perjantai 28. syyskuuta 2007

Uno Mas Uno Son Siete


"Lääkäri, potilaan pupilli on laajentunut"

Hohheli hoijjaa!
Ajattelin nyt vähän tännekin kirjoittaa, kun koko viikko on tullut kirjoteltua vaan kouluhommia.

Kauden vikat SM-kisat ja samalla vikat henkilökohtaiset juostiin jo kohta viikko sitten. En ole niistä sen kummemmin ehtinyt mitään kirjotella, kun on ollut niin kaamiaa mättöä koulussa. Mutta jos nyt sitten vähän skriivaisi. On tämä syksy muutenkin aikamoista opiskelua. Viimeisen kolmen viikon ja seuraavan kuukauden aikana onnistuessani tulen suorittamaan puolet vuoden opinnoistani, joka on sitten puhtaasti enemmän reeni aikaa talvelle ja keväälle. Òle!
Oon kyllä ollu tän viikon vähän niinko telakallakin. Yhden ainutta juoksuaskelta tai harjoitusminuuttia ei ole kertynyt. Silmässä on ollut jotain pahasti vialla. Onneksi tuli vasta viestin jälkeen illalla, meinaan seuraavan vuorokauden olin puolisokea. Värikalvon tulehdusta veikkasi silmälääkäri. Tunnin välein on saanut tunkea tippaa linssiin. Kyllä noilla lääkkeillä elämään pystyy, mutta näkö on toisessa silmässä viturallaan. Toivottavasti se nyt palautuu viikon sisällä. Tänään ajattelin kyllä käydä jo vähän juoksemassakin. Ei nyt heitetä kokonaan hanskoja kehiin, vaikka seuraava kuukausi onkin kalenteriin merkitty teemalla lepoa. Manna ja Småkke on kumminkin vielä edessä, toivottavasti Tapken Futiscuppikin ja Kurkocup nyt ainakin.


Niin niistä sm:stä.
Keskimatkan karsinta oli yksi parhaista keskimatkan suorituksistani ikinä, suunnistuksellisesti. Toki otin alkuun heti ykköselle 25sekunnin ajautumisen, joka toivottavasti kertoo enemmän jostain muusta kuin aikaisemmista keskimatkan suoriutumisistani. No joka tapauksessa sen jälkeen, kun pääsin karttaan sisälle, virheitä laskettiin enää sekunnin osissa. Osaan tälläsen maaston, sitä on reenattu. Kulku oli kaamiaa, siis kaamian huonoa, niinkuin se oli ollut koko viikon sm-yön jälkeen. Oli silti 3. , 50 sekkaa Föhrille.

Finaalissa supat muuttuivat syvemmiksi, harjut jyrkemmiksi ja muodot monipuolisemmiksi. Tätä en sitten enää osannutkaan, vaikka se jälkeenpäin kartalta näyttikin naurettavan helpolta. (Joo myönnän, en malttanut odottaa tammikuuhun asti). Kosautin homman heti ykkösvälillä, vaikka kuinka katsoin lähdössä, että ompa helppo väli. Ei sellaisia sitten varmaan olekkaan. Jotenkin en saanut aukolla käyriä täsmäämään odotuksiini ollenkaan ja kiskaisin jonnekin ihan hevon norjaan. Miltei kaksi minuuttia käkeen heti kättelyssä. Olin valmis. Juoksin vielä kohti kakkosta, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun Taanila näkyi jo takana, annoin henkisesti periksi. Päätin minimoida sunnuntai-aamun hapot ja väänsin polvisuunnan kohti linja-autoa. Otin vielä varmasti tien kautta ja löysinkin bussille aivan telkkänä. Voin kertoa, että olin vihainen, vittuuntunut ja surullinen. Päätin, että opettelen suunnistamaan ja, että viestissä onnistun.


Viesti
Viestiin meillä oli sama rykelmä kuin viime vuonna, mutta juoksujärjestys oli viilattu uuteen muottiin Sunan polvivamman jäljiltä. Suna oli nyt alotuksessa, Maco edelleen toisella, mä juoksin kolmannen ja tikki-Mäksä ankkurina.
Suna kiersi aloituksessa pitkää ulkokaarretta ja kun lopussa tuli minuutin ylimääräinen koukku, niin ero kärkeen oli 3,5 minuutin luokkaa.
Maco nosti toisella sijalle 15. , eron kärkeen ollessa 4,5min.
Pääsin metsään siinä Reitin ja Toivion kanssa. Reitin kanssa tiesinkin juoksevani samaa rataa, mutta Toiviollakin oli sitten loppujen lopuksi sama rata. Aloitin rauhallisesti ja luin rataa läpi, en kumminkaan antanut Reitin selän kadota. Ykkönen tuli hyvin ja aika pian sen jälkeen saatiin pidemmän ykkösen hakenut Tölkön letka kiinni. Kakkoselle mennessä otin kumminkin hieman eri valintaa ja KR:n paita karkasi. Kakkoselta lähtiessä näin Tölkön selän niin kaukana edessä kuin se tässä maastossa mahdollista oli ja sain hetken aikaa juosta ihan tosissani. Hiukan ennen kolmosta olikin sitten koko rytmiryhmä taas kasassa. Neloselle tuli päivän virhe. Aivan väärällä taktiikalla ja n.45 sekunnin koukku. Sen jälkeen sujui hyvin. Tommin kanssa vuorovedoin. Vetovuoroista huolen piti maastopohja, joka aina välistä heitti jommankumman turpeeseen keräilemään ja toinen siirtyi vetämään. Reitti otti omaa valintaa ja vähän karkasi kunnes pummasi ja vähän tippui. Porukkaa tuli silloin tällöin selkä edellä vastaan. Yksi pieni koukku tuli vielä tehtyä ja yksi väli juostua huonosti, mutta muu toiminta oli sen verran hyvää, että vaihtoon laskettelin sijalla 7. 5 min kärjestä. Osuusajoissa olin 5. Samassa ryppäässä muiden nopeiden kanssa, paitsi Pipon, joka alisti kahdella minuutilla pohjat tälle osuudelle.
Vaikka uskoni Mäksän suorituksenhallintaan Lahtelaisessa pusikkopaskassa olikin horjumaton, niin tarkistin karttapuomilla vielä sen minkä jo tiesinkin ja annoin Mäksälle asianmukaiset ohjeet.
Mäksä hoitelikin homman tyylikkäästi. Eteen oli sen verran eroa, että siihen olisi tarvittu yhtä Thierryä, mutta takaa lähti kova liuta kovaa porukkaa. Mäksä oikeastaan otti tarjotuista sijoista sen parhaimman, eli teki sen mitä pitikin.
7. sijaan ainakin minä olen varsin tyytyväinen. Muille jätkille tämä ei ollut paras sija sm-viestistä, mutta mulle se oli. Lisäksi ensimmäinen plaketti äijistä.
Viikonlopusta jäi kuin jäikin hyvä mieli.


(saarivaara)


"Poikia hymyilyttää kun on plakettia kaulassa"

sunnuntai 16. syyskuuta 2007

10.15 Saturday Night

Karsinnassa tekeminen oli kerrassaan mainiota. Virhettä en tehnyt paljoa. Loppuosalla yksi puolen minuutin virhe ja yksi 15sekunnin hidastelu ässäily. Juoksin melko rauhallista vauhtia ja otin niin varman päälle kuin vähäänkään vain pystyi ottamaan. Hävisin 1.35 Hernelahdelle ja olin 4.

Finaalissa ajattelin vetää samalla taktiikalla, mutta toki juosta kovempaa. Varmoja reitinvalintoja, ja polku sekä tie pätkillä oli tarkoitus latoa oikein kunnolla. Mutta ei ollut sellaista kulkua, joka yöllä aina on, tai siis aina ennen on ollut. Elämäni huonoin yö-kulku oli tänään. Jo heti ykkösvälillä totesin, että tänään muuten ei kulje. Oli outoa, koska yöllä on kulkenut aina aika hyvin. No niin, antaa olla. Lisää reeniä ni pärjää huonommallakin kululla.
Ykkösellä kun avasin kartan, totesin, että ziisus. Melkosta väliä oli tarjolla. Meni kyllä hetki, ennenkuin päätin mistä mennä. Ei ollut munaa tehdä Mattias Karlssoneita ja vetää vasemmalta ympäri, vaikka se näin jälkikäteen spekuloituna olisi saattanut olla mulle se paras vaihtoehto. Kohtuu "suoraan" puskin, jonkinlaista ässää.
Vitosen otin varmasti vähän oikealle ja polkua rastille.
5-6 väli tarjosi taas mielenkiintosta reitinvalintaa. Suhtaudun yöllä aika skeptisesti omaan kykyyni edetä tiheikössä, joten päätin ottaa varman kautta ja kiertää oikealta. Sieltä rastille tulokin oli helppo. Kutoselle mennessä tuli Laitinen, Parjanne ja Jones vastaan, jotka olivat juuri käyneet seiskalla. Totesin, että tänään ei oo letkoja tarjolla.
7-8 väli oli taas kinkkinen. Päätin vetää oikealta, joka ei näytä ollenkaan huonolta valinnalta, mutta käkeen on tullut, ilmeisesti jalalla, aika rumasti.
Perhoset meni keskusrastia lukuunottamatta todella hyvin. Keskusrastin löysin ekalla kerralla pienen pysähdyksen jälkeen melko suoraan, mutta toisella ja kolmannella kerralla piti koukata puoli minuuttia.
16-17 välille tarjottiin taas kaikenlaista valintaa. Päätin vetää suoraan, mutta toteutin alkumatkan hiukan huonosti. Thierry juoksi tälle välille minuutin pohjat. Aika hc:ta. Itse hävisin varmaan taas jalalla. Tai en tiedä, mistä se olis ollut nopein juosta.
Loput välit tulin varman päälle. Vuonna -96 kll:ssä eksyin totaalisesti tuolla samalla alueella saman tienalituksen jälkeen. Traumat olivat vieläkin mielessä ja kiersin niin hisua rasteille kuin olla ja voi, mutta empä eksynyt tällä kertaa.

Olin 23. Virhettä laskin tehneeni 1,5 minuuttia + reitinvalinnoista olisi ehkä saanut pois jopa kolme-neljä minuuttia. Letkoista olisi voinut olla ainakin vauhti apua. Kaksi minuuttia paremmin ja olisin ollut 14. Plakettiin eroa jäi 3,5min. Spekuloin, että kulkupäivänä olisin edennyt sen verran kovempaa pelkästään jalalla. Hieman jäi kyllä hampaankoloon, pari minuuttia paremmin niin olisin ollut oikein tyytyväinen, vaikka kyllä ihan tyytyväinen olen suunnistukseeni.

23. sija on kumminkin mulle paras, mitä miesten sarjasta on toistaiseksi heltinyt.

Tulokset:
kars
http://www.karkki-rasti.fi/joomla2/index.php?option=com_wrapper&Itemid=33
final
http://www.karkki-rasti.fi/joomla2/index.php?option=com_wrapper&Itemid=29

Reittihärpäke:
kars
http://www.resultfellows.com/reittiharveli/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=15&kieli=
final
http://www.resultfellows.com/reittiharveli/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=17&kieli=

torstai 13. syyskuuta 2007

Another Night

Tiistaina juostiin Keski-Suomen am-yö. Kisan piti alunperin olla yhteislähdöllä, joka olisi ollut varsin herkullista. Todellinen Kurko-Cup prologi. No joku vanha jäärä päätti, että ei.

Itse lähdin reissuun vain tekemään yö-harjoitusta. Toki juoksin reippaasti, vk1:stä. Olen todennut, että yö:llä metsään lähteminen oikein rauhallisella vauhdilla on varsin turhaa. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
8,1 kilsan rataan sain kulumaan aikaa tunnin verran. Virhettä tein viitisen minuuttia, lähinnä rastien välittömässä läheisyydessä. Yhdellä rastilla otin sitten hylsyn. Leimasin 15 metriä väärässä paikassa kivellä joka oli kartassa pistekumpare. Oma rasti oli myös kivi. No niin teki jokunen muukin, niinkuin voitte tuloksista todeta.
Rata oli varsin sopiva am-kisaksi. Helppoa ja nopea vauhtinen. Kisa seikkaili Keuruun Varuskunnan alueella, ja välistä juostiin masien välissä ja kasarmien pihalla. Ihan teki armeijaan taas mieli... NOT!!

tulokset:
http://www.keuruunkisailijat.fi/mp/db/file_library/x/IMG/13579/file/AMTULOS.HTM

Battle Without Honor

Joopa joo.

SM-Pitkä oli ja meni. Valitettavasti ei niinkuin oli tarkoitus. Olin 27. Se on toki paras sijoitukseni tällä matkalla, mutta ei sitä mitä lähdin hakemaan. Sanoin ennen kisaa, että viidentoista joukkoon. No sinne ei tultu.
Kunnossa ei ollut vikaa. Vauhti riitti, niin riitti kestävyyskin. En tehnyt suuria virheitäkään, mutta tekeminen oli surkeaa. Pysähtelyä, varmistelua ja hidastelua. Toki muutama selvä virhekin. Mutta siinä vaiheessa kun letka Martomaa-Fincke-Kankaanpää sai rastilla 14 kiinni, en voinut kuvitellakaan, että olisin niin paljon perässä. Lopun tulin sitten siinä. Kohtuu helposti. Oli ilo seurata, miltä suunnistamisen tulisi näyttää.

Saan olla aika pettynyt.

lauantai 1. syyskuuta 2007

Moonlite Dance

AM-Yö juostiin eilen illalla Kiikalan Lentokentältä. Suomusjärven Sisu oli vienyt kisat varsin mukavaan maastoon, joka sopi mielestäni yö-kisailuun enemmän kuin mainiosti.

Täysikuun möllöttäessä taivaalla spekuloin ennen kisaa, että jos sitä vetää itsensä aivan hapoille ja yöllä ei uni tule silmään, niinkuin niin usein näissä tapauksissa, niin palautuminen saattaa venähtää vähän turhan pitkäksi. SM-Pitkään on kumminkin enää viikko. Joten päätin ottaa kisan enemmän harjoitus-mielessä. Eihän siellä jaettu edes ranki-pisteitä. Loppua lukuunottamatta vedinkin aika pintakaasulla. Ainakin pari minuuttia olisi ajasta saanut ihan juokemallakin pois.

Tämä oli eka yö-suunnistus sitten Jukola-leirin, ja sen jotenkin huomasi alkumatkasta, kun vähän jännitti. Päätinkin ottaa mahdollisimman varmoja valintoja alle. Vaikka kuinka olin päättänyt ennen kisaa katsoa tarkasti kompassiin, varsinkin tyhjillä aluleilla, niin ainakaan alussa kompassin käyttö ei ollut ihan niin buenoa mitä se olisi voinut olla, mikä näkyy aika hyvin ykkösvälin reittiviivasta. Alussa liikaa vasemmalle, ja tuo ykkönenkin PITI ottaa varmasti oikealta :) ... 20sekuntia merkkasin virhettä välistä. Kolmosella ja nelosella unohdin taas kompassin käytön ja kun luin karttaa väärin niin juoksin parissa paikassa vähän väärään suuntaan. Juoksin välit kyllä muutenkin vähän typerästi. About 1,5min ylimääräistä aikaa molemmilla väleillä. Mutta sitten skarppasin. Homma sujui kuin rasvattu aina 13:sta asti, jossa sitten leimatessani olin näkevinäni 2min perään lähteneen Heinosen Mikon takana. Kuka lie ollut, mutta ei Mikko ainakaan. Tähän asti olin passaillut sen verran, että lähdin kiskomaan kaamia kyytiä, josta seurasi, että koukkasin 14:sta 10 sekuntia ja 16:sta 20sekuntia. Juoksin sitten varsin reippaasti maaliin asti, jossa olin sitten lopulta neljäs (tai viides, laskutavasta riippuen), tasan neljä minuuttia Väreelle hävinneennä.

Täytyy kyllä sanoa, että nautin yö-suunnistamisesta eilen aivan suunnattoman paljon. 11-12 välilläkin juostessa katsoin taivaalle ja ihastelin tähtien kimallusta puolet välistä. Aivan helmeä.


alku:


loppu:


Sain yöllä ihan kohtuullisesti untakin. Tänään joku vähän pidempi todella rauhallinen lenkki.
Huomenna palaan takaisin Jyväskylään ja ensi viikolla on sitten jo syksyn ekat luennotkin.