NFS

Tapani mukaan lähdin rauhallisesti liikkeelle, tarkoituksena lukea pari ekaa väliä valmiiksi. K-piste ei kuitenkaan piirtynyt suosiolla verkkokalvoilleni, vaikka tiesin tasan tarkkaan mistä kohtaa karttaa sitä etsiä. Kohta pian sen löydettyäni otinkin jo melkein leimaa ykköseltä. En ollut kuitenkaan ehtinyt juuri tarkemmin vielä eteenpäin lukea ja kakkoselle mennessä suunnistus laahasikin vielä jaloissa. Sain juonesta kiinni kuitenkin heti kakkosen jälkeen. Menin melko teknistä reittiä suoraan ja homma napsahti sujumaan niinkuin sen pitää.

Oli hauskaa. Nautin suunnistuksesta älyttömän paljon. Paha olo valtasi ruumiin - hyvä olo mielen. Tilanteet tulivat vauhdilla ja menivät vielä nopeampaa. Oli hektistä. Koko ajan tapahtui. Yleisö kannusti. Piti olla läsnä herkeämättä.

Suoritus oli hyvä. 5-6 välillä kiersin ~5sek ylimääräistä, koska sekoitin rastin koilispuolella olevan aidan ja muurin yhdistelmän rakennukseen. 15-16 välillä kiersin vikan rakennuksen vasemmalta, joka taisi olla aavistuksen (~6sek) hitaampi valinta. Noiden lisäksi tein varsinaista suunnistusvirhettä noin 3 sekuntia. Mutta ne mäet, ne ei näköjään noussu. Kahdella ylämäkivälillä hävisin nopeimmalle 13sek ja 17sek. Ehkä mun olisi pitänyt juosta se eka mäki loivemmin vasemmalta - ets. Niissä se ero kuitenkin tuli.
Kisahan oli tiukka kuin mikä. Tuloslista ei antanut armoa. Suunnistukseen olen suht tyytyväinen - fyysiseen panokseeni, aggressiivisuuteeni ja sijaan 10 en.
Tulokset ja GPS

itsestähän se oli kiinni

Tämän kauden tavoitteet eivät toteutuneet. Siihen on syynsä - tiedän niistä osan. Tarkemman analyysin aika on myöhemmin, vaikka kisan jälkeen onkin asiaa tullut pohdittua melkoisen kanssa. Mielessä pyörii jo asioita, jotka voin tehdä ensi kerralla joko paremmin tai toisin. Sprinttipanostus syventyy. Seuraava tavoite ei ole olla 10 parhaan joukossa SM-Pitkillä, vaan tehdä sitä mistä saan suuremman nautinnon - sprinttisuunnistaa.

Olo on vähän jännä. Kauden tavoitekisat on nyt juostu. Tai onhan se yksi kisa vielä juoksematta, mutta siellä en ole viivalla. Nälkää olisi kuitenkin kisailla. Ennen vanhaan tavoitekisat oli kisailtu syyskuun lopussa ja nälkää ei ollut enää yhtään - korkeintaan puolikas annos jälkiruokaa. Nyt on toisin. Nälkää olisi, mutta kisoja ei. 10.8 Asuntomessu-sprinttiä Kokkolassa ja 2.10 Mikonpäivän sprinttiä Tampereella. Siinäkö Suomen loppukauden sprintit? Pitääkö tässä nyt vetää kurahousut jalkaan ja lähteä metsään. Ei. Pakko hakea jotain muuta. Inovit reppuun ja merta edemmäs kalaan - ei siinä muu auta.
I feel the need... the need for speed.