tiistai 16. maaliskuuta 2010

The road was slippery

Park with flat woodland and different visibility and runability, street area and coastal terrain.
Days left: 69.

Ei ole liian helppoa ollut näihin Jyväskylän liukkaisiin teihin sopeutua. Vaikka mitään erikoista ei ole tullutkaan tehtyä, niin kroppa on kyllä enemmän jumissa kuin kertaakaan koko talven aikana. Tai no tulihan sitä tehtyä eka ratatreeni puoleentoistavuoteen, mutta se jumitti vain pohkeita. Muut jumit on ammennettu jostain muualta. No josko tässä kohta tottuis lipsutteluun, niin sittenhän ne lumet jo sulaakin.

Toivottavasti jumit sulaa lumien mukana, tai jäävät lumien mukana suomeen, kun reilun viikon päästä lentähämme Tanskaan ja Ruotsiin hakemaan maastotuntumaa ja hiomaan takniikkaa ja tektiikkaa. Toisaalta tekemistä se on siinäkin, että ei tuo sieltä uusia jumeja mukanansa. Mutta uskon olevani kärsivällisempi ja viisaampi kuin joskus aikaisemmin samoilla rantahiekoilla. Laitetaan toki toivomuslistalle myös, että kun pääsiäisen jälkeen saapuu takaisin, jumit eivät ole täällä odottamassa. Lumet meinaan on.

Luontopolkua (kolmatta kertaa) ympäri kiertäessä muistot palaa Granadan maisemiin. Siellä tasaista juoksualustaa ei juurikaan löytynyt. Maasto kumpuilu ensin ylös ja sitten alas, mutta mäet olivat mukavan juostavia. Ohuempaa ilmanalaa ei edes huomannut, vaan sykkeet olivat todennäköisesti ainakin 10 pykälää kotimaata matalammalla. Yebo!

Viimeiset kuvat sieltä

Ei kommentteja: