torstai 25. helmikuuta 2010

TJ 5

Se on ilmoja pidelly. Useammassa Andalucían kaupungissa on julistettu hätätila tulvien takia. Onhan tuota vettä tullutkin viimeisen kahden viikon aikana vähän liiankin kanssa. Granadassa muutamia luolataloja on romahtanut, mutta tulvia ei ole näkynyt.


Edellisen blogstauksen jälkeen on pitänyt kiirettä. On tullut väsättyä Monachilin rinttimapaa ja järjestettyä leiriä Ankkurin hombreille. Taisi siinä joku tenttikin olla. Siihen kun lykätiin muutamaksi päiväksi pari pahuuden lähettilästä pohjanmaalta, niin urheilija-elämän lainalaisuudet muistuttivat itsestään. Ehtihän sitä toki itsekin reenaamaan, mutta levon ja palautumisen kanssa olikin sitten niin ja näin, ja nuhan se sieltä lykkäs. No olkoon tämä sitten se talven kiintiölenssu.


Täällä sitä nyt on kärvistelty, mutta voiton puolella oltaneen ja toivotaan, että viikonloppuna Rondassa olisi taas kunnossa. Siellä olisi tarjolla kevyehkö kolmen kisan setti 24tuntiin. No ei niitä kaikkia tule juostua kovaa missään tapauksessa. Tälle viikolle suunnitellut pitkät ”jäähyväisreenit” vuoristossa jäänevät kuitenkin tekemättä ja sekös harmittaa. No Ankkurilaiset ovat vetäneet läpi erinomaisen leirisetin, vaikka itse sanonkin, ja mapakin on tarkastuskierrosta vaille valmis. Tenttikin meni läpi. Ja on kyllä ollut hemmetin hauskat pari viikkoa Kokkilan poikain kanssa. La vida es la vida.


Niin olihan siinä jotkut WRE kekkeritkin Santa Polassa. Lyhyesti tiivistettynä nuo menivät näin. Menomatka: ”vituiks - motari suljettu lumen takia”. Keskimatka: ”kesk (kärjessä) kun väsytti liikaa”. Pitkämatka: ”pirun vaikeita rasteja, kutosen koukuilla kolme kärkeen”. Latailen kartat eetteriin kun pääsen Suomeen.


Rondan jälkeen saakin lyödä kamat (ja pyörän) kassiin/kasseihin ja ottaa suunnan kohti Finlandiaa. Olen varma, että polven, lihaksiston ja miehen kuntoutuksen kannalta tämä oli paras mahdollinen paikka viettää tämä aika, koska hommasta haluaa vielä nauttia. Viimeiset 5 kuukautta Granadassa ja Monachilissa ovat olleet erittäin antoisat ja aika on mennyt siivillä. Mutta aikansa kutakin. On mukava palata kotiin, jossa joku jota odottaa, odottaa. Suomessakin on kuulemma lämmin ja vähäluminen talvi. Laitan yhden laukun täyteen vielä raikkaan lämmintä vuoristoilmaa, niin rupiaa sielläkin kelit paranemaan.


Näihin kuviin:




Olé!

Ei kommentteja: