maanantai 17. maaliskuuta 2014

Ja MOC:ssa aurinkoa riitti

Vaniglia, panna cotta, tiramisu, pistachio, chocolate arance, limon, cheesecake, nocciola, mango, yogurt, chocolate extra nero, nutella, yogurt alpino, bananela, rocher, rasberry, crema, fior di latte, caffe, yogurt frutti di bosco, cheesecake ai fichi, puffi, zuppa inglese, macaron ja amarena. Ja vielä toiset pistachiot, mangot, tiramisut, panna cottat, nocciolat ja vanigliat siihen kylkeen - kirjaimellisesti. Siinä siis viikon aikana maistetut jäätelömaut. Huomattavasti vakuuttavampi saldo kuin viikon harjoitussaldo. Olipa yksi voittanut vielä jäätelöiden Oscarinkin.

MOC-viikon aikana oltiin ensin Venetsian hoodeilla kolme päivää Jannen MOC-sprinttileirillä, josta siirryttiin Montecatini Termeen, joka toimi MOC-kisojen tukikohtana. Harjoitusmittariin kertyi 12h ja 135km, josta aika hyvä prosentti oli sprintti-suunnistusta, mutta tehot jäivät hyvin vähälle suunniteltuun verrattuna. Syy tähän oli juurikin se kylki. Kaaduin ensimmäisen päivän ensimmäisessä harjoituksessa 300m juoksun jälkeen rinta edellä katukivetykseen, vieläpä niin, että nyrkki jäi väliin. Viime kesänä onnistuin murtamaan yhden kylkiluun samalla tavalla - silloin tosin metsässä - ja Jukola jäi väliin. Katukivetystä rähmälläni tuijjottaessani vietin pari hiljaista sekuntia miettien, että älä satu, älä satu. Nousin ylös ja eihän se sattunut. Luulin, että selvisin säikähdyksellä. Ei se tuntunut reenin jälkeenkään. Iltapäivän kovassa treenissä siihen hiukan tuntui, joten juoksin hiukan säästellen. Seuraavana päivänä aamulla se oli jo ihan OK, ja ajattelin, että se siitä. Juoksin silti varmuuden vuoksi iltapäivän kovan treenin hieman säästellen. Sitä seuraavana päivänä aamun treenissä se sitten ei niin y&p alkoi tuntua ja syvään hengittäminen kävi varsin vaivalloiseksi. Iltapäivällä juoksin suosiolla pk2:ta. Loppuviikon treenit ja kisat menivätkin sitten vain hölkkäillessä. Juostessa se ei haitannut, mutta syvään hengittäessä tuntui sen verran, että kovaa ei pystynyt juoksemaan. Onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan ollut mitään murtumaa, vaan kylkivälilihas vain otti osumaa. Näin totesi Donna tella doctore. Joten eiköhän tästä toivottavasti kohta päästä taas tehotreenienkin pariin. Sitä odotellessa pk:ta. Mitenköhän olisi käynyt, jos Aatami olisi ollut yhtä lahjakas telomaan kylkiluitansa kuin meikäläinen.

En perusta juurikaan makeasta, en syö karkkia enkä pullaa ja sen semmoisia, mutta kuten tekstin alkuosasta voi hitaampikin Sherlock päätellä, jäätelö* kyllä maistuu. Joten ihan hukkaan viikko ei mennyt. Ja saattoi tuolta taitopuolellekkin jotain tarttua.
(*Jäätelön toki tarkoittaessa jäätelöä - ei mitään litran kortongeissa myytävää aromeilla maustettua maitoa).


Oscar patsas

Kuvia ja karttoja viikon riennoista ja turismoiluista täällä.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Luetun perusteella voisi todeta vanhan sanonnan "mikä ei tapa, niin se vahvistaa" olevan tässä tapauksessa kohdillaan?

Mädi kirjoitti...

En ole ihan varma mihin kommentoija viittaa, mutta voihan tuosta vetää todellisen jäätelökorrelaation, että kun syö paljon jäätelöä, niin luut vahvistuu (ja tulee VAIN lihasvamma). Tosin pitkällä aikavälillä sekin kyllä tappaa.

Josta tulikin mieleeni eilen jostain bongaamani kuva matematiikan kokeesta, jossa kysymyksenä oli ollut: "Bob has 36 candybars. He eats 29. What does Bob have now?" Ja oikea vastaushan oli: Diabetes.
Täydet pisteet.