Jaloissa tuntuu siltä, kuin olisi juuri tähdännyt kolmen metrin ponnahduslaudalta Inglesiläisen hotellin uima-altaaseen ja osunut ryminällä altaan reunalaatoitukselle.
"Voi *ttu kun koipiin koskeen"
Viime vuonna kolmen tunnin ja kahden minuutin taistelun jälkeen olin survaisevanani itseni maaliin sijalla 18, vain kuullakseni, että olin leimannut väärällä ygösellä. Siitä viisastuneena tänä vuonna paneuduin erityisellä tarmolla, oikeiden koodien katsomiseen. Vilkuilin myös emittiä joka välillä ja varmistin, että oikea määrä rasteja oli leimattu.
SM-erikoispitkillä oli ihanteelliset olosuhteet tällaiseen kisaan. +7C ja ajoittaista tihkusadetta. Tankkauskin oli onnistunut ja energiat riittivät hyvin. Juoksukin tuntui helpolta, paitsi lopussa.
Alku, niinkuin itseasiassa koko matkakin, mentiin rauhallista vauhtia. Käsittämätön hajontasysteemi avautui vasta toisella lenkillä ja kun koko ajan kuvitteli kulkevansa kärjessä, niin mitään tarpeita vauhdin lisäämiseen ei ollut, varsinkaan kun Muukkonen veti letkaa.
Ensimmäiseen varvaukseen saavuin kärjessä, neljän muun kanssa. Ja kun koko alkumatka oli tahkottu samaa "hajontaa", niin tokihan se oli sitten koko loppumatkakin samaa. Tokalla lenkillä letka kasvoi muutamalla miehellä ja vauhti pysyi tasaisen rauhallisena. Siinä meitä oli mun lisäksi, Muukkonen, Karhulahti, Löfbacka, Perä, Lindeqvist, Parjanne ja Fincke, ehkä joku muukin vielä. Virheitä kahdella ekalla lenkillä tuli yhteensä ehkä minuutin verran.
Toisen kerran varvaukseen tultaessa tilanne olikin kääntynyt päälaelleen ja Jöjjen johtama letka, joka ekassa varvauksessa oli 5min perässä, olikin nyt 3min edellä. Sen verran kovempaa olivat ekat 16,6km juosseet. Ja kun tokihan niilläkin sitten oli kaikilla loppulenkki samaa rataa, niin vaikeahan ketään enää oli kiinni ottaa.
Loppulenkistä suurimman osan liikuin letkassa, jossa oli sijat 9-15. Oli siinä hetken aikaa jokunen muukin. Vauhti oli edelleen ihan sopivaa ja vaikeuksia ei ollut. Neljä kilsaa ennen maalia alkoi kumminkin reisissä tuntua matkan rasitus ja aloin valua letkan hännille. Siinä sitten roikuin ja keskityin pitämään selät näköpiirissä. Vikalla pitkällä välillä, perhosten jälkeen, ohitettiin vielä Jöjje ja jo hylätty Kivelä. Jossain vaiheessa jo aikaisemmin sain jonkun barbababan silmääni ja viimeiset pari kilsaa näin kaiken kahtena. Yht'äkkiä edessä vilkkuikin kaksi Noposta ja kaksi Perää. Siinä hetken aikaa mietittyäni, että kumpaa Noposta lähden ohittamaan, jäin sitten siitäkin vauhdista. Reidet olivat yksinkertaisesti niin romuna, että ei päässy lujempaa.
Maalissa olin 13. , sen saman 3 minuuttia kärkeä perässä, kuin tokassa varvauksessakin. Meidän letkasta ekana maaliin selviytyi Lindeqvist kaheksantena, josta jäin minuutin. Plakettiin eroa jäi 30sekuntia.
Ei nyt huonosti, mutta ei nyt myöskään ihan sitä mitä lähdin hakemaan.
Tulokset
Katotaan tuleeko jotain reittihärveliä. Jos ei tuu niin laitan kartat huomenissa tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti