Racing some Castles in Edinburrie & Stirlin

Tämä f*n kausi tuli päätettyä viikonloppuna Skotlannissa. Meininki ja homman nimi oli Race the Castles ja samalla PWT kisat. Taso oli kohdallaan, sillä mukana oli mm. koko sprintin MM-mitalikolmikko ja useampi mitalisti myös aikaisemmilta vuosilta. Ohjelmassa oli model event ja pari pidempää sprinttiä, joista ensimmäinen juostiin Edinburghin keskustassa ja linnan ympärillä.
Siinä kisassa onnistuin tekemään erinomaisen suorituksen. Yhden virheen tein: rastille 11., max. 10 sekuntia. Silti sija nousi tällä reilu 20 sekunnin välillä pari pykälää. Tiukka väli - kirjaimellisesti. Muuten kisa noudatti tuttua kaavaa. Alun melko haastavalla pätkällä sija pyöri kirkkaasti kymppisakissa, mutta sitten niillä väleillä kun fyssiikka alkoi puhua, niin turphaan tuli. Ei ollut kyllä fyysisestikään paras päivä. Suoritukseen ja reitinvalintoihin sai kuitenkin olla tyytyväinen.
Tulokset ja reittihärveli (Results välilehden ME-valikosta saa klikattua reitit näkyviin).

Race the Castles 2014 - Edinburgh C#12 (Lindsay Crawford)

Toinen kisa juostiin William Wallacen hoodeilla Stirlingissä. Siellä mentiin ihan linnaan sisällekkin. Se olikin vielä helppoa, mutta ulospääsy olikin sitten täyden työn ja tuskan takana. Yhden megahäröilyn jälkeen onnistuin kuitenkin löytämään tieni ulos sumuisille hautausmaille. Peli oli tosin siinä vaiheessa jo omalta osaltani pelattu. 7 rastilla seisoin n. 5 metrin päässä rastista 1,5 minuutin verran, ja mietin, että mitäköhän tässä pitäisi tehdä. Ei näkynyt lippu, koska se oli 5 metriä yläpuolellani. Sekoitin kartassa olleet kulkuväylämerkit (jotka kuvasivat alikulkuja) kielletyn alueen viivoihin, ollen siinä uskossa, että tasoa ei saanut vaihtaa. Jokseenkin epätodellista. Tietokoneen ruudultahan tuo näyttää simppeliltä hommalta, ja sitä se varmaan olisi ollutkin, jos olisi tajunnut, mitä "ylimääräiset" punaiset viivat kartassa tarkoittavat. Kyllä muuten ketutti päättää kausi näin. Kisan jälkeen tein sellaisen havainnon, että paska suoritus ketuttaa monin verroin enemmän kuin hyvä suoritus antaa mielihyvää. Mitäköhän siitä pitäisi ajatella. Ainakin vihaan häviämistä. Ehkä asia korjaantuisi, jos olisi sellaisessa kunnossa, että erinomaisella suorituksella (kuten Edinburgin kisassa) sija olisi selvästi parempi. Jos joskus voitan, niin kerron sitten miltä se tuntuu.
Tulokset ja reittihärveli.

Lisää settiä: Race the Castles ja PWT.

Parit fotot reissusta.

Sen verran on vielä todettava, että kisoissa oli käytössä Sportident Air. Käytännössä rasteilla ei siis (olisi) tarvinnut pysähtyä, vaan riitti kun laitteen heilautti noin 30cm päästä leimasimesta. Se muutti luonnetta selvästi. Jos oli 50-50 reitinvalinta, niin helpommin tuli jatkettua juoksusuuntaan kuin pysähdyttyä ja lähdettyä takaisinpäin. Toki välistä oli edelleen pakko pysähtyä rasteilla, jos lähtösuunta oli sama kuin tulosuunta. Itse käytin ekaa kertaa SI Airia ja täytyy sanoa, että kokemus oli erittäin positiivinen. Toivottavasti yleistyy. EMIThän tunnetusti on huonoin mahdollinen vaihtoehto sprinttikilpailun leimausjärjestelmäksi, koska se ei ole tasapuolinen kilpailijoille - ainakaan niin kauaa kun rasteilla on vain yksi leimasin, joka osoittaa toiseen suuntaan (joillekin oikeaan, joillekin väärään). Toki nyttenkin itsellä oli pientä ylivarovaisuutta leimauksissa, koska laitetta käytin ekaa kertaa. Käytännössä koskin leimausyksikköä - en kuitenkaan pysähtynyt ellei ollut pakko, ja hidastinkin vain sen vähän verran kuin oli pakko. Tämä tarkoitti myös sitä, että reitinvalinnat oli hyvä olla tehtynä kun tuli rastille. Ne juoksijat, jotka pystyvät pitämään suunnistuksen edessä ja tulevien välien valinnat valmiina, varmasti hyötyvät touch-free leimauksesta.

-----

Nyt yritän hoitaa jalkapohjan kuntoon. Onkohan tuolla aivoissa joku namiska, joka antaa luvan tuntea kipua (kun kausi päättyy). Kisoja seuraavina päivinä on meinaan plantaris faskitis ollut kertaluokkaa tai kolmea kipiämpi. Jotain sille(kin) on tehtävä. Palataan.