The road was slippery

Park with flat woodland and different visibility and runability, street area and coastal terrain.
Days left: 69.

Ei ole liian helppoa ollut näihin Jyväskylän liukkaisiin teihin sopeutua. Vaikka mitään erikoista ei ole tullutkaan tehtyä, niin kroppa on kyllä enemmän jumissa kuin kertaakaan koko talven aikana. Tai no tulihan sitä tehtyä eka ratatreeni puoleentoistavuoteen, mutta se jumitti vain pohkeita. Muut jumit on ammennettu jostain muualta. No josko tässä kohta tottuis lipsutteluun, niin sittenhän ne lumet jo sulaakin.

Toivottavasti jumit sulaa lumien mukana, tai jäävät lumien mukana suomeen, kun reilun viikon päästä lentähämme Tanskaan ja Ruotsiin hakemaan maastotuntumaa ja hiomaan takniikkaa ja tektiikkaa. Toisaalta tekemistä se on siinäkin, että ei tuo sieltä uusia jumeja mukanansa. Mutta uskon olevani kärsivällisempi ja viisaampi kuin joskus aikaisemmin samoilla rantahiekoilla. Laitetaan toki toivomuslistalle myös, että kun pääsiäisen jälkeen saapuu takaisin, jumit eivät ole täällä odottamassa. Lumet meinaan on.

Luontopolkua (kolmatta kertaa) ympäri kiertäessä muistot palaa Granadan maisemiin. Siellä tasaista juoksualustaa ei juurikaan löytynyt. Maasto kumpuilu ensin ylös ja sitten alas, mutta mäet olivat mukavan juostavia. Ohuempaa ilmanalaa ei edes huomannut, vaan sykkeet olivat todennäköisesti ainakin 10 pykälää kotimaata matalammalla. Yebo!

Viimeiset kuvat sieltä

TJ 5

Se on ilmoja pidelly. Useammassa Andalucían kaupungissa on julistettu hätätila tulvien takia. Onhan tuota vettä tullutkin viimeisen kahden viikon aikana vähän liiankin kanssa. Granadassa muutamia luolataloja on romahtanut, mutta tulvia ei ole näkynyt.

Edellisen blogstauksen jälkeen on pitänyt kiirettä. On tullut väsättyä Monachilin rinttimapaa ja järjestettyä leiriä Ankkurin hombreille. Taisi siinä joku tenttikin olla. Siihen kun lykätiin muutamaksi päiväksi pari pahuuden lähettilästä pohjanmaalta, niin urheilija-elämän lainalaisuudet muistuttivat itsestään. Ehtihän sitä toki itsekin reenaamaan, mutta levon ja palautumisen kanssa olikin sitten niin ja näin, ja nuhan se sieltä lykkäs. No olkoon tämä sitten se talven kiintiölenssu.

Täällä sitä nyt on kärvistelty, mutta voiton puolella oltaneen ja toivotaan, että viikonloppuna Rondassa olisi taas kunnossa. Siellä olisi tarjolla kevyehkö kolmen kisan setti 24tuntiin. No ei niitä kaikkia tule juostua kovaa missään tapauksessa. Tälle viikolle suunnitellut pitkät ”jäähyväisreenit” vuoristossa jäänevät kuitenkin tekemättä ja sekös harmittaa. No Ankkurilaiset ovat vetäneet läpi erinomaisen leirisetin, vaikka itse sanonkin, ja mapakin on tarkastuskierrosta vaille valmis. Tenttikin meni läpi. Ja on kyllä ollut hemmetin hauskat pari viikkoa Kokkilan poikain kanssa. La vida es la vida.

Niin olihan siinä jotkut WRE kekkeritkin Santa Polassa. Lyhyesti tiivistettynä nuo menivät näin. Menomatka: ”vituiks - motari suljettu lumen takia”. Keskimatka: ”kesk (kärjessä) kun väsytti liikaa”. Pitkämatka: ”pirun vaikeita rasteja, kutosen koukuilla kolme kärkeen”. Latailen kartat eetteriin kun pääsen Suomeen.

Rondan jälkeen saakin lyödä kamat (ja pyörän) kassiin/kasseihin ja ottaa suunnan kohti Finlandiaa. Olen varma, että polven, lihaksiston ja miehen kuntoutuksen kannalta tämä oli paras mahdollinen paikka viettää tämä aika, koska hommasta haluaa vielä nauttia. Viimeiset 5 kuukautta Granadassa ja Monachilissa ovat olleet erittäin antoisat ja aika on mennyt siivillä. Mutta aikansa kutakin. On mukava palata kotiin, jossa joku jota odottaa, odottaa. Suomessakin on kuulemma lämmin ja vähäluminen talvi. Laitan yhden laukun täyteen vielä raikkaan lämmintä vuoristoilmaa, niin rupiaa sielläkin kelit paranemaan.

Näihin kuviin:

Olé!

Kunnon otatusta, part II

Se oli eilen taas yksi juoksukilpailu. Armillassa paineltiin 10.000,00km eli virallinen kympin katujuoksu. Ilmoitin torstaina, että juoksen 32min. Hyvin näköjään tunnistan oman kuntoni, sillä virallinen aika oli 32.00 (omalla kellolla 31.57). Sebulta otin silti käkeen puolisen minuuttia (on se tikis). Sanon selitykseksi sen, että jalat olivat vielä aikast väsyneet edellisestä blogipäivityksestä. Tuoreemmilla jaloilla olisi sen puoli minuuttia saanut puristettua kovempaa. Eka vitonen meni vielä suhteellisen rennosti (15.35), mutta aika pian sen jälkeen jalat niin sanotusti menivät hapoille. Toinen vitonen (16.25) olikin melkoista rimpuilua, mutta loppukiri sentään irtosi, kun meinasi tulla kiire. Olin muuten 988 juoksijan joukossa 12 ja normaali-ikäisten miesten 4. Edessä oli siis 8 ikämiestä. Papat ne jaksaa heilua tänäkin vuonna.

Se on muuten AIKA TARKALLEEN Kalevan Kisojen a-raja, tai pelkkä raja tai mitä ne nyt on, mitä joka vuosi lasketaan, että saadaan kaikille radoille juoksija. En tiiä. En ole ikinä juossut radalla metriäkään kilpaa. Pitäiskö nyt aloittaa.