lauantai 9. huhtikuuta 2016

Helmikuu, Maaliskuu, ja mitä näitä nyt on

Jopas vierähti pari kuukautta sukkelaan. Helmikuu, Maaliskuu ja mitä näitä nyt on.
Helmikuusta en muista mitään. Taisi olla aika kiirusta töissä. Harjoituspäiväkirjan mukaan olen näköjään sairastanut heti puolen välin jälkeen jonkun nuhan, joka on aiheuttanut viikon lepäilyä. Jo on erikoista. Muuten näyttäisi olevan aika perustreeniä 80-90km viikossa.

Maaliskuussa reenit jatkuivat samaa tahtia. Siinä tuli pyörähdettyä lyhyesti Granadassa, joka virkisti mieltä ja makunystyröitä kummasti. Alla olevassa kuvassa näkyy mm. vanha kämppä, Veleta, perus majoitustukikohta ja monta lähtemättömän hyvää muistoa.

Monachil - Sierra Nevada

Ei näihin polkuihin voi ikinä kyllästyä
Loimuloh... mustekalaa

Pääsiäisen aikaan tapahtui paluu kartalle Ankkurin ja HiKin yhteisleirillä Strömstadissa. Siellä tuli ensimmäiset suunnistukset ja sulassa metsässä juoksut sitten joulukuun. Sen kyllä huomasi lihaksistossa. Ilman maastotuntumaa oli aika rankka paketti jaloille, vaikka olinkin fiksu ja suunnistin vain kerran päivässä. Vaikka edellisistä suunnistuksista olikin aikaa, niin sain yllättävän nopeasti suunnistusjuonesta kiinni ja suunnistusajatuksen toimimaan.



Pääsiäisen päälle tuli vietettyä vastapainoksi sprintikästä viikkoa. Muutama hyvä treeni erinomaisilla HNC-kartoilla + Stadi-sprint & Ideaparkin sisäsuunnistukset. Oli kyllä vähän väsynyttä reenaamista siinä, mutta hyvää vastapainoa metsämönkimiselle kuitenkin.
Viikonlopun kisat olivat molemmat erinomaisia tapahtumia. Sisäsuunnistus oli mielenkiintoinen. Ideaparkin kaksi kerrosta oli jaettu omille kartoilleen, eikä kerrosten välisiä rastivälejä ollut – hyvä näin. Tämä mahdollisti sen, että molemmat kerrokset pystyttiin kartoittamaan pitkälti kuvausohjeiden mukaan. Ja kun 1:2000 mittakaavaan iskosti mieleen ennen starttia, niin yllätyksiä ei päässyt tulemaan. Erittäin hauskaa oli. Näitä juoksisi mielellään enemmänkin – vaikka keskellä talvea tai erityisesti keskellä talvea. Vinkkinä ihan kaikille.

alakerta ja loppuosa

Tästähän tämä kausi kisoineen lähti liikkeelle. Aika varkain tuli kevät ja ekat kisat, vaikka Tiomilaanhan on aikaa vielä vaikka kuinka. Toki Jyväskylässä lumien sulamista metsästä saa vielä kassella ikkunasta. Tosin voi todeta, että täälläkin tilanne on toiveikas lumien sulamisen suhteen. Lumettomaan metsään päässee helposti useammin kuin sen perus yhden kerran ennen Tiomilaa. Tietyt alueet ovat jo suliakin.

Blogin päivitystahti tullee jatkossakin olemaan melko verkkainen, mutta twitter feediin ilmestyy settiä tiuhempaan. Näkyy kisois!