Mukavaa tuo juokseminen

Yks kolmeviikkonen on taas taitettu, ja on vuoro asettua kevyemmälle viikolle. Pari vielä ja kevään kisat ovat tohinalla päällänsä. Viimeisen kolmeviikkoisen aikana olen keskittynyt pääosin juoksemaan vähän enemmän - sen mitä työssäkäyvänä Jyväskylän talvessa ehtii ja jaksaa: ~ 110km ~ 130km ~ 150km + hiukan hiihtoa. Ihan ok näin kotioloissa. Viikon pääharjoitukset ovat olleet (aakkosjärjestyksessä) 15km vk, 200-400m ratavedot, pidemmät intervallit tai suunnistukset sprintaten, sekä pitkät lenkit. Voimaa on tullut tehtyä liian vähän. Kun harjoitteluun käytettävä aika on kortilla, eikä (enää TAI toistaiseksi) selkeitä tavoitteitta paperilla, niin tulee "priorisoitua" eli tehtyä sitä mikä tuntuu kivalta. Näin ollen vaaka kallistuu helpommin juoksuun kuin kuntopiiriin tai salilla käyntiin.

Seuraavalla kolmeviikkoisella vois kyllä vähän koittaa skarpata voimailun suhteen. Samaten ajatuksena on tehdä jo vähän enemmän maukkaakin. Sitä on tullut tehtyä vielä hyvin vähän. Samaten mäkeä olen ajatellut juosta vähän enemmän, ja jos vaikka pääsis kerran tai pari maastoonkin suunnistamaan. Voi olla kyllä kinnaksella tuo maastossa suunnistaminen, kun metsässä on lähemmäs puoli metriä lunta. Tai no onhan tuo tuossa viimeisen kolmen päivän aikana sulanut aikalailla, mutta ei metsään silti ole Jykylässä mitään asiaa.

Mieli halaajaakin sulalle ja suunnistamaan, mutta ensimmäistä kertaa 10 vuoteen ei ole mitään varailtuna talvelle. Mutta ehtiihän sitä vuorokaudessa vaikka minne, jos sikseen tulee. Sitä tulemista odotellessa. Tulee jos on tullakseen. Mukavaa se on kotonakin treenailla.

Beating winter

200g taateleita
-
400g kikherneitä
3 isoa porkkanaa
400g tomaattimurskaa
400g purkitettuja tomaatteja
1dl vettä
2 valkosipulin kynttä
2 salottisipulia
2 ceylon kanelitankoa 
1tl suolaa
1tl mustapippuria
1tl juustokuminaa
1tl korianterin siemeniä jauhettuna
1tl inkivääriä jauhettuna
1tl paprikajauhetta
1tl ras el hanout
1tl ruokokidesokeria tai hunajaa
1tl kurkumaa
0,5g sahramia
½ sitruunan mehu

Pataan ja uuniin 135C ja ~2h.

Lähden ulos lenkille hyiseen tuuleen. Reilu 20km tietä, pikkupolkua ja umpihankea. Loppumatkasta metsän keskellä havahdun. Linnut laulaa. Se on ensimmäinen kerta tänä talvena, kun kuulen linnunlaulua muualta kuin kännykän herätyksestä. Samassa taivas alkaa repeilemään. Aurinko pyrkii esiin. Loppumatka kotiin on yhtä kulkua.

Marhaba! Se tervehtii tuoksullaan jo ovella. Marokko on tullut kylään.
Lisään vielä taatelit pataan pariksi kymmeneksi minuutiksi, ja menen saunaan, jonka vaimo on oivaltanut laittaa päälle.

Mikään ei toimi viheliäisenä talvipäivänä niin kuin lämpimän mausteinen pitkään muhinut pata.
Jälkiruuaksi kaivan esiin pari sprinttikarttaa Marokosta ja teen pienen Table-O harjoituksen. Mielessäni siirrän itseni 5000km etelämmäs, kun teen reitinvalintoja läpi Chaouen:in mausteisten ja kapeiden kujien.
Tällaisina hetkinä tuntuu, että talvi alkaa olla voitettu.

Nostan pääni ylös. Takapihalla on reilu puoli metriä lunta. Hiihtokausikin tuli aloitettua vasta torstaina. Taitaa tässä olla vielä talvea taitettavana.

Aotearoa

Kolme viikkoa. Päähän jäi paljon. Näkyvimpänä ehkä punainen nenä. Puna rapisee nenästä, mutta maisemat ja muut pysyy mielessä. Kolmessa viikossa ehti raapaista mukavasti pohjois-saarta. Etelä-saari jäi kokonaan näkemättä, mutta mikäs sen parempi syy palata.

Reissun alkuun vietin vajaan viikon Aucklandissa työmatkalla - noviisina isojen pyssyjen areenoilla. Ehti siinä silti hyvin reenaamaankin, ja aika hyvällä prosentilla tuli Aucklandin tulivuoret, puistot ja normaaleillekin ihmisille tarkoitetut nähtävyydet tsekattua - yleensä lenkkarit jalassa. Työpäivien jälkeen jäin joululomalle ja liityin Pajunen-Föhr & co karavaaniin viidenneksi pyöräksi parin viikon kiertueelle. Alkuun meni pari päivää itä-rannikolla Pauanuissa, jonka jälkeen matka jatkui Rotoruan kautta Tongariro National Parkiin. Tuomiovuoren (tuttu TV:stä) valloituksen jälkeen siirryttiin Taupon kautta Havelock North:iin Hawke's Bayhin. Joulu meni paikallisin menoin Morrisonien hoteissa. Big Thanks! Pakettien avaamisen ja jouluaterian päälle mentiin - kuinkas muuten - pelaamaan krikettiä. Hawke's Bayssa lampaat määkivät, mutta karavaani jatkoi kulkuaan. Viimeisiksi päiviksi suunnattiin Aucklandin länsipuolelle Woodhillin maastot mielessä.

Kulttuurieroista ja eri paikoista voisi tarinoida vaikka kuinka, mutta parasta (ja pahinta) ne on itse koettuna. Matka-aika tuonne kuulostaa pitkältä, mutta menee yllättävän nopeasti. Ja siinä voi pyörähtää vaikka Japanissa välillä.

Harjoituksellisesti tavoitteena oli (juosta paljon ja) tehdä hienoja lenkkejä hienoissa mestoissa, sekä saada hyviä suunnistustreenejä alle. Sen tarkempia suunnitelmia harjoittelulle (kuten järkevää rytmitystä tai tarkkaa ohjelmaa) ei ollut. Aika paljon tuli kierreltyä ja katteltua mestoja lenkkarit jalassa. Ensimmäinen päivä perillä meni koomaillessa ja kaupungilla kävellessä. Sen jälkeiseen 18 päivään harjoitustunteja tuli reilu 40 ja kilometrejä nelisen sataa. Sprinttejä tuli suunnistettua 6, jonka lisäksi maaston puolella 4 kertaa. Sopivasti.

Paljon ehti nähdä ja paljon jäi näkemättä. Joku siinä taisikin viimeisenä päivänä tokaista, että "Ei ole koskaan mennyt kolme viikkoa näin nopeasti selvinpäin". Maan monimuotoisuutta ja kauneutta ei pysty millään muotoa pelkin kuvin kertomaan (ainakaan mun lelupokkarilla). Jokunen photo silti täällä.

Hieno reissu. Yhdet Ginger Beerit sille!