Season's Greetings

Blogi vietti ylimenokautta puolitoista kuukautta isäntäänsä pidempään. Nyt blogihiljaisuus on kuitenkin päättynyt ja sanoja toistensa perään alkaa ilmestyä taas entiseen malliin.

Mennyt kausi on mennyttä, ja tuleva kausi on tulevaa. Molemmista hiukan lisää myöhemmin. Harjoituskausi on täydessä tohinassa, ja seuraava reeni odottaa taas oven takana. Kilometrejä koneeseen sano.

Syys tä

On se vaan kovaa touhua tuo opintojen viimeistely kahdentoista tunnin työpäivinensä. Ei ole ikinä ollut kulku ja juoksuvire niin hukassa kuin viimeisen kahden kuukauden aikana. Ne kerrat, kun lenkillä on tuntunut (fyysisesti) hyvältä ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Todellinen antikliimaksi oli viikon ja kahden takaiset AV-testit ja 25-Manna. Olin niin lahna molemmissa, että oikein hävettää. Varsinkin AV-testeissä tarpostin sellaisessa suossa, että radallakin keskisykkeet jäi vk1:sen puolelle. Eiii mihinkään. En ole varmaan 10 vuoteen ollut niin hidas. Jalat täysin poissa pelistä.

Mutta katso. Kun sain viikoksi irtauduttua tietokoneelta niin fyysisesti kuin henkisestikin, niin elimistössä ja lihaksistossa tapahtui jotain ihmeellistä. Eilen kävin juoksemassa Esakalliohölkässä 10,4km 34.40. Ei nyt todellakaan mitään kuuhun meno tavaraa, mutta kun alla oli perjantailta vuoden pisin juoksulenkki ja lauantailta koko päivän seisoskelut HV-keskuksessa, niin olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Tasainen 3.20 vauhti tuntui jopa suht helpolta ja vikalle kilsalle sain iskettyä vielä kunnon kirivaihteenkin silmään. Kero tosin meni pari sataa metriä ennen maalia ohi, mut se onkin juoksija. Eilinen oli hyvä esimerkki siitä, miten jokin täysin merkityksetön juoksu voi olla henkisesti tärkeä. Ei sitä takamatkaa omaan tasoon olekkaan niin paljoa, mitä viikko sitten vielä kuvittelin. Reenejä odotellessa.

Käsi pystyyn virheen merkiksi

Käytiin Mäksän kanssa viettämässä sprinttiviikonloppua Tampereella. Lauantaina pari erinomaista reeniä ja sunnuntaina myös erinomainen Mikonpäivän sprintti. Kyllä muuten teki erittäin hyvää, niin fyysisesti, taidollisesti kuin henkisestikin. Tein myös yhden erittäin oleellisen havainnon omasta suunnistustekniikastani.

Ja olivat muuten hyvät kisat järjestäneet. Oli hommat kohillaan. Tärkeimpänä tietysti erinomainen rata.
Nostan molemmat peukut pystyyn kisan järjestäjille ja ratamestarille.

Lauantai meni vielä sprinttirutiinien hakemiseen ja heikon fyysisen vireen ihmettelyyn. Gradun vaatima massiivinen istumismäärä on vienyt jalat sen verran jökkiin, että jaloista ei irtoa mitn. Istuminen on kyllä ihmiselle pahasta, sen sanon.

Kisasta otin hylsyn. Ykköselle mennessä katsoin, että talon jälkeen ei saa kääntyä ekaan väliin, joka johtaa katiskaan, vaan vasta toiseen. No en nähnyt sitä ekaa väliä lainkaan ja juoksin sitten kolmanteen väliin. Ja kun tajusin tilanteen olinkin jo pienen mökin takana. Ensimmäistä (sallittua) aitaa en nähnyt missään vaiheessa autojen takaa, ja toinen oli sen verran matala, että virheenjälkeinen korjaus liike "mökin takaa sallitun aidan yli" menikin sitten vahingossa 5 metriä liian aikaisin väärän aidan yli. Katsoin kyllä vielä kartasta, että tuosta saa mennä, mutta eihän siitä saanut. Valvojalta tulikin heti siihen kohtaan välitön negatiivinen palaute ja siinä sitten chattailtiin ikuisuudelta tuntuva aika (~20sek) ja sain luvan jatkaa radan loppuun. Ja kun rastilta lähdin, niin näin sitten sen sallitunkin aidan. Lopulta hylsyä ei olisi edes järjestäjien puolesta tullut, mutta paikan kisan jälkeen tarkastettuani, totesin, että onhan tämä nyt selvä homma ja kävin kisakansliassa hylkäämässä itse itseni.

ykkönen

Loppurata oli hyvää tekemistä. Menetin kyllä aikaa, mutta en juuri varsinaisiin suunnistusvirheisiin. Kahdella rastilla juoksin metrin päästä lipusta ohi tulevia välejä lukien (+10sek) - SILMÄT AUKI! Ja yhdellä rastilla sössin leimauksen ja jouduin palaaman takaisin (+10sek). Selkeää kisarutiinin puutetta molemmissa tapauksissa. Vieläköhän sitä saisi jostain kisoja alle tälle syksylle?

suurta nautintoa

Sprinttiviestistä raksi ruutuun

Lauantaina juostiin Raisiossa Sprinttiviesti. Tapahtuman nimi itsessään jo kertoo, kuinka monta kyseisenlaista tapahtumaa Suomessa vuodessa järjestetään. Viivalle oli siis ehdottomasti lähdettävä. Joukkeessa juoksi lisäkseni, ikäisekseen varsin vetreässä kunnossa oleva, Tuomo "Mäksä" Mäkelä. Jossiteltavaa ei jäänyt.

(Ilkka Saarimäki)

Pohjanmaan karttakorneri

Keskimatkalta ei koskaan ole tullu meikäläiselle suurempaa menestystä, enkä kuuta taivaalta nytkään suuremmin haikaillut. Viime viikkojen toiminta on tähdännyt lähinnä Gradun (ja erään toisen enemmän valintoja sisältävän projektin) valmiiksi saattamiseen, eikä muulle ajatustoiminnalle ole juuri aivosoluja säästynyt. Metsässä on tullut juostua ja suunnistettua niin turkasen vähän, että maastoaskel kaipaisi hiomista, kuten myös suunnistusajattelu. Ja kun maastoaskel on vajaa, niin tottahan se vie pois myös vilkaisurytmistä.
Viikonloppuna suunnistaminen oli silti suurimman osan matkasta yllättävänkin hyvin hallussa, mutta joka starttiin mahtui se yksi ajatuksen katkeaminen. Suurempaa legendaa ei näistä kisoista jäänyt elämään, mutta tavoitteeni täytin. Kiitos hienojen maastojen, nautin suunnistuksesta täysin rinnoin. Se oli nyt tärkeää.

Hap Oil

Kävin eilen Laajavuoressa kiepauttamassa 13km maasto-olosuhteissa. Ja hävisin hiihtäjälle. Kyllä hävettää.
Puolustuksen puheenvuorona totean vain, että kulku oli huonoin ties kuinka pitkään aikaan. Mitään ei irronnut - ei sykkeitä, ei happoja, eikä vauhtia. Reisi oli täysin tyhjä, sanois kestävyysjuoksija. Ainoastaan Happo irtosi minusta.

Tänään kävin sitten pitkästä aikaa metsäsuunnistamassa. Mitään ei irronnut - ei sykkeitä, ei hap oilia, eikä vauhtia. Pää oli tyhjä, sanois suunnistaja. Ainoastaan kompassista irtosi rasia.
Taidan tuupata ensi viikonloppuna paljaalla, sanois hiihtäjä.

Tahdissa - MARS (Antti Ekonoja)

Syksyn satoa

Viime sunnuntain palauttavan lenkin sato

Lets Runista vierähti kaksi viikkoa ja oli vuorossa Finlandia Maraton Jyväsjärven maisemissa. Matkana puolikas. Kun jokunen viikko sitten päätin lähteä viivalle, mielessä pyöri 1.11 alitus. Juoksun kannalta oleellisimpaan harjoitusaikaan osuneen kahden ja puolen viikon telakoitumisen jälkeen korjasin tavoitetta hieman maltillisemmaksi. Lets Runia seuraavalla viikolla ehdin kuitenkin tekemään vielä hersyvän kolmen täsmäharjoituksen viimeistelypaketin:

to: pk1 120' 26km (reittiin tutustumista - pitkästä aikaa pitkää ja pelkkää asfalttia - jalat vähän ihmeissään)

pe: pk 25' 5km + kp 25' (pikkupoluilla - aivan kauhean tuntuista)

la: 5x 1,69km /1,5min (5.38, 5.27, 5.24, 5.23, 5.15) + ver yht. 70' 16km (pudotuslenkin kierroksia rautpohjassa - tuntu niin helpolta, että aloin taas salaa uskoa 1.11 aikaan)

su: kiihtyvä pk1-vk1 90' 20km


Dösällä kisapaikalle mennessä uhrasin ekat ajatukset päivän juoksulle. Aamulla asennetta pursuavaa Jarkon kävelyä tv:stä seuranneena päätin, että en ainakaan liian hiljaa lähde liikkeelle. Ekat kolme kilsaa sujahtikin 9.43 ja totesin vauhdin riittäväksi. Kympin väliaika oli aikataulun mukainen 33.43. Vauhti jatkui samana jonnekkin 16 kilsan huitteille. Siinä vaiheessa piti kiristää ja varaakin tuntui olevan, mutta pakki oli sitten eri mieltä. Taukoja en pitänyt, mutta keskittymisen suuntautuessa enemmän sulkijalihaksen kuin jalkojen toimintaan muuttui vauhti melko aaltoilevaksi, ja vauhdin kiristäminen jäi viimeiselle kilomeetterille. Kaiken kukkuraksi otin vielä loppukirissä pataan. Aika 1.11.45.

Nyt on puolestaan kartta taas kädessä ja ajatukset gradun viimeistelyn lisäksi syksyn sateisissa metsissä.

Hektisyys (+LetsRun)

...on käsin kosketeltavissa. Sen verran tiukkaa aikataulua pukkaa, että sen kummemmin ei ole ehtinyt mitään sanoa, saatikka, että olisi ollut mitään sanottavaakaan.

Viimeiset kolme viikkoa menivät enemmän tai vähemmän plörinäksi. Ensin teloin sen varpaan, jonka takia piti pitää juoksutaukoa, sitten tuli pieni nuha (eka sitten helmikuun 2010), jonka takia piti pitää kokonaan taukoa. Kun vihdoin edellämainitut harmit alkoivat olla voitettu, teloin Kokkola-rintin loppuverkan viimeisillä metreillä polven. Ja taas oli edessä taukoa kunnon harjoittelusta. Jonkun verran pääsin jo loppuviikosta juoksemaan ja lauantaina oli ensimmäinen päivä, kun mihinkään ei sattunut. Eli taas päästään harjoittelun makuun. Tosin nyt lihakset on niin jökissä viikonlopun ja loppuviikon kovahkoista riennoista, että seuraavat pari päivää menee kyllä palautellessa jalat toimintakuntoon.

LetsRun 2011 (Touho Häkkinen)

 

LetsRun 2011 (Touho Häkkinen)

Siitä sitten taas kohti syssyn tavoitteita.

Here Comes the Sun

...soi Radiossa, kun Laku päätti kahden viikon urakkaansa eilen. 2250 km Lakun mittariin ja 300 km omaan mittariin viimeisen kahden viikon aikana. Lakun 1,4 litran koneesta ei liiemmälti hyödytä koittaa ottaa suurempia tehoja irti, mutta omasta 75 millin koneesta yritettiin tehoja ottaa irti vähän enemmän. Välillä irtosi, välillä ei.

SummeriTouri kiersi siellä ja täällä, ja kaiken muun lisäksi jokunen karttakin tuli koluttua. Tuppukylä pääsikin jo eetteriin.
Varsin erinomaiset kaksi viikkoa kertakaikkiaan - myös harjoittelun osalta. Toki eilen piti sitten teloa varvas kantoon. Tälle päivälle suunniteltu juoksukisa piti jättää välistä ja huomenna pitää mennä röntgeniin. Muuten oikeinkin hyvä.

Satoa:

Iltarastit Ylläs

 

Iltarastit Kempele

Iltarastit Rokua

Sprint Joensuu 1

Sprint Joensuu 2

lepo

Research In Motion-O

Suoritin tänään pienen (mutta sitäkin tieteellisemmän) tutkimuksen iltarasteilla (Motion-O på Svenska).

Tutkimusaihe:
Tutkimuksen kohteena oli oman yritykseni eli kehoni toiminta. Tarkemmin, kuinka monta gramman painoista hikipisaraa kehoni vähentää illan harjoituksen aikana.

Tutkimusmetodi:
Harjoitus koostui 45min suunnistuksesta ja 75min verkoista eli kestomusta oli yhteensä 120minuuttia.
Kävin vaa'alla juuri ennen harjoitusta ja heti harjoituksen jälkeen.

Tutkimuksen tulokset:
Tutkimuksen tuloksena oli tasan 2000. Sen verran gramman painoisia hikipisaroita kehoni vähensi päivän Research In Motion-O:n aikana.

Tutkimuksen rajoitukset:
Tutkimuksen aikana päästettyjen suolistokaasujen massan osuutta ei ole osattu arvioida, eikä niitä täten huomioitu tutkimuksen tuloksia muodostettaessa.

Yhteenveto:
Tutkimuksen tulokset olivat odotetut. Olihan tuo jo eilisen uutisia, kuten esim. täältä voi lukea.

Jatkotoimenpiteet:
Juopase pari litraa nestettä.


LÄHTEET

Taloussanomat. (2011.) Noudettu 26.7.2011 osoitteesta http://www.taloussanomat.fi/yritykset/2011/07/25/rim-kulkee-nokian-tieta--irtisanoo-2-000/201110410/12.


LIITTEET

LIITE 1 Suunnistuskartta. SK Pohjantähti.:

Susikorpi - A-rata

Tuppukylästä Twincityyn - Mädin maanantai

Niin keksin nohevan otsikon ja heti meni reisille. Aamulla kyllä kävin Tuppukylässä, mutta illaksi suunniteltu Twincityyn mittatilaustyönä räätälöity sprintti jäi aikatauluongelmien takia juoksematta. Pitää palata rajan pintaan myöhemmin. Korvaavana parin vaaran valloitus vähän ylempänä gränssenillä.

Tuppukylän timantti

Half

Debytoin eilen puolen maratoonin matkalla Iissä. Tavoite oli juosta alle 1.12, tasaisesti 3.25 tonneja läpsyttäen, ja sitten 16km jälkeen kiristää. Puoleen matkaan meni juurikin aikataulun mukaan ja hyvinkin helpon tuntuisesti. Sykkeetkin oli vielä meikäläisen puolella. Sitten tulikin samantien maha kipeäksi ja juoksusta ei tullut enää mitn. Koitin vähän hidastaa, mutta ei auttanut. Puskan puolelle piti poiketa. Senkin jälkeen kipuilut magassa jatkuivat, joka teki juoksemisesta jokseenkin nihkeää. Ei siinä suuremmin menohaluja enää ollut, vaikka sinänsä varsin helpolta tuntuikin. Tiedä sitten oliko syynä aamuiset riisipuurot vai torstaina tankkaukseksi vedetty kilo mustikoita. Paska homma anyway.


1.        0:03:31,1    0:03:31,1
2.        0:06:50,2    0:03:19,1
3.        0:10:12,0    0:03:21,8
4.        0:13:35,7    0:03:23,7
5.        0:17:02,8    0:03:27,1
6.        0:20:33,2    0:03:30,4
7.        0:23:58,5    0:03:25,3
8.        0:27:22,2    0:03:23,7
9.        0:30:48,1    0:03:25,9
10.      0:34:16,7    0:03:28,6
10,55. 0:36:03,3   0:01:46,6 (3:25/km)
11,55. 0:39:45,3    0:03:42,0
12,55. 0:43:16,7    0:03:31,4
13,55. 0:46:58,1    0:03:41,4
14,55. 0:50:24,7    0:03:26,6
15,55. 0:53:55,3    0:03:30,6
16,55. 0:57:28,1    0:03:32,8
17,55. 1:00:59,9    0:03:31,8
18,55. 1:04:29,8    0:03:29,9
19,55. 1:08:01,6    0:03:31,8
20,55. 1:11:35,6    0:03:34,0
21,1.   1:13:11,6   0:01:36,0


Sen verran jäi hampaankoloon, että joku puolikas pitää vielä syksyn kalenteriin asettaa. 3.9 olis Finlandia-maraton Jyväskylässä - silloinhan ei taida olla mitään muuta. Reitinkin pitäisi olla selkeästi eilistä nopeampi.

NFS

Tapani mukaan lähdin rauhallisesti liikkeelle, tarkoituksena lukea pari ekaa väliä valmiiksi. K-piste ei kuitenkaan piirtynyt suosiolla verkkokalvoilleni, vaikka tiesin tasan tarkkaan mistä kohtaa karttaa sitä etsiä. Kohta pian sen löydettyäni otinkin jo melkein leimaa ykköseltä. En ollut kuitenkaan ehtinyt juuri tarkemmin vielä eteenpäin lukea ja kakkoselle mennessä suunnistus laahasikin vielä jaloissa. Sain juonesta kiinni kuitenkin heti kakkosen jälkeen. Menin melko teknistä reittiä suoraan ja homma napsahti sujumaan niinkuin sen pitää.

Oli hauskaa. Nautin suunnistuksesta älyttömän paljon. Paha olo valtasi ruumiin - hyvä olo mielen. Tilanteet tulivat vauhdilla ja menivät vielä nopeampaa. Oli hektistä. Koko ajan tapahtui. Yleisö kannusti. Piti olla läsnä herkeämättä.

Suoritus oli hyvä. 5-6 välillä kiersin ~5sek ylimääräistä, koska sekoitin rastin koilispuolella olevan aidan ja muurin yhdistelmän rakennukseen. 15-16 välillä kiersin vikan rakennuksen vasemmalta, joka taisi olla aavistuksen (~6sek) hitaampi valinta. Noiden lisäksi tein varsinaista suunnistusvirhettä noin 3 sekuntia. Mutta ne mäet, ne ei näköjään noussu. Kahdella ylämäkivälillä hävisin nopeimmalle 13sek ja 17sek. Ehkä mun olisi pitänyt juosta se eka mäki loivemmin vasemmalta - ets. Niissä se ero kuitenkin tuli.
Kisahan oli tiukka kuin mikä. Tuloslista ei antanut armoa. Suunnistukseen olen suht tyytyväinen - fyysiseen panokseeni, aggressiivisuuteeni ja sijaan 10 en.
Tulokset ja GPS

itsestähän se oli kiinni

Tämän kauden tavoitteet eivät toteutuneet. Siihen on syynsä - tiedän niistä osan. Tarkemman analyysin aika on myöhemmin, vaikka kisan jälkeen onkin asiaa tullut pohdittua melkoisen kanssa. Mielessä pyörii jo asioita, jotka voin tehdä ensi kerralla joko paremmin tai toisin. Sprinttipanostus syventyy. Seuraava tavoite ei ole olla 10 parhaan joukossa SM-Pitkillä, vaan tehdä sitä mistä saan suuremman nautinnon - sprinttisuunnistaa.

Olo on vähän jännä. Kauden tavoitekisat on nyt juostu. Tai onhan se yksi kisa vielä juoksematta, mutta siellä en ole viivalla. Nälkää olisi kuitenkin kisailla. Ennen vanhaan tavoitekisat oli kisailtu syyskuun lopussa ja nälkää ei ollut enää yhtään - korkeintaan puolikas annos jälkiruokaa. Nyt on toisin. Nälkää olisi, mutta kisoja ei. 10.8 Asuntomessu-sprinttiä Kokkolassa ja 2.10 Mikonpäivän sprinttiä Tampereella. Siinäkö Suomen loppukauden sprintit? Pitääkö tässä nyt vetää kurahousut jalkaan ja lähteä metsään. Ei. Pakko hakea jotain muuta. Inovit reppuun ja merta edemmäs kalaan - ei siinä muu auta.
I feel the need... the need for speed.

Salpa kiittää

Ei riittänyt taivaalla enää herkkyyttä mieskauneuden päälle. Kaikki vesipisarat tuli jo Venlojen viestin aikana. Yhtä kaikki, sadetta tai ei, oli se kerrassaan mahtavaa lähteä Salpa-Jukolaa avaamaan. Itse siinä meinasi herkistyä.

Oma tontti tuli hoidettua kunnialla. Taktiikkana oli juosta koko osuus kärjen välittömässä tuntumassa ja se onnistui. Metsäaskel oli viikon takaiseen verrattuna aivan eri planeetalta ja juokseminen tuntui helpolta kautta linjan. Virhettä matkalle sattui ehkä 40sekuntia, joten sillä puolellakaan ei paljoa parannettavaa jäänyt.
Nandin kanssa ajeltiin samaa hajontaa alusta loppuun ja aika lystiähän tuo oli. Alkuun otettiin pisin hajonta pois kuleksimasta ja ekassa TV:ssä eroa kärkeen olikin minuutin verran. Siitä se ero sitten pikkuhiljaa pieneni, kunnes jossain vaiheessa letkan kärki olikin siinä samoissa. Homman kontrollointi noilta paikoilta on helppoa. Ei tarvitse kuin tarkkailla ja olla tekemättä mitään tyhmää. Pää kylmänä niin sanotusti. Näinhän se homma eteni. Kolmanneksi viimeiselle piti kurvata vielä parikymmentä sekuntia hitaamman hajonnan kautta, joten hiukan siinä pääsi kärki karkaamaan. Vaihtoon kuitenkin sijalla 10., 45 sekuntia kärjestä. Juurikin niinkuin piti.

Toisella osuudella Pleku fiilisteli elämänsä juoksun ja nosti meitit kärkeen. Maco hoiteli pitkän yön, josta viimeiset 10 km murtuneella kädellä - aika sissi. Väliosuuksilla Mikko ja Aleksi tekivät perusvarmat suoritukset. Takuuvarma Mäksä iski kutos-osuuden hyvää kyytiä, ja Allu ankkuroi kolmanneksi nopeimmalla osuusajalla meitit kerrassaan mainiolle 9. sijalle.

Tulokset ja TV-lähetys

 

Angelniemen Ankkuri - Jukola 2011 - 9.

Jukola 2011 1st leg - a short view to forking and mistakes through GPS

Here's a quick look at how some of the top teams ("todellinen kärki") managed in the first leg of Salpa-Jukola. Also some estimation about the difference between some route choices and different forkings.

Halden has a small gap when the teams depart

Haldens gap is pretty much the same after 1st control

Teams are almost at the same time on their second controls

Basically no mistakes so far. The forking of KR & Halden is about 45seconds faster than the one run by AngA & Terä

Before 5th control the gap is pretty much the same

Mistakes by Halden (~1min) & KR (~1min 15sec)

Delta makes a better route choice than Halden & KR...

...and gains about 50 seconds compared to Halden. The forking run by Halden, KR & Delta seems to be about 35seconds faster

Halden & KR lose about 20 seconds not going as straight to 7th control or just too much (slower) people to overtake

Haldens forking is clearly the fastest. Delta overtakes some teams going straight through the green to 10th

SNO & KR lose about 30 seconds on their forking. Delta is really fast on this part.

The gap between KR & leaders stays the same

KR gains 30 seconds through the shortest forking

Aproaching 16th controls - the gaps have stayed pretty much the same

AngA & Terä make a 20 second mistake. KR loses about 30 seconds on slower forking. All in all, all the forkings on controls 14-17 are pretty much equal

On the 18th control KR has gained ~25 seconds with strong legs

No big problems here. Delta & Halden run through the other forking after their own control. This is a mistake for Delta because of the following route choice. AngA & Terä catch Halden

Some variation on route choices. Delta loses 50 seconds compared to Halden

KR loses about 20 seconds compared to Halden on 20th control (maybe 10 seconds on a route choice and a small mistake aproaching the control). Linne, AngA & Terä lose about 20 seconds on longer forking. All in all, the forking of Linne, Terä & AngA on the last forking pair (18-21) is about 10 seconds faster

Going to the last control all the top teams run the same track made by women

¡Hasta la Jukola siempre!

Kolme yötä Jukolaan on. Laskin ihan itse.

Lauantaina kello 22.55 Ravijoen päällä taivaskin herkistyy luonnon kauneuden edessä itkien miljoonia vesipisaroita tuhansien suunnistajien niskaan. Tanner tömisee kun 1500 henkeä juoksee salpalinjalta länteen päin muodostaen pitkän tuikkivan kiiltomadon. Loput hurraa. Hetken kuluttua siitä tuo kiiltomato hajoaa ja aloittaa tanssin ratamestarin laatiman koreografian pohjalta. Tuolla valosirkuksen keskellä mies kantaa ylpeänä vihreä-oranssi-valkoista paitaansa, jonka selässä lukee Angelniemen Ankkuri, ja jonka etumukseen on kiinnitettu numero 10.
Se olen minä.

Heitä sikaa

Luulin, että Sikasuunnistuksen piti olla jo eilen, mutta sehän olikin vasta tänä aamuna.
Karsinan mestarihoitaja P.J. Petkunterä tarjosi alkupään pahnueelle sellaista rehua, että röh röh, nokkosterriinistä huolimatta tuloksena pelkkää lantaa. Kun tässä nyt oikein vääntelee ja kääntelee tuota karsinan karttaa, niin ehkä sieltä justiinsa voi 5 sekuntia virhettä löytää, yhteensä. Sillä jäätiin 13 sekuntia A-finaalista. En olisi päässyt finaaliin edes puhtaalla suorituksella - tai en siis päässyt finaaliin puhtaasta suorituksesta huolimatta. Uskon, että korpeaisi vähemmän, jos olisin rehellisesti ottanut minuutin koukut. Silloin voisi katsoa peiliin ja todeta, että ei muuta kuin lihoiksi. Nyt olo on jokseenkin epätodellinen. Tippui siinä tosiaan samasta pahnueesta niin Napolean - sprinttereiden vallankumouksen johtaja, Pyllerö, Orson, Wagner ja itse Nasukin.


B-finaalissa oli hyvä purkaa aggressiota. Aggressio purkautuikin varsin hyvin. 7. rastilla sössin (pysty)leimauksen ja jouduin röhnimään hiukan matkaa takaisin (+6sek), mutta ne olivatkin sitten ainoat sekunnit, jotka kartan reunaan joutui virheen merkiksi merkkaamaan. Kevään paras sprinttisuoritus tuli juuri siihen saumaan kun sen pitikin, valitettavasti vaan vähän väärässä seurassa. Ne pari samaa väliä, mitkä meillä oli A-luokan makkaroiden kanssa - ei olisi jäänyt ainakaan niistä kiinni. Röh, tavoitellaan kultapossukerhoon liittymistä taas vuoden päästä.


ps. Note to self: Älä jätä rankipisteiden keräämistä Silja-rastien varaan!

Sprintikästä viikkoa

Sprinttikausi käy kuumimmillaan. Kisoja ja muita häppeningejä riittää jos jollekkin päivälle. Viime viikolla ohjelmassa oli Elostelua, Suomenlinnaa ja Maskua.

Jo kohtapian perinteikkääksi muodostuva Elonen-sprintti (hatun nosto järjestäjille) mutusteltiin aivan Jukola'13 maaston kupeessa. Itse kisasta on mutusteltu jo tovi, mutta kerrotaan sen verrran, että itse(kin) lankesin kartoittajan ansoihin ykkösrastilla parin kymmenen sekunnin edestä. Sen lisäksi tuli tehtyä yksi huono reitinvalinta, ja siinä se ero sitten olikin. Ykkösenkin koukeron olisi voinut kyllä jättää tekemättä hiukan rauhallisemmalla aloituksella, ehkä. Lähtöviivalla oli sen verran kylmä, että päätin testata tapojeni vastaista yli-aggressiivista aloitusta - ei toiminut. Sain kuitenkin läjän kaakkua ja pullaa, jotka menivät seuraavana päivänä yliopiston kahvihuoneessa varsin hyvin kaupaksi. Ensi vuonna koitan osua leipäpussiin.

Tulokset ja reittihärveli

Lauantaina sain toteutettua vuonna -98' PWT:ssä alkaneen haaveeni Suomenlinnassa suunnistamisesta. Saipa sitä yhden 13 vuotta odottaakkin. Minulla ei ollut hajuakaan, että jalon sprinttisuunnistuksemme harrastaminen kyseisillä hoodeilla on niin säädeltyä. Sen takia olen äärettömän iloinen, että käytin tilaisuuden hyväksi ja reissasin Jyväskylästä yhden treenin takia aina pääkaupunkiimme asti. Ja olihan se priimaa - totta tosiaan. Seuraavaa kertaa kun kuninkaan portti suunnistajille ovensa jälleen avaa voidaankin taas joutua odottelemaan toiset 13 vuotta. Sen sijaan olen äärettömän pettynyt, että en ottanut tilaisuudesta kaikkea irti, vaan lähdin toteuttamaan itseäni vajavaisella keskittymisellä. Se johti lopussa pariin täysin typerään reitinvalintavirheeseen. Reenin jälkeen olinkin enemmän pettynyt itseeni, kuin minkä tahansa huonosti menneen kisan takia. Turoilu herätti kuitenkin aika paljon ajatuksia - kun muutenkaan viime aikaiset suoritukset eivät mitään täydellisyyttä olleet hiponeet.

Seuraavana päivänä juostiin Masku-sprinttiä. Eilisestä sisuuntuneena päätin ja myös toteutin omaa juttuani. Tapojeni mukaan rauhallisesti liikkeelle. Ykkösvälillä 6 sek käkeen, mutta se olikin sitten koko kisan suurin tappio. Homma toimi (leimaamisia lukuunottamatta) miltei kuin kevään Portugalin leirillä konsanaan. Toki kirjautin itselleni virhettä 12 sekuntia, mutta tekeminen oli hallittua, sujuvaa ja edellä - ei kuitenkaan ns. nappijuoksu, kuten kisasivuilla väitetään minun sanoneeni. Leimauksissa menetin kyllä aikaa. Pukit oli jotenkin niin väärinpäin, että kädet sai pyöriä kuin kiinalaisella gymnastiikolla, jotta emitin sai koloonsa sujautettua. Pystyleimauksia en enää Särkänniemen jälkeen uskalla tehdä.
Hyvää suoritusta yleensä seuraa myös hyvä tulos. Korrelaatio näytti pätevän myös täällä. Iloista oli myös, että juoksuvire alkoi näyttämään heräämisen merkkejä.

Tulokset ja reittiärveli

Masku-sprintti

Ja loppuun pieni statementti:
Emit on kyllä auttamattoman turo järjestelmä sprinttisuunnistukseen. On se leimasin sitten miten päin tahansa, on se aina jollekkin väärinpäin. MINUN MIELESTÄNI järjestäjät tulisi ohjeistaa (pakottaa) laittamaan jokaiselle rastille kaksi leimausyksikköä, aivan vierekkäin ja molemminpäin. Näin leimaaminen sujuisi molemmista suunnista tultaessa sujuvasti, oli emitti sitten missä kädessä tahansa ja miten päin vaan. Sprintin marginaaleilla - Masku-sprintissä sekunti - se, miten päin leimasimet sattuvat osumaan voivat tehdä eron voiton ja tappion välillä. Ja milloin niistä pahvisista tarkastuslipukkeistakin luovuttiin. Nykyäänhän on tarjolla lähinnä jotain paperisia rimpuloita. Ei ole yhdessäkään kisassa tänä vuonna tullut tarkastuslippu maaliin asti.
Eli: leimasimia 2 / rasti ja molempiin suuntiin! Vielä parempi vaihtoehto olisi siirtyä SportIdentiin.

Molemminpuolinen vahinko

Eipä tullut paljon positiivisia uutisia viikonlopun urheilurintamalta. Synkkiä senkin edestä.

Särkkänniemen sinänsä hieno huippuliiga oli omalta osaltani yksi niistä. Ei tullut hyvää tulosta, tuli hylsy, rasti jäi lopussa välistä. Oma kohtalo oli kuitenkin sinetöity jo sitä ennen, siinä samassa porua herättäneessä paikassa, kuin monella muullakin. Paljon on asiaa puitu keskustelupalstoilla, lähinnä ilmeisesti kuitenkin niiden toimesta, jotka paikalla itse eivät koskaan ole käyneet, eivätkä sprinttiä suunnistaneet, mikä on tietysti melko huvittavaa, tai surullista. No on asiasta jokunen järkeväkin kommentti kirjoitettu. Ainakin täällä ja täällä. Mielestäni V7 on tuonut kirjoituksessaan esille muitakin erinomaisen erinomaisia pointteja.

Itse juoksin vahingossa kielletyn kohdan yli mennessäni rastille 14. Tajusin asian matkalla kohti rastia 15, jonka kautta neljälletoista juoksin. Piti juosta vain samoja jälkiä takaisin, mutta jokin ei täsmännyt. Puska ja käytävä olivat täältä päästä selvemmät. Vilkaisu karttaan osoitti, että pitää juosta käytävään puskan vasemmalle puolelle. Tullesani käytävään totesin, että en muuten tullut tästä, vaikka mistään muualta ei pitänyt voida kartan perusteella tulla. Tajusin, että nyt muuten tuli hylsy. Puskin kuitenkin loppuun asti, sillä harvoin Suomessa pääsee näin hienoja sprinttejä juoksemaan.

Oma toimintani ja "ajatuksenjuoksuni" tuossa kohtaa meni suurinpiirtein näin:
Juoksen rantapolkua kolmentoista jälkeen kohti 14:sta. "Rantapolulta ylös lähtee portaat ja käytävä heti talon kulmasta talon jälkeen, käytävän jälkeen etuviistossa vasemmalla näkyy rasti(piste). Juokset matkalla 15 kautta, kato se. 14:sta leiman jälkeen samoja jälkiä takaisin." Parkkipaikan kiellettyä rasteria tuskin noteeraan lainkaan ajatuksissani mennessäni kohti 14:sta, koska se ei voi reitilleni osua. Sitten luen 15-16 väliä, "suoraviivaista reittiä vai onko isoa kiertoa - hapottaa", kunnes käännyn talon jälkeen ylös, näen heti rastin 15, jonka jälkeen katse alkaa hakea horisontista rastia 14. Näen rastin(pisteen), vasemmalla ei ole enää estettä, joten juoksen suoraan rastia kohti. Katse on ylhäällä, joten en huomaa, että askeleideni väliin jää poisleikattu puska. Käsi ojoon ja leima, samalla 15-16 väliä lukien "suora valinta", ja "samoja jälkiä takaisin viidelletoista". "Hetkinen, nyt ei samat jäljet johda kyllä käytävän päähän". Vilkaisu karttaan, "siinä on kielletty alue - puskan pää ja käytävän alku on tuossa - sinne". Juoksen käytävään tulosuunnasta puskan vasemmalle puolelle, niinkuin pitääkin. "En muuten tullut tästä - ... - taisi tulla hylsy". Leimaan 15:sta ja jatkan matkaa.

HENKILÖKOHTAINEN mielipiteeni on, että kartta oli periaatteessa ihan oikein, mutta käytännössä järjestäjän olisi pitänyt viitoittaa tuo puska (tai puuttuva puska, koska se ei ollut enää selvä), niin kuin lajisäännöissä ohjeistetaan (ja kilpailuohjeissa sanottiin). Uskon, että jos se olisi ollut viitoitettu niin hylsyjä tuosta paikasta olisi tullut tasan nolla. En usko, että TUOSTA paikasta kukaan oikaisi tahallaan. MUTTA väärinkäsitysten välttämiseksi en siis syytä järjestäjää, vaan olen sitä mieltä, että vikaa oli ihan yhtä paljon meissä urheilijoissakin.


Iltapäivällä juostiin vielä Hämeen AM-Sprinttiä osin samoissa maisemissa. Siinä onnistuin saamaan tuloksen, ihan kohtuullisenkin vielä, vaikka Mäksälle jäinkin kyllä ihan liikaa. Aamupäivän valtaisan pettymyksen jälkeen oli erittäin vaikea kasata keskittymistä kasaan, mutta oli se hyvä päästä vielä purkamaan agrea. Rankipojoja ei tästä startista kuitenkaan jaeltu, joten sarake meikäläisen osalta näyttää edelleen nollaa, ja jos ei Elosen tai Masku-Sprintin tulokset ehi rankille ennen SM-Sprinttiä, niin karsinnassa pääsen viime vuoden tavoin avaamaan latua. No samapa tuo.


SM-Maastoissakin tuli vielä sunnuntaina käytyä. Matkana 4km. Tavoitteena oli jäädä alle minuutti kärkeen, johon en pystynyt. Ero taisi olla lopulta 1.15, ja sija 36. Tiukkaahan tuossa oli edessä. 15 sek paremmin, niin sija olisi parantunut 19 pykälää, 15 sek huonommin, niin sija olisi huonontunut 2 pykälää. Ensimmäisen mutkan jälkeen sijassa ei juuri muutoksia tapahtunut, joten olisi pitänyt vetää agressiivisemmin vaan se alku, koska siinä oli melkoista sumppua. Ensimmäistä kertaa olin mukana, ja kokemus oli kaikinpuolin positiivinen, vaikka olo ei noissa karkeloissa kovin kotoisalta tuntunutkaan. Reitti oli kuitenkin mukava, Inov-8 toimivat jalassa mainiosti, ja sitä sai juostua itsensä hapoille aivan eri tavalla kuin reeneissä. Saatampa poiketa toistekkin.

Puhdistus

Eilisen pölynsyönnin jälkeen keuhkot olivat ilmeisen täynnä sitä ihteään, sillä illalla elimistö aloitti puhdistusoperaation, ja alkoi puskea limaa joka rööristä. Sitä muuten tuli, ja sama meininki jatkui aamulla. Puhdistusoperaatio vauhdittui kuitenkin mukavasti, kun käytiin Janen kanssa Muuratsalossa käppäilemässä. Sinne taisi suurimmat karstat jäädä, sillä nyt olo alkaa olla normalisoitunut.

  

Muuratsalon Titanic

Another One Bites the Dust

Finnspring-Silja-yöreeni-mallisuunnistus-Tiomila. Siinä kun viikkoon juoksi, reilun puolen vuoden tauon jälkeen, viisi kertaa pohjoismaalaisessa maastossa, niin olihan se lihaksistolle aikamoinen shokki. Tämä viikko onkin koitettu keräillä paletista levinneitä palasia kokoon, huonolla menestyksellä. On ollut sellainen kokovartalo jökki päällänsä, että pöh. Polarin fiilisnaamarista ei ole suupieliä saanut ylöspäin, ei sitten millään. "Ei mihinkään. Aivan järkyttävän tuntuista. Ei kulje juoksu, eikä hengitys. Pitäisikö tässä levätä vai koittaa vaan jatkaa suunnitelman mukaan, maanantain hierontaa odottaen." Näin on lukenut kommenteissa kutakuinkin joka reenin jälkeen, josta voikin päätellä, että en ole levännyt vaan jatkoin suunnitelman mukaan - maanantain hierontaa yhä odottaen. Tiiä sitten olisiko pitänyt ennemmin levätä, kuin väkisin yrittää tehdä kovempia reenejä puolilla jaloilla, mutta tänään oli jo hieman paremman tuntuista, kun starttasin Jyväskylässä varttimaratonille. Persu hölkkäkisa - kalliit osallistumismaksut, keskinkertaiset järjestelyt, olemattomat tarjoilut, huonot palkinnot. Reitti oli kuitenkin merkitty sen verran hyvin, että kärkiporukalle tietä lähtemään näyttänyt auto olisi voinut jäädä lähtemättä. Onhan se kiva kun pääsee ajelemaan pyöräteitä autolla, mutta siinä perässä ei olekkaan sitten niin kivaa. Silmät ja suu oli täynnä hiekkaa ja pölyä puolen kilsan jälkeen, kahden kilsan kohdalla nenä oli tukkeessa, mutta silmät vuosi norona, ja puolessa välissä sitä ajatteli, että lähteeköhän nämä pölyt keuhkoista ennen Jukolaa. Hence the headline. Aika tosin ei ollut häävi, ~35.20, mutta lopussa ei enää niin kiirettä ollutkaan, ja sai rauhassa jättää pienen hengitysraon edellä menneeseen autoon. Hence the headline also.
Ja ensi vuonna uudestaan.

Noche de Tiomila

Ankkuri saavutti Tiomilasta (kohtuullisen) 19. sijan. Viime vuosina kun ollaan useampia kertoja oltu 10 parhaan joukossa, ei tuo suurempia tunteita herätä. Joukkueen suoritus oli melko tasapainoinen Mäksän ruskistusta (kirjaimellisesti) lukuunottamatta. Suunnistuksessa ei sorruttu suuriin virheisiin, ja tuo oli varmasti se sija mikä tällä kertaa ansaittiin. Harmittavia tuollaiset mahajutut.

Omaan suoritukseen olen talven sprinttisatsaustaustoihin nähden varsin tyytyväinen. Toteutin omaa taktiikkaani varmasta (yö)suunnistamisesta ja oman työn tekemisestä alusta loppuun asti. Toisaalta eipä siellä, ennen loppua, paljon muita näkynytkään. Virhettä tein noin kaksi minuuttia, joista 90% tiheikköjen keskellä rastinotoissa - eli tyhjillä tiheikkö alueilla en kuitenkaan osannut tulla tarpeeksi huolellisesti lipulle saakka. Muutoin suunnistus oli niistä muutamasta kevään metsäkeikasta ylivoimaisesti sujuvinta ja ennen kaikkea erittäin hallittua. Lihaksistolle metsään siirtyminen on vain ollut aikaisempia keväitä suurempi shokki, ja lihastasolla onkin ollut jonkinmoista jökkendaalia ilmassa, joka on vienyt juoksusta parhaan terän pois. Tämän huomasi myös Tiomilassa, jossa juoksuvire oli aika heikkoa. No nyt metsäkisat ovat taas Jukolaan asti taka-alalla ja painotus jälleen sprintissä. Eiköhän se juoksuvirekin sieltä taas puske esiin, kunhan maastojökit saa lihaksistosta pois.

Angelniemen Ankkuri - Tiomila 2011:
(Osuus - matka - juoksija - vaihtosija - aika - osuussija)

1. 12,0 km Janne Nurminen  36. 73.58 36.

2. 13,0 km Pekka Hyvönen  25. 85.41 31.

3. 11,7 km Vesa Mäkinen  25. 75.16 27.

4. 16,5 km Tuomo Mäkelä  32. 109.00 39.

5. 8,4 km Mikko Siren  26. 55.54 29.

6. 8,4 km Tuomas Kari  21. 51.48 17.

7. 7,2 km Arto Ranki  25. 44.30 35.

8. 12,3 km Aleksei Bortnik  21. 67.36 16.

9. 8,7 km Sasha Tcherbakov 19. 44.26 6.

10. 16,5 km Aleksi Sidorov  19. 93.24 28.

Oulusta Yläneelle - Helsingistä Rioon - Turusta Tukholmaan

Oulusta Yläneelle

Tuli pääsiäisenä avattua kotimainen- ja samalla metsäsuunnistuskausi. Kovaksi on touhu mennyt, kun Finnspring-viestiinkiin pitää tulla lentäen. Saas nähä tuleeko tavaksi. FS-viesti oli kevään ensipuraisu pohjoismaalaiseen metsämaastoon. Edellinen kerta olikin 25-mannasta seuraavana päivänä, ja sen kyllä huomasi. Maastoaskel ei varsinaisesti ollut kovin tehokas - katse oli vielä enemmän maassa kuin horisontissa, ja itseluottamus omaan suunnistamiseen oli vähän hakusessa. Alkuvaikeuksien jälkeen pääsiin kuitenkin rytmiin kiinni (lue: Huovilan letkaan), ja sieltä se kertaalleen karannut Diman massiiviseksi levinnyt perse tulikin taas näkyviin. Oli se sen verran leveä, että ohi ei mahtunut, mutta tuntuma kärkeen kuitenkin säilyi vaihtoon saapuessa.

Juostiin sitä myös surullisen kuuluisat Siljarastit. Suhteellisen kovan treeniviikon päälle jalat olivat aika väsyneet jo FS:ssä, ja maastokeikka ei asianlaitaa varsinaisesti kohentanut. Siljassakin oli aluksi vaikeuksia saada maastosuunnistuksesta kiinni, mutta väärässä paikassa ollutta 7 rastia 2,5min koukattuani, otin vauhdista pari napsua pois ja homma alkoi sujumaan jollain tasolla.

Helsingistä Rioon

Eilen jatkoin maastokautta Jyväskylän parhaassa suunnistusmaastossa, Keljonkankaalla - harmi kun en saa nyt karttaa tähän. Lamppu oli päässä ja meininki oli jo ihan eri tasolla kuin viikonloppuna. Ja kun kaarsin Lakun meitin parkkipaikalle reenin päätteeksi, niin samalla hetkellä reidio rokin taajuudelta kuului nuo Steve Harrisin kirjoittamat yö-suunnistajille niin kovin tutut sanat. Piti siinä hetki istua ja feelistellä.


Turusta Tukholmaan

Nyt sitä ollaankin jo matkalla Tiomilaan. Ankkurin neljä ja puoli minuuttia keitettyä munaa kovuudeltaan vastaavassa joukkueessa juoksee toinen toistaan suolatummassa vedessä keitettyjä taito- ja/tai kulkupäälliköitä. Vaviskaa muut, täältä tulee:
1.G
2.Pleku
3.Maco
4.Mäksä
5.Mikko
6.Mädi
7.Ade
8.Allu
9.Sacha
10.Aleksi
(varalla Miika)

Aivan kaamiaa!

über Suissea

Se on kisakausi avattu. Viime viikonloppuna Sveitsissä ampaistiin paikallista mestaruustason sprinttiä. Letkoissa oli jos jonkin maan sprinttimaajoukkuetta, joten taso oli erittäin mukava - kyllä oli hienoa juosta kisaa, kun vielä yleisöäkin oli radan varrella reippahasti. Mestaruudet jäi voittamatta, ja sveitsiläiset olivat aika suurella porukalla edellä, mutta oli siellä jotain positiivistakin havaittavissa. Sinänsä sujuvuus ja tekeminen kisassa oli varsin hyvää, vaan kun se ei kestänyt koko matkaa, niin se erinomainen sijoitus jäi ottamatta. Suomalaisten keskinäisessä kamppailussa oli tyytyminen kolmanteen sijaan.

En malttanut suunnistaa tarpeeksi tunnokkaasti loppuun asti, ja hävisin viimeisillä väleillä kautta linjan useampia sekunteja. Ehkä tuli kiire, ehkä yritin liikaa juosta kun totesin, että loppuveto ei nyt oikein irtoakkaan. Lisäksi otin matkan varrella yhden huonon valinnan, jossa tuli vielä häröiltyäkin. Kartan reunaan jouduin kirjaamaan 34 sekuntia virhettä - sellaista ei näissä gameksissa suvaita. Muutoin homma oli erittäin hyvin hanskassa. Jännä sinänsä, yleensä kun sujuu niinkin hyvin kuin nyt suurimman osan rataa, niin sujuvuus on yleensä priimaa koko radan. Pitkän välin häröilyn jälkeen sain siitä kuitenkin taas heti kiinni, kunnes lopussa sitten taas homma vähän karkasi lapasesta. Nyt pitäisi kaivaa jostain esiin se suoritusvarmuus, joka oli jo Portugalissa hyvin vahvasti läsnä.
Kisan reittihärveli täällä ja kartat alla.






Kisan ympärille rakennettu maajoukkueleiri oli tutun tehokas paketti. Perjantai-iltana suunnistettiin kovaa, lauantai-aamuna simuloitiin karsintaa, illemmalla kisat, ja sunnuntaina vielä pari tehokasta reeniä. Sujuvuus parani koko ajan leirin mittaan, ja viimeisen reenin puistossakin olo tuntui kotoisalta. Jaloissa oli tutun saanut olo leirin päätteeksi. Kurkussa sen sijaan ei. Jonkin kurkku tulehduksen sain nimittäin heti kättelyssä - epäilen, että majoituksesta. Tuskin se vielä ehti suuremmin suorituskykyyn leirin aikana vaikuttamaan, vaikka tukkoiselta olo tuntuikin, mutta tällä viikolla kylläkin. Tohtorin pika-viljelyn perusteella kurkusta ei mitään tautia löytynyt, mutta värin perusteella se muistutti enemmän tomaattia, ja oli viittä vaille turvonnut umpeen. Pitänee päivittää virustorjunta, vaikka ahkerasti siitä huolta olenkin pitänyt. Sen verran jouduin nöyrtymään, että harjoituspäivyriin piti keskiviikon 13.4 kohdalle merkitä saikkua ja lepo. Se oli ensimmäinen 'sairas'-päivä sitten helmikuun kahdennenkymmenennen viidennen - 2010. 413 päivää meni ilman mitään. No onneksi torstaina sain leimata kellokortin jo lähes normaaliin tapaan, vaikkei ihan täydellä pakalla vielä pelatakkaan. Huomenna tuo barbababa on toivottavasti jo paennut kurkustani, sillä ohjelmassa olisi viikonlopun verran maajoukkueleireilyä Turus. Ja saattaahan tuo olla, että ohjelmasta löytyy myös jonkin verran tehoja.


Leirin kartat: