuskopiot pelasta, eikä voi palata siihen kohtaan kun vielä oli palikat kasassa.
Ehkä se tästä joskus vielä – ehkä ei. Aion kuitenkin katsoa, mutta tehdä sen ilman kirjattuja tavoitteita. Vaikka kisat onkin tämän urheilemisjutun ruoka lautasella, niin lopulta kuitenkin tykkään siitä sopan keittämisestäkin aika paljon. Taidan itse asiassa lopettaa tämän tähän ja lähteä lenkille saman tien. Se on kivaa.




keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Racing some Castles in Edinburrie & Stirlin

Tämä f*n kausi tuli päätettyä viikonloppuna Skotlannissa. Meininki ja homman nimi oli Race the Castles ja samalla PWT kisat. Taso oli kohdallaan, sillä mukana oli mm. koko sprintin MM-mitalikolmikko ja useampi mitalisti myös aikaisemmilta vuosilta. Ohjelmassa oli model event ja pari pidempää sprinttiä, joista ensimmäinen juostiin Edinburghin keskustassa ja linnan ympärillä.
Siinä kisassa onnistuin tekemään erinomaisen suorituksen. Yhden virheen tein: rastille 11., max. 10 sekuntia. Silti sija nousi tällä reilu 20 sekunnin välillä pari pykälää. Tiukka väli - kirjaimellisesti. Muuten kisa noudatti tuttua kaavaa. Alun melko haastavalla pätkällä sija pyöri kirkkaasti kymppisakissa, mutta sitten niillä väleillä kun fyssiikka alkoi puhua, niin turphaan tuli. Ei ollut kyllä fyysisestikään paras päivä. Suoritukseen ja reitinvalintoihin sai kuitenkin olla tyytyväinen.
Tulokset ja reittihärveli (Results välilehden ME-valikosta saa klikattua reitit näkyviin).

Race the Castles 2014 - Edinburgh C#12 (Lindsay Crawford)


Toinen kisa juostiin William Wallacen hoodeilla Stirlingissä. Siellä mentiin ihan linnaan sisällekkin. Se olikin vielä helppoa, mutta ulospääsy olikin sitten täyden työn ja tuskan takana. Yhden megahäröilyn jälkeen onnistuin kuitenkin löytämään tieni ulos sumuisille hautausmaille. Peli oli tosin siinä vaiheessa jo omalta osaltani pelattu. 7 rastilla seisoin n. 5 metrin päässä rastista 1,5 minuutin verran, ja mietin, että mitäköhän tässä pitäisi tehdä. Ei näkynyt lippu, koska se oli 5 metriä yläpuolellani. Sekoitin kartassa olleet kulkuväylämerkit (jotka kuvasivat alikulkuja) kielletyn alueen viivoihin, ollen siinä uskossa, että tasoa ei saanut vaihtaa. Jokseenkin epätodellista. Tietokoneen ruudultahan tuo näyttää simppeliltä hommalta, ja sitä se varmaan olisi ollutkin, jos olisi tajunnut, mitä "ylimääräiset" punaiset viivat kartassa tarkoittavat. Kyllä muuten ketutti päättää kausi näin. Kisan jälkeen tein sellaisen havainnon, että paska suoritus ketuttaa monin verroin enemmän kuin hyvä suoritus antaa mielihyvää. Mitäköhän siitä pitäisi ajatella. Ainakin vihaan häviämistä. Ehkä asia korjaantuisi, jos olisi sellaisessa kunnossa, että erinomaisella suorituksella (kuten Edinburgin kisassa) sija olisi selvästi parempi. Jos joskus voitan, niin kerron sitten miltä se tuntuu.
Tulokset ja reittihärveli.

Lisää settiä: Race the Castles ja PWT.

Parit fotot reissusta.

Sen verran on vielä todettava, että kisoissa oli käytössä Sportident Air. Käytännössä rasteilla ei siis (olisi) tarvinnut pysähtyä, vaan riitti kun laitteen heilautti noin 30cm päästä leimasimesta. Se muutti luonnetta selvästi. Jos oli 50-50 reitinvalinta, niin helpommin tuli jatkettua juoksusuuntaan kuin pysähdyttyä ja lähdettyä takaisinpäin. Toki välistä oli edelleen pakko pysähtyä rasteilla, jos lähtösuunta oli sama kuin tulosuunta. Itse käytin ekaa kertaa SI Airia ja täytyy sanoa, että kokemus oli erittäin positiivinen. Toivottavasti yleistyy. EMIThän tunnetusti on huonoin mahdollinen vaihtoehto sprinttikilpailun leimausjärjestelmäksi, koska se ei ole tasapuolinen kilpailijoille - ainakaan niin kauaa kun rasteilla on vain yksi leimasin, joka osoittaa toiseen suuntaan (joillekin oikeaan, joillekin väärään). Toki nyttenkin itsellä oli pientä ylivarovaisuutta leimauksissa, koska laitetta käytin ekaa kertaa. Käytännössä koskin leimausyksikköä - en kuitenkaan pysähtynyt ellei ollut pakko, ja hidastinkin vain sen vähän verran kuin oli pakko. Tämä tarkoitti myös sitä, että reitinvalinnat oli hyvä olla tehtynä kun tuli rastille. Ne juoksijat, jotka pystyvät pitämään suunnistuksen edessä ja tulevien välien valinnat valmiina, varmasti hyötyvät touch-free leimauksesta.

-----

Nyt yritän hoitaa jalkapohjan kuntoon. Onkohan tuolla aivoissa joku namiska, joka antaa luvan tuntea kipua (kun kausi päättyy). Kisoja seuraavina päivinä on meinaan plantaris faskitis ollut kertaluokkaa tai kolmea kipiämpi. Jotain sille(kin) on tehtävä. Palataan.

tiistai 30. syyskuuta 2014

MPÄssä

Sunnuntaina juostiin taas perinteiset Mikonpäivän sprinttisuunnistukset Tampereella - tuolla mustan makkaran luvatussa maassa. Ihan ässä kisa jälleen kerran. Vähän niin kuin Halikkoviesti - erinomaiseen laatuun voit luottaa.

Oma meneminen oli lenssun jäljiltä varsin nihkeää. Varsinkin lihaksisto oli aivan poissa pelistä, ja tokavikalla konekin leikkasi kiinni pahemman kerran - ei mihinkää.
Oma tekeminen sen sijaan oli hyvinkin hallittua ja edessä olevaa. Ei tarvinnut spekuloida yhtään missään kohtaa, vaan eteenpäin mentiin koko ajan täydellä höögillä. kts. Reittihärveli. Tosin 14:sta mentäessä happo vei ja mies vikisi. Hiukan siinä keskittyminen herpaantui ja koukkasin ensin väärän lipun kautta. Kaikenkaikkiaan virheet jäivät kuitenkin 10 sekuntiin, jota pidän erinomaisen suorituksen rajana - ainakin näissä kisoissa. Kulkuun nähden ero kärkeenkään ei ollut kohtuuton, varsinkin kun suuri osa siitä tuli viimeisillä sadoilla metreillä ihan puhtaasti jalalla. Tulokset.


ps. Kommentti järjestäjille (ja kaikille tuleville sprinttikisojen järjestäjille):
Tuo nuorimpien RR-sarjojen lähtö oli ikävästi juuri juoksulinjalla (ainakin H21 12-rastille mentäessä). Siinä oli vähän hässäkkää, jonka läpi joutui pujottelemaan. Ei siinä varmaan sekuntiakaan tappiota (ainakaan itselle) tullut, mutta ylimääräinen vaaratilanne kuitenkin - varsinkin kun lähdössä olivat vielä ne kaikkein pienimmät sprintterilupaukset.

pps. Hieno kisa, hieno rata. Kiitos!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Sjuksickaa Hollolaa

Ehtikin jo tovi vierähtää edellisestä postauksesta. Tarkoitus on ollut tehdä pieni kesäraportti, mutta empä ole saanut aikaiseksi. Sitä ei tule nytkään, mutta kattellaan ensh viikol, josko ehkä silloin.

Eilen juostiin kuitenkin SM-sprintti. Itselle jäi juoksut karsintaan, sillä olin kipeä. Edellinen - edes yksi sairaspäivä - löytyy viime marraskuulta. Sitten 2 päivää ennen kauden pääkoitosta herään kurkkukipuun, joka pelastustoimista huolimatta yltyy kunnon lenssuksi. Ei siinä paljoa lohduta hyvin menneet viimeistelyt. Yippeekayay Jens Voigt!

Suoritus oli hyvä, mutta lenssu vei voimat jaloista ja kropasta. Jos kisa olisi ollut toukokuussa, niin en olisi startannut ollenkaan. Nyt päätin kuitenkin lähteä koittamaan, ja koittamiseksi myös jäi.
Nyt elpymistä. Toivottavasti viikon päästä pääsee MPS:ään mukaan. Se on aina yhtä hieno kisa.

SM-Sprintti 2014 karsinta


tiistai 5. elokuuta 2014

Z

Blogi on nautiskellut Jukolan jälkeen mukavista ilmoista, mutta nyt taas pari riviä tekstiä, kun tuli oikein kisoissakin käytyä - ekaa kertaa sitten Jukolan. Jukolan jälkeen menikin se 2-3 viikkoa kylkeä parannellessa ja treenaamiset tapahtui sen ehdoilla. Heinäkuussa sain kuitenkin ihan mukavia harjoituksia taas aikaiseksi ennen ja jälkeen työpäivien. Viime viikko olikin lomailua ja huipentui lauantain Huippuliigaan.

Kuten TV-lähetyksestä  (vaikka kohdasta 57.30-->) saattoikin jo käydä ilmi, niin ihan perusvermeillä ei tällä kertaa kisaa taitettu. Kiitettävää panostusta pojilta, että olivat hommanneet Yleisradion polttareihin paikalle. Itse kisassa meininki oli fyysisesti kauden keskiarvoa parempaa, mutta pari huonoa reitinvalintaa (8-9 ja 13-14) ja rastinottoa (11 ja 17) metsäisissä mäissä toivat reilun puoliminuuttia aikatappiota. Ehkä pientä kisarutiinin puutetta, koska edellisestä sprinttistartista ehti siitäkin jo tovi vierähtää. Ennen seuraavaa isompaa kisaa voisi koittaa sijoittaa kalenteriin harjoitusten lisäksi myös jonkin kilpailun. Tulokset ja GPS-seurannat Turuust.

Vamos!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hyvää kesää

Räntää sataa - morjes.

Jukolapukilta sain tänä vuonna risuja. Suunnistin ihan kohtuullisesti - virhettä yhteensä alle 2min, mutta alussa jäin jokseenkin pahasti massaan jumiin, ja eroa ykkösvälillä tuli jo reilu kolmonen, vaikka en virhettä tehnytkään. Fyysisesti oli pitkästä aikaa taas ihan mukava juosta, ja mukava olisi ollut puskea menemään, kun tilaa tuli. Mutta taas kerran vaihteeksi onnistuin telomaan itseäni. Vitosen jälkeen turvat, kylki paskaksi, ja loppumatka olikin sitten varsin kivualista könyämistä. Hessun (tuttu TV:stä) kanssa siellä laahustettiin ja höpötettiin menemään. Kaikesta huolimatta heti 12 rastin jälkeen koin hetken aikaa aivan maagisia fiiliksiä katseen hakeutuessa laskeneen auringon värjäämään horisonttiin Savolaisen järvimaiseman yllä. Näkymä oli jotain sellaista, jota itse en osaa sanoiksi pukea.

Jukola 2014

Yle Areenassa lähetys

Reittihärvelissä reitti


Olin alunperin suunnittellut tälle viikolle viikon mittaista välimenokautta, ja siitä suunnitelmasta on nyt varsin helppo pitää kiinni, koska kylki ei paljoa liikuntaa salli. Toivottavasti kuitenkin ensi viikolla pääsee takaisin jalkojen ääreen.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Hyvää Joulua

Ankkuri lähtee Jukolaan kova pää edellä.

Kakkosen ja ykkösen ykköset

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Synkkää

o.

Ei mihinkään -  ei kerralla mihinkään. Jos hetken aikaa näytti taas paremmalta Prismarastien aikoihin, niin sen jälkeen on ollu taas hyvin raskasta latua.

Prisman jälkeen kävin ottamassa tuntumaa Jukolan harjoitusmaastoihin ja tekemässä maastoanalyysiä niistä metsistä. Sen jälkeen olin nahka, tai ainakin jalat olivat loppu. Yritin palautella ja valmistautua Tampereen sprinttiin, mutta yritykseksi jäi. Olin niin tukossa päästä keuhkojen kautta varpaisiin, että hohhoijjaa. Hikinauhakin jäi kotia. Oli kyllä hieno ja vaativa sprinttirata. Alku meni hyvin, mutta sitten tein toudella ison virheen 6-7 välillä, jonka myötä peli oli selvä. Loppuverkassa huomasin, että olin samassa rytäkässä juossut kapean tonttivihreän yli. Kävin sitten hylkäämässä itseni, ja lähdin hakemaan Swagathista balsamia haavoille.

Sitten toivoin hetken aikaa pientä ihmettä ja jonkinlaista kulkua tämän päivän pitkälle matkalle, jossa meillä oli viimeinen Jukola-katsastus. Eipä siinä ihmeempiä ihmeitä ilmaantunut. Aamupalalla ruisleipäpari ei alkanut multiploitumaan, vaikka kuinka tuijotti. Suolla en pysynyt pinnalla, vaan upposin polvia myöden turpeeseen. Kisan jälkeen ABC:n lohialtaaseenkaan ei tullut täydennystä, vaikka kuinka pyöritteli kauhaa. Metsässä meno oli samaa tasaisen tappuavaa vauhtia alusta loppuun. Suunnistus sentään oli sujuvaa... Reitti täällä (gps).

Seuraavaksi Jukola. Lähdetään nauttimaan raikkaasta kesäyöstä. Sen jälkeen lepään viikon. En tee mitään (paitsi töitä). Sitten aloitan alusta.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Betonia

Betonia tarjottiin oikein urakalla tässä viime päivinä. Ensin Stadi-sprinttiä Itä-Pasilan betoniviidakossa, ja eilen Prismarasteja BetoniEliitissä.

Stadi-sprintti oli aika mielenkiintoinen ja haastava sprintti eri tasoineen. Välillä kartta ei ollut monitasoisuudesta johtuen täysin yksiselitteinen ja osa paikoista oli sellaisia, että niiden kuvaaminen yksiselitteisesti ei olisi edes mahdollista. Eihän tällaisia maastoja - ainakaan kaikkia tasoja hyödyntäen - voisi oikein isommissa kisoissa käyttää, mutta mielestäni tällaiseen pienempään kisaan tämä kyllä sopii oikein mukavasti. Täytyy antaa probsit Jyryn väelle, että uskalsivat järjestää tällaisen kisan tällaisessa maastossa. Hienoa. Sen sijaan kaikille juoksijoille ei voi probseja antaa - sen verran härskiä toimintaa useammassa paikassa. Ja tässä tapauksessa se ei edes johtanut hylkäykseen. Väliajat puhukoot puolestaan.

Itse olin alussa jokseenkin huonolla keskittymisellä liikkeellä, jonka seurauksena leivoin ykkösen ympyrässä täysin ennenkuulumattoman kämmin. No se toimi hyvänä herätyksenä, ja loppuradan suunnistustehtävät klaarasin tasoineen ja muineen suhteellisen hyvin. 3. rastilla sen sijaan tuli aikatappiota isosti. Kuten kartasta voi havaita määrite oli väärin - sellainen, jota ei voi olla edes olemassa. Tulkitsin asian sitten niin, että rasti olisi toisella puolella muuria, mitä se sitten oikeasti oli. Siellä kävin ihmettelemässä ja toteamassa, että juupajuu.

Lihaksistokin tuntuisi olevan taas paremmassa jamassa. Jokseenkin löysää meno vielä oli, mutta jaksoin sentään juosta. Viimeisen 2,5 viikon aikana ne fiilikset ovat olleet aika harvassa, tai niitä ei oikeastaan ole ollut. Ehkä kroppa alkaa tottua antibiootteihin tai jotain muuta. Pääasia, että tuntuu taas vähän normaalimmalta.


Stadi-Sprintti 2014

Prismassa oli hyvää suunnistamista, ja tuntui että lihaksisto toimi metsässäkin ihan hyvin. Toki maastopohja oli varsin ystävällistä. Juoksu ja vauhti tuntuivat paremmilta, mitä tuloslista sitten lopulta näytti. Ihan kivaa kuitenkin, kun edes itse tunsi pääsevänsä metsässä johonkin. Fiilis aivan eri planeetalta, mitä viimeiset 2,5 viikkoa. Pikkuhiljaa parempaan päin.

Prisma-rastit 2014




Stadi-Sprintti 2014 (Kuva: Harri Hytönen)

lauantai 24. toukokuuta 2014

Kamala luonto

No middle distance for me today.

Olo ja elimistö on pysynyt terveen tuntuisena, mutta lihaksisto on yhtä velliä. En tiä onko tauti vai antibiootit vai mikä, mutta lihakset on täysin voimattomat ja löysät. Veikkaan, että antibiootit ovat vetäneet lihakset löysäksi.
Keskiviikkona reisi vielä kipuili, mutta torstaista lähtien se on ollut täysin kivuton. Punainen läikkäkin lähti hyvin nopeasti antibioottien aloittamisen jälkeen, ja nyt siitä erottaa kunnolla enää puremajäljen. Torstaina ja eilen kävin juoksemassa, ja oli kyllä kaamean tuntuista. Totesinkin sitten eilen verkkalenkin jälkeen, että parempi jättää keskari väliin. Joskus nuorempana olisin taatusti lähtenyt (enkä välttämättä tajunnut edes kisan jälkeen, että siinä ei ollut mitään järkeä), mutta hiukan kokeneempana osaan sanoa, että 2 kovaa starttia saman päivän aikana ei ehkä tähän kohtaan ole nyt se optimaalisin vaihtoehto juuri minkään kannalta. Toivotaan, että ensi viikolla Stadissa ja Prismassa olisi lihaksistossa jo vähän tuntoa.


Kamala luonto - Jarkko Vehniäinen - HS 24.5.2014

tiistai 20. toukokuuta 2014

Herkkupala Etelä-Suomesta

Osallistuin näköjään Ravintolapäivään myös oman pop-up ravintolan merkeissä. Tarjolla oli laatulihaa Etelä-Suomesta, mädin kera.
Eilen illalla näytti tältä:




Tänä aamuna tältä:













Takareisi kipeytyi sunnuntai-iltana. Meinasin, että se on kaamiassa jökissä, mutta maanantai-iltana löysin takareidestä punaisen läiskän (ja reisi oli selkeesti sunnuntaita kipeämpi). Tiistai-aamuna se ei ollut enää niin kipeä, mutta läiskä oli kasvanut. Lääkäriin siis. Spekulaationa punkin purema ja mahdollinen borrelioosi-tartunta. Infektiota ei vissiin näin aikaisessa(?) vaiheessa pysty toteamaan - tosin ei tietoa, koska se purema on tullut. Onneksi todennäköisyys tartunnan saamiseen on suhteellisen pieni, ainakin tämän lähteen mukaan. Lääkkeeksi 2-3 viikon antibioottikuuri - ensimmäinen 15. vuoteen. En tykkää antibiooteista enkä siitä, miten niitä käytetään, ja aina välttelen niitä viimeiseen asti. Mutta en halua borrelioosiakaan, joten ei se auta. Urheilla saa normaalisti, ellei tule lisää oireita (kuumetta tms.). Tosin tällä hetkellä tuo takareisi on sen verran kipeä, että en juosta oikein pystyisikään - tosin vähemmän kipeä kuin eilen, joten ehkä kohta. Pyöräily kyllä luonnistuisi. Katsotaan josko sitä. Ai niin, kuurin takia pitää välttää auringon paisteessa olemista (tai laittaa kunnon rasvat pintaan). Perse! 

maanantai 19. toukokuuta 2014

Herkkuja Keski-Suomesta

Lauantaina vietettiin ravintolapäivää. Ei löytynyt yhtään Keski-Suomalaista pop-up -ravintolaa, mutta Koreassa, Kiinassa, Vietnamissa ja Intiassa tuli pyörähdettyä.

Siispä päätin tarjoilla kaikille herkkusuille pari Keski-Suomen maakunnan herkkupalaa. Bon appétit.


Harjoitus 14.5.


Keuruun Kisailijat 100v 2014

Ulkonäön ja esillepanon ei kannata antaa hämätä. Voin vannoa, että maku oli hyvinkin rapsakka ja suutuntumaa löytyi.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

A day late, en krona short

10mila14. Valmennusjohto sovitteli droppipipoa päähän. Viikkoa ja kahta ennen harjoitusväsy tai jokin muu varsin negatiivisesti menoon vaikuttava ikävyys osui huonoon saumaan. Ei siinä auttaneet talven esitykset, ei vaikka itse tiesi asian laidan paranevan. Tutti ja taa.

Lähtösoiro oli tänä vuonna harvinaisen tumainen jos sattui starttaamaan avaukseen yli sadan numerolla porukan keskeltä. Alun kapealla polkupätkällä tummaa hiekkaa oli niin paljon ilmassa, että hyvä että eteenpäin näki. Sitä saikin sitten niistää ulos silmistä ja nenästä seuraavat päivät.

Tiomila 2014

Juoksin ihan alun mielestäni erinomaisesti. Metsään kun puskettiin, niin ukkoa oli joka uralla niin paljon edessä, että pakko oli hakeutua koko ajan enemmän vasemmalle ja vasemmalle ja kiertää porukkaa. Iskin sen minkä kintuista irtosi mäen päälle, että pääsisin jonkinmoisiin asemiin. Mäen päällä olinkin jo selvinnyt pahimmasta ruuhkasta, mutta kärki meni puolisen minuuttia edellä. Sama oli tilanne kun päästiin tielle. Jos olisi oikein hyvässä kunnossa, niin tuon eron olisi voinut pienellä ylivauhdilla juosta kiinni, mutta nyt ei ollut mitään puhetta. Varsinkaan, kun alku oli tullut vedettyä jo täydellä höögillä. Valmennusjohdon ohjeet olivat auttaa ykkösjoukkueen juoksijaa tarvittaessa. Tiepätkällä sain kelattua tutun paidan kiinni. Varmistin, että samalle hajonnalla mennään, ja menin ohi. Parempaan en pystynyt. Alku meni varsin mainiosti. Ekalla TV:llä (200) eroa letkan kärkeen oli tuo samainen reilu puoli minuuttia (Teräsmies tosin oli letkasta karussa 20 sekunnin verran). Jossain vaiheessa ennen TV:tä Kiril puski ohituskaistaa ohi sellaista kyytiä, että ihan kirjaimellisesti kävi kateeksi. TV:n jälkeen homma pysyi edelleen hyvin gripissä. Pari väliä peesailin Matti Koivistoa, joka peesaili IKHP:n kakkosjoukkuetta. Se oli kuulemma vetänyt koko matkan helkutin hyvin. Mikäs siinä sitten. Selkä meni vaihtoon, kun 169:lle tein koko reissun ainoan suunnistuvirheen. Koukkasin about 15 sekuntia - väitän kyllä, että juomapiste ei ollut maastossa ja kartassa samassa paikkaa, joka johti samaistusvirheeseen.  Yleisörastille olisi pitänyt tajuta hakea vielä ylhäältä polkua alle rinteessä puskemisen sijaan. Loppu tuli kuitenkin muutoin ilman virheitä, joskin viimeisen 1,5km aikana ero kärkeen kasvoi silti tasaisesti. Vaihdossa 2:10 suuren ja mahtavan EKSJÖn kakkosjoukkuetta perässä. Vamos! Olin silti varsin tyytyväinen. Eturivin lähtöpaikalla tai paremmassa kunnossa olisin voinut tulla alle minuutin kärjestä. Mutta näillä sitruunoilla tähän, ja sitten kohti seuraavia haasteita.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Maija-Sprint

Karsinta:
M-Sprint 2014 karsinnan viimeinen rasti (Ilkka Saarimäki)

M-Sprint 2014 karsinta


Finaali:
M-Sprint 2014 finaali & HL1


Hyviä suorituksia molemmat. Karsinnassa virhettä 1 + 5 sekuntia (rv:t) ja finaalissa 9 sekuntia (rv:t). Tällä vauhdilla tähän: Tulokset


Houmenna pari sanaa Toimilasta. Tai vähintään kartta.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Intercityjuna lähtöpaikalle

Muistan kun joskus suunnilleen vuonna nolla (tai vähän aikaisemmin) oltiin O-festivalenilla Norjassa. Olin ehkä 16 sarjassa silloin. Siellä koin ensimmäistä kertaa ekan junalla lähtöpaikalle kertani. Koska olin silloin varsin kokematon (junamatkustaja), niin se tuntui aivan erikoiselta ja hiukan taisi jännittääkin. Muistaakseni meinasin jo jäädä pois junasta liian aikaisin, mutta kestin kuitenkin loppuun asti.

No sen jälkeen junailukokemusta on karttunut vähintäänkin riittävästi. Pelkästään armeijavuonna kiersin mm. maapallon ja hiukan ylikin. Lähtöpaikoillekin on muutaman kerran tullut siirryttyä junalla ja muutamilla muilla kulkuvälineillä sitten O-festivalenin. Kirkkovenerasteilla lähtöpaikalle mentiin jopa soutuveneellä.

Anyway.. Tänään oli taas vuorossa sellainen junalla lähtöpaikalle kisa. Tosin tällä kertaa kilpailukeskuksen virkaa toimitti Jyväskylän pääty ja itse kisan lähtöpaikka sijaitsi Espoon Kauklahdessa, joten perkeleen pitkät verkat siinä olisi tulleetkin. Vetelin siis kotona kisa-asun ylle, kiinnitin (omat) hakaneulat paidanpieleen ja suuntasin VR:n vihreä-valkoista viitoitusta seuraten kohti lähtöpaikkaa. Koska lähtöpaikalle oli hieman tavallista pidempi matka, niin pitihän siinä vähän evästelläkin matkalla. "Kisamakkaran" söinkin itse asiassa jo Jyväskylän Shalimarissa: Naan-leipää ja Chicken Vindaloo kastiketta muuan muassa. Matkalla lähtöpaikalle - siinä Jämsän paikkeilla kun puhelin löysi taas verkot tunneliputken jälkeen - piti vielä tsekata kilpailuohjeet ja valvojan lausunto, koska en niitä ennen lähtöpaikalle lähtemistä ehtinyt vilkuilemaan. Niissä suositeltiin maastolenkkaria. Vilkaisin jalkoihini ja totesin, että kai näillä voi maastossakin juosta. (Jäin kuitenkin miettimään sanan maastolenkkari tarkoitusta, mutta ei siitä sen enempää). Matka lähtöpaikalle oli sen verran pidemmän puoleinen, että Tampereella oli vähän jaloiteltava. Toijalassa nautin pientä välipalaa ja Hämeenlinnassa teippasin nilkat ja vedin kompressiosukat jalkaan. Pasilassa taas jaloittelin kun vaihdoin junaa. Oma juna oli hieman myöhässä, mutta juuri ehdin seuraavaan. Leppävaarassa kiristin Inov8:ien nauhat ja riisuin verkkahousut. Vaikka matka olikin sprinttikisoihin, niin viimeisessä lähijunassa pääsi oikein hyvin pellon laidalle kaivetun paskahuussin tunnelmaan. Kilossa alkoikin tehdä mieli keventää itseäni puolikkaalla sellaisella. Epäilin kuitenkin omaa sipa nopeuttani, enkä uskaltanut hyökätä puskaan tuon varsin lyhyen pysähdyksen aikana. Kauniaisissa kaivoin sitten repusta emitin ja rastimääritekotelon. Espoossa vedin hikinauhan päähän. Lopulta saavuin Kauklahden asemalle 36minuuttia ennen omaa lähtöä. Siitä ei ollutkaan sitten lähtöön enää jalkapatikkaa kuin 200metriä. Aloinkin olla siinä vaiheessa jo aika valmis. Junasta ulos, kamat säilöön, ja eikun verkkaamaan. Juoksin suoraan lähtöpaikalle.

Gauklahti
Juoksu tuntui juuri siltä kuin olettaa saattaa. Löysältä. Löst. Yritin pomppia ja kiihdytellä ja what not ennen lähtöä, saada lihaksiin vähän eloa, mutta eipä ne oikein heränneet. Kulku oli sitten sellaista, että melkein ehti ylämäessä hengästymään. Suunnistus puolella tuli yksi pahempi hassi, kun suuntasin 4:lta suoraan 6:lle. Suunnistus oli ihan hyvin edessä (siinäkin), ja oikeasti luulin, että sinne piti lähteä. Viivat meni lähekkäin ja kartta oli pirun suttuinen. Huomasin kuitenkin erheeni, kun numerot eivät täsmänneet ja suuntasin takaisin 5:lle (joka oli aivan vastakkaiseen suuntaan). Siinä meni sellainen 15sekuntia. Pieni iäisyys siis. Muuten jäin tasaisesti tossulla (tai maastolenkkarilla). Se siitä.

Hauskaa kuitenkin oli. Valvojan lausunnon perusteella ei oikein tiennyt mitä odottaa - ja olihan siellä aika erikoisen turhiakin pätkiä - mutta mukavaahan tuo suunnistaminen silti oli.

Kartta ja kookerot alla. Tulokset Internetissä.

Akilleksen kevätsprintti 2014
Alun häröilyt, jos saa selvää


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Mädi crash

Viihdettä koko rahan edestä. Ei hyvää päivää. http://www.tulospalvelu.fi/gps/20140418kyv3/?v=m

Hyvin meni siihen saakka, kunnes 7:lla jäin yksin omalle hajonnalle, jäin letkasta hiukan ja otin OHV:n 7-8 välille. Kartassa oli vaalean vihreää, joka näin keväällä saattaa olla suht nopeaakin - maastossa sen sijaan oli isoa ja pientä puuta pitkin ja poikin polven korkeuteen asti ihan perkeleesti koko matkan. Juoksuaskeleet oli aika harvassa. Jäin tällä välillä 3,5min, josta rastille 30sek koukkua, loput reitinvalinnasta. Paletti hajosi siihen aivan täysin, ja tein pientä koukkua siellä täällä. Kruunasin koko komeuden 11min pummilla 4. vikalle. Varmaan elämäni huonoin viestijuoksu ja suurin pummi 15 vuoteen. Sen siitä saa, kun ei ehdi keskittymään kilpailuun yhtään ennen starttia. Aina ei vaan ehdi. Jalat ja juoksu sen sijaan tuntu ihan OK:lta aamuun verrattuna, vaikka harjoitusväsymystä kintuissa olikin havaittavissa.

Viime aikoina onkin tullut keskityttyä enempi harjoitteluun. Viime viikko (126km) oli kuudes 100km tai yli viikko putkeen. Onhan tuossa toki välillä lepuutettukin, mutta sitten lepuuttelujen vastapainoksi juostu hiukan pidempää tai kovempaa - siis enemmän - viikon muina päivinä. Töiden lomassa suurempia määriä on hankala haalia kasaan, mutta tuo 100km tulee aika itsestään viikkoon, kun pääpaino on juoksemisessa ja kelit kohdillaan. Eilisen ja tämän päivän prokkiksena oli parin päivän tehoblokki, jonka sain vietyä kiitettävästi läpi pienestä kevätyöväsymyksestä huolimatta. Seuraavana ohjelmassa on 72 tunnin lepoblokki, joka päättyy Akilleksen sprinttailuihin. Siinä välissä testaillaan ja mittaillaan taas kaikenmaailman arvoja. Näkee, missä tilassa elimistö on isosta montusta palautumisen suhteen.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Candy crash

Fail.

Karkkilassa juostiin tänään makeisten perässä. Ei kovin motivoivaa, tiedän.
Kyseessä oli oikein vanhan liiton sprintti. Ei kovin motivoivaa, tiedän.
Tulospalvelu kosahti, kuten järjestäjien sivuilla/kysymyspalstalla todetaan - ilmankos ei Emit pysähtynyt maalissa. Ihan joka rastilla ei leimasimetkaan toimineet (H21 vika tai tokavika). Kuntosuunnistuksen lähdössä/maalissa oli mtr, josta hain omat väliajat (ja pysäytin emitin). Oli siellä myös lukijaleimasin ja läppäri. Miksei niitä otettu kisaan, en tiedä.
No välillä se tekniikka pettää. Ei sille voi mitään, jos ei voi.
Sen sijaan se, että koko radalla on reitinvalintaa kahdella välillä ja molemmilla väleillä paremmalla reitinvalinnalla karttaan merkitsemättömiä esteitä on sellainen asia, josta voi antaa noottia niin kartantekijälle, ratamestarille kuin valvojallekin. Esim. jos 2-3välillä otti oikean (oikean) reitinvalinnan, joutui kiertämään n.15sekunnin ylimääräisen lenkin, koska kartasta puuttui 50m pitkä läpipääsemätön risukasa. No kisan voittaja, ja veikkaisin, että suurin osa muistakin, otti tämän valinnan, joten eipä se varmaan suuremmin tuloksiin vaikuttanut.

Kartta kertonee kaiken muun oleellisen:

Candysprint 2014


maanantai 31. maaliskuuta 2014

Saarella

23 enemmän tai vähemmän kokenutta merenkulkijaa vetivät purjeet salkoon ja suuntasivat kompassinsa vuosien suunnitelun jälkeen kohti lounasta. Kuuluisa laivanrakentaja Panostaja Koskela oli rakentanut kapteeni Kivelälle miehistöineen viikinkien taruista peräisin olevan laivan - Hänen Rakkautensa. Laivan päänavigaattori Maco Yliperämies luovi ja navigoi läpi tyynen ja auringonpaisteen kohti suurta tuntematonta. Ankkurit lyötiin maihin ensimmäisen suuremman saaren kohdalla. Sini-kelta-punainen viiri roikkui tangossa. Olimme löytäneet Ahvenanmaan - tuon mustaleivän ja pannukakun luvatun maan. Tosin ensin luulin, että olimme eksyneet ja saapuneet takaisin Kokkilaan. Sen verran samanlaista oli maisemat, maalaisidylli ja maastot. Toki pieniä erojakin löytyi. Vesi oli kirkkaampaa, maalaisidyllissä ruotsalaiset liikennemerkit, ja maastoissa mukana ylitorniolaista "rikkinäistä" avokalliota ja rakkaa. Muutoin oli niin perusvarsinaissuomalaista kuin olla ja voi. Yhtä kaikki, suurimman ihmettelyn aiheen aiheuttivat kuitenkin nämä Angelniemen valtakunnasta lähteneet erityiserikoisennäköiset tutkimusmatkailijat, joissa riitti ihmeteltävää paikallisille "saarelaisille" yli ymmärryksen.

Maihinnousun jälkeen tutkimusryhmämme aloitti välittömästi tutustumisen paikalliseen metsämaisemaan, histöriään ja kylttyyriin. Tätä tehtiin navigoimalla niin yöllä kuin päivällä, perinteisin menoin, käyrin, sekä multiteknisesti. Päivällä pärisi perseet, yöllä kuninkaallinen jyske. Laivueen korheat sprinttiorit tutustuivat tarkemmin myös saarelaisten asumisympäristöön ja heidän staadiumiinsa. Tammavarsat eivät tähän venyneet.

Madison Merenkävijälle kävi muutama hauska yöllinen kommellus kaiken hauskuuden keskellä, kuten alla olevista kuvista voi havaita. Seuraavaksi kirstunvartija voisikin palkata miehistön matkaan uusien hammas- ja selkälääkäreiden lisäksi myös silmälääkärin.

Yöllinen navigointi ilman heijastimia on vaikiaa - reitti GPS:stä

Yö-navigoinnissa pitäisi muistaa välillä katsoa myös kompassia

Muutoin tuntuma maastoaskellukseen alkoi löytyä matkan loppua kohden, kuten myös maastonavigointiin liittyvät ajatusmallit. Tekemistä kuitenkin vielä riittää molemmilla saroilla ennen kuin askellus ja navigointi johdattavat aarteen luo.
Pyrin myös dokumentoimaan matkan vaiheita erinäisin fotoin ja kartoin.

Paluumatkalle Kapteeni Kivelä miehistöineen suuntasi kokonaan uudella aluksella. Monilla oli jalat ja päät väsyneinä kaikista uusista kokemuksista. Miehistö pysyi kuitenkin kaidalla tiellä loppuun saakka - no fall from grace.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Ja MOC:ssa aurinkoa riitti

Vaniglia, panna cotta, tiramisu, pistachio, chocolate arance, limon, cheesecake, nocciola, mango, yogurt, chocolate extra nero, nutella, yogurt alpino, bananela, rocher, rasberry, crema, fior di latte, caffe, yogurt frutti di bosco, cheesecake ai fichi, puffi, zuppa inglese, macaron ja amarena. Ja vielä toiset pistachiot, mangot, tiramisut, panna cottat, nocciolat ja vanigliat siihen kylkeen - kirjaimellisesti. Siinä siis viikon aikana maistetut jäätelömaut. Huomattavasti vakuuttavampi saldo kuin viikon harjoitussaldo. Olipa yksi voittanut vielä jäätelöiden Oscarinkin.

MOC-viikon aikana oltiin ensin Venetsian hoodeilla kolme päivää Jannen MOC-sprinttileirillä, josta siirryttiin Montecatini Termeen, joka toimi MOC-kisojen tukikohtana. Harjoitusmittariin kertyi 12h ja 135km, josta aika hyvä prosentti oli sprintti-suunnistusta, mutta tehot jäivät hyvin vähälle suunniteltuun verrattuna. Syy tähän oli juurikin se kylki. Kaaduin ensimmäisen päivän ensimmäisessä harjoituksessa 300m juoksun jälkeen rinta edellä katukivetykseen, vieläpä niin, että nyrkki jäi väliin. Viime kesänä onnistuin murtamaan yhden kylkiluun samalla tavalla - silloin tosin metsässä - ja Jukola jäi väliin. Katukivetystä rähmälläni tuijjottaessani vietin pari hiljaista sekuntia miettien, että älä satu, älä satu. Nousin ylös ja eihän se sattunut. Luulin, että selvisin säikähdyksellä. Ei se tuntunut reenin jälkeenkään. Iltapäivän kovassa treenissä siihen hiukan tuntui, joten juoksin hiukan säästellen. Seuraavana päivänä aamulla se oli jo ihan OK, ja ajattelin, että se siitä. Juoksin silti varmuuden vuoksi iltapäivän kovan treenin hieman säästellen. Sitä seuraavana päivänä aamun treenissä se sitten ei niin y&p alkoi tuntua ja syvään hengittäminen kävi varsin vaivalloiseksi. Iltapäivällä juoksin suosiolla pk2:ta. Loppuviikon treenit ja kisat menivätkin sitten vain hölkkäillessä. Juostessa se ei haitannut, mutta syvään hengittäessä tuntui sen verran, että kovaa ei pystynyt juoksemaan. Onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan ollut mitään murtumaa, vaan kylkivälilihas vain otti osumaa. Näin totesi Donna tella doctore. Joten eiköhän tästä toivottavasti kohta päästä taas tehotreenienkin pariin. Sitä odotellessa pk:ta. Mitenköhän olisi käynyt, jos Aatami olisi ollut yhtä lahjakas telomaan kylkiluitansa kuin meikäläinen.

En perusta juurikaan makeasta, en syö karkkia enkä pullaa ja sen semmoisia, mutta kuten tekstin alkuosasta voi hitaampikin Sherlock päätellä, jäätelö* kyllä maistuu. Joten ihan hukkaan viikko ei mennyt. Ja saattoi tuolta taitopuolellekkin jotain tarttua.
(*Jäätelön toki tarkoittaessa jäätelöä - ei mitään litran kortongeissa myytävää aromeilla maustettua maitoa).


Oscar patsas

Kuvia ja karttoja viikon riennoista ja turismoiluista täällä.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Aurinkoa seuraten

Se on muuten aurinko joka tuolla Jyväskylän taivaalla möllöttää. Meikäläinen möllöttää sohvalla - on näes lepopäivä. Ensi viikolla on luvassa harjoittelurintamalla sen verran reipasta settiä, että pare ottaa pari päivää kevyemmin ja toivoa, että jumiset jalat aukeisivat. Tokihan tässä on kompressiorikoot jalassa, venyttelyt ohjelmassa ja pilatesrulla hinkkauksella, joten ihan itsestään niiden ei tarvitse aueta.

Espanjan keikan jälkeen tosiaan sain säärestä juurikin sen diagnoosin, jota epäilinkin, eli tulehtunut jänne. Siinä tuli otettua hetki lepoa ja muuta hoivaa, sitten tehtyä korvaavaa spinning-pyörällä. Nyt on jo reilu viikon verran juoksukin luonnistunut. Back on track siis!

Suunnistustuntumaa on tullut pidettyä yllä parin sprintin voimin ja karttoja katselemalla. Perus talveilua. Viikon päästä suattaa päästä jo Jyväskylässäkin täysin suliin metsiin suunnistamaan, ellei takatalvi sitten yllätä. Monesti se talvi kyllä yllättää - lehdestä olen lukenut.

Silti, kyllä tässä - konservatiivisesti - alkaa olla jo kevättä rinnuksilla. Vai onkohan alahuuli taas falskannut. Yhtä kaikki, gelatoa kehiin.

tiistai 18. helmikuuta 2014

EOC Check out

EM-katsastukset on sprintin (ja omalta) osalta juostu. Nämä kisat jäävät koriin toteutumattomat tavoitteet. En ehtinyt näihin katsastuksiin sellaiseen fyysiseen formiin, jota myös tikiksi kutsutaan. Ero kärkeen oli sellainen, että tuskin olisi auttanut edes pöljän päivä. Itse katsastuskisahan juostiin lauantaina Andalucia O-meetingin yhteydessä. Onnistuin tekemään sinänsä erinomaisen suorituksen - toki ratakin oli todella helppo - mutta tekeminen oli kaikinpuolin hallittua, ennakoivaa, intuitiivista, aggressiivista ja muutenkin hyvää tavoilla, jota sprintissä vaaditaan.
Suoritus olisi kyllä riittänyt, mutta kun vauhti ei riitä, niin se ei riitä. Simple as that. Tunsin jo kisan aikana suhteellisen ikävää hapotusta reisistössä, ja viimeistään tuloslista kertoi, että juoksun/elimistön kanssa riittää vielä paljon tekemistä/palautumista. Tulokset


AOM 2014

Ehkä sitä jää kuitenkin vähemmän mielummin rannalle ruikuttumaan, jos on sössinyt itse kuin jos ei olisi saumaa ollutkaan. Lopputuloshan on toki ihan sama, mutta jos vauhti olisi riittänyt ja olisin pummannut itseni ulos geimeistä, niin varmasti ketuttaisi todella paljon enemmän. Se se vasta miestä syö - rotan lailla. Pettymys on nyttenkin melko suuri. Olin kuitenkin ladannut itselleni odotuksia, että parin viime vuoden vaikeudet olisi tänä talvena jo selätetty ja ukko ennallaan, mutta ei ainakaan vielä.
Siksi päätin, että en aseta itselleni enää mitään kilpailullisia tavoitteita ennen kuin elimistö on siinä kunnossa, että niiden toteutuminen raastavan harjoittelun kautta on edes teoriassa mahdollista. Sitä odotellessa keskityn nauttimaan harjoittelusta ja kilpailemisesta niin paljon ja hyvin kuin pystyn. Que venga lo que sea.

Meinasin kirjoittaa tähän, että seuraavana kisarintamalla, mutta eihän tässä mitään kisoja ole ihan hetkeen näköpiirissä. Taitaa tosiaan olla vielä helmikuun puoliväli ja harjoituskausi kiivaimmillaan. Nyt voi jatkaa pienen virittelyn ja EM-projektin jälkeen perusharjoittelun parissa. Tosin sääri pitää hoitaa ensin kuntoon. Kisan jälkeen se oli todella kipeä. Huomenna lekurin pakeille ja siitä sitten.
Tänään lepään.

--

Tulihan sitä viime viikolla toki tehtyä muutakin kuin katsastettua. Tuli pyörähdettyä Sevillassa tekemässä viimeistely-sprintit ja samalla tarkastamassa mestoja maajoukkueen sprinttitreenejä varten, sekä vietettyä myös aikaa MJ:n leirikeskuksessa Punta Umbriassa. Tosin tällä kertaa olin Janen kanssa reissussa ja osuttiin samaan majoitukseen ihan sattumalta. On siellä fasiliteetit taas kunnossa. Ainoa huutava puute oli, että asuntojen astiavalikoimaan ei kuulunut viinilaseja.

Parit kuvat ja kartat vielä viime viikolta täällä.
(Sevillan kävijöille tiedoksi, että siellä on myös karttoja, joita ei parane vilkuilla ennen kuin reenit on tehty - vaikka tänäänhän ne taisi jo ohjelmassa ollakkin).

Hasta la próxima!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Kaaikenlaista

Hektistä on pitäny, joten blogin päivittäminenkin on jäänyt vähemmälle. On ollut niin sanotusti kaaikenlaista. Mutta mitäs niistä turhia jaarittelemaan. Reenit ovat sujuneet pitkälti suunnitelmien mukaan - tai ainakin eiliseen asti. Toissapäivänä hieman sääri kipeytyi lenkillä, ja eilen päärin varmuudeksi jättää hallivedot tekemättä. Eipä se ylimääräinen lepopäivä viikkoa ennen katsastuksia ole koskaan kuntoa laskenut. Toivottavasti se, yhdessä kaappiin edellisten vammojen jäljiltä jääneiden voltarenien ja orudis-geelien kanssa, riittää. Niin ne katsastukset. Tosiaan viikon päästä pitäisi liikahtaa kovaa ja päänkin soisi toimivan. Nyt on mielessä ne, ja sen jälkeen katsotaan mitä harjoitusrintamalla tapahtuu seuraavaksi.

Tasoakin kävin tuossa testaamassa tammikuun lopussa. Kynnykset antoi lukemiin 3:58 ja 3:26. Itselleni kohtuullisia lukemia tammikuun loppuun, mutta paria viikkoa ennen kisoja... noh... näillä mennään.
Maksimaalinen suorituskyky sen sijaan lagaa edelleen. Tiettyyn pisteeseen asti (ehkä 3:15 vauhti) juoksu tuntuu melko vaivattomalta, mutta siitä kun ottaa 10sek/km pois, niin johan alkaa polttelemaan. Olo on kuin viidennellä olympiarenkaalla, ei vain aukea. Ihan kuin joku rajoitin olisi päällä. Spekuloin, että se voi johtua seuraavista asioista:
a. ylikunnon jälkivaikutukset,
b. punttia on tullut tehtyä sen verran paljon, että:
-b. lihasmassa on kasvanut ja happi ei vielä kulje joka paikkaan optimaalisesti - toisaalta juoksukilometrejä tulee sen verran, että eipä se pahemmin ole päässyt kasvamaan,
-c. hermostoväsymystä,
d. oli mulla joku neljäskin vaihtoehto mielessä, mutta se ei nyt taas tuu mieleen.
Jos pitäisi lähteä veikkaamaan, niin spekuloisin, että se johtuu osittain kaikista vaihtoehdoista - tosin d:stä en just nyt tällä sekunnilla ole ihan varma.

Jahas, nyt sarjassamme kaaikenlaista olisi tarjolla lisää kaaikenlaista. Siispä tähän. Jatketaan harjoittelua.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vain Treeniä

Kehittelin tuossa lenkillä sellaista tosi-TV-ohjelmaa, jonka nimi on 'Vain Treeniä'. Siinä joukko vakiintuneita suunnistuspersoonia kootaan viikoksi yhteen (ns. leirille) ja he esittävät toistensa suurimpia treenejä, jotka ovat myös suurelle yleisölle tuttuja. Siihen kylkeen suunnistajat viettävät aikaa toistensa järjestämien ohjelmanumeroiden parissa.

Ohjelman osallistujiin lukeutuisi 6 vanhaa ja nykyistä suunnistustaivaan tähteä. Lisäksi pari tyyppiä, joista kellään ei ole koskaan kulkenutkaan. Mukana pitäisi olla myös ainakin yksi nuoremman kaartin edustaja, joka edustaisi enemmän nuorison suosimaa sprint-suunnistusta. Kuka tietää - kenties tämä saisi myös vanhat irmelit harrastamaan pahamaineista sprint-suunnistusta. Toki hänellä pitäisi olla jokin iskevä nimi, jota kukaan yli 50-vuotias ei osaa lausua, esim. Jaw, eli Leuka.

Pystyn näkemään sieluni silmin sen aidon tunteen palon. Epäilemättä osallistujat itkisivät vuolaasti, kun joku toinen juoksee sitä samaa treeniä, jonka itse teki vuosia sitten Kanarian leirillä. Siinä sitä olisi aitoa tunnelatausta, joka välittyy kotisohville asti, saaden hikikarpalon kyynisimmänkin tv-katsojan silmäkulmaan.
Palautusten aikana myös TV-katsojat saattaisivat nousta sohvalta ja innostua hölkkäämään olohuoneen lattialla suurten tähtien mukana. Palautusten askeleethan suurin osa katsojista osaa, vaikkei harjoituksen varsinaista pihviä olisikaan koskaan pureskellut.

Ohjelman jälkeen julkaistaisiin kokoelmakirja ohjelmassa esitetyistä treeneistä. Miettikää, mikä markkinapotentiaali. Voin vain kuvitella kuinka äitini ryntäisi kirjakauppaan, avaisi kirjan heti kaupan ovella ja kiskoisi siltä seisomalta 15x1000m 3.15 keskiarvolla.
Seuraavan joulun kirjamyynti vasta hurjaa olisikin. 'Kari Sallisen harjoituspäiväkirjat' olisi joulun ehdoton myyntiykkönen. Siihen kylkeen vielä 'sensuroimaton versio' - vain yli 18-vuotiaille. Petteri Muukkosen 'Työmatkaliikuntaa: eli sinne ja takaisin' tulisi heti perässä.
Miettikääpä myös mitä se tekisi ohjelmaan osallistuneiden suunnistajien maineelle. Aivan väistämättä kaikkien kotisivuklikkaukset ponnahtaisivat uusiin sfääreihin.

Perhana kun olikin hyvä idea. Mistä näitä tulee.
Mahtaisikohan sama TV-formaatti toimia jossain muussakin kontekstissa, vaikka musiikin parissa... No se sentään tuskin kiinnostaisi ketään.