Uno Mas Uno Son Siete

"Lääkäri, potilaan pupilli on laajentunut"

Hohheli hoijjaa!
Ajattelin nyt vähän tännekin kirjoittaa, kun koko viikko on tullut kirjoteltua vaan kouluhommia.

Kauden vikat SM-kisat ja samalla vikat henkilökohtaiset juostiin jo kohta viikko sitten. En ole niistä sen kummemmin ehtinyt mitään kirjotella, kun on ollut niin kaamiaa mättöä koulussa. Mutta jos nyt sitten vähän skriivaisi. On tämä syksy muutenkin aikamoista opiskelua. Viimeisen kolmen viikon ja seuraavan kuukauden aikana onnistuessani tulen suorittamaan puolet vuoden opinnoistani, joka on sitten puhtaasti enemmän reeni aikaa talvelle ja keväälle. Òle!
Oon kyllä ollu tän viikon vähän niinko telakallakin. Yhden ainutta juoksuaskelta tai harjoitusminuuttia ei ole kertynyt. Silmässä on ollut jotain pahasti vialla. Onneksi tuli vasta viestin jälkeen illalla, meinaan seuraavan vuorokauden olin puolisokea. Värikalvon tulehdusta veikkasi silmälääkäri. Tunnin välein on saanut tunkea tippaa linssiin. Kyllä noilla lääkkeillä elämään pystyy, mutta näkö on toisessa silmässä viturallaan. Toivottavasti se nyt palautuu viikon sisällä. Tänään ajattelin kyllä käydä jo vähän juoksemassakin. Ei nyt heitetä kokonaan hanskoja kehiin, vaikka seuraava kuukausi onkin kalenteriin merkitty teemalla lepoa. Manna ja Småkke on kumminkin vielä edessä, toivottavasti Tapken Futiscuppikin ja Kurkocup nyt ainakin.


Niin niistä sm:stä.
Keskimatkan karsinta oli yksi parhaista keskimatkan suorituksistani ikinä, suunnistuksellisesti. Toki otin alkuun heti ykköselle 25sekunnin ajautumisen, joka toivottavasti kertoo enemmän jostain muusta kuin aikaisemmista keskimatkan suoriutumisistani. No joka tapauksessa sen jälkeen, kun pääsin karttaan sisälle, virheitä laskettiin enää sekunnin osissa. Osaan tälläsen maaston, sitä on reenattu. Kulku oli kaamiaa, siis kaamian huonoa, niinkuin se oli ollut koko viikon sm-yön jälkeen. Oli silti 3. , 50 sekkaa Föhrille.

Finaalissa supat muuttuivat syvemmiksi, harjut jyrkemmiksi ja muodot monipuolisemmiksi. Tätä en sitten enää osannutkaan, vaikka se jälkeenpäin kartalta näyttikin naurettavan helpolta. (Joo myönnän, en malttanut odottaa tammikuuhun asti). Kosautin homman heti ykkösvälillä, vaikka kuinka katsoin lähdössä, että ompa helppo väli. Ei sellaisia sitten varmaan olekkaan. Jotenkin en saanut aukolla käyriä täsmäämään odotuksiini ollenkaan ja kiskaisin jonnekin ihan hevon norjaan. Miltei kaksi minuuttia käkeen heti kättelyssä. Olin valmis. Juoksin vielä kohti kakkosta, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun Taanila näkyi jo takana, annoin henkisesti periksi. Päätin minimoida sunnuntai-aamun hapot ja väänsin polvisuunnan kohti linja-autoa. Otin vielä varmasti tien kautta ja löysinkin bussille aivan telkkänä. Voin kertoa, että olin vihainen, vittuuntunut ja surullinen. Päätin, että opettelen suunnistamaan ja, että viestissä onnistun.


Viesti
Viestiin meillä oli sama rykelmä kuin viime vuonna, mutta juoksujärjestys oli viilattu uuteen muottiin Sunan polvivamman jäljiltä. Suna oli nyt alotuksessa, Maco edelleen toisella, mä juoksin kolmannen ja tikki-Mäksä ankkurina.
Suna kiersi aloituksessa pitkää ulkokaarretta ja kun lopussa tuli minuutin ylimääräinen koukku, niin ero kärkeen oli 3,5 minuutin luokkaa.
Maco nosti toisella sijalle 15. , eron kärkeen ollessa 4,5min.
Pääsin metsään siinä Reitin ja Toivion kanssa. Reitin kanssa tiesinkin juoksevani samaa rataa, mutta Toiviollakin oli sitten loppujen lopuksi sama rata. Aloitin rauhallisesti ja luin rataa läpi, en kumminkaan antanut Reitin selän kadota. Ykkönen tuli hyvin ja aika pian sen jälkeen saatiin pidemmän ykkösen hakenut Tölkön letka kiinni. Kakkoselle mennessä otin kumminkin hieman eri valintaa ja KR:n paita karkasi. Kakkoselta lähtiessä näin Tölkön selän niin kaukana edessä kuin se tässä maastossa mahdollista oli ja sain hetken aikaa juosta ihan tosissani. Hiukan ennen kolmosta olikin sitten koko rytmiryhmä taas kasassa. Neloselle tuli päivän virhe. Aivan väärällä taktiikalla ja n.45 sekunnin koukku. Sen jälkeen sujui hyvin. Tommin kanssa vuorovedoin. Vetovuoroista huolen piti maastopohja, joka aina välistä heitti jommankumman turpeeseen keräilemään ja toinen siirtyi vetämään. Reitti otti omaa valintaa ja vähän karkasi kunnes pummasi ja vähän tippui. Porukkaa tuli silloin tällöin selkä edellä vastaan. Yksi pieni koukku tuli vielä tehtyä ja yksi väli juostua huonosti, mutta muu toiminta oli sen verran hyvää, että vaihtoon laskettelin sijalla 7. 5 min kärjestä. Osuusajoissa olin 5. Samassa ryppäässä muiden nopeiden kanssa, paitsi Pipon, joka alisti kahdella minuutilla pohjat tälle osuudelle.
Vaikka uskoni Mäksän suorituksenhallintaan Lahtelaisessa pusikkopaskassa olikin horjumaton, niin tarkistin karttapuomilla vielä sen minkä jo tiesinkin ja annoin Mäksälle asianmukaiset ohjeet.
Mäksä hoitelikin homman tyylikkäästi. Eteen oli sen verran eroa, että siihen olisi tarvittu yhtä Thierryä, mutta takaa lähti kova liuta kovaa porukkaa. Mäksä oikeastaan otti tarjotuista sijoista sen parhaimman, eli teki sen mitä pitikin.
7. sijaan ainakin minä olen varsin tyytyväinen. Muille jätkille tämä ei ollut paras sija sm-viestistä, mutta mulle se oli. Lisäksi ensimmäinen plaketti äijistä.
Viikonlopusta jäi kuin jäikin hyvä mieli.


(saarivaara)


"Poikia hymyilyttää kun on plakettia kaulassa"