sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Heitä sikaa

Luulin, että Sikasuunnistuksen piti olla jo eilen, mutta sehän olikin vasta tänä aamuna.
Karsinan mestarihoitaja P.J. Petkunterä tarjosi alkupään pahnueelle sellaista rehua, että röh röh, nokkosterriinistä huolimatta tuloksena pelkkää lantaa. Kun tässä nyt oikein vääntelee ja kääntelee tuota karsinan karttaa, niin ehkä sieltä justiinsa voi 5 sekuntia virhettä löytää, yhteensä. Sillä jäätiin 13 sekuntia A-finaalista. En olisi päässyt finaaliin edes puhtaalla suorituksella - tai en siis päässyt finaaliin puhtaasta suorituksesta huolimatta. Uskon, että korpeaisi vähemmän, jos olisin rehellisesti ottanut minuutin koukut. Silloin voisi katsoa peiliin ja todeta, että ei muuta kuin lihoiksi. Nyt olo on jokseenkin epätodellinen. Tippui siinä tosiaan samasta pahnueesta niin Napolean - sprinttereiden vallankumouksen johtaja, Pyllerö, Orson, Wagner ja itse Nasukin.


B-finaalissa oli hyvä purkaa aggressiota. Aggressio purkautuikin varsin hyvin. 7. rastilla sössin (pysty)leimauksen ja jouduin röhnimään hiukan matkaa takaisin (+6sek), mutta ne olivatkin sitten ainoat sekunnit, jotka kartan reunaan joutui virheen merkiksi merkkaamaan. Kevään paras sprinttisuoritus tuli juuri siihen saumaan kun sen pitikin, valitettavasti vaan vähän väärässä seurassa. Ne pari samaa väliä, mitkä meillä oli A-luokan makkaroiden kanssa - ei olisi jäänyt ainakaan niistä kiinni. Röh, tavoitellaan kultapossukerhoon liittymistä taas vuoden päästä.


ps. Note to self: Älä jätä rankipisteiden keräämistä Silja-rastien varaan!

Ei kommentteja: