tiistai 15. huhtikuuta 2008

Spring, River, Flower, Moon, Night

Ladotaan nyt ne kiinnostavimmat faktat tiskiin heti kättelyssä. 10-11 välilä AngA:lla ei ollut omaa juottopistettä, en nähnyt VeVen miestä, enkä käynyt paskallakaan, vaan kolmosen jälkeen hajonnut kompassini ei kertonut, että se on nyt vähän väärä suunta mihin rastilta ammuin. Ja itseasiassa tielle tultuani en edes mennyt niinkuin GPS näyttää, vaan juoksin sitä tietä 100m etelään mökkien vasemmalle puolelle, takaisin rastiväliviivalle.

Pauken, Sunan ja Macon varsin mainioiden juoksujen jälkeen oltiin kolmantena.
Mäksä otti reilun minuutin koukun kolmanneksi vikalla ja vaihtoi neljäntenä. Sen verran sain takaa-ajettavaa. Sinänsä ihan hyvä, sillä jos olisin joutunut lähtemään kärjessä, minulla ei olisi ollut hajuakaan mihin suuntaan vaihtopuomilta olisi pitänyt lähteä.

Olisin voinut aloittaa kovaa ja koittaa juosta muut ykköselle kiinni, mutta koska kulkupolitiikka ei lupaillut apuja, päätin käyttää k-viitoituksen parin viimeisen välin opetteluun. Jäinkin ykkösvälillä hieman lisää VeVelle. Alkumatkasta etenin varman päälle ja liput halkeilivat ongelmitta. Närvän selän näin 2-3 välillä, mutta eri rastille oltiin matkalla. Toiviota en nähnyt. Kolmosen jälkeen aavistelin, että toisena ollaan, kun muita ei näkynyt.
7-8 välillä spekuloin, että saattaisin olla kärjessä kun virhettä ei ollut tullut, mutta siellähän se Dinskin valo sitten näkyikin ensimmäistä kertaa, kasia koukkaamassa. Näin kun Dinski lähti rastilta, mutta en nähnyt rastia ja seisoin vielä paikallani 15 sekuntia ennenkuin uskalsin kumpareen taakse lipulle. Leimatessa eroa oli puoli minuuttia.
Tässä vaiheessa päätin ottaa, selän kiinni juoksemisen sijasta, oman kiertävän valinnan, joka näytti hyvältä, mutta viimeinen ylämäki oli yllättävän paskaa juostavaa ja saattoihan siinä muutama kävelyaskelkin tulla otettua. Jäin 45 sekuntia lisää.
10-11 välillä, kun olin aika tyhmästi korjannut virheeni takaisin rastiväliviivalle juoksemalla, näinkin jo takaata tulevat pari valoa 20 metrin päässä, mutta kiinni ne eivät saaneet. 11:sta ammuin raketin lailla ja takana ei enää valoja näkynyt. Sitten kävi, niinkuin joskus käy. Kahdellatoista katselin, että yksi vielä ja loppu on helppoa. No kyllähän sitä piti sitten hakea se puolitoista minuuttia. Kun luulin tulleeni rastia edeltäville kalliokumpareille, olinkin jo rastin tasolla aivan liikaa oikealla. Korkein kohtakin oli hämäävästi rastinumeron alla, joten en sitäkään kartasta heti osannut poimia. Molemmat hajontarastit nähtyäni, kekkuloin vihdoin omalleni. Tässä vaiheessa olin jo nähnyt Kratovin vetämän lamppuletkan tulevan samoille hoodeille ja tiesin, että kiirettä pukkaa. Tähän mennessä olinkin edennut koko matkan käytännössä yksin. Tokavikalle juoksin selkiä kiinni ja kun kaikki vähän koukkasivat, niin löysin rastin ekana, toki lipun löytymisen jälkeen leimasinta piti etsiä porukalla vielä pieni tovi. Tämän jälkeen en enää karttaa katsonut, sillä viimeisen välin olin opetellut k-viitoituksella. Ladoin menemään sen minkä pääsin ja muut tulivat perässä. Vikalla leimasin ekana ja kun pienen etsiskelyn jälkeen löysin loppuviitoutuksen pään, kiri irtosi riittävän hyvin.

Olisihan sen loppumatkan voinut tyylikkäämminkin hoidella, mutta ainakin sai GPS-kansa vähän viihdettä. Toinen sija on hyvä, ja tällaisen kirin jälkeen vähän parempi, mutta voittoonkin oli saumat vielä ankkuriosuuden puolessä välissä.
Täyden päivätyön sai taas tehdä, että Lapuan Virkiä jäi taakse.


Kevätyön tulokset



(Antti Veijalainen)



1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Tumppi hienot sivut - painaa painaa!

T. Kupilan Elina