Vedin Jukolaviikolla oikein kunnon herkistelykuurin. Koko viikon tuntipylväs jäi matalammaksi kuin kertaakaan koko kautena. Keskiviikkona tein kovan reenin ja sitten passailin. Noina välipäivinä juoksi oli kyllä todella kamalan tuntuista, mutta kun Mäksä löi kartan kouraan, kulku oli yksi parhaista ikinä. Lauantai-aamuna piirsin vanhalle kartalle yhden radan. Profiili meni lähes tulkoon 1:1 ja rastiväleistäkin osui miltei 70%, loput olivatkin yö-osuuksilla. Hajonnatkin täsmäs joissain kohtaa. No ei siitä sen kummemmin mitään apua ollut. Se yks ainoa väli jota spekuloin vähän enemmän etukäteen meni kaikkein huonoiten. Silti hymyilytti kun kartan sain käteen.
Sacha aloitti. Matkalle sattui jonkin verran selkeitä virheitä, mutta taisi olla se kaikkein hitain hajontakin osunut kohdalle. Se tekee jo muutaman minuutin. +9.50 kärkeen, sija 72.
Erot kumminkin kertoivat, että yöllä on todella vaikeaa ja tiesin, että kaikki on vielä mahdollista.
Maco hoiti homman tyylillä. 5.21 kärkeä kiinni ja 53 sijaa ylöspäin sijalle 19. +4.29 kärkeen. Oli ehtinyt vielä pummaamaankin 5 minuuttia. Oishan se ollu jo vähän liian ratkasevaa viesticupin kannalta, jos tuolta olis kärkeen nostanu.
Suna kelasi Axelssonin kanssa muita kiinni. Oli jo samassa letkassa kakkossijan kanssa, mutta sitten tuli koukku tai kaksi. Vaihtoon sijalla 15. +5.39 kärjestä.
Ändillä ei ollu kulku kohdallaan ja vaikka lippu löyty melko hyvin, niin ero kärkeen oli +9.16, sija 17.
Mäksä aloitti kovaa ja kelasi Terän, KR:n, Södiksen ja vaikka ketä kiinni. Sitten tuli koukku ja muut meni menojaan. +10.59 kärkeen, sija 16.
Mä annoin kartan Maxille sijalla 13. +13.17 kärjestä.
Max eteni ankkuriosuudella yhdessä mm.Tervon ja Krahmovin kanssa. Näytti, että tarjolla olisi sijat 14-17, mutta sitten Max otti Gononin kanssa melkosen koukun ja maalissa oltiin 18.
Lämmin kesäyö, pientä tihkusadetta, kulkupäivä, edessä 9,8km tiukkaa suunnistusta. Voiko olla mitään hienompaa. Tuskin.
Pääsin metsään samaan aikaan Rollierin ja Minakovin kanssa. Eteen oli pari minsaa tyhjää. Ykkönen oli paha. Tiheän taimikon keskellä, mutta siellä missä pitikin.
Väänsin polvisuunnan kohti kakkosta ja rupesin iskemään. Hiukan ennen kakkosta Babtiste tuli jostain takavasemmalta mukaan. Kolmoselta iskin Babtisten peesiin --> virhe, sillä väärän uranhan se valitsi. Sivuun tultiin aika reilusti. Korjausta ei suoritettu pelkästään karttaa katsomalla, vaan vauhtiakin piti aavistus lisätä. Tyhmistä tyhmin virhe, 45sekuntia. 15m ennen mun rastia ukko pysähty ja lähti jonnekkin ihme suuntaan. Olin yksin.
Seuraavalla välillä näin Roimelan, moikkasinkin, mutta se oli niin sumussa, että ei edes muistanut nähneensä mua.
8-9 väli oli juuri se väli, jota olin spekuloinut jo valmiiksi. Sen sijaan, että olisin tehnyt niinkuin olin suunnitellut, valitsin risukon sijaan rastilta lähtevän uran, joka näytti menevän vähän sinne päin --> virhe. Kun katsoo miten välin kokonaisuudessaan menin ja kuinka paljon jouduin samaistusvirheen jälkeen hidastamaan, jotta sain taas kiinni, niin 1.12 kuulostaa yllättävän pieneltä tappiolta. Rastille osasin sentään hyvin.
Tämän jälkeen oli muutama väli aika raakalaismaista toteutusta. Pitkällä välillä 136:lle olis pitäny kiertää keskivaiheilla vasemmalta tietä ja kärrypolkua. Tiellä näin Ryksän menevän sinne, mutta menin itse suoraan. Minakov oli perässä ja alko tippumaan. Babtiste tuli takaa ja otti vähän ennen rastia kiinni.
Seuraavaksi mentiinkin kameroiden eteen aukon keskelle. Melkoista kenkimistä, varsinkin ylämäessä. Lähdin rastilta Babtisten perään, mutta 15metrin jälkeen totesin, että eri hajonnalle ollaan menossa ja käänsin omille teilleni, ylimäärästä tuli kumminkin 10sekuntia.
Hajonnat poimin hyvin. Tämä oli hienoa pätkää. Adrenaliini virtasi ja hapot eivät tuntuneet lainkaan. Sai iskeä, tunsin suorastaan lentäväni.
Kristiansandin paita vilahti jossain vaiheessa poikittain edestäni. Sen jälkeen en enää muita 6.osuuden miehiä nähnyt.
Liput halkeilivat suosiolla. Vauhti pysyi hyvänä. Hain uraa alle niin paljon kuin mahdollista ja varmistelin, että nokka osoitti oikeaan sunntaan.
Kolmanneksi viimeinen (138) näytti todella pahalta rastilta. Tässä voisi helposti leipoa minuutin jos toisenkin, jos ei lippu tule suoraan vastaan. Päätin hyväksyä sen, että rastille suoraan osuminen olisi minulle arpapeliä. Päätin ottaa varmasti vasemmalta, ja paljon otinkin. Totesin, että käkeen tulee 20-30sek, mutta aivan sama, kunhan tässä ei enää rupea leipomaan. Kun rinne tuli vastaan, tiputin sen keskelle ja poljin paskikkoa kunnes rasti tuli vastaan.
Vikat kaksi väliä hain kärrypolkua alle ja koitin vielä saada jotain irti koneesta, kirittäjää olisi kaivattu.
Nostin 3 sijaa, mutta jäin kärkeen lisää 2.18. Ihan hyvä suoritus kumminkin. Aika yksin sai työt tehdä.
Kartta pienten kommenttien kera:
ps.Lähes kolmen kuukauden kisaputki oli sitten siinä. Tästä alkaakin sitten kesä ja taas kunnon harjoittelu syksyn skaboja varten. Tällä viikolla Trumpin pilvenpiirtäjien kokoisten tuntipylväiden kokoamisen saa vielä unohtaa, mutta kesäkuun loppu ja heinäkuu olisi tarkoitus harjoitella ja paljon. Elokuu sitten viritellä konetta kisakuntoon. Harjoitusmielessä olen ajatellut juosta crescent keskarin ja finin 3 ja 4 päivän. Muuten on suunnitelmat vielä aika auki.
Toki jos pääsen OMM:iin, mihin nyt pitäisi olla ihan hyvät saumat, niin sitten panostan kaiken tarmon niihin ja harjoittelen niitä varten. Ne kisat on viime syksynä merkitty tämän kauden päätavoitteeksi.
1 kommentti:
Hyvää settiä! Syksyllä räjähtää?!
Lähetä kommentti