Sunnuntaina juostiin taas perinteiset Mikonpäivän sprinttisuunnistukset Tampereella - tuolla mustan makkaran luvatussa maassa. Ihan ässä kisa jälleen kerran. Vähän niin kuin Halikkoviesti - erinomaiseen laatuun voit luottaa.
Oma meneminen oli lenssun jäljiltä varsin nihkeää. Varsinkin lihaksisto oli aivan poissa pelistä, ja tokavikalla konekin leikkasi kiinni pahemman kerran - ei mihinkää.
Oma tekeminen sen sijaan oli hyvinkin hallittua ja edessä olevaa. Ei tarvinnut spekuloida yhtään missään kohtaa, vaan eteenpäin mentiin koko ajan täydellä höögillä. kts. Reittihärveli. Tosin 14:sta mentäessä happo vei ja mies vikisi. Hiukan siinä keskittyminen herpaantui ja koukkasin ensin väärän lipun kautta. Kaikenkaikkiaan virheet jäivät kuitenkin 10 sekuntiin, jota pidän erinomaisen suorituksen rajana - ainakin näissä kisoissa. Kulkuun nähden ero kärkeenkään ei ollut kohtuuton, varsinkin kun suuri osa siitä tuli viimeisillä sadoilla metreillä ihan puhtaasti jalalla. Tulokset.
ps. Kommentti järjestäjille (ja kaikille tuleville sprinttikisojen järjestäjille):
Tuo nuorimpien RR-sarjojen lähtö oli ikävästi juuri juoksulinjalla (ainakin H21 12-rastille mentäessä). Siinä oli vähän hässäkkää, jonka läpi joutui pujottelemaan. Ei siinä varmaan sekuntiakaan tappiota (ainakaan itselle) tullut, mutta ylimääräinen vaaratilanne kuitenkin - varsinkin kun lähdössä olivat vielä ne kaikkein pienimmät sprintterilupaukset.
pps. Hieno kisa, hieno rata. Kiitos!
2 kommenttia:
Pitäiskö tulevaisuudessa järjestää kaikki sprintti-kisat Tampereen maisemissa, ettei tulisi mitään ikäviä jälkipuheita järjestelyistä? Muutamamat viimeisimmätkin kisajärjestäjät ovat näemmä epäonnistuneet luomaan täydelliset sprintti-kisat kaikille osanottajille eli onko vika tiedoissa, taidoissa tai tahdossa?
Know-how.
Lähetä kommentti