Keskimatkalta ei koskaan ole tullu meikäläiselle suurempaa menestystä, enkä kuuta taivaalta nytkään suuremmin haikaillut. Viime viikkojen toiminta on tähdännyt lähinnä Gradun (ja erään toisen enemmän valintoja sisältävän projektin) valmiiksi saattamiseen, eikä muulle ajatustoiminnalle ole juuri aivosoluja säästynyt. Metsässä on tullut juostua ja suunnistettua niin turkasen vähän, että maastoaskel kaipaisi hiomista, kuten myös suunnistusajattelu. Ja kun maastoaskel on vajaa, niin tottahan se vie pois myös vilkaisurytmistä.
Viikonloppuna suunnistaminen oli silti suurimman osan matkasta yllättävänkin hyvin hallussa, mutta joka starttiin mahtui se yksi ajatuksen katkeaminen. Suurempaa legendaa ei näistä kisoista jäänyt elämään, mutta tavoitteeni täytin. Kiitos hienojen maastojen, nautin suunnistuksesta täysin rinnoin. Se oli nyt tärkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti