Tiistaina juoksin Hervannasta Taivalpirtille (ja takaisin). En halunnut tulla samaa reittiä takas, joten koitin toisia vaihtoehtoja. Ensin koitin yhteen suuntaan, mutta hetken juostuani totesin, että nyt aurinko paistaa väärästä suunnasta ja palasin takaisin, vain lähteäkseni toiseen suuntaan, josta vastaan tuli helvetinmoinen avosuo. No, takas, ja kolmanteen suuntaan. No se polku loppu keskellä pusikkoa. Palasin takaisin vielä kolmannen kerran. Ja menin kiltisti takaisin samaa reittiä kuin tulinkin. 2.15.
Vihtamäessä käytiin tekee suunnistusreeni tos torstaina. Oli aika hidas maasto. Tosi hidas, mut vaativaa oli.
Tänään kävin Lasen kans Tikiksellä juoksemas Tikkahölkän. No tikishän unohtu sit kotia. Jos haluaa juosta Tikishölkän mäkisen 10km (alla) aikaan 34.04, niin tässä menestysresepti:
Jumisten jalkojen avaus edellisenä iltana 22-24 reippaassa sateessa keskellä kuraista niittyä heilumalla Maj Karman tahdissa + väsynyttä värjöttelyä Von Herzen Bros:iii kuunnellen. Sade ja valot, musiikki, mikä hieno yhdistelmä, pääsi ihan kisafiilikseen. Kruunataan kebsuilla ja ranuilla, annoskoko sellainen, että siitä syö kolme satakilosta jässikkää, tai 1 ja 1/4 mädiä. Otetaan vielä epähuomiossa aamulla mukaan painavimmat juoksukengät mitä löytyy ja käydään kastelemassa ne ennen starttia varmasti ja kunnolla.
Kahden kilsan jälkeen saattaa olla sääret aivan hapoilla ja jökissä, ja juoksusta rentous yhtä kaukana kuin Uranus auringosta, mutta pakki menee sekaisin vasta paria kilsaa ennen maalia. Vikalla kilsalla ilmeisesti paikallinen tyttöbändi soittaa kaiken ikäisten suosimaa Rock-musiikkia ja loppukiri irtoaa mukavan väkinäisesti, mutta joku jää kumminkin taakse. Parinkymmenen sekunnin päässä menee kumminkin palkintorahat. Syö miestä rotan lailla. Saan kumminkin palkinnoksi lusikan. Huraa.
Tikkahölkkä
Ei sit kuulunu kutsua the kisoihin.. En tiedä oliko kausi nyt sitten pettymys vai. On täs viel kait..
Ei muuta kuin leuka rintaan ja niskoja venyttelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti