MOC sprint-camp on kääntynyt MOC kisoiksi. Maanantaista alkaen ollaan pyöritty ympäri Basilicatan maakuntaa etelä-Italiassa sprinttitouhujen merkeissä. Kävin mä kyllä kerran metsässäkin - sielläkin tuli pyörittyä ympyrää.
Mestat ovat olleet suhteellisen paaveja sprinttimestoja, joskin Matera, Monopoli, Alberobello ja Castellaneta saattavat olla tuttuja myös korkkareista tai lautapeleistä.
Lähdin leirille erittäin innostuneena, sillä Suomessahan ei nyt talvella sprinttiä pääse juoksemaan, ja jos ei kahta viime viikolla Espanjassa tehtyä reeniä lasketa, niin edellisistä kunnon sprinttailuista on vierähtänyt tovi. Leirin alussa huomasi, että rutiineissa oli selvästi pientä kankeutta, mutta kyllä se sieltä selkärangasta jostain vain tuli heti kättelyssä. Toki on selvää, että parissa ekassa treenissä tekeminen ei vielä mitään maagista ollut, mutta ei huonoakaan. Pientä hakemista kuitenkin ajatusmalleissa ja rutiineissa.
Toinen asia, jota odotin suurella mielenkiinnolla oli oman tason mittaaminen, sillä leirin kansainvälinen osallistujakaarti oli varsin nimekäs. Myös oma taso viime kauden montun jälkeen on ollut ja on kyllä vieläkin itselle pieni mysteeri. Onhan sitä tasotestejä tullut juostua, mutta kunnon testijuoksut ovat jääneet polvivaivojen takia tekemättä.
Se tuli taas todettua, että kärki menee kovaa, mutta myös se, että itsekin menen kevään vaivoihin nähden hyvässä vauhdissa. Suunnistus on lähtenyt sujumaan ja sprinttiajatus toimimaan koko ajan paremmin, ja uskoakseni olen taas oppinut pari juttua. Jaloistakin näköjään irtoaa jotain, kun suunnistus toimii ja on edessä.
Reenit ovat olleet vaihtelevilla teemoilla. On juostu harjoituksia mm. lyhyempinä lenkkeinä kunnon palautuksella, karsinta simulaattoria, sprinttiviestiä, sekä tietysti leirikisa. Leirikisan karsinta juostiin Monopolissa, jossa homma kaatui kapean kujan ja leveän auton yhdistelmään - ihan siinä vesilaitoksen kulmilla. En viitsinyt alkaa pomppimaan auton yli, koska 'vapaudu vankilasta ilmaiseksi' -kortti tuli käytettyä jo ennen lähtöruutuun saapumista. Siitä tappiot.
Alberobello:ssa juostu finaali sen sijaan oli vanhaa kunnon mädiä. Viikon parasta tekemistä, ja vauhtiin olen ainakin itse erittäin tyytyväinen tässä vaiheessa. Kyllä sitä voi yhdestä treenistä tulla hyvä fiilis.
Nyt camp-osuus on päätetty ja edessä ovat MOC-kisat. Kovaa ajoa on alla, mutta ainakin toistaiseksi ovat hyvin jaksaneet niin keskittyminen, jalat kuin kroppakin, vaikka hiukan tietysti jo painaa. Saas nähdä, miten käy kun siirrytään metsän puolelle.
Ohjelmassa on seuraavaksi siis kisat mallia keskari, pitkä ja sprint. Tänään iltapäivällä on tarjolla keski-matka. Lauantaina vedellään pitkää matkaa yhteislähdöllä, ja koko homman ja sprinttipainotteisen viikon kruunaa sunnuntaina Materassa juostava (pidemmän puoleinen?) PWT-sprintti.
Saas nähä vieläkö jaksaa viikonlopun kisat. Lepopäiviä ei varsinaisesti ole pidetty. Materan sprintti on tietysti mulle se pääkisa, mutta jos vain jalat ja kroppa antaa myöden, niin muillakin matkoilla aion katsoa, että vieläkö syke (ja polvi) nousee. Kattellaan.
Forza pasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti