Better

Viikonloppuna seikkailtiin Somerolla. Ankkurin leirillä oli sen verran hurjan näköistä porukkaa, että pitää alkaa itsekin ammatilaiseksi. Ei tarvii OMAnkann sitten yksin reenata, ja huipulla on kuulemma vielä tilaa. Raivasinkin samantien kalenterin tyhjäksi ja päätin olla lähes koko talven leirillä. Tästä aloitettiin.

Lauantaina suunnistettiin kahdesti:


Päivällä yritin mennä suoraan, sillä empiiriseen tutkimukseen
perustuen se on usein lyhin reitti.


Yöllä yritin kiertää, sillä empiiriseen tutkimukseen
perustuen se on usein lyhin reitti.

Ja sunnuntaina vaellettiin ja juostiin:


Alkumatka

KurkoCup 2008

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jos kaipaat enemmän, lähde Kurkoilemaan!

Tiger in the Night

Kauden ensimmäinen lumi-kurko juostiin eilen Kanavuoren koululta, Hintusvuoren maisemissa. Karttaan oli arvottu erilaisia symboleja ja värejä myös hintusvuoren eteläpuolelta. Vaikeaa oli. Itse selviydyin metsästä pois 4 minuutin virheillä, joka tällä kertaa riitti lähes kahden minuutin voittoon. Kauden eka ja uran toka. Tiukaa on.


(kartta ja meriselitykset)

Kurkosivuilla tuttuun tapaan tuloksia ja juttua.

You and Me

Whooaaa!
Männä 5/7 osa viikkoa meni Italiassa. Lasen ja AP:n kanssa pistäydyttiin pikaisesti Milanossa, jonka jälkeen oltiin pari yötä pienessä Angeran kylässä, Lasen siskon luona. Mille grazie Niinalle.
Tämän jälkeen vuorossa oli reissun kohokohta ja varsinainen tarkoitus, eli PWT Lonigossa ja Venetsian kaupunkisuunnistus.


PWT:n karsinta juostiin Alonten kylässä. Alku ja loppu kylällä ja siinä välissä viinitarhoilla. Muutama sprintti-reeni on viime viikkoina tullut tehtyä, mutta tämä oli ensimmäinen kisa sprint sitten kesän SM:n. Meno oli aavistuksen tukkoista ja muutenkin homma ei tahtonut pysyä koko aikaa edellä. Survasinkin heti kakkoselle 15sek koukun. Juoksin rehellisesti risteyksestä ohi, koska luin seuraavia välejä. Pikku virhettä tuli vielä vähän lisää, mutta ei liikaa, yht 30sek.
Olin mukavasti 3 ja sain skumppapullon kainaloon. Müller voitti ja hävisin 40sekkaa, mutta ei tuokaan mikään mahdoton aika olis ollu. Viikonlopun eka sekuntitaistelu Gononin kanssa päättyi 2 sek tappioon.
Tulokset(puolessa välissä sivua) ja Pari kuvaa


(karsinta)

PWT:n finaali juostiin Lonigon keskustassa. Alku ja loppu simppeliä korttelia ja siinä välissä viinitarhoja, jäätäviä nousuja ja Villa San Fermon "linnan" pihalla kikkailua. Karsinnasta oli saanut hyvän sprintti-vaihteen päälle, sillä meno oli agressiivista ja homma suljui mainiosti, mitä nyt kerran piti pysähtyä sekunniksi varmistamaan. K-1 ja 7-8 reitinvalinnat saattoivat olla muutaman sekunnin hitaampia, mutta en osaa varmaksi sanoa. Splitsejä kun eivät näytä saavan nettiin asti. Kulku oli selkeästi karsintaa parempi.
3,2km ja 130metrin nousuihin meni 17.55. Olin 6., kyllä muuten tyydytti. Müller veti 17.01 ja voitti taas. En olisi millään pystynyt siihen, ei tosin hirveen lähelle päässyt kukaan muukaan, ehkä ensh kauel. Suurimmat erot mun ja Müllerin välillä olivat tulleet ylämäkipätkillä, joissa adizerot ei oikein löytäneet pitoa. Niitä siis lisää, ja ennenkaikkea näitä lisää! Tulokset ja kuvia


(finaali)

Ei voi muuta sanoa kuin bellissimo, tavasta jolla kisat oli järjestetty. Jos nyt kilpailuohjeet ja lähtöajat tulevat aika myöhään, niin sou not. Shown osaavat kyllä laittaa pystyyn ja pitää urheilijoista huolta, ja tuoda suunnistusta esiin kaiken futiksen keskellä. PWT:n pelipaikoille oli tuotu bussilasteittain lähikoulujen lapsia. Heille oli opetettu valmiita fraaseja ja rohkeasti pikku Mariot ja Luigit tulivatkin haastattelemaan. Nimmareitakin sai kirjoitella vaikka kuinka paljon. Hehkutus oli muutenkin aikamoista. TV-kamerat kuvasit ja finaalia ennen jokainen finalisti esiteltiin yksitellen yleisön edessä. Vähän toista mihin on tottonut.
Karsinnan jälkeen koko PWT-porukka vietiin viinitilalle, jossa esittelykierroksen jälkeen oli tarjolla purtavaa ja tietysti myös viiniä. Finaalin jälkeen oli pastat ja punkut, sekä tietysti skumpat kainaloon. Bangetissa Nicola Manfredi veti You and Me:tä sekä muita hittejä. Meno oli kautta koko Euroopan melko vakuuttavaa.


Venezian kisa oli yksi vaikeimmista mitä olen juossut, omalla tavallansa. Se oli jaloille äärimmäisen kova. Rata oli linnuntietä 10,6km, mutta lyhin mahdollinen reitti oli n.15km ja pelkkää, asfalttia huomattavasti kovempaa, katukivetystä. Reitinvalinnat olivat haastavia ja ensin piti selvittää mistä rasteille ylipäätänsä pääsee, eikä toteutus sen helpompaa ollut. Keskittymisen piti olla katkeamatonta. Tässä "maastossa" kaikki todellakin näyttää samalta. Jotkut kadut ja kujat olivat hiljaisia, joillain oli turisteja niin perkeleesti. Nopeita liikkeitä vaadittiin, ja karttakontaktin piti säilyä koko ajan. Ja koko ajan piti juosta reilusti alle 4min/km -vauhtia. Sellaista.
Sanomattakin on tietysti selvää, että jaloissa painoi edellispäivien sprintit. Iltaverkka ja aamulenkkikin oli korvattu bangetilla. Mutta auringon lämmittäessä muutakin kuin mieltä, olin hurmoksessa.
Käytin aikaa 58.38, jolla niistin "the third" Gononin 6 sekunnilla, payback! Osterbolle hävisin reilun 1,5min. Siinä kolmen kärki. Suoritus oli kutakuinkin täydellinen. Keskittyminen kesti ja virhettä ei tullut oikeastaan sekuntiakaan, reitinvalinnoista tosin on mahdoton sanoa.
Hieno kisa, suosittelen kaikille!
Kisasivut ja tulokset M Eliten tulokset



(ilman reittiä)


(valinnat ja reitti)

Certamente!

Kuvia reissusta


ps.Kannattaa tsekata myös Oysteinin valinnat ja lukea Lenan juttu Italialaisesta menosta.
Müllerin valinnat ja Dlabajan setit.

pps. Satoi muuten yöllä ensi lumi Jyväskylään. Ei paljon, mutta lähelle seitsemää centtiä kumminkin. Saatinhan se lumikurko tällekin vuodelle. Kerron huomenna miten kävi.

In the Still of the Night

Xe4 tarjosi eilen Kurko-Cupissa todellista priimafiinttiä. Ruotokassin kangassupikossa kirmattiin kuin kirmaajat kirmajaisissa.
Parin asteen pakkanen ei haitannut. Puolikuu ja tähtitaivas valaisivat muutaman tuhannen extra lumenin ohella syksyn ensi pakkasten mukanaan tuomaa verenmakuista menoamme. 3:lta kääntäessäni neloselle päin, näky oli kuin runosta. Mustassa yössä, mustassa metsässä, valot tanssivat kuin kiiltomadot soidinmenoissaan, katsoipa sitten kaakkoon tai lounaaseen, tai mihin tahansa siltä väliltä. Se, jos mikä, oli kaunista.

Tällä kertaa kartta ei pahemmin punaista vilkuttanut. Homma oli hanskassa ja hanskat tiukasti kädessä. Virheet jäi tekemättä. Nandin kanssa mentiin lähes yhtä matkaa, koko 5,37km. Aikaa meni about 27 ja puoli. Tekee 5.08/km. Muut jäi 3 minuuttia.
Työnjako oli sopiva. Nandi veti ekat 7,5 väliä. 7-8 välin puolessa välissä vetovastuu vaihtui ja mä vedin seuraavat 8 väliä. Sitten oltiinkin jo puolessa välissä viimeistä rastiväliä. Nandi tuli ohi ja juoksi loppusuorankin kovempaa. Jäin taas toiseksi - kolmas kerta putkeen. Pitänee ruveta hiomaan kiriä.




Hapokkaita kurkoja
Kurko
Xe4

Northern Lights

Saanivuorta lähdettiin valloittamaan eilen. Ei onnistunut. Pohjoisen tuuli tuli ja puhalsi.
Tokavikan rinteessä tuli sorvattua ratkaiseva 20 sekunnin koukku ja OMA kuittasi edelle. Ritavalkean kasvatti meni kovaa, en vain saanut juostua selkää kiinni, eroa maalissa oli 10 sekuntia.

Yritin kyllä lähteä eilen vähän rauhallisemmin liikkeelle kuin syssyn aiemmissa kurkoissa, mutta en oikein tainnut onnistua. Virhettä tuli taas 3,5min sorvattua. Ei auttanut vaikka Småkkereissu vielä painoikin jaloissa ja elimistössä, intoa oli vaikka kuinka. Toimintaani 6,9kilometrin ajan lähietäisyydeltä seurannut Jones kommentoikin maalissa: "Kartta vilkkuu punaista ja huutaa Danger Danger, ja jätkä vaan lisää vauhtia".
Eli hiukan intoa pois ja tarkkuutta lisää, niin päässee samaan lopputulokseen ilman, että keskisyke on luokkaa 188.



KURKOsivut

Run

Småkkeri on viesti, joka on tainnut menettää loistostaan aika paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Itselläkin oli melkoista henkistä väsymystä havaittavissa ennen reissuun lähtöä, mutta loppujen lopuksi ihan hyvä reissuhan siitä tuli, ja olihan siellä lähtöviivallakin vielä about 110 joukkuetta. Tuloksena mukiinmenevä 11 sija ja muutenkin oli hauskaa.
Viimeisen parin viikon aikana on tuntunut siltä, että olen oikein hyvässä tikissä. Mikäs siinä, kauden tärkeimmät kisathan tässä ovatkin juuri hollilla. Kurko-Cup on startannut ja KortSun pikkujoulusuunnistuskin on jo kolmen viikon päästä. Tervetuloa muuten kaikki mukaan!

Smålannissa juoksin ankkuriosuuden. Pääsin Sunan, Macon, Crespon ja Mäksän jälkeen metsään sijalla 16. Alkuverkkaa tehdessäni, lämpötilan ollessa vajaat 10 astetta, vettä sataen ja tuulen vihloessa avointa laskettelurinteen reunaa, mietin, että nää on just niitä tilanteita, joista pikkupoikana tuli haaveiltua. Juosta Ankkurin ankkurina jossain suuremmassa viestissä. Fiilis oli huikea, mutta maaliin tullessa fiilis oli vieläkin parempi. Alla oli kauden paras suoritus.
Maasto oli oikeastaan aika keski-eurooppalaista, pääosin aika nopeaa edetä ja paljon korkeuseroja. Moni vois ajatella, et itä- ja keski-euroopan ihmeet olis tullu ja syöny munt, mut ei ne tullu. (Mikäköhän läppä toikin muuten on, varmaan joku joensuulaisten.).
Suunnistus oli hanskassa, maltoin tehdä reitinvalinnat rauhassa ja juoksukin tuntui hyvältä, jopa kevyeltä, ainakin loppulenkin alkuun asti, pientä pohkeiden kramppaamista lukuunottamatta. Ja viime vuodesta oppineena tein omaa työtä herkeämättä, muista välittämättä.
Hieman ennen loppulenkkiä sain 1,5min eteen lähteneen Topsukan kiinni. Loppulenkin alun ylämäissä olin ottavana osapuolena, mutta viidenneksi vikalla Topi koukkasi 5 sekuntia ja kahden miehen letkan veturin askelpituus puolittui. Reitinvalintaväli toka vikalle ratkaisi tämän pelin. Kiersin vasemmalta ja se kannatti, sillä Topi jäi 40 sekuntia (ja välttyi nöyryyttävältä loppukiri tappiolta).
Yhteensä hilasin meitä 5 sijaa ylöspäin ja oltiin 11. Tein muutenkin tarkkaa työtä metsässä, sillä laskin, että nousua kulkemalleni reitille osui 138 käyrän verran, legendaarista.
Resultat Winsplits


(alku)


(loppulenkki)

--

Kurkokausikin on pöyrähtänyt liikkeelle jo kahden osakilpailun verran:
Ekassa olin 4. +15sek kärkeen ja virhettä 6' (vikalla 20'').
Tokassa olin 2. +1,5min kärkeen ja virhettä 3' 45''.
Yleensä noilla virhemäärillä ei kovin korkealla olla, mutta mulla on uusi taktiikka.
Kurkoiluissa olen lähtenyt tänä vuonna aivan uudella taktiikalla liikkeelle. Aikaisempina vuosina olen (yleensä) tyytynyt juoksemaan letkoissa ja koittanut kääriä mahdollisimman hyvää sijaa sitten viimeisillä väleillä. Jos sitten on sattunut lopussa tekemään virheen, niin kärkiletkaa ei oikein ole ehtinyt enää juoksemaan kiinni.
No tänä vuonna olen yrittänyt ja tulen yrittämään karkuun koko ajan, ainakin niinkaun kuin tikki antaa myöden. Sitä saa pummatakin paljon enemmän. Kunhan vain pitää huolen, ettei tee niin isoa virhettä, että muut menevät näkemättä ohi. (Tosin sekin tuli jo ekassa kurkossa tehtyä, mutta sain korjattua asian.)
Sen sijaan, että joutuisi virheen jälkeen juoksemaan muita kiinni, niin nyt muut vain saavat kiinni, ja sitten voi yrittää uudestaan karkuun. Hehee, aika hauskaa. Keskisykkeet huiteleekin jossain 187:ssä, mutta tuleepa ainakin kova reeni. Ja kun kahdessa ekassa kisassa on vielä alkuverkatkin jääneet tekemättä, niin kaupan päälle on saanut kivan verenmaun suuhun. Tietysti suunnistushan meinaa jäädä välillä jalkoihin, kun homma lirvahtaa rynnimisen puolelle, mutta on se vaan niin kivaa, kun yht'äkkiä takana ei näykkään enää valoja, ennen seuraavaa pummia. Joni Kallion sanoin: "Mä vedin niin perkeleesti ja yht'äkkiä siel takan ei ollu enää ketään".
No tällä viikolla lupaan suunnistaa tarkemmin ja jättää ryntäilyt sikseen, mutta karkuun lupaan koittaa, heti kun tilaisuus aukenee.

KURKO1:



KURKO2:


--

Se olisi vähän niinkuin kauden vaihto tossa viikonloppuna. Uuden kauden voisi aloittaa sopivasti lauantai-aamuna Sadismilla, mutta saas ny kattoa. Kahden ja puolen viikon päästä käyn vielä Italiassa juoksemassa PWT:n ja Venezian kaupunkisuunnistuksen. Olisi kiva jos sielläkin juoksu vielä kulkisi. Sadismista palautumiseen voi kumminkin laskea sen pari viikkoa.

Yleensähän olen aloittanut seuraavaan kauteen valmistavan pk-kauden just tossa marraskuun alussa, mutta nyt tuntuu siltä, että henkinen, miksei fyysinenkin väsymys on sitä luokkaa, että pari ylimääräistä kevyttä viikkoa on paikallaan. Jos siinä vaikka konetta virittelisi Italian jobia varten, iskisi siellä kuin tuhat salamaa ja aloittaisi mättämisen sitten sen jälkeen.
Kausia-analyysiakin on tulossa, kun siltä tuntuu.

Tuonelan Koivut

Keskellä kuuminta ylimenokautta, viime viikonloppuna juostiin taas Manna. Oltiin 19. Iskukyky oli hieman rajoittunut, sillä 4-5selkeää ygösjoukkueen juoksijaa oli telakalla, sotilaiden mm:is tai muuten estynyt. Juuri niiltä osuuksilta, joilla vähän jäätiin. No ois sitä silti voinu 10 sakkiin juosta. Itselle on tuo toinen osuus alkanut muodostua jonkinlaiseksi vakioksi, sillä tä oli nyt jo neljäs putkeen. Ja ihan hyvin on menny, sitä yhtä hylsyä lukuunottamatta.
Tällä kertaa pääsin metsään kärkiletkas, sijalla 7, parikytsekkaa kärjest. Pipo siinä juoksi edellä. Vauhti oli ihan inhimillistä, mut sit Haldin puski takaata ohi. Ei ollu enää. Ykkösel Matsi meni onneks eri hajonnal ja päästiin Pipon ja Lindin kans vähä karkkuse. Nelosel otin sit omal hajonnal pienen koukun ja Matsin letka sai kines, oisko siin ollu lisäks Karlsson ja Jonasson ja Moran mies - tuskin oli ruotsalainen. Koht ne Pipsa ja Lindiki liitty samaan letkaan. Ennen varvausta kiersin piremmän hajonnan ja otin sitten vielä siihen yhteselle rastille reilu puolen minsan koukun. Varvauksessa 5., minuutin kolmen joukkueen kärjestä. Loppu radan kiersin omaa hajontaa ja yhden 10 sekan koukun tein, mutta se oli aika vähäistä hapotukseen nähden. Tokavikalla, siinä pellon reunassa leimasin vielä neljäntenä, mut pellol iski 4 miestä ohi ja vaihdos olin 8, jotain 2,5min kärest. Ihan jees.


Kortsu-Cupit jatku eilen. Vormisto ja Heini oli väsänny huikean pyöräsuunnistuksen, KortSun kotihoodeille. Juostakin olisi saanut, mutta ilmeisesti pööräileminen oli kuitenkin nopeampi tapa edetä, joskaan ei lyhin, saatikka turvallisin.
Ei muuta kun reitinvalintoja arpomaan:



Kurko-kausi alkaa tänään. Eilen mulle selvis, että Kinkokurkoa ei juostakaan Kinkomaassa (jonka karttaa olin vikat kaks viikkoa tietenkin vahdannut herkeämättä), vaan Kinkovuoressa. Tuolla Paasivuoren kartan itä-osassa, vittumaisella rinne-kivikko-alueella. Vettäkin on satanut koko päivän kuin aisaa. Ei varmaan oo liukasta ei. Taitaa olla kyllön terveysasemalla ruuhkaa tänä iltana.

Vientos de Tormenta

Heippa! Kirjoitan taas.
Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa.
SM:ien jälkeen tulin kipeäksi, vaikka ei pitänyt. SM:tkin meni huonosti, vaikka ei pitänyt. Ehdin mä siinä pelata maanantaina kunnon futikset. Tiistaina kurkku kipeänä puulaakiin, ja seuraavan kerran harrastinkin sitten liikuntaa lauantaina, seuraavan viikon lauantaina. Johan siinä tulikin viime viikolla heiluteltua pohkeita ja mietittyä, että ei ole näin löysää lihasta ollut näissä kintuissa sitten vuoden 2 jha. (jälkeen harjoittelun aloittamisen). Mikäköhän vuosi nyt onkaan menossa.
No juoksin sitten lauantaina heti sellaisen vajaan tunteroisen kevyttä Lasen kanssa, tosin Lase juoksi kaksi, tunteroista. Lenkin lopulla kävin kipsalla, seisoin siinä viitisen minuuttia paikallani ja kun lähdin liikkeelle, niin johan siinä kramppas molemmat reidet. Illalla olikin lihakset sitten taas jumissa. Oli turvallinen olo.

Kivireki

SM-Yö ei omalta osalta mennyt niinkuin piti.
Homma lähti sivuraiteille heti karsinnassa, kun otin kolmoselle kolmosen koukun. Sen jälkeen olikin sitten mukamas kiire ja suunnistus jäi päättömän juoksemisen jalkoihin. Homma oli sekaisin kuin Haminan kaupunki. Otin miltei 4min vielä lisää koukkua. Yhteensä melkein 7min. No vauhti oli kumminkin sen verran riittävää, että hävisin kärkeen vain reilu 4min ja olin 9. Sellainen kuva jäi itselle, että aina kun piti mennä kompassilla tyhjien alueiden yli, niin yli mentiinkin ja ohi kanssa. Olin myös joutunut juoksemaan selvästi suunniteltua kovempaa ja mietin paljonko se on finaalista pois.

Finaalissa juoksu oli kuitenkin ihan mallillaan, kulkua löytyi ihan riittävästi, mutta virhettä napsahti tulla taas liikaa. Taas oli vaikeuksia tyhjillä ja tiheillä alueilla, vaikka ei pitkää matkaa olisikaan ollut mentävänä. Kompassia siis en ainakaan osaa käyttää. Koukkua tuli otettua reilu 5minuuttia + 3,5min, about, väärillä reitinvalinnoilla. Ei nekään sitten oikein kolahtaneet uomiinsa.
Hävisin kärkeen 9minuuttia ja olin 22. Ei ei ei. Mut Suna veti hyvin

Murheen Mailla

Vituiks män...

piste com

The Night Time Is the Right Time

Se olis Keski-Suomen am-yö tänään. Kovia miehiä on lähtölista puolillaan.
Piti oikein tarkistaa, että koska sitä on viimeksi tullut lampun kanssa metsässä hilluttua. No Jukola-leirillähän tuo oli. Sitä ennen Tiomilassa, joten kyllä se vain onkin jo aika ruveta vähän yötä taas reenaamaan. Ja se onkin päivän agenda. Reenaaminen. Mitään hirmuista reissiä en lähde tänään vetämään, vaan koitan saada homman skulaamaan yöllä. Toki kun tietää maaston, kangasta ja perkeleen isoa suppaa, niin voihan se olla aika vaikea sitä sykettä siinä alemmalla kynnyksellä pitää.

...

Se oli Keski-Suomen am-yö eilen. Voi veljet ja veljenpojat kun oli hauskaa. Nautin koko 12€:n ilmoittautumismaksun edestä ja aika paljon enemmänkin. Maasto oli yö-suunnistukseen mitä mainioin. Tais olla yhden käden sormilla laskettavissa ne risut jotka poikittain osu reitinvarrelle. Toki ennen lähtöä kun Nandin kanssa lamppujen tehoja vertailtiin, niin meinas mennä maku koko lajista. Kun omalla lampulla hädin tuskin näkee paskalla käydä, niin Nandin lampulla näkee sinnekin minne aurinko ei paista.
Puheet sykkeen pitämisestä alemmalla kynnyksellä voi näin jälkikäteen sivuuttaa pienellä hymyllä. Toki menin rauhallista vauhtia, tai sellaista rennon reipasta, mutta homma sujui aivan liian hyvin, (ja mäet olivat aivan liian jyrkkiä) jotta näin olisi käynyt. Rento on oikeastaan juuri oikea sana kuvaamaan kirkkaan tähtitaivaan valaiseman yön menoa. Suorituskin itsessään oli aika rento. Lauleskelin Fear of the Darkia, samalla kun nuolin käyriä kuin Gjermund Hanssen konsanaan. Virhettä tein yhteensä ehkä minuutin.

Kannattaa tsekata Reittihärveli, reitit ja reitinvalinnat.

Tulokset

Iron Man

Tein tänään kovan harjoituksen. Juoksin vetoja Kempeleen Kokkokankaalla, tuolla polkuisella hiekkakangasalueella, josta korkeuseroja löytyy useita kymmeniä senttejä. Maaston kruunaa paikallinen laskettelu- ja hiihtourheilukeskus Köykkyri - tekomäki, joka kohoaa aina 25metrin huimaan korkeuteen asti. Sen päälle päättyi kolmas veto.

Useamman useamman minuutin vedon juoksin aika kovaa, saatoin mennä välillä jopa täysillä. Jalat lensi, keuhkot huusi, kädetkin heilui niin perkeleesti. Tuntui todella hyvältä.
En tiedä onko ikinä kulkenut näin kovaa - tuskin.

didi didi diidii diii diii diiii

Erase/Replace

Sunnuntaina juostiin Huippisfinaali Espoossa, tuolla Suomen tietoteknisen osaamisen kehdossa.
Reipas viikko sitten telottu akilles oli hieman viikolla vaivannut, mutta hyviä juoksutreenejä sain kumminkin tehtyä. Kävin kerran tekemässä vesijuoksuvetojakin. Mut joo, se huippis.
Takaa-ajozetityksen karsinta, vaikka eihän siinä ketään karsittu, oli varsin kaksijakoinen. Ensimmäinen reilu kilometri ja 6 rastia olivat vaativaa avokallio/rinne rastinottoa, jonka jälkeen loppurata oli aika lailla pelkkää juoksua muutamalla reitinvalinnalla höystettynä.
Aloitin übervarovaisesti ja kutakuinkin kävelin ykköselle, otin vähän pataan mutta sain pelin varmasti auki ja itseni kartalle. 2 ja 3 tul oikein hyvin. Nelosta koukkasin naisten rastin kautta 15sekuntia. 5:lle hyvin ja kutoselle alun pienen (10sek) ajautumisen kautta mukavasti. Taisin olla tässä vaiheessa sijalla 15, ja vaikka loppu tuli 10 sek reitinvalintavirhettä (8-9 vasemmalta) lukuunottamatta puhtaasti niin sija tippui ja pataan tuli turhan paljon. Jalalla jäin. Olin siis karsinnassa parempi suunnistamaan kuin juoksemaan. Ei se kyllä oikein kulkenutkaan. Karsinnan jälkeen olin 22. 1.53 kärjestä, ja ukkoa molemmilla puolilla ruuhkaksi asti.

Finaalissa fyysinen vire olikin sitten jo monin verroin parempi ja hyvä niin, sillä varsinkin alku ja loppumatkasta sai juosta ihan kaamiaa kyytiä. Ykköselle mennessä juoksin Miikan peesissä hiukan viivan vasemmalla puolen. Muita ei vielä edellä näkynyt, mutta hiukan ennen rastia alkoi jo edellä menneen letkan selät vilkkua. Sen jälkeen tulikin juostua selkiä kiinni. Jossain nelosen paikkeille sain letkan kärjen eli sijan 12 näkyviin. Siinä se letka sitten kasvoi kun takaata tuli lisää porukkaa junailemaan. Oiskohan siellä Taanila ollu veturina. 7:lle koko letka teki pienen koukun (yllätys) ja tässä vaiheessa siinä taisikin olla 25 tyyppiä. Itse suunnistelin siinä letkan puolessa välissä koittaen sen suuremmin olla höntyilemättä. Ei tuntunut oikeestaan edes kovin pahalta. Muistankin ajatelleeni, että voishan tässä kovempaakin juosta, mutta ei siitä mitään hyötyä olisi.
13:sta eivät pojat sitten meinanneet päästää leimaamaan ollenkaan ja päätin aloittaa lyhyen mutta terävän hivuttaumisen kohti letkan kärkeä. Se tapahtuikin sitten aika itsestään, sillä paikka ennen 14:sta oli vähän erikoinen ja osa porukasta jäi katselemaan rastia hiukan liian aikaisin. Tässä vaiheessa tietenkin piti sitten vähän kiristää vauhtia. 15:sta leimasin letkan kolmantena, heti Laitisen jälkeen. Airila oli jotenkin päässyt tuikkaamaan itsensä parinkymmenen metrin karkumatkalle ja Hannun selkä katosikin pieneksi ajaksi näkymättömiin asti. Yleisörastilla tilanne oli edelleen sama. 19:sta Otin vasemmalta kiertävän valinnan, joka olikin hiukan nopeampi. 20:lle päätin mennä hiukan viivan vasemmalta puolen. Laitinen lähti perään, muut taisivat mennä Mäksän perään viivan oikeaa puolta. Rastilla oltiin Mäksän kanssa samaan aikaan. Lähdin 20:ltä aika agrella, slalomia jyrkänteiltä alas. Parkkipaikalla huomasin, että olin 20metriä muita edellä. Mäksä tuli jostain sivusta. 21:lle ja 22:lle menin tarkasti ja leimasin letkan ekana. 23:lle mennessä homma menikin sitten jo melkoiseksi raastamiseksi. Mäksä paineli tiellä ohi ja leimasi rastilla ensin. Vikalle ammuttiin aika lailla suoraan, hiukan viivan oikeaa puolta. Mäksä veti. Vikalla leimattiin samassa järjestyksessä ja maalissa myös, naamat peruslukemilla:


(Ilkka Saarimäki)

Jos karsinnassa olisi ollut kulku mukana, niin sen minuutin kovempaa olisi voinut päästä. Olis sitten päässyt sinne kärkiletkaan vääntämään, mutta 13 sija maistuu kyllä hyvältä, kun sija nousi 9 pykälää ja edellä ei isosta kakkosletkasta ollut kuin yksi mies, ja sekin vielä Mäksä niin sekään ei haittaa.
Tulokset Karsinta tulokset Karsinta reittihärveli Finaalin GPS


ps. Luin muuten todistetusti lähtöviitoituksella karttaa.

(Ilkka Saarimäki)

Bleeding Me

Voiehan perse. Täällä Varsinais-Suomessa ei eilen juostu pitkää-matkaa, vaan keskaria. Pitkä on viikon päästä samaan aikaan huippiksen kanssa. Ihme touhua saatana. Nilkkakin meni ympärs.

Keskimatka juostiin Lyömäsen kartalla Pöytyällä. 5,9km ja 14 rastia. Suorituksen aikainen keskittyminen on ollut viime aikojen reeneissä hiukan hakusessa, joten päätin lähteä kisaan rauhassa, suunnistuksen ehdoilla ja antaa vauhdin tulla sitten itsestään. No äkkiä se vauhti sieltä tuli, pohjat kahdelle ekalle välille. Homma oli kuitenkin hyvin hanskassa ja aina kympille asti, suunnistus pysyi edellä ja maltoin pysähtyä tarvittaessa. 10:llä olin kolmantena. Kattelin muuten väliajoista, että hävisin Muukkoselle kahdella pidemmällä välillä yht. 1.11 ja olin 1.26 tässä perässä. Ilman sen kummempia suunnistusvirheitä. 3-4 välin lopun juoksin väärää valintaa ja kait se 4-5 välikin olis ollu toisaalta nopiampi. Tiedän mitä pitää reenata ennen pitkiä.

10-11 väli olisi ehkä pitänyt juosta kokonaan vasemmalta ympäri, tietä ja uraa, takakautta rastille. Ainakin mun, sillä puolessa välissä väliä nyrjäytin nilkan, en pahasti kumminkaan. Meno oli hetken aikaa melko vaivalloista ennen kuin nilkka turtui. Kartan katsominen tosin loppui siihen samaan paikkaan ja survasin rastille vielä pumminkin. REITTIHÄRVELI

Maalissa heitin jääpussia kehiin ja jätin verkat tekemättä. Meinasin kumminkin, että kyllä ilman muuta tän päivän viestissä pystyisi juoksemaan. Illalla lähdin sitten verkkaamaan. Juoksin 4 minuuttia ja totesin, että hiljasta on. Nilkkaan ja akillesjänteeseen hiukan sattui, enkä uskaltanut varata täyttä painoa jalalle. Mieleen juolahti, että alkaa olla södiksen leiriläiset aika lailla nipussa. Parempi oli jättää viesti väliin ja pitää pari päivää juoksutaukoa ja paljon kylmää. Luulisin, että sillä jo hoituu juoksukondikseen.

ps.Parta-Matti kellotti eilen 2.38.04. Ei huono. Itseäkin himottais juosta maratooni joskus syksyllä, kenties lokakuussa. Katotaan.

Ukkonen

On täs tullu reenailtuu.
Tiistaina juoksin Hervannasta Taivalpirtille (ja takaisin). En halunnut tulla samaa reittiä takas, joten koitin toisia vaihtoehtoja. Ensin koitin yhteen suuntaan, mutta hetken juostuani totesin, että nyt aurinko paistaa väärästä suunnasta ja palasin takaisin, vain lähteäkseni toiseen suuntaan, josta vastaan tuli helvetinmoinen avosuo. No, takas, ja kolmanteen suuntaan. No se polku loppu keskellä pusikkoa. Palasin takaisin vielä kolmannen kerran. Ja menin kiltisti takaisin samaa reittiä kuin tulinkin. 2.15.
Vihtamäessä käytiin tekee suunnistusreeni tos torstaina. Oli aika hidas maasto. Tosi hidas, mut vaativaa oli.
Tänään kävin Lasen kans Tikiksellä juoksemas Tikkahölkän. No tikishän unohtu sit kotia. Jos haluaa juosta Tikishölkän mäkisen 10km (alla) aikaan 34.04, niin tässä menestysresepti:
Jumisten jalkojen avaus edellisenä iltana 22-24 reippaassa sateessa keskellä kuraista niittyä heilumalla Maj Karman tahdissa + väsynyttä värjöttelyä Von Herzen Bros:iii kuunnellen. Sade ja valot, musiikki, mikä hieno yhdistelmä, pääsi ihan kisafiilikseen. Kruunataan kebsuilla ja ranuilla, annoskoko sellainen, että siitä syö kolme satakilosta jässikkää, tai 1 ja 1/4 mädiä. Otetaan vielä epähuomiossa aamulla mukaan painavimmat juoksukengät mitä löytyy ja käydään kastelemassa ne ennen starttia varmasti ja kunnolla.
Kahden kilsan jälkeen saattaa olla sääret aivan hapoilla ja jökissä, ja juoksusta rentous yhtä kaukana kuin Uranus auringosta, mutta pakki menee sekaisin vasta paria kilsaa ennen maalia. Vikalla kilsalla ilmeisesti paikallinen tyttöbändi soittaa kaiken ikäisten suosimaa Rock-musiikkia ja loppukiri irtoaa mukavan väkinäisesti, mutta joku jää kumminkin taakse. Parinkymmenen sekunnin päässä menee kumminkin palkintorahat. Syö miestä rotan lailla. Saan kumminkin palkinnoksi lusikan. Huraa.



Tikkahölkkä


Ei sit kuulunu kutsua the kisoihin.. En tiedä oliko kausi nyt sitten pettymys vai. On täs viel kait..
Ei muuta kuin leuka rintaan ja niskoja venyttelemään.

King Nothing

Juuri näillä minuuteilla, tuolla mun pitäisi olla.

For Whom the Bell Tolls

Johan siitä onkin jo kohta kuukausi kun olen viimeksi mitään tänne kirjoittanut. Pieni zepustus lienee siis paikallaan.

Juhannuksen jälkeen harjoittelu on sujunut kohtuullisesti. Vastoinkäymisiä on ollut, mutta edellisviikko meni harjoituksellisesti jo varsin mainiosti. Sitä edeltävä viikko menikin sitten aivan persiilleen rintakipujen takia. Eräänä tälle kesälle harvinaisen kauniina päivänä alkoi pitkän lenkin lopussa rintaan pistämään, sydämen kohdalle. Kävelin kotiin ja se meni ohi. Illalla suunnistamassa ei tuntunut mitään. Seuraavana aamuna tuntemukset rinnassa alkoivat jo 5min juoksun jälkeen, joten paukkasin oikopäätä lekurin pakeille. Sydänfilmit ja veret sun muut hommelit otettiin, mutta ei niissä mitään ihmeellistä ollut. Muutama päivä piti levätä lekurin määräyksestä ja sitten samat testit tehtiin uudestaan, mutta kun mitään ei löytynyt ja kipuja ei enää lenkillä tuntunut, niin sain luvan palata sorvin ääreen. Ei niihin mitään syytä löytynyt, eivätkä ne ole jatkuneet. Mahdoton sanoa, kun tuohon kohtaa pistää, että onko vika sydämessä, keuhkoissa, luussa, lihaksessa vai onko kenties joku paikka sen verran jumissa, että hermojen kautta sitten säteilee tuohon kipua. Rauhassa sitä kumminkin tekee mieli ottaa.

Edellisviikolla tuli reenailtua Marathonilla 2.36 rajaa tavoittelevan parta-Matin kanssa. Neljä päivää tulikin juostua niin saatanasti, viidentenä hyppäsin sitten jo pyörän selkään ja tein elämäni pisimmän pyörälenkin. Käytiin myös harjoittelemassa Finillä parina päivänä. Tarjolla oli kerrankin pitkiä välejä. Taisin kyllä juosta kaikki suoraan, vaikka ”Mattias Karlssoneita” olikin tarjolla. Sisäinen perverssini kumminkin toivoo, että jostain kiertämällä olisi päässyt nopeampaa.

On muuten ollut heinäkuu ohjelmaa täynnä, kahdet polttarit on vietetty ja kahdet häätkin tansittu, huh huh.

Tästä eteenpäin ohjelma on seuraavan kuukauden oikeastaan aivan täysin auki. Olen opiskelijoiden MM:iin varalla. Ne alkavat alkavat yli-huomenna Viron Tartossa. Vanhoja karttoja itse kisamaastoista ja muista alueen maastoista olen tutkiskellut ja harjoittelua olen sumplinut siihen malliin, että tällä viikolla (tarvittaessa) liikahtaa. Sovittu on, että tarvittaessa matkustan pelipaikalle kesken kisojen, jos paikka jollekin matkalle aukeaa. Sitä soittoa odotellessa. Katsellaan viikon päästä sainko sinivalkoista päälle.

Viime viikko tuli reenailtua Ylitornion maisemissa. Käytiin Lassen kanssa tekemässä parit hyvät S-reenit, joista toinen Palovaarassa, yhdessä vaikeimmista maastoista joissa olen käynyt, tai ainakin vaikeimmin kartoitettavissa olevista. Saa käydä katsomassa, tarjolla jotain taatusti poikkeavaa:

Over the Hills and Far Away

Taas tuli tehtyä jotain ensimmäistä, mutta tuskin viimeistä kertaa. Kävin nimittäin tänään kellottamassa Terän Kanavuoren testiradan ihqu ensimmäistä kertaa. Samalla kun meni poikuus meni myös miehuus, sillä First Runini ajaksi muodostui 31.39, joka on 19 sekuntia huonompi kuin Minnalla. Nöyrää. No on se 6sek parempi kuin Jammulla. Puolustuksekseni täytyy todeta, että maasto on tähän aikaan vuodesta miltei rehevimmillään ja olin aika nahka jo valmiiksi. Koukkua ei tullut hirveästi, yhteensä ehkä 45sek: (1:5 sek, 3:35sek). Oli siellä myös Jan Troeng, sillä tais mennä jotain 48min... tervetuloa Keski-Suomeen.

Kanavuori

Bicycle Race

Fani(e)n pyynnöstä laitetaan vielä pieni raportti keskiviikon Crescent-iltakeskimatkasta, joka oli kyllä oikeasti pikamatka ja mikäs siinä. Maasto oli oikein kiva ja tarjosi iltakisaan sopivia pulmia ratkottavaksi. Pohja tosin oli paikoitellen aika skebeliä ja kulkukelpoisuutta ei kartan perusteella aina onnistunut oikeaksi päättelemään. Näin puhdasta pikamatkan kisaa ei vähään aikaan olekkaan tullut juostua. Ja nyt ei puhuta suorituksen puhtaudesta, vaikka ihan tyytyväinen kyllä siihenkin olen. Selkeätä virhettä tuli 40 sekkaa + yksi 20 sek reitinvalintavirhe. Kakkosella tulin jo mainiosti rastiympyrään, näin ison kiven, mutta viimeisellä 10 metrillä, juoksin 20 metriä sivuun. 3-4 välillä kiersin turhaan polulle. Olisi pitänyt joko mennä suoraan tai sitten kuviorajalla ollutta kartassaolematonta polkua pitkin. 5-6 välillä tuli vähän ässää. Muuten suunnistus sujuikin sitten mainiosti.
Fyysisesti en aivan terävimmilläni ollut, sillä olin napannut taktisesti hieman juhannusta ennen lenssun päälle ja siten männä viikonloppu olikin hyvä levätä sitä parannellessa, toki kirkkovenerastit piti juosta. No alkuviikosta olo alkoi olemaan jo enemmän terveen puolella, joten päätin startata tähän kisaan. Edellinen kova oli Jukolassa ja allakin oli vain verkkaa ja pientä herättelyä. Siksi juoksu, vaikkei nyt aivan huonolta tuntunutkaan, oli aika löysän oloista. Tämän huomasi erityisesti kohdissa, joissa olisi voinut latoa vähän kovempaa. Välillä vähän yskitti. Jotain positiivista, niin kulku ja hapenotto parani koko ajan loppua kohden ja maalissa olo oli jopa varsin virkeä.
6-7 välillä jäätävät pohjat vetänyt Elmeri, tuo paikoitellen risukkopohjaisten pikamatkojen erikoismies, vei kisan ja fillarin. Hävisin 58sekuntia ja olin 5. Tiukkaa oli. Sillon tällöin olisin saattanut juosta tuon minuutin kovempaa ja sinä päivänä kun 'Marsissa todettaneen voitanevan kasvattaa parsaa' vetänyt radan ihan puhtaastikin. Mutta näin tällä kertaa. Hymyssä suin.
Väliajat





ps. Kahtelin juuri MM-sprintkatsastuksen rataa. Olisin niin vieny.

Karvattomat Koirat

Kilpailukutsu

Suljettu kansainvälinen kutsukilpailu
Kirkkovenerastit Kaivosaaressa 20.6.2008

Sarjat ja maksut:
H21SuperElit 2 olutta/henkilö. D21SuperElit 2 siideriä/henkilö.

Ilmoittautuminen:
Torstai-iltana tukevassa nousuhumalassa numeroon 0700-696969 tai sähköpostitse. Vaihtoehtoisesti suoraan Mädille.

Jälki-ilmoittautuminen:
Aamukapuloissa suoraan Mädille. Oltava perillä ennen kuin vene lähtee kohti lähtöpaikkaa.

Osanottomaksut:
Juodaan itse kisan aikana. Käytä seuraviitettä!

Leimausjärjestelmä:
Näköleimaus mutu-tuntumalla. Mikäli olet värisokea, nauti pari olutta/siideriä lisää. Lunastettavissa Mädiltä hintaan 2e.

Opastus:
VT 4, Viittalan risteys, josta ajoaika juuri alle 7 minuuttia.

Ensimmäinen lähtö:
Aamukankeana tai iltakosteana.

Kartta:
Tulostekartta 1:1690, maastotyö: 2007 atk-piirto:2008.

Toimihenkilöt:
Kilpailunjohtaja A Mäkelä. Yli-Ratamestari Mädi, Valvoja Kanki Kauttonen TEPO.

Kilpailukeskus:
Järven rannalla. Maksullinen muksula, ravintola jossa tarjolla mm. kaljaa ja makkaraa.

Pukeutuminen ja pesu:
Sauna + järvipesu.

Muuta:
Maasto on perinteistä keskisuomalaista avokallio ja kangasmaastoa. Kilpailu alkaa juomalla 1 olut, kartan saa oluen juotuaan, käytössä perhoshajonta, maaliin saapuessa juodaan taas 1 olut, jolloin suoritus on valmis. Voittaja on se joka tämän suorittaa nopeimmin. Yhteislähtö.

Tervemenoa !

Vacaciones

Mainioiden musiikkivideoiden maailmassa on tälläinenkin helmi:

http://www.youtube.com/watch?v=hWTU-GcSXQU

ja sanat:
"
Un paseo
Hacia ningún lugar
Damos un rodeo
Y entramos en un bar

Parecía tranquilo
Se podía incluso hablar
Ponte aquí unos litros
Que esto del beber
Es como el rascar
Todo es empezar

Siempre bebemos mas cerveza
De la que podemos tragar
Vaya puta borrachera hemos cogido
Ya no veo de cerca ni de lejos
No veo na de na de na

Pero aún pienso
Luego aún existo
Nos reímos solos
Nos reímos con ganas
No nos da la gana
De ponernos serios
De ponernos
De ponernos serios

Nos reímos solos
Nos reímos con ganas
No nos da la gana
De ponernos serios
De ponernos
De ponernos serios

Juntamos dos mesas
Porque están a punto de llegar
Otros tres colegas
Que tienen otra historia que contar
Pero ese es otro tema
Que con el tiempo ya saldrá
Ahora tengo un problema

Que esto del beber
Conlleva evacuar
Vuelvo en un plis-plas

Siempre bebemos mas cerveza
De la que podemos pagar
Vaya puta borrachera hemos cogido
Ya no veo de cerca ni de lejos
No veo na de na de na

Pero aún pienso
Luego aún existo
Nos reímos solos
Nos reímos con ganas
No nos da la gana
De ponernos serios
De ponernos
De ponernos serios

Nos reímos solos
Nos reímos con ganas
No nos da la gana
De ponernos serios
De ponernos
De ponernos serios
"

Hauskaa juhannusta!

Sad But True

Jukola meni. Ei aivan toivotunlaisesti. 18. on toki toiseksi paras sijani Jukolasta vuoden 2005 Sippu Jukolan 10. sijan jälkeen, mutta ei tässä juuri juhlatuulella olla. Parempaa oli haussa.

Vedin Jukolaviikolla oikein kunnon herkistelykuurin. Koko viikon tuntipylväs jäi matalammaksi kuin kertaakaan koko kautena. Keskiviikkona tein kovan reenin ja sitten passailin. Noina välipäivinä juoksi oli kyllä todella kamalan tuntuista, mutta kun Mäksä löi kartan kouraan, kulku oli yksi parhaista ikinä. Lauantai-aamuna piirsin vanhalle kartalle yhden radan. Profiili meni lähes tulkoon 1:1 ja rastiväleistäkin osui miltei 70%, loput olivatkin yö-osuuksilla. Hajonnatkin täsmäs joissain kohtaa. No ei siitä sen kummemmin mitään apua ollut. Se yks ainoa väli jota spekuloin vähän enemmän etukäteen meni kaikkein huonoiten. Silti hymyilytti kun kartan sain käteen.

Sacha aloitti. Matkalle sattui jonkin verran selkeitä virheitä, mutta taisi olla se kaikkein hitain hajontakin osunut kohdalle. Se tekee jo muutaman minuutin. +9.50 kärkeen, sija 72.
Erot kumminkin kertoivat, että yöllä on todella vaikeaa ja tiesin, että kaikki on vielä mahdollista.
Maco hoiti homman tyylillä. 5.21 kärkeä kiinni ja 53 sijaa ylöspäin sijalle 19. +4.29 kärkeen. Oli ehtinyt vielä pummaamaankin 5 minuuttia. Oishan se ollu jo vähän liian ratkasevaa viesticupin kannalta, jos tuolta olis kärkeen nostanu.
Suna kelasi Axelssonin kanssa muita kiinni. Oli jo samassa letkassa kakkossijan kanssa, mutta sitten tuli koukku tai kaksi. Vaihtoon sijalla 15. +5.39 kärjestä.
Ändillä ei ollu kulku kohdallaan ja vaikka lippu löyty melko hyvin, niin ero kärkeen oli +9.16, sija 17.
Mäksä aloitti kovaa ja kelasi Terän, KR:n, Södiksen ja vaikka ketä kiinni. Sitten tuli koukku ja muut meni menojaan. +10.59 kärkeen, sija 16.
Mä annoin kartan Maxille sijalla 13. +13.17 kärjestä.
Max eteni ankkuriosuudella yhdessä mm.Tervon ja Krahmovin kanssa. Näytti, että tarjolla olisi sijat 14-17, mutta sitten Max otti Gononin kanssa melkosen koukun ja maalissa oltiin 18.

Lämmin kesäyö, pientä tihkusadetta, kulkupäivä, edessä 9,8km tiukkaa suunnistusta. Voiko olla mitään hienompaa. Tuskin.
Pääsin metsään samaan aikaan Rollierin ja Minakovin kanssa. Eteen oli pari minsaa tyhjää. Ykkönen oli paha. Tiheän taimikon keskellä, mutta siellä missä pitikin.
Väänsin polvisuunnan kohti kakkosta ja rupesin iskemään. Hiukan ennen kakkosta Babtiste tuli jostain takavasemmalta mukaan. Kolmoselta iskin Babtisten peesiin --> virhe, sillä väärän uranhan se valitsi. Sivuun tultiin aika reilusti. Korjausta ei suoritettu pelkästään karttaa katsomalla, vaan vauhtiakin piti aavistus lisätä. Tyhmistä tyhmin virhe, 45sekuntia. 15m ennen mun rastia ukko pysähty ja lähti jonnekkin ihme suuntaan. Olin yksin.
Seuraavalla välillä näin Roimelan, moikkasinkin, mutta se oli niin sumussa, että ei edes muistanut nähneensä mua.
8-9 väli oli juuri se väli, jota olin spekuloinut jo valmiiksi. Sen sijaan, että olisin tehnyt niinkuin olin suunnitellut, valitsin risukon sijaan rastilta lähtevän uran, joka näytti menevän vähän sinne päin --> virhe. Kun katsoo miten välin kokonaisuudessaan menin ja kuinka paljon jouduin samaistusvirheen jälkeen hidastamaan, jotta sain taas kiinni, niin 1.12 kuulostaa yllättävän pieneltä tappiolta. Rastille osasin sentään hyvin.
Tämän jälkeen oli muutama väli aika raakalaismaista toteutusta. Pitkällä välillä 136:lle olis pitäny kiertää keskivaiheilla vasemmalta tietä ja kärrypolkua. Tiellä näin Ryksän menevän sinne, mutta menin itse suoraan. Minakov oli perässä ja alko tippumaan. Babtiste tuli takaa ja otti vähän ennen rastia kiinni.
Seuraavaksi mentiinkin kameroiden eteen aukon keskelle. Melkoista kenkimistä, varsinkin ylämäessä. Lähdin rastilta Babtisten perään, mutta 15metrin jälkeen totesin, että eri hajonnalle ollaan menossa ja käänsin omille teilleni, ylimäärästä tuli kumminkin 10sekuntia.
Hajonnat poimin hyvin. Tämä oli hienoa pätkää. Adrenaliini virtasi ja hapot eivät tuntuneet lainkaan. Sai iskeä, tunsin suorastaan lentäväni.
Kristiansandin paita vilahti jossain vaiheessa poikittain edestäni. Sen jälkeen en enää muita 6.osuuden miehiä nähnyt.
Liput halkeilivat suosiolla. Vauhti pysyi hyvänä. Hain uraa alle niin paljon kuin mahdollista ja varmistelin, että nokka osoitti oikeaan sunntaan.
Kolmanneksi viimeinen (138) näytti todella pahalta rastilta. Tässä voisi helposti leipoa minuutin jos toisenkin, jos ei lippu tule suoraan vastaan. Päätin hyväksyä sen, että rastille suoraan osuminen olisi minulle arpapeliä. Päätin ottaa varmasti vasemmalta, ja paljon otinkin. Totesin, että käkeen tulee 20-30sek, mutta aivan sama, kunhan tässä ei enää rupea leipomaan. Kun rinne tuli vastaan, tiputin sen keskelle ja poljin paskikkoa kunnes rasti tuli vastaan.
Vikat kaksi väliä hain kärrypolkua alle ja koitin vielä saada jotain irti koneesta, kirittäjää olisi kaivattu.
Nostin 3 sijaa, mutta jäin kärkeen lisää 2.18. Ihan hyvä suoritus kumminkin. Aika yksin sai työt tehdä.


Kartta pienten kommenttien kera:



ps.Lähes kolmen kuukauden kisaputki oli sitten siinä. Tästä alkaakin sitten kesä ja taas kunnon harjoittelu syksyn skaboja varten. Tällä viikolla Trumpin pilvenpiirtäjien kokoisten tuntipylväiden kokoamisen saa vielä unohtaa, mutta kesäkuun loppu ja heinäkuu olisi tarkoitus harjoitella ja paljon. Elokuu sitten viritellä konetta kisakuntoon. Harjoitusmielessä olen ajatellut juosta crescent keskarin ja finin 3 ja 4 päivän. Muuten on suunnitelmat vielä aika auki.
Toki jos pääsen OMM:iin, mihin nyt pitäisi olla ihan hyvät saumat, niin sitten panostan kaiken tarmon niihin ja harjoittelen niitä varten. Ne kisat on viime syksynä merkitty tämän kauden päätavoitteeksi.

Mi Principio

Puoliaika, 2-0. Kelpaa istua Van Bastenin paita päällä. No se siitä.

Huippusuunnistaja haussa -ohjelmasta tuli taas viikonloppuna uusi jakso. Ei pal mainittavaa.
Ykköselle tein toooosi huonon reitinvalinnan ja otin jo pelkästään sillä melkein minuuttisen takkiin, koukkasin rastiakin 10sekkaa. Loppuradasta virhettä tuli enää puolisen minsaa, eli yhteensä 1,5min. Ei niin mahottoman paha, vaikka paha kumminkin, mutta kulkua ei ollu ollenkaa. Jalat oli viikon reeneistä aikasten jumissa, varsinkin reidet. Ei siellä alkumatkan risukossa oikein polvi noussu. Puolessa välissä rataa kulku parani, juuri sen verran, että sen voi mainita. Heikkoa fyysisesti kumminkin. Se oli osittain odetettavissa. Pitää sitä välillä harjoitellakin. Kun henkilökohtaiset kisat tällä kaudella ovat olleet kahden keskellä viikkoa olleen ilta-sprintin lisäksi pelkkiä sm:iä, katsastuksia ja huippista, niin kyllä sen arvaa, että millä viikoilla koitetaan käydä myös lenkillä.

Keskityin tekemään viime viikolla harjoituksia Jukolaa varten. Määrällisesti suurin harjoitusviikko pitkään aikaan, vaikka ei mikään mieletön ollutkaan. Kisoja kun on ollut yhtä vaille joka viikonloppu, sitten Södiksen leirin. Tein täsmäreenejä Jukolaa varten. Pidin alkuviikon tukikohtaa Tampereen Herwoodissa Jaanan kesäkämpällä ja kävin tutustamassa vähän lisää Tampereen ihmeellisiin maastoihin. Loppuviikosta jumitin itseäni taas Laajavuoren niin tutussa (ylä)mäessä.

Toinen puoliaika on kohta alkamassa. Ei muuta kuin Jukolaa odottamaan.

Street Poetry

Siält tultii!
Eilinen SM-Sprint meni vähintäänkin hyvin. 4. sija on tähän mennessä paras näistä gameksista ja eka henk.koht. plaketti miehissä. Josko se ketsuppipullo olis ny avattu.


Aamun karsinnassa väänsin huonoilla jaloilla. Verrytellessä jalat tuntuivat jumisilta ja kulku oli tipotiessään. Eikä oikein ehtinyt verkatakkaan kunnolla, kun jonot paskahuusseihin olivat jäätävän pitkät. Ehkä kun on aamulenkkiin kisa-aamuna tottunut ja nyt sen jätin tekemättä, niin jalat eivät oikein olleet hereillä. No karsinta sai nyt näytellä aamulenkin virkaa. Aloitin rauhanomaisesti ja vetelin omaa hyvää vauhtia, ehkä 95% tehoilla, varmoja valintoja suosien. 5:lla tein ekan virheen, 8sekuntia, kun kartassa oli klappia. Keskivaiheilla olleet vaikeat rastipisteet selvitin hyvin 9:ä lukuun ottamatta, jossa tuli huolimattomuutta 15sek koukku. Lopussa sain Airilan selän näkyviin ja totesin, että ei tässä taida kiire olla. Pari vikaa väliä tulin vähän rauhallisemmin, finaaliin säästellen. Olin eräni ensimmäinen, vaikka koukkua sprintiksi paljon tulikin (28sek). Finaalia sai alkaa odotella hyvillä mielin.



Finaalissa lähtöpaikka oli muutaman mutkan kautta tuotu kilpailukeskukseen. Kävellessäni kohti starttilavaa, katselin yleisöä ja imaisin keuhkoni täyteen suuren urheilujuhlan tuntua. Fiilis nousi vielä aivan uusiin sfääreihin kun lähtöviitoituksen varrella oli mitä kovimman luokan kannustusjoukko huutamassa.
Aloitin maltilla, kuullakseni vielä hetken aikaa kannattajien sulosävelmiä, mutta mylvinnän vaiettua käänsin hanat kaakkoon. Alku meni hyvin. Kakkoselle tein valinnan sillan alta ja olin nopein.

Totesin, että kolmoselle nopeimmin pääsee suoraan, mutta metsän ollessa hieman peitteistä, päätin ottaa varman päälle ja kiertää oikean kautta. Nelosta juoksin aavistuksen sivuun, pari sekkaa. 5-6 välillä tein aluksi oikean valinnan, mutta jostain syystä vaihdoin sitä kesken kaiken. 5sekkaa taivaan tuuleen. Tajusin sen kyllä siinä.

Sen jälkeen aloin lyömään, ja menin lujaa, aina 14:sta asti. En tiedä, mikä oli paras valinta 15:sta, mutta välin alun juoksin joka tapauksessa valintaani nähden väärin. Olis pitäny mennä suoraan polulle, eikä vallin päältä. Pari-kolme sekkaa hukkaan.

15:sta, 2min ennen maalia, olin 4sek kärkeä perässä. 15-16 olis pitäny mennä suoraan, kiersin vasemmalta ja otin pari ylimäärästä sekuntia käkeen. Tässä vaiheessa alkoi hapottaa jo aika mukavasti. Anttosen loppukiriin en olisi pystynyt vastaamaan millään. No ei pystyny kukaan muukaan. Tokavikalla olin vielä tasoissa Fadeevin kanssa, sijalla 3. Mitali oli haarukassa, mutta vikat sadat metrit ei irronneet enää tarpeeksi kovaa ja mitaliin jäi harmittavat 2sekuntia. Analyysin päätteeksi raapustin kartan reunaan, että 10sek virhettä.

Kulku oli finaalissa kohdillaan ja nyt jaksoin juosta sen toisenkin startin kovaa samana päivänä, ennen en ole jaksanut.

Olen todella tyytyväinen, mutta silti. 2sekuntia mitalista, se on aika vähän.

Karsinta: tulokset .............. reittihärveli ja reitti(h21k3)

Finaali: tulokset ............... reittihärveli ja reitti

Leipää ja Sirkushuveja

SM-sprintiin valmistautuminen jatkui eilen Jämsänkoskella kisaillun Elonen-Sprintin merkeissä.
Kävin aamusta oikein sprintti-kartalla juoksemassa ja tein väsyneitä koordinaatioliikkeitä siihen kylkeen. Vähän koitin koipia herätellä.
Ennen kisaa oli vähän sellainen hälläväliä meininki, eikä sellaista kisafiilistä oikein tahtonut löytyä.
Rata oli sellainen, että alkumatkasta tarjoiltiin reitinvalintaa ja vaadittiin vähän tarkkuuttakin ja viimeiset pari minuuttia iskettiin aivan tinni tiskissä. Minä tykkäsin.
Jalat olivat vielä Jukola-leirin jäljiltä valitettavan jumiset ja meno oli aika hapokasta heti alusta alkaen. Taisin myös aloittaa liian kovaa, sillä ykkösellä olin aivan hapoilla.
Suunnistus ei oikein tahtonut alussa pysyä riittävästi edessä ja meno oli vähän tökkivää. Ensimmäisillä kuudella välillä jäi kaikilla jonkin verran parannettavaa. Eniten kolmosella, jossa kiersin turhaan jyrkänteen vasemmalta puolen kun katsoin väärin, että suoraan ei saa mennä.
Kutosella olinkin jo 16sekkaa kärkeä perässä (15sek Anttosta). Laskin, että virhettä tuli yhteensä 20 sekuntia.
Loput välit tulivat sitten hyvin. Maalissa olin 3. ... Nandia 20 sekkaa perässä ja Emaa sekunnin.
Palkinnoksi sain lahjakortin ohella muovikassillisen leipää. Rahattomalle opiskelijalle varsin käytännöllinen palkinto.




Tulokset

Learning to Fly

Jukola-leiri takana. On siitä vierähtänyt tovi kun viimeksi on Tamperelaismaastoissa suunnistanut, joten tarpeeseen tuli. Maasto oli totuttua peitteisempää, muodot aika vaihtelevia, suot yllättävän juostavia, pystyvihreät aivan jäätävää skeidaa, kartoitustyyli vähän erilainen ja muita sellaisia pikkujuttuja. Oppia tarttui näistä maastoista ja hyvän suunnistussuorituksen tekemiseen on nyt aikasempaa paremmat valmiudet.
Kartoista kyllä huomasi, että ne on tehty samaan aikaan Jukola-kartta-projektin kanssa. (Eli toisinsanoen Jukola-karttaa on todennäköisesti puunattu niin perkeleesti ja nämä tehty kiireellä siinä sivussa). Oli näissäkin toki kartoittettu tyhjemmillä alueilla ne puolen metrin kivet ja jyrkänteet, mutta sitten taas toisaalla kartasta puuttui aivan selviäkin kohteita ja etäisyydet olivat välillä selvästi pielessä. Jukolassa asia ei varmastikaan näin ole.
No en sen enempää rupea paskaa jauhamaan.
Alla Jukola-leirin kartat:


eka-kosketus tyyppimaastoihin ja yöllä.


toka-kosketus


kolmas kosketus


neljäs kosketus

Long Road to Ruin

Jaloissa tuntuu siltä, kuin olisi juuri tähdännyt kolmen metrin ponnahduslaudalta Inglesiläisen hotellin uima-altaaseen ja osunut ryminällä altaan reunalaatoitukselle.
"Voi *ttu kun koipiin koskeen"

Viime vuonna kolmen tunnin ja kahden minuutin taistelun jälkeen olin survaisevanani itseni maaliin sijalla 18, vain kuullakseni, että olin leimannut väärällä ygösellä. Siitä viisastuneena tänä vuonna paneuduin erityisellä tarmolla, oikeiden koodien katsomiseen. Vilkuilin myös emittiä joka välillä ja varmistin, että oikea määrä rasteja oli leimattu.

SM-erikoispitkillä oli ihanteelliset olosuhteet tällaiseen kisaan. +7C ja ajoittaista tihkusadetta. Tankkauskin oli onnistunut ja energiat riittivät hyvin. Juoksukin tuntui helpolta, paitsi lopussa.

Alku, niinkuin itseasiassa koko matkakin, mentiin rauhallista vauhtia. Käsittämätön hajontasysteemi avautui vasta toisella lenkillä ja kun koko ajan kuvitteli kulkevansa kärjessä, niin mitään tarpeita vauhdin lisäämiseen ei ollut, varsinkaan kun Muukkonen veti letkaa.
Ensimmäiseen varvaukseen saavuin kärjessä, neljän muun kanssa. Ja kun koko alkumatka oli tahkottu samaa "hajontaa", niin tokihan se oli sitten koko loppumatkakin samaa. Tokalla lenkillä letka kasvoi muutamalla miehellä ja vauhti pysyi tasaisen rauhallisena. Siinä meitä oli mun lisäksi, Muukkonen, Karhulahti, Löfbacka, Perä, Lindeqvist, Parjanne ja Fincke, ehkä joku muukin vielä. Virheitä kahdella ekalla lenkillä tuli yhteensä ehkä minuutin verran.

Toisen kerran varvaukseen tultaessa tilanne olikin kääntynyt päälaelleen ja Jöjjen johtama letka, joka ekassa varvauksessa oli 5min perässä, olikin nyt 3min edellä. Sen verran kovempaa olivat ekat 16,6km juosseet. Ja kun tokihan niilläkin sitten oli kaikilla loppulenkki samaa rataa, niin vaikeahan ketään enää oli kiinni ottaa.
Loppulenkistä suurimman osan liikuin letkassa, jossa oli sijat 9-15. Oli siinä hetken aikaa jokunen muukin. Vauhti oli edelleen ihan sopivaa ja vaikeuksia ei ollut. Neljä kilsaa ennen maalia alkoi kumminkin reisissä tuntua matkan rasitus ja aloin valua letkan hännille. Siinä sitten roikuin ja keskityin pitämään selät näköpiirissä. Vikalla pitkällä välillä, perhosten jälkeen, ohitettiin vielä Jöjje ja jo hylätty Kivelä. Jossain vaiheessa jo aikaisemmin sain jonkun barbababan silmääni ja viimeiset pari kilsaa näin kaiken kahtena. Yht'äkkiä edessä vilkkuikin kaksi Noposta ja kaksi Perää. Siinä hetken aikaa mietittyäni, että kumpaa Noposta lähden ohittamaan, jäin sitten siitäkin vauhdista. Reidet olivat yksinkertaisesti niin romuna, että ei päässy lujempaa.
Maalissa olin 13. , sen saman 3 minuuttia kärkeä perässä, kuin tokassa varvauksessakin. Meidän letkasta ekana maaliin selviytyi Lindeqvist kaheksantena, josta jäin minuutin. Plakettiin eroa jäi 30sekuntia.
Ei nyt huonosti, mutta ei nyt myöskään ihan sitä mitä lähdin hakemaan.

Tulokset
Katotaan tuleeko jotain reittihärveliä. Jos ei tuu niin laitan kartat huomenissa tänne.

Not Enough

Liian vähän liian myöhään. Ei riittäny, vaikka varsin hyvin sprintti menikin. Joutuu lähtee pitkille, nyyh.

Lauantain huippis meni aivan perseelleen. Hengityksen kanssa oli jälleen ongelmia. Välillä tuntuu siltä, että happi jää kokonaan keuhkojen yläosiin, eikä kunnon tuuletusta tapahdu lainkaan. No tä oli just niitä päiviä. Toki tein virhettäkin 3,5min. Turha jossitella. En jaksanut juosta enkä osannut suunnistaa. Tulos oli mitä siitä nyt saattaa odottaa. Toivottavasti ensi sunnuntaina sataa.
Tulokset, etc...

Sunnuntain sprintti oli perushyvä sprinttisuoritus, joka tällä kertaa riitti melko korkealle. Elämäni juoksu, joku sanoisi. Neljäs sija katsastuskisassa on ainakin paras tulos mitä miesten sarjassa on tullut vastaan. Silloin kun happi kulkee niin vauhtikin riittää, ainakin sprintissä. Reitinvalinnoista on vaikea sanoa, mutta selkeästi huonompia valintoja en tainnut tehdä kuin 4-5 välillä. Siinä hävisi 5-6 sekuntia. Sen lisäksi selkeitä pikkuvirheitä rasteilla tuli yhteensä n. 10 sekuntia. Ei paha. Sain pidettyä suunnistuksen aika hyvin edessä koko matkan. Tiukimpia välejä lukuunottamatta olin ajatuksissani koko ajan seuraavalla välillä tai sitä seuraavalla. Muy bien!
Täytyy kyllä sanoa, että tykkään tällaisista sprinteistä erityisen paljon. Tällaiset tuo jotakin oikeasti uutta suunnistukseen, ja tällaisiahan ne tuppaa kansainvälisilläkin areenoilla olemaan.
Tulokset ja reittihärveli

Sunnuntaina olisi sitten vuorossa jäätävän pitkä ralli. Alistamaan lähdetään. Nähtäväksi jää onko se sitten muita vai itteä. Tänään käyn vielä suunnistamassa, huomenna vesijuoksemassa ja sitten vain odotellaan starttia.

ps.Jyväskylässä satoi eilen lunta. Oikein kunnon hiutaleita. Pientä kontrastia männä viikonloppuun.

Kolmen Helmen Motelli

Morjensta vaan fanit!

Yksi rankipistepajatso odotti taas tyhjentämistään eilen, kun Keski-Suomen hurjat lähtivät kilvoittelemaan sprintin aluemestaruuksista Korpilahdelle.
Viivalle oli asettunut useampikin maailmanmestari (ja eräs vanha mies), joten lähtöpisteet olivat jäätävät. Lähdin liikkeelle kahden markan taktiikalla.
Keskiporttiin en valitettavasti kumminkaan onnistunut osumaan, enkä aivan siihen vierenkään, vaikka tarjollahan se olisi ollut. Lähellä tosin oli, mutta loppujen lopuksi se viimeinen viidenkymmenen pennin kolikkoni kimpoili aina perälle asti, ja sujahti lopulta sulavasti takaressuun, josta sujahti alas kauden toistaiseksi parhaat kolikot. Esta bien!


tulokset
Juken kuvii
mapaa:

(Tämmöst kolikon lyöntii)


ps.Osallistuin tuossa radiorockin sivujen kautta semmoseen expertin kisaan, jossa oli 9 tiukkaa kysymystä. Viimeinen oli kyllä aika tiukka, vai mitä sanotte tästä:



se o moro ny!

Paska Meininki

Viikonloppu oli ja meni ja huonosti menikin.
Koko talven sitä on mukamas treenannut ja päällimäisenä mielessähän tietysti nämä katsastukset. Noh, perjantaina vauhti oli kohdallaan, mutta muuten homma olikin sitten melkosta hätäilyä. Hieron hiekkaa varpaisiin 4 ylimääräistä minuuttia ja tein sen semmoisella tavalla joka todella jäi korpeamaan. Ei auta itku markkinoilla. Toivottavasti palohaava sielussa.


(keski)

Lauantaina jaksoin juosta sitä samaa vauhtia kutakuinkin koko matkan, suunnistusajatuksenkin olin saanut taas kaivettua jostain esiin ja virhettä tuli puolet vähemmän kuin keskimatkalla. Toki nyt ei puhuta siitä samasta vauhdista kuin perjantaina vaan pykälää hitaammasta. Se riitti 22. sijaan. 15,6km yhtä jatkuvaa nautintoa ihmisen tekemän metsänhoidon jäljistä. 1h 42min 55sek. Siitä kun olisi 5 minuuttia raapaissut pois, niin kyl olis ollu hymy huulilla, mut ei.


(pitkä)

Sunnuntaina käytiin juoksemassa kännykät kädessä pitkä lenkki poluilla. Tarkotushan siinä oli online-seurantaa viestistä suorittaa, mutta eihän sekään toiminut. Onneksi jalat olivat sentään hyvän tuntuiset. Toki tuossa oikean jalan jalkaterän sisäpuolella on joku pieni jänne nyt vähän ottanut itseenä. Nastarit jalassa se ei tunnu, mutta nuo pirun lenkkarit sitä jotenkin painavat ja se on ollut viitisen päivää enemmän tai vähemmän juostessa kipeä. No, ehkä se siitä.
Ja kyllähän se sitten eilen illalla iski lonkkaankin jonkun ihme homman. Se tuntui välillä vähän omituiselta jo pitkin viikonloppua, mutta ei se mitään häirinnyt. Sitten eilen illalla sohvalla telkkua katsellessa se tuli aivan kesken kaiken kipiäksi. Ehkä Indiana Jones oli liian jännä. Aamulla kävelykin oli jo sitten vähän vaikeaa. No, jos sekin vaikka siitä.
Kevään aikana tekemättä jätetyt kouluhommatkin ovat päättäneet kaatua tällä viikolla niskaan.
Ulkona sataa ja jäätävä tuulikin puhaltelee varmaan sieltä helvetin porteilta asti, jos ei kauempaakin.

Eniten vituttaa kaikki.

Strangers in the Night

Neitsyys meni.
Juoksin ensimmäiseni, Långa Nattenin.
Ennen kisaa juoksu ei ollut kulkenut taas yhtään moneen päivään, hapesta puhumattakaan. Olin silti melko luottavainen, sillä öisin kaikki on toisin. Avausosuuden jälkeen olin vähän huolestunut. Turhaan, sillä Maco veti upeimman juoksunsa tähän mennessä ja Juri näytti, taas, että vielä kerran mennään huippu vauhtia.
Tein aika lyhyet verkat, osittain sen takia, että sieltä tultiin aika paljon kovempaa kuin oletettu oli, osittain sen takia, että hieroin taas kamojen kanssa niin perkeleesti. Pääsin hyvistä asetelmista metsään, pari minuuttia kärjestä, sijalla 20. Ykkösvälillä sain edellä menneen letkan hännän nopeasti näkyviin ja kun ensimmäisessä polun risteyksessä totesin (ja tuuletin), että nyt ne menee väärään suuntaan, otin oman valinnan ja kuittasin koko porukan edelle Bäckmanin kanssa. Sen jälkeen olinkin vetojuhdan tehtävissä ja otin toisen oman valinnan ja kiersin lopun väliä vasemmalta ympäri muutaman muun kanssa. Isompi letka meni suoraan ja jäi lisää.
Kakkosvälillä jatkoin vetohommia ja yht'äkkiä mukana ei ollut enää muita kuin Begi Bäckman. Vedeltiin siinä sitten kahdestaan, kunnes tultiin tielle ja todettiin, että ollaan vähintään puoli minuuttia letkaa edellä. No siinä sitten tuli otettua vähän huonoa valintaa alle ja kierrettyä tietä oikein kunnolla, ei mitään järkeä. Sielläpä sitten vähän ajan päästä näkyikin, kun letkan häntä meni poikittain tien yli. Varmaan minuutin hitaampi oli kiertää, mutta sou not. Juostiin letka kiinni ja siinä sitä sit oltiin, n.25 jamppaa yhdessä kasassa, tappelemassa, että kuka saa leimata ensin. Siinä sitä sitten mentiin loppumatka vaihtoon asti, kiltisti letkassa. Akkojen vauhtia, jos multa kysytään. Välillä vähän koukattiin rasteja. Tietä ja polkuahan siinä pääasiassa juostiin. Varvaukseen oli ne pari kärkijoukkuettakin otettu kiinni. Jalat antoivat pientä signaalia varvauksen paikkeilla, että ehkä vähän jossain kohtaa voisi krampata. Jätin sitten turhat rynnimiset väliin ja krampitkin pysyivät poissa. Vaihtoon kelasin letkan sijalla 16, 39sek kärjestä. Hyvinhän se meni. Suunnitelmien mukaan.
Lopuista miehistä Suna veti melkoosen hyvin, muutkin kohtuullisesti. Oma lukunsa oli tietenkin Maxin ankkuriosuus. Sen alkaessa tarjolla näytti olevan sijat 12-14, mutta onhan se ennenkin nähty. Vaikka varvauksessakin oltiin vielä taistelemassa sijoista 12-17, niin kun edellä olleet pummailivat, loppusuoralla päästiin taas näkemään Maxin alistusta. Sija 8 siihen saumaan, niiden vaiheiden jälkeen, tuntui melkoiselta voitolta.
Kolmas 10mila läpyskä neljään vuoteen. Ihan jees!



(Långa k-1 ja 7-m)


(Långa 1-7)



Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

I Still Haven't Found What I'm Looking For

Ei oo tikki tikkilöinen vielä ilmotellu tulostaan. Laskettu aika olisi ensi viikon perjantaina, mutta saattaa lirvahtaa hieman pitkäksi. Sais kyl jo tulla mun puolesta vaikka heti.

Ruotsin leirin jälkeen meni se viikko, että jalat eivät toimineet yhtään. Sykkeetkin oli vähän koholla. Kevätyön jälkeisenä maanantaina juoksu kulki ekaa kertaa Södiksen jälkeen. Siitä seuraavana päivänä, eli tiistaina, kävin herättelemässä väsynyttä hermostoa. Hermottavat juoksutekniikka-setit alle ja päälle 2x 4x 60m + pientä irrottelua, ja vähän liian kovaa. Takareidet menivät aika jumiin. Oli vähän sellaista fiilistä, että saattoi siellä pientä tulehdustakin olla, mutta hermosto sentään heräsi. Torstai aamuna jalat tuntuivat jo jonkin verran paremmilta ja päätin juosta mäkimattotestin. No se meni huonommin kuin tammikuussa. Sykkeet oli heti alusta vähän korkeammalla ja tuntui, että happi ei kulje. Varsin rohkaisevaa. Torstai-iltana hieroja totesi, että ei näitä takareisiä oikein uskalla edes hieroa, hiukan kumminkin otettiin. Aivan superjökissä olleet selän ja niskan lihakset sentään saatiin aukeamaan. Niin, totesi se Paukku myös, että näillä reisillä on turha odotella menestystä viikonloppuna. Oikeassahan se oli.
Jo perjantaina jalat kumminkin olivat jo paljon paremman tuntuiset. Launantaina mentiin vielä parempaan suuntaan. Sunnuntai-aamuna aamulenkillä tuntui ihan hyvältä, aamulenkiksi.
Kisaa ennen verrytellessäni jalat tuntuivat jopa hyviltä. Tosin sitten siinä verrytellessä alkoi keuhkoihin sattumaan ja kun olin itseni ampunut metsään, niin kakkosen paikkeilla oli kirjaimellisesti verenmaku suussa, mikä on kyllä aika harvinaista. Suoritukseen parannettavaa jäi reilu minuutti suunnistamalla, kun ei oikein ollu malttia tarpeeksi. Loput jäin jalalla. Novikovilta tuli aika tasaisesti käkeen kaikilla radan osilla. Haluaisin tähän väliin lainata hyvää ystävääni Raimo V:tä "En sipannut, mutta kierroksia ei löytynyt". Tuloksissa olin jossain puolen välin paikkeilla. Varsin masentavaa.

Kävin tänään juoksemassa semi-pitkän. Tuntui ihan semi-hyvältä, mutta tuntuu, että sykkeet ovat vieläkin vähän semi-koholla. Yhden semi-kovan teen vielä ennen Tiomilaan, mutta muuten otan aika semi-iisisti, sillä Tiomilassa mulla on sellanen aika semi-pitkä osuus.
No ei tässä semmosta hätää. Kyllähän mä nyt kunnossa olen.

Spring, River, Flower, Moon, Night

Ladotaan nyt ne kiinnostavimmat faktat tiskiin heti kättelyssä. 10-11 välilä AngA:lla ei ollut omaa juottopistettä, en nähnyt VeVen miestä, enkä käynyt paskallakaan, vaan kolmosen jälkeen hajonnut kompassini ei kertonut, että se on nyt vähän väärä suunta mihin rastilta ammuin. Ja itseasiassa tielle tultuani en edes mennyt niinkuin GPS näyttää, vaan juoksin sitä tietä 100m etelään mökkien vasemmalle puolelle, takaisin rastiväliviivalle.

Pauken, Sunan ja Macon varsin mainioiden juoksujen jälkeen oltiin kolmantena.
Mäksä otti reilun minuutin koukun kolmanneksi vikalla ja vaihtoi neljäntenä. Sen verran sain takaa-ajettavaa. Sinänsä ihan hyvä, sillä jos olisin joutunut lähtemään kärjessä, minulla ei olisi ollut hajuakaan mihin suuntaan vaihtopuomilta olisi pitänyt lähteä.

Olisin voinut aloittaa kovaa ja koittaa juosta muut ykköselle kiinni, mutta koska kulkupolitiikka ei lupaillut apuja, päätin käyttää k-viitoituksen parin viimeisen välin opetteluun. Jäinkin ykkösvälillä hieman lisää VeVelle. Alkumatkasta etenin varman päälle ja liput halkeilivat ongelmitta. Närvän selän näin 2-3 välillä, mutta eri rastille oltiin matkalla. Toiviota en nähnyt. Kolmosen jälkeen aavistelin, että toisena ollaan, kun muita ei näkynyt.
7-8 välillä spekuloin, että saattaisin olla kärjessä kun virhettä ei ollut tullut, mutta siellähän se Dinskin valo sitten näkyikin ensimmäistä kertaa, kasia koukkaamassa. Näin kun Dinski lähti rastilta, mutta en nähnyt rastia ja seisoin vielä paikallani 15 sekuntia ennenkuin uskalsin kumpareen taakse lipulle. Leimatessa eroa oli puoli minuuttia.
Tässä vaiheessa päätin ottaa, selän kiinni juoksemisen sijasta, oman kiertävän valinnan, joka näytti hyvältä, mutta viimeinen ylämäki oli yllättävän paskaa juostavaa ja saattoihan siinä muutama kävelyaskelkin tulla otettua. Jäin 45 sekuntia lisää.
10-11 välillä, kun olin aika tyhmästi korjannut virheeni takaisin rastiväliviivalle juoksemalla, näinkin jo takaata tulevat pari valoa 20 metrin päässä, mutta kiinni ne eivät saaneet. 11:sta ammuin raketin lailla ja takana ei enää valoja näkynyt. Sitten kävi, niinkuin joskus käy. Kahdellatoista katselin, että yksi vielä ja loppu on helppoa. No kyllähän sitä piti sitten hakea se puolitoista minuuttia. Kun luulin tulleeni rastia edeltäville kalliokumpareille, olinkin jo rastin tasolla aivan liikaa oikealla. Korkein kohtakin oli hämäävästi rastinumeron alla, joten en sitäkään kartasta heti osannut poimia. Molemmat hajontarastit nähtyäni, kekkuloin vihdoin omalleni. Tässä vaiheessa olin jo nähnyt Kratovin vetämän lamppuletkan tulevan samoille hoodeille ja tiesin, että kiirettä pukkaa. Tähän mennessä olinkin edennut koko matkan käytännössä yksin. Tokavikalle juoksin selkiä kiinni ja kun kaikki vähän koukkasivat, niin löysin rastin ekana, toki lipun löytymisen jälkeen leimasinta piti etsiä porukalla vielä pieni tovi. Tämän jälkeen en enää karttaa katsonut, sillä viimeisen välin olin opetellut k-viitoituksella. Ladoin menemään sen minkä pääsin ja muut tulivat perässä. Vikalla leimasin ekana ja kun pienen etsiskelyn jälkeen löysin loppuviitoutuksen pään, kiri irtosi riittävän hyvin.

Olisihan sen loppumatkan voinut tyylikkäämminkin hoidella, mutta ainakin sai GPS-kansa vähän viihdettä. Toinen sija on hyvä, ja tällaisen kirin jälkeen vähän parempi, mutta voittoonkin oli saumat vielä ankkuriosuuden puolessä välissä.
Täyden päivätyön sai taas tehdä, että Lapuan Virkiä jäi taakse.


Kevätyön tulokset



(Antti Veijalainen)

It Takes a Fool to Remain Sane

Ruotsinmaalta seilattu takaisin. Myös loppuleiri meni mainiosti, mitä nyt pientä, hetkittäin vähän isompaakin väsymystä oli jaloissa havaittavissa viikonlopun kisoissa ja reeneissä, mikä nyt on ihan normaalia. Mitään jäätävää määräviikkoa ei tullut tehtyä, mutta suunnistettua keskimäärin kerran päivässä, ja sehän riittää. Tästä nyt palautellaan jalat takaisin tikkiin ja sitten jatketaan taas kunnon esiin hakemista.

Leirin tavoitteena oli saada suunnistus suoritukseen sujuvuutta ja maastojuoksutuntumaa nastareiden alle, kumminkin se mielessä pitäen, että juoksun pitäisi kulkea vielä leirin jälkeenkin. Suunnistuksen sujuvuudessa oli viikon aikana huomattavissa selkeää kehittymistä ja virhemäärät laskivat leirin loppua kohden kuin dollarin kurssi. Toki asiansa saattoi olla silläkin, että ruotsalaiseen kartoitustyyliin kestää aina hetki tottua. Tuntuma maastossa juoksemiseenkin parani huomattavasti ja tahtoisin uskoa, että juoksukin vielä kulkisi tänä vuonna ;)

Pari viestiäkin tuli juostua. Perjantaina 2-osuuksinen yö-viesti Svartnatta ja sunnuntaina Kolmårdskavlen.

Svartnattassa juoksin ekan osuuden ja Mäksä ankkuroi siihen päälle meitit kolmanneksi. Itse tulin vaihtoon neljäntenä, 50 sek kärjestä. Tuo 50sek tuli kyllä ihan puhtaasti, en sano jalalla, mutta sanon, että fyysisellä erolla radan lopussa. Mun ongelmat alkoivat heti alkumatkasta. Ensin puutu pohkeet ja jalkaterät tunnottomiksi ja sitten meni pötsi. Juoksu oli todella vaikeaa. Rasteilla koitin välillä vähän pohkeita venytellä, mutta ei auttanut. 8 rastin paikkeilla, neljän muun kanssa päästiin kumminkin hiukan muilta karkuun, juoksemalla - Toki puolet porukasta tippui jo aiemmin jäätävän pitkän hajonnan takia. Tässä vaiheessa Öhlund kiskoi poluilla niin saatanan kovaa, että Patana oli ainoa, joka pysyi perässä, onneksi metsän puolella tilanne tasottui. Ei siinä viittinyt taukoja pitää, kun 4 valoa menee edessä ja takana näkyy pelkkää mustaa. Hiukan joutui kumminkin lopussa antautumaan Örkille. Muuten koko matkan samaa rataa juossut Mikko joutui aivan lopussa kolaamaan yhden pidemmän hajonnan ja vaihtoi pari sekuntia mun perään. Seuraavat olivatkin sitten jääneet meistä jo parisen minuuttia. Vähän tunsin huonoa omaa tuntoa kun ojensin Mäksälle karttaa. Kun (vika kilsa pelkkää peltoa) kilsa ennen maalia on 20 sekuntia lyhyempi hajonta, ja se pidempi on sitten ankkuriosuudella, NIIN... No en viittinyt kaveria masentaa. Vormisto ja Mäksä viihtyivätkin hyvin yhdessä siihen asti, kunnes Juha sitten karkasi tuolla hajonnalla, mutta pidemmän lopun Mäksän ohella kiertänyt Niggli joutui alistumaan Mäksän jäätävälle kirille.

Kolmårdskavlenissa jäätiin avauksessa viis minsaa, mutta Maco ja Sacha kirivät eron kahteen ja nostivat meidät viidenneksi. David Andersson pääsi 15sekkaa ennen liikkeelle. Ekat kolme väliä sain näköyhteyden jollain tavalla pidettyä, mutta sitten kumilanka katkesi. Samaa hajontaa ja 3 minuuttia parempaa vaihtoaikaa olis ollu tarjolla. Vain tuoreet jalat puuttuivat. Jalat ja mies olivat pitkästä leiristä varsin väsyneet ja minkäänlaista vauhtia en oikein maastossa saanut pidettyä. Lippu sentään halkesi koko matkan oikein mainiosti. Yhden todella typerän reitinvalintakämmin vain tein. Vaihdoin neljäntenä, 3 min kärjestä. Maxilla olikin sitten vähän huonompi päivä.

Jäätävää.

Kuvii ja kartoi

Sporttivartista ja Satanan blogista lisää jäätävää settiä..

ps. lisäsin edellisen postin kommentteihin omat reitinvalintani tarjottuihin pähkinöihin.