Juoksin ensimmäiseni, Långa Nattenin.
Ennen kisaa juoksu ei ollut kulkenut taas yhtään moneen päivään, hapesta puhumattakaan. Olin silti melko luottavainen, sillä öisin kaikki on toisin. Avausosuuden jälkeen olin vähän huolestunut. Turhaan, sillä Maco veti upeimman juoksunsa tähän mennessä ja Juri näytti, taas, että vielä kerran mennään huippu vauhtia.
Tein aika lyhyet verkat, osittain sen takia, että sieltä tultiin aika paljon kovempaa kuin oletettu oli, osittain sen takia, että hieroin taas kamojen kanssa niin perkeleesti. Pääsin hyvistä asetelmista metsään, pari minuuttia kärjestä, sijalla 20. Ykkösvälillä sain edellä menneen letkan hännän nopeasti näkyviin ja kun ensimmäisessä polun risteyksessä totesin (ja tuuletin), että nyt ne menee väärään suuntaan, otin oman valinnan ja kuittasin koko porukan edelle Bäckmanin kanssa. Sen jälkeen olinkin vetojuhdan tehtävissä ja otin toisen oman valinnan ja kiersin lopun väliä vasemmalta ympäri muutaman muun kanssa. Isompi letka meni suoraan ja jäi lisää.
Kakkosvälillä jatkoin vetohommia ja yht'äkkiä mukana ei ollut enää muita kuin Begi Bäckman. Vedeltiin siinä sitten kahdestaan, kunnes tultiin tielle ja todettiin, että ollaan vähintään puoli minuuttia letkaa edellä. No siinä sitten tuli otettua vähän huonoa valintaa alle ja kierrettyä tietä oikein kunnolla, ei mitään järkeä. Sielläpä sitten vähän ajan päästä näkyikin, kun letkan häntä meni poikittain tien yli. Varmaan minuutin hitaampi oli kiertää, mutta sou not. Juostiin letka kiinni ja siinä sitä sit oltiin, n.25 jamppaa yhdessä kasassa, tappelemassa, että kuka saa leimata ensin. Siinä sitä sitten mentiin loppumatka vaihtoon asti, kiltisti letkassa. Akkojen vauhtia, jos multa kysytään. Välillä vähän koukattiin rasteja. Tietä ja polkuahan siinä pääasiassa juostiin. Varvaukseen oli ne pari kärkijoukkuettakin otettu kiinni. Jalat antoivat pientä signaalia varvauksen paikkeilla, että ehkä vähän jossain kohtaa voisi krampata. Jätin sitten turhat rynnimiset väliin ja krampitkin pysyivät poissa. Vaihtoon kelasin letkan sijalla 16, 39sek kärjestä. Hyvinhän se meni. Suunnitelmien mukaan.
Lopuista miehistä Suna veti melkoosen hyvin, muutkin kohtuullisesti. Oma lukunsa oli tietenkin Maxin ankkuriosuus. Sen alkaessa tarjolla näytti olevan sijat 12-14, mutta onhan se ennenkin nähty. Vaikka varvauksessakin oltiin vielä taistelemassa sijoista 12-17, niin kun edellä olleet pummailivat, loppusuoralla päästiin taas näkemään Maxin alistusta. Sija 8 siihen saumaan, niiden vaiheiden jälkeen, tuntui melkoiselta voitolta.
Kolmas 10mila läpyskä neljään vuoteen. Ihan jees!
(Långa k-1 ja 7-m)
(Långa 1-7)
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti