tiistai 8. huhtikuuta 2008

It Takes a Fool to Remain Sane

Ruotsinmaalta seilattu takaisin. Myös loppuleiri meni mainiosti, mitä nyt pientä, hetkittäin vähän isompaakin väsymystä oli jaloissa havaittavissa viikonlopun kisoissa ja reeneissä, mikä nyt on ihan normaalia. Mitään jäätävää määräviikkoa ei tullut tehtyä, mutta suunnistettua keskimäärin kerran päivässä, ja sehän riittää. Tästä nyt palautellaan jalat takaisin tikkiin ja sitten jatketaan taas kunnon esiin hakemista.

Leirin tavoitteena oli saada suunnistus suoritukseen sujuvuutta ja maastojuoksutuntumaa nastareiden alle, kumminkin se mielessä pitäen, että juoksun pitäisi kulkea vielä leirin jälkeenkin. Suunnistuksen sujuvuudessa oli viikon aikana huomattavissa selkeää kehittymistä ja virhemäärät laskivat leirin loppua kohden kuin dollarin kurssi. Toki asiansa saattoi olla silläkin, että ruotsalaiseen kartoitustyyliin kestää aina hetki tottua. Tuntuma maastossa juoksemiseenkin parani huomattavasti ja tahtoisin uskoa, että juoksukin vielä kulkisi tänä vuonna ;)

Pari viestiäkin tuli juostua. Perjantaina 2-osuuksinen yö-viesti Svartnatta ja sunnuntaina Kolmårdskavlen.

Svartnattassa juoksin ekan osuuden ja Mäksä ankkuroi siihen päälle meitit kolmanneksi. Itse tulin vaihtoon neljäntenä, 50 sek kärjestä. Tuo 50sek tuli kyllä ihan puhtaasti, en sano jalalla, mutta sanon, että fyysisellä erolla radan lopussa. Mun ongelmat alkoivat heti alkumatkasta. Ensin puutu pohkeet ja jalkaterät tunnottomiksi ja sitten meni pötsi. Juoksu oli todella vaikeaa. Rasteilla koitin välillä vähän pohkeita venytellä, mutta ei auttanut. 8 rastin paikkeilla, neljän muun kanssa päästiin kumminkin hiukan muilta karkuun, juoksemalla - Toki puolet porukasta tippui jo aiemmin jäätävän pitkän hajonnan takia. Tässä vaiheessa Öhlund kiskoi poluilla niin saatanan kovaa, että Patana oli ainoa, joka pysyi perässä, onneksi metsän puolella tilanne tasottui. Ei siinä viittinyt taukoja pitää, kun 4 valoa menee edessä ja takana näkyy pelkkää mustaa. Hiukan joutui kumminkin lopussa antautumaan Örkille. Muuten koko matkan samaa rataa juossut Mikko joutui aivan lopussa kolaamaan yhden pidemmän hajonnan ja vaihtoi pari sekuntia mun perään. Seuraavat olivatkin sitten jääneet meistä jo parisen minuuttia. Vähän tunsin huonoa omaa tuntoa kun ojensin Mäksälle karttaa. Kun (vika kilsa pelkkää peltoa) kilsa ennen maalia on 20 sekuntia lyhyempi hajonta, ja se pidempi on sitten ankkuriosuudella, NIIN... No en viittinyt kaveria masentaa. Vormisto ja Mäksä viihtyivätkin hyvin yhdessä siihen asti, kunnes Juha sitten karkasi tuolla hajonnalla, mutta pidemmän lopun Mäksän ohella kiertänyt Niggli joutui alistumaan Mäksän jäätävälle kirille.

Kolmårdskavlenissa jäätiin avauksessa viis minsaa, mutta Maco ja Sacha kirivät eron kahteen ja nostivat meidät viidenneksi. David Andersson pääsi 15sekkaa ennen liikkeelle. Ekat kolme väliä sain näköyhteyden jollain tavalla pidettyä, mutta sitten kumilanka katkesi. Samaa hajontaa ja 3 minuuttia parempaa vaihtoaikaa olis ollu tarjolla. Vain tuoreet jalat puuttuivat. Jalat ja mies olivat pitkästä leiristä varsin väsyneet ja minkäänlaista vauhtia en oikein maastossa saanut pidettyä. Lippu sentään halkesi koko matkan oikein mainiosti. Yhden todella typerän reitinvalintakämmin vain tein. Vaihdoin neljäntenä, 3 min kärjestä. Maxilla olikin sitten vähän huonompi päivä.

Jäätävää.

Kuvii ja kartoi

Sporttivartista ja Satanan blogista lisää jäätävää settiä..

ps. lisäsin edellisen postin kommentteihin omat reitinvalintani tarjottuihin pähkinöihin.

Ei kommentteja: