keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Sprintikästä viikkoa

Sprinttikausi käy kuumimmillaan. Kisoja ja muita häppeningejä riittää jos jollekkin päivälle. Viime viikolla ohjelmassa oli Elostelua, Suomenlinnaa ja Maskua.

Jo kohtapian perinteikkääksi muodostuva Elonen-sprintti (hatun nosto järjestäjille) mutusteltiin aivan Jukola'13 maaston kupeessa. Itse kisasta on mutusteltu jo tovi, mutta kerrotaan sen verrran, että itse(kin) lankesin kartoittajan ansoihin ykkösrastilla parin kymmenen sekunnin edestä. Sen lisäksi tuli tehtyä yksi huono reitinvalinta, ja siinä se ero sitten olikin. Ykkösenkin koukeron olisi voinut kyllä jättää tekemättä hiukan rauhallisemmalla aloituksella, ehkä. Lähtöviivalla oli sen verran kylmä, että päätin testata tapojeni vastaista yli-aggressiivista aloitusta - ei toiminut. Sain kuitenkin läjän kaakkua ja pullaa, jotka menivät seuraavana päivänä yliopiston kahvihuoneessa varsin hyvin kaupaksi. Ensi vuonna koitan osua leipäpussiin.

Tulokset ja reittihärveli

Lauantaina sain toteutettua vuonna -98' PWT:ssä alkaneen haaveeni Suomenlinnassa suunnistamisesta. Saipa sitä yhden 13 vuotta odottaakkin. Minulla ei ollut hajuakaan, että jalon sprinttisuunnistuksemme harrastaminen kyseisillä hoodeilla on niin säädeltyä. Sen takia olen äärettömän iloinen, että käytin tilaisuuden hyväksi ja reissasin Jyväskylästä yhden treenin takia aina pääkaupunkiimme asti. Ja olihan se priimaa - totta tosiaan. Seuraavaa kertaa kun kuninkaan portti suunnistajille ovensa jälleen avaa voidaankin taas joutua odottelemaan toiset 13 vuotta. Sen sijaan olen äärettömän pettynyt, että en ottanut tilaisuudesta kaikkea irti, vaan lähdin toteuttamaan itseäni vajavaisella keskittymisellä. Se johti lopussa pariin täysin typerään reitinvalintavirheeseen. Reenin jälkeen olinkin enemmän pettynyt itseeni, kuin minkä tahansa huonosti menneen kisan takia. Turoilu herätti kuitenkin aika paljon ajatuksia - kun muutenkaan viime aikaiset suoritukset eivät mitään täydellisyyttä olleet hiponeet.

Seuraavana päivänä juostiin Masku-sprinttiä. Eilisestä sisuuntuneena päätin ja myös toteutin omaa juttuani. Tapojeni mukaan rauhallisesti liikkeelle. Ykkösvälillä 6 sek käkeen, mutta se olikin sitten koko kisan suurin tappio. Homma toimi (leimaamisia lukuunottamatta) miltei kuin kevään Portugalin leirillä konsanaan. Toki kirjautin itselleni virhettä 12 sekuntia, mutta tekeminen oli hallittua, sujuvaa ja edellä - ei kuitenkaan ns. nappijuoksu, kuten kisasivuilla väitetään minun sanoneeni. Leimauksissa menetin kyllä aikaa. Pukit oli jotenkin niin väärinpäin, että kädet sai pyöriä kuin kiinalaisella gymnastiikolla, jotta emitin sai koloonsa sujautettua. Pystyleimauksia en enää Särkänniemen jälkeen uskalla tehdä.
Hyvää suoritusta yleensä seuraa myös hyvä tulos. Korrelaatio näytti pätevän myös täällä. Iloista oli myös, että juoksuvire alkoi näyttämään heräämisen merkkejä.

Tulokset ja reittiärveli




Masku-sprintti


Ja loppuun pieni statementti:
Emit on kyllä auttamattoman turo järjestelmä sprinttisuunnistukseen. On se leimasin sitten miten päin tahansa, on se aina jollekkin väärinpäin. MINUN MIELESTÄNI järjestäjät tulisi ohjeistaa (pakottaa) laittamaan jokaiselle rastille kaksi leimausyksikköä, aivan vierekkäin ja molemminpäin. Näin leimaaminen sujuisi molemmista suunnista tultaessa sujuvasti, oli emitti sitten missä kädessä tahansa ja miten päin vaan. Sprintin marginaaleilla - Masku-sprintissä sekunti - se, miten päin leimasimet sattuvat osumaan voivat tehdä eron voiton ja tappion välillä. Ja milloin niistä pahvisista tarkastuslipukkeistakin luovuttiin. Nykyäänhän on tarjolla lähinnä jotain paperisia rimpuloita. Ei ole yhdessäkään kisassa tänä vuonna tullut tarkastuslippu maaliin asti.
Eli: leimasimia 2 / rasti ja molempiin suuntiin! Vielä parempi vaihtoehto olisi siirtyä SportIdentiin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tunnistatko
http://www.kuvasivu.com/kari.jpg

Mädi kirjoitti...

Tunnistan toki. Mukavan näköinen analyysi, mutta vähän aliarvio virhemääriä.

Kerro ihmeessä lisää..