Viimeisen parin viikon aikana on tuntunut siltä, että olen oikein hyvässä tikissä. Mikäs siinä, kauden tärkeimmät kisathan tässä ovatkin juuri hollilla. Kurko-Cup on startannut ja KortSun pikkujoulusuunnistuskin on jo kolmen viikon päästä. Tervetuloa muuten kaikki mukaan!
Smålannissa juoksin ankkuriosuuden. Pääsin Sunan, Macon, Crespon ja Mäksän jälkeen metsään sijalla 16. Alkuverkkaa tehdessäni, lämpötilan ollessa vajaat 10 astetta, vettä sataen ja tuulen vihloessa avointa laskettelurinteen reunaa, mietin, että nää on just niitä tilanteita, joista pikkupoikana tuli haaveiltua. Juosta Ankkurin ankkurina jossain suuremmassa viestissä. Fiilis oli huikea, mutta maaliin tullessa fiilis oli vieläkin parempi. Alla oli kauden paras suoritus.
Maasto oli oikeastaan aika keski-eurooppalaista, pääosin aika nopeaa edetä ja paljon korkeuseroja. Moni vois ajatella, et itä- ja keski-euroopan ihmeet olis tullu ja syöny munt, mut ei ne tullu. (Mikäköhän läppä toikin muuten on, varmaan joku joensuulaisten.).
Suunnistus oli hanskassa, maltoin tehdä reitinvalinnat rauhassa ja juoksukin tuntui hyvältä, jopa kevyeltä, ainakin loppulenkin alkuun asti, pientä pohkeiden kramppaamista lukuunottamatta. Ja viime vuodesta oppineena tein omaa työtä herkeämättä, muista välittämättä.
Hieman ennen loppulenkkiä sain 1,5min eteen lähteneen Topsukan kiinni. Loppulenkin alun ylämäissä olin ottavana osapuolena, mutta viidenneksi vikalla Topi koukkasi 5 sekuntia ja kahden miehen letkan veturin askelpituus puolittui. Reitinvalintaväli toka vikalle ratkaisi tämän pelin. Kiersin vasemmalta ja se kannatti, sillä Topi jäi 40 sekuntia (ja välttyi nöyryyttävältä loppukiri tappiolta).
Yhteensä hilasin meitä 5 sijaa ylöspäin ja oltiin 11. Tein muutenkin tarkkaa työtä metsässä, sillä laskin, että nousua kulkemalleni reitille osui 138 käyrän verran, legendaarista.
Resultat Winsplits
(alku)
(loppulenkki)
--
Kurkokausikin on pöyrähtänyt liikkeelle jo kahden osakilpailun verran:
Ekassa olin 4. +15sek kärkeen ja virhettä 6' (vikalla 20'').
Tokassa olin 2. +1,5min kärkeen ja virhettä 3' 45''.
Yleensä noilla virhemäärillä ei kovin korkealla olla, mutta mulla on uusi taktiikka.
Kurkoiluissa olen lähtenyt tänä vuonna aivan uudella taktiikalla liikkeelle. Aikaisempina vuosina olen (yleensä) tyytynyt juoksemaan letkoissa ja koittanut kääriä mahdollisimman hyvää sijaa sitten viimeisillä väleillä. Jos sitten on sattunut lopussa tekemään virheen, niin kärkiletkaa ei oikein ole ehtinyt enää juoksemaan kiinni.
No tänä vuonna olen yrittänyt ja tulen yrittämään karkuun koko ajan, ainakin niinkaun kuin tikki antaa myöden. Sitä saa pummatakin paljon enemmän. Kunhan vain pitää huolen, ettei tee niin isoa virhettä, että muut menevät näkemättä ohi. (Tosin sekin tuli jo ekassa kurkossa tehtyä, mutta sain korjattua asian.)
Sen sijaan, että joutuisi virheen jälkeen juoksemaan muita kiinni, niin nyt muut vain saavat kiinni, ja sitten voi yrittää uudestaan karkuun. Hehee, aika hauskaa. Keskisykkeet huiteleekin jossain 187:ssä, mutta tuleepa ainakin kova reeni. Ja kun kahdessa ekassa kisassa on vielä alkuverkatkin jääneet tekemättä, niin kaupan päälle on saanut kivan verenmaun suuhun. Tietysti suunnistushan meinaa jäädä välillä jalkoihin, kun homma lirvahtaa rynnimisen puolelle, mutta on se vaan niin kivaa, kun yht'äkkiä takana ei näykkään enää valoja, ennen seuraavaa pummia. Joni Kallion sanoin: "Mä vedin niin perkeleesti ja yht'äkkiä siel takan ei ollu enää ketään".
No tällä viikolla lupaan suunnistaa tarkemmin ja jättää ryntäilyt sikseen, mutta karkuun lupaan koittaa, heti kun tilaisuus aukenee.
KURKO1:
KURKO2:
--
Se olisi vähän niinkuin kauden vaihto tossa viikonloppuna. Uuden kauden voisi aloittaa sopivasti lauantai-aamuna Sadismilla, mutta saas ny kattoa. Kahden ja puolen viikon päästä käyn vielä Italiassa juoksemassa PWT:n ja Venezian kaupunkisuunnistuksen. Olisi kiva jos sielläkin juoksu vielä kulkisi. Sadismista palautumiseen voi kumminkin laskea sen pari viikkoa.
Yleensähän olen aloittanut seuraavaan kauteen valmistavan pk-kauden just tossa marraskuun alussa, mutta nyt tuntuu siltä, että henkinen, miksei fyysinenkin väsymys on sitä luokkaa, että pari ylimääräistä kevyttä viikkoa on paikallaan. Jos siinä vaikka konetta virittelisi Italian jobia varten, iskisi siellä kuin tuhat salamaa ja aloittaisi mättämisen sitten sen jälkeen.
Kausia-analyysiakin on tulossa, kun siltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti