Cherub Rock

Vierähtänyt taas tovi viimeisestä turinoinnista, ei oo kerenny raapustaa sen kummempia. Kävin juuri pitkästä aikaa Salossa lenkillä. Mäkivetoja tein. Viikonloppuna on ohjelmassa Ankkurin leiri Pohjan kisakeskuksessa. Hianoo.

Espanjan leiristä palautuminen ei tuottanut suurempia ongelmia ja säilyin vielä terveenäkin. Reenit suomessa jatkuivat totuttuun tapaan ja tuo suloinen leiri on kuin kaukainen muisto vain. Suomen ankea kevät on taas koittanut lyödä miestä maahan, mutta olen saanut iskettyä pari mojovaa tälliä vastapalloon. Esimerkiksi viime sunnuntaina oli tämän suhteen oikein hyvä päivä.

Harjoittelussa on pikkuhiljaa alettu kaivamaan kovempia tehoja esiin ja ruvettu siirtämään puntilla tehtyä voimaa jalkojen alle. Tämän seurauksena jalkojen ja muihinkin kehon lihaksiin on syntynyt pienen pieniä mikrovaurioita ja tulehdustiloja, ja niiden luonnollinen paraneminen on luonnollisesti aiheuttanut lihassäikeisiin tiukkuutta, hieman jäykkyyttä ja miksei välillä pientä raskauden tunnettakin. Onneksi venyttely, vesijuoksu ja kylmät suihkut on implementoitu ympärivuotisesti harjoituskalenteriini. Katsotaan mikä on säikeiden ja solujen tilanne parin viikon päästä, kun kakkosen ladut sun muut hömpötykset on korvattu nopeusvoimalla, hapokkailla tonneilla, 27:n kakssatasilla, pidemmillä ja lyhyemmillä mäkiveoilla, ja on aika lähteä taas Ruotsiin perinteiselle kevätleirille.

Jossain parin viikon päässä siintää myös 5000m ratatesti. Siinä olisi tarkoitus juosta kovaa, mutta toki Tiomilaan ja katsastuksiin on vielä aikaa. Pohjat alkavat silti aika pitkälti olemaan kasassa, hionta vielä puuttuu, ja sekös se vaikeinta aina on ollutkin.

Hiekka

Barbaten supat ja kumpareet on koluttu. Hiekat ja pystyvihreät pöllytetty. Rastit löydetty, jos ne paikallansa olivat ja vesipullot tyhjennetty. 12 päivän leiri ehdittiin viettää Zahorassa, Barbaten lähellä. Tosin yksi päivä meni Marokon vierailuun, kun kävimme katsastamassa Tangerin meininkiä.

Leirin aikana suunnistamista tuli harjoiteltua 10 kertaa. Kerran päivässä, yhtenä päivänä kahdesti, parilla lepipäivällä höystettynä, Yhteensä suunnistusreeniä tuli 12,5h ja reilu 100km. 282 rastia. Yksi kisa myös, joka ei niin kovin totinen ollut. Hienointa antia olivat ehdottomasti leirikisan karsinta Vejerin vanhan kaupungin pikkukujilla sekä Macon, Sachan ja Maxin kanssa vedetty 15 kilsanen maajoukkueen reeni modatulla kartalla, jossa välillä satoi kaatamalla vettä ja hetken jopa sormen pään kokoisia rakeita, tehden maan hetkeksi aikaa vähän valkoiseksi.

Siihen kylkeen tuli tehtyä sopivasti perussettiä. Yhteensä 12 päivän aikana, josta pari oli lepopäiviä, reeniä tuli 32h ja kilsoja 300. Ei nyt niiin hirveästi, mutta ei niitä suurimpia määriä tällä reissulla pitänytkään tehdä. Toiseksi viimeisenä päivänä innostuin vähän enemmän ja juoksin rapiat 50km, en toki yhdellä kertaa. Hyvähän siellä oli reenata, olosuhteet olivat kondiksessa, eikä Andalusialaiset kulkukoiratkaan käyneet kimppuun. Lehmiä sai usein reeneissä väistellä, mutta harmittomiahan ne toki olivat.

Omalta osaltani leiri meni siis hyvin ja suunnitelmien mukaan. Valitettavasti muilla oli enemmän tai vielä enemmän sairautta ilmassa ja aika kintaalla oli miehet reeneissä välillä. Kisoihinkin lähdettiin Maxin kanssa kahdestaan. Meidän mökistä oli pahimmillaan muut kolme yhtä aikaa kipeinä. Flunssan tai minkä lienee väistelyyn saikin keskittyä sitten hiukan tavallista enemmän.

Leirin ekoina päivinä oli havaittavissa polvessa pientä kipua, mutta se lähti pois yhtä nopeasti ja yllättäen kuin oli tullutkin. Olkoon ollut vaikka pehmeän hiekan syndrooma.

Kisoista sen verran, että kun puoli tuntia ennen kisojen alkua ilmestyttiin pelipaikalle, niin mitään ei ollut vielä valmiina ja rasteja alettiin juuri viedä metsään. No äkkiäkös se kisakeskus siitä sitten laitettiin pystyyn 10x10m kokoiselle alueelle, toisin sanoen pystyttivät 2 pöytää ja vetivät yhden nauhan siihen keskelle. Mutta kyllähän hommat toki hyvin toimivat, mitä nyt viimeistä rastia ei vielä ollut laitettu paikoilleen siinä vaiheessa kun tulin maaliin, mutta ”no problemo” sanoivat. Osallistujia kisoissa oli noin 220. Sokerina pohjalla oli tietenkin pihtileimaus. Kyllä oli muuten säätämistä sen kanssa, varsinkin kun kilpailukortin (siksikö niitä kutsuttiin?) askartelin paskartelin nilkkateipillä keskelle karttaa.

”Hello boys, first time in Morocco?”

Tanger oli sellainen kerjäläisten valtakunta ja kusettajien ja kyyläilijöiden mesta. Tai mistä minä tiedän, se oli mun ensivaikutelma ja se jäi paikasta mieleen. Toki Tanger varmasti on niistä paikoista sillä tavalla pahimpia, että siellä niitä turisteja jonkin verran käy ja se tuo mukanaan omat juttunsa paikalliseen katukuvaan. Eihän Kanarian saaretkaan kerro Espanjasta yhtään mitään. Toki meno Tangerissa oli aika ilmeisen erilaista mistään mihin ikinä on tutustunut. Vaikka paikka ja ihmiset olisivatkin miten mukavia tahansa, niin kaiken maailman kusettajat ja kerjäläiset ja seuraan heittäytyjät ja seinään nojailijat ja muut ”kaverit” pilaavat kyllä fiiliksen aivan täysin ja ensivaikutelman perusteella ei kyllä juuri kiinnosta ainakaan Tangeriin enää mennä. Ehkä pitääs kasvattaa pari vuotta partaa, ettei näyttäisi niin turistilta, ehkä sitten saisi kävellä kadulla rauhassa. Muutama muuten kyseli, että ollaanko me Tanskalaisia, voin kertoa, että ei oltaisi oltu, vaikka oltaisiinkin oltu.

Ei löytyny Afrikan tähteä täältä.

Laivamatka Gibraltarin salmen yli oli kyllä kokemus sinänsä. Varsinkin kun oli aika paska ilma ja paatti keinutti sen verran, että takastulomatkalla oli pientä ja vähän suurempaakin merisairautta liikkeellä. Itsellä tuli sitä vähän suurempaa. 35minuutin laivamatkan ensin myöhästyessä lähdöstä 45min ja sitten itse matkan vielä venähtäessä reilun tunnin mittaiseksi, olo oli aika lailla kauttaaltaan jossain helvetin ja perseen välimaastossa, mut kyl se siit illan mittaan helpotti.

Se ol semmonen reissu se. Jotain kuvii ja kartoi on sit viäl tääl:

http://picasaweb.google.fi/tuokar/EspanjanLeiri2008

(kartoista ja muistakin kuvista saa isompia klikkaamalla lataa kuva linkkiä.)

Ei siinä sitten muuta kuin nyytit.

Sky is Over

Istun jälleen kerran junassa. Jälleen kerran matkalla pienelle leirille, sen paremman aamulenkki tarinan maisemien kautta, sen toisen aamulenkki tarinan maisemille. Jyväskylässä on viimeisen viikon ollut aika infernaalisen paskaa juoksukeliä. Loskaa ja liukasta, ja tänään ilma oli kuin missäkin tieteiselokuvassa, kun 10minuutin intervalleissa annettiin vuorotellen aurinkoa kirkkaalta taivaalta ja lunta harmaalta taivaalta, joten pieni maiseman vaihto sopii harjoitusmielessä varsin hyvin tähän väliin.

AP:n viedessä Vormiston Guitar Heron, sain vihdoin ja viimein mäkimattotestini tuloksetkin, mutta nousukulman tasaiselle alustalle konvertoinnin epävarmuustekijöiden vuoksi niistä ei kuulemma kannata mennä kaduille huutelemaan, joten ei huudella sitten täälläkään, vaikka vähän tekisikin mieli spekuloida.

Viimeiset pari viikkoa olivat talven tähän mennessä kovinta reeni-jyystöä, ainakin määrällisesti. Viimeiset pari päivää olivatkin sitten talven kovinta englannin-esitelmien-vääntämis-jyystöä, myös laadullisesti, ja tietysti samalla talven kevyintä ulkoilua, ainakin määrällisesti. Tämän viikon alku oli budjetoitu extra-kevyksi ja sellainen siitä myös tuli, ainakin harjoittelun osalta. Se on hyvä asia, sillä viime viikon lopun (ei siis viikonlopun, vaan viikon lopun) reeneissä saatoin tuntea pientä ylirasitusta elimistössäni. Toki saattoi se olla jotain ihan muutakin.

Anyway seuraavaksi vuorossa taas harjoittelua.