tiistai 13. lokakuuta 2009

Quiero Ser una Estrella

Täällä on taas kohta viikko vierähtänyt. Aika hektistä on välistä, mutta luulenpa, että tässä alkaa pikkuhiljaa arki arkivoitumaan, ja pääsee jonkinlaiseen rytmiin kiinni, harjoittelun ja muunkin elämisen suhteen.

Männä viikonloppuna oltiin taas kisoissa, tällä kertaa Totanassa juoksemassa La Ligaa. Laitettiin kolmet startit vuorokauden sisään. Varmaan olisi ollut järkevää kun olis tuollakin jättänyt jonkun startin kokonaan juoksematta, mutta perkele kun siitä nauttii ihan liikaa. Ja sunnuntain keskimatkalla olinkin säästöliekillä matkassa, tosin ehkä vain koska olin lauantain jäjiltä niin hapoilla. Lauantain ohjelmassa oli aamulla pitkä matka (69min voittoaika) ja illalla sprintti - yhteislähdöllä.

Lauantain pitkällä matkalla suunnistin hyvin ja jaksoin jopa juosta kutakuinkin samaa vauhtia maaliin asti. Se vauhti ei ollut kummoinen, mutta tuntui, että mies oli jaksamisen suhteen aivan eri planeetalta kuin viikko sitten. Keskisyke oli 190, joten myös sykkeet ovat vielä toiselta planeetalta. Virhettä laskin pari minuuttia, mutta muutamat rasteista olivat toudella piilossa, joten se oli vähän onnestakin kiinni, että sattuiko niitä rastiympyrässä bongaamaan, vaikka eihän onnella mitään tekemistä tässä lajissa ole. Anyway nuo hakajyrkänteet, joita kartassa on, olivat kaljapullon korkuisia (huom. litran pullo) valleja, eivätkä kivetkään aina sen suurempia olleet, mutta kyllä sinne rastilipun taakse sai piilotettua. Jos tämän kartan olisi tehnyt vaikka Z Beckmann, koko kartassa olisi ollut n.70% vähemmän mustaa väriä, mutta se siitä jaarittelusta. Käkeen tuli Terkelseniltä vajaa 3 min, mutta sekin nyt on ihan se ja sama, kunhan pää toimii, ja sehän toimii yllättävän hyvin, vaikka alla on kutakuinkin puolen vuoden suunnistus-tauko, no ei kuitenkaan suunnistus-ajatus tauko. Jep. Alla kartat, ennen ja jälkeen kartanvaihdon.


Larga mapa 1


Larga mapa 2

Aamun kisoista kun selvittiin mentiin lounastamaan. Se taas vähän venähti ja ruokapöydästä saikin siirtyä kutakuinkin suoraan lähtökynnykselle odottelemaan päivän toista starttia - sprinttiä yhteislähdöllä. About 50-60 jampaa oli viivalla, joten aika hektinen otatus oli tiedossa. Kaksi ekaa rastia sai sentään poimia vapaassa järjestyksessä ja olihan siinä perhosetkin. Lähtö juostiin kuivaa joen pohjaa pitkin, josta kolmen sadan metrin jälkeen noustiin rappusia ylös, sellaisia joihin mahtui yksi mies vierekkäin. Espanjan hurjat kiskoivat alkuun jäätävää kyytiä, mutta k-pisteellä olivatkin sitten jo kartta levjänä. Otin siitä homman haltuun. Adizero Adios 1 - Muut 0. AVG:193. Hallitseva Sprintin nuorten Euroopan mestari Antonio Martinez Perez näytti Patanalle loppusuoralla kenkimisen mallia ja oli toka. Yhden virheen (10sek) tein kisassa, kun kiersin pensasaidan, jonka läpi olisi saanut mennä. Katoin kyllä kartasta, että siitä saa mennä, mutta se oli sen luokan pensasaita, johon on tuhlattu kunnan varoja ja miestyötunteja sen verran, että en kehdannut.


Sprint mapa


Salida masa de Sprint

Sunnuntai-aamuna, kahden kisan ja kahden liikuntahallin lattialla huonosti nukutun yön jälkeen olo oli suht rapsakka. Päätin ottaa kisan vähän kevyemmin. AVG:177. Suunnistaminen oli hanskassa alun uinuilun jälkeen ja nautin taas tekemisestä täysin rinnoin, tällaista kulahtanutta sanontaa käyttääkseni. Virheet tein, kun en osannut mennä jyrkänteeltä oikeasta kohtaa alas.


Media mapa

Pistin merkille viikonlopun aikana kaksi asiaa. Täällä on tämä kisoissa-käymis-kulttuuri melko erilainen kuin Suomessa. Suurin osa kauempaa tulevista kilpailijoista on kisaviikonlopun yötä jossain liikuntahallin lattialla, josta sitten valutaan iltaisin tuttujen kanssa syömään ja toki aina muutamalle oluelle. Kisojen jälkeen ei lähdetä parasta mahdollista vauhtia vekeen kisapaikalta, vaan jäädään kisapaikalle hillumaan ja chattailemään muiden suunnistajien kanssa. Toki siinä samalla otetaan kisaravintolasta yhdet oluet ja lihapulla-annokset (yht. 3,50€) ja jos palkintojen jaon alku nyt vähän venähtää niin sou not, otetaan toiset.


Eilen oltiin paikallisen hiihtoporukan syömingeissä. Se on myös täällä kokopäivähommaa, tuo syöminen. Paikalla oli myös Roberto Rodrigues, Huhtasuon Hiihdon vuoden tulokas 2006, jonka liikuntalaiset ehkä tuntee? Jäbä oli opiskellut Jyväskylässä kolme vuotta, ja hiihtänyt joitain kisojakin. Täällä on myös joka toinen jamppa juossut jonkun vähintään 60kilsan vuoristomaratonin. Vuorijuoksu on täällä muutenkin kova juttu. Fyysisesti parhaat suunnistajatkin ovat kuulemma melkoisia rahan kerääjiä vuorijuoksujen jylhillä areenoilla. Jos olisin tikissä, niin olisimpa itsekin vuorijuoksemassa. Nyt täytyy tyytyä Jommun joogaan.

Kisojen tuloksia ja kuvia ja kai sinne jotain videotakin jossain vaiheessa pusketaan, voi kujuilla täältä: Totana-O

óle!

Ei kommentteja: