torstai 7. lokakuuta 2010

Syksy

"Oli tossa eilen Aden kanssa lounaalla juttua, että prkl ku Mäksän kotisivujen päivitystahti on hidastunut merkittävästi. Noh, sivulauseessa totesimme, että ei se meitin omien blogijuttujen tuottaminenkaan niin hirveän säännöllistä ole. Syynähän on pääasiassa se, että ei ole mitään kerrottavaa. Toiseksi tää opiskelijaelämä on taas pitkästä aikaa niin hetkistä ettei oikein ehdi. Kaikenlaista raporttia ja harkkatyötä pitää olla tekemässä jatkuvalla syötöllä. Nyt on kuitenkin 25-manna niin lähellä, ettei millään pysty keskittymään mihinkään koulujuttuihin. Tälläiselle perusvatussillehan 25-manna kuuluu kauden päätavoitteisiin. Taitaa jännittääkin kun tänään intervallereissa oli pakki niin sekaisin, ettei juoksu oikein kulkenut. Mut niin oli Adellakin eilen, joten totesimme sen johtuvan kouluruuasta. Onneks tässä on vielä pari päivää aikaa vedellä supertäsmäreenejä ja ravistella pohkeita".

Mutta laitetaampa lyhyt kertaus mitä PWT:n jälkeen on tullut tehtyä:
-Polvi tuli Skotlannissa kipeäksi (plantaarifaskiittikin jatkaa pientä vaivaamistaan)
-Karsinta (4.) ja kipeä polvi, joten ei finaalia
-Pitkä hajonta (11.), ja 1463 päivää kestänyt putkeni meni poikki. Siitä olen muuten ikuisesti katkera, ikuisesti.
-Yksi aamuinen yö-reeni...
-...ja niillä pohjilla ei lamppu pysynyt päässä, kirjaimellisesti (20.)


Nyt Mannaan. Ei se oikeasti jännitä. Ei oikein mikään jännitä enää. Se on sääli, sillä yleensä juoksen paremmin kuin vähän jännittää. Mutta Manna sytyttää. Manna on hieno viesti, jossa on yleensä erinomainen tunnelma, kun yleisörastilla on bussilastillinen seuran jäseniä kannustamassa, ne samat papat, joita itse kannusti ja katsoi ylöspäin junnuna, on siellä huutamassa. Se on hienoa se. Tosin tänä vuonna nuo ruotsalaiset ovat laittaneet varvauksen vain ankkuri-osuudelle, prkl. No toisella osuudella, jota olen juossut niin kauan kuin muistan, on myös yleensä hyvä ja reipas meininki. Mannan päälle sitten vähän Tiomila-leireilyä. Metsässä ei kyllä liikaa uskalla juosta, polvi ei meinaan tykkään. Pitää varmistaa juoksukykyisyys ainakin tämän kuun loppuun asti. Sitten pitää katsoa, pitääkö mennä remonttiin. Harjoittelu on Skotlannin keikan jälkeen ollut melkoista täsmäreenailua. Yhtään ylimääräistä ei ole tullut tehtyä, ainostaan pakolliset. Virettä ja vauhtia on kuitenkin yritetty pitää yllä tuleva Beijingin keikka mielessä. Siellä isketään yakuzat ankkalampeen.







2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä beijingin keikka tulee maksamaan? Ei varmaan ihan halpaa hommaa?

mädi kirjoitti...

Kaikki on suhteellista. Sain kisoihin kutsun, joten siellä päässä ei tarvitse asioista huolehtia.