Finnspring-Silja-yöreeni-mallisuunnistus-Tiomila. Siinä kun viikkoon juoksi, reilun puolen vuoden tauon jälkeen, viisi kertaa pohjoismaalaisessa maastossa, niin olihan se lihaksistolle aikamoinen shokki. Tämä viikko onkin koitettu keräillä paletista levinneitä palasia kokoon, huonolla menestyksellä. On ollut sellainen kokovartalo jökki päällänsä, että pöh. Polarin fiilisnaamarista ei ole suupieliä saanut ylöspäin, ei sitten millään. "Ei mihinkään. Aivan järkyttävän tuntuista. Ei kulje juoksu, eikä hengitys. Pitäisikö tässä levätä vai koittaa vaan jatkaa suunnitelman mukaan, maanantain hierontaa odottaen." Näin on lukenut kommenteissa kutakuinkin joka reenin jälkeen, josta voikin päätellä, että en ole levännyt vaan jatkoin suunnitelman mukaan - maanantain hierontaa yhä odottaen. Tiiä sitten olisiko pitänyt ennemmin levätä, kuin väkisin yrittää tehdä kovempia reenejä puolilla jaloilla, mutta tänään oli jo hieman paremman tuntuista, kun starttasin Jyväskylässä varttimaratonille. Persu hölkkäkisa - kalliit osallistumismaksut, keskinkertaiset järjestelyt, olemattomat tarjoilut, huonot palkinnot. Reitti oli kuitenkin merkitty sen verran hyvin, että kärkiporukalle tietä lähtemään näyttänyt auto olisi voinut jäädä lähtemättä. Onhan se kiva kun pääsee ajelemaan pyöräteitä autolla, mutta siinä perässä ei olekkaan sitten niin kivaa. Silmät ja suu oli täynnä hiekkaa ja pölyä puolen kilsan jälkeen, kahden kilsan kohdalla nenä oli tukkeessa, mutta silmät vuosi norona, ja puolessa välissä sitä ajatteli, että lähteeköhän nämä pölyt keuhkoista ennen Jukolaa. Hence the headline. Aika tosin ei ollut häävi, ~35.20, mutta lopussa ei enää niin kiirettä ollutkaan, ja sai rauhassa jättää pienen hengitysraon edellä menneeseen autoon. Hence the headline also.
Ja ensi vuonna uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti