Räntää sataa - morjes.
Jukolapukilta sain tänä vuonna risuja. Suunnistin ihan kohtuullisesti - virhettä yhteensä alle 2min, mutta alussa jäin jokseenkin pahasti massaan jumiin, ja eroa ykkösvälillä tuli jo reilu kolmonen, vaikka en virhettä tehnytkään. Fyysisesti oli pitkästä aikaa taas ihan mukava juosta, ja mukava olisi ollut puskea menemään, kun tilaa tuli. Mutta taas kerran vaihteeksi onnistuin telomaan itseäni. Vitosen jälkeen turvat, kylki paskaksi, ja loppumatka olikin sitten varsin kivualista könyämistä. Hessun (tuttu TV:stä) kanssa siellä laahustettiin ja höpötettiin menemään. Kaikesta huolimatta heti 12 rastin jälkeen koin hetken aikaa aivan maagisia fiiliksiä katseen hakeutuessa laskeneen auringon värjäämään horisonttiin Savolaisen järvimaiseman yllä. Näkymä oli jotain sellaista, jota itse en osaa sanoiksi pukea.
Jukola 2014
Yle Areenassa lähetys
Reittihärvelissä reitti
Olin alunperin suunnittellut tälle viikolle viikon mittaista välimenokautta, ja siitä suunnitelmasta on nyt varsin helppo pitää kiinni, koska kylki ei paljoa liikuntaa salli. Toivottavasti kuitenkin ensi viikolla pääsee takaisin jalkojen ääreen.
3 kommenttia:
Juuri näin, tuo kuntosuunnistajien suuri massa vaikuttaa ilmeisen paljon myös huippusuunnistajien suoritukseen? Mutta tämähän kuulunee Jukolan imagoon kuulemma varsin hyvin:)
Tokihan tuolla on vaikutuksensa joka osuudella. Aloituksessa tuossa alkumatkasta, ja muilla osuuksilla pitkin matkaa, kun on aikaisempien osuuksien juoksijoita edessä, sekä uria. Se on Jukolan henki.
Ai niin, tosiaan hyvää kesää myös...tarvii vaan varoa nahkansa polttamista näin keskikesän aikoihin vaikkapa vaan sitten saunan lauteilla:)
Lähetä kommentti