| Muuratsalon Titanic |
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Puhdistus
Eilisen pölynsyönnin jälkeen keuhkot olivat ilmeisen täynnä sitä ihteään, sillä illalla elimistö aloitti puhdistusoperaation, ja alkoi puskea limaa joka rööristä. Sitä muuten tuli, ja sama meininki jatkui aamulla. Puhdistusoperaatio vauhdittui kuitenkin mukavasti, kun käytiin Janen kanssa Muuratsalossa käppäilemässä. Sinne taisi suurimmat karstat jäädä, sillä nyt olo alkaa olla normalisoitunut.
lauantai 7. toukokuuta 2011
Another One Bites the Dust
Finnspring-Silja-yöreeni-mallisuunnistus-Tiomila. Siinä kun viikkoon juoksi, reilun puolen vuoden tauon jälkeen, viisi kertaa pohjoismaalaisessa maastossa, niin olihan se lihaksistolle aikamoinen shokki. Tämä viikko onkin koitettu keräillä paletista levinneitä palasia kokoon, huonolla menestyksellä. On ollut sellainen kokovartalo jökki päällänsä, että pöh. Polarin fiilisnaamarista ei ole suupieliä saanut ylöspäin, ei sitten millään. "Ei mihinkään. Aivan järkyttävän tuntuista. Ei kulje juoksu, eikä hengitys. Pitäisikö tässä levätä vai koittaa vaan jatkaa suunnitelman mukaan, maanantain hierontaa odottaen." Näin on lukenut kommenteissa kutakuinkin joka reenin jälkeen, josta voikin päätellä, että en ole levännyt vaan jatkoin suunnitelman mukaan - maanantain hierontaa yhä odottaen. Tiiä sitten olisiko pitänyt ennemmin levätä, kuin väkisin yrittää tehdä kovempia reenejä puolilla jaloilla, mutta tänään oli jo hieman paremman tuntuista, kun starttasin Jyväskylässä varttimaratonille. Persu hölkkäkisa - kalliit osallistumismaksut, keskinkertaiset järjestelyt, olemattomat tarjoilut, huonot palkinnot. Reitti oli kuitenkin merkitty sen verran hyvin, että kärkiporukalle tietä lähtemään näyttänyt auto olisi voinut jäädä lähtemättä. Onhan se kiva kun pääsee ajelemaan pyöräteitä autolla, mutta siinä perässä ei olekkaan sitten niin kivaa. Silmät ja suu oli täynnä hiekkaa ja pölyä puolen kilsan jälkeen, kahden kilsan kohdalla nenä oli tukkeessa, mutta silmät vuosi norona, ja puolessa välissä sitä ajatteli, että lähteeköhän nämä pölyt keuhkoista ennen Jukolaa. Hence the headline. Aika tosin ei ollut häävi, ~35.20, mutta lopussa ei enää niin kiirettä ollutkaan, ja sai rauhassa jättää pienen hengitysraon edellä menneeseen autoon. Hence the headline also.
Ja ensi vuonna uudestaan.
Ja ensi vuonna uudestaan.
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Noche de Tiomila
Ankkuri saavutti Tiomilasta (kohtuullisen) 19. sijan. Viime vuosina kun ollaan useampia kertoja oltu 10 parhaan joukossa, ei tuo suurempia tunteita herätä. Joukkueen suoritus oli melko tasapainoinen Mäksän ruskistusta (kirjaimellisesti) lukuunottamatta. Suunnistuksessa ei sorruttu suuriin virheisiin, ja tuo oli varmasti se sija mikä tällä kertaa ansaittiin. Harmittavia tuollaiset mahajutut.
Omaan suoritukseen olen talven sprinttisatsaustaustoihin nähden varsin tyytyväinen. Toteutin omaa taktiikkaani varmasta (yö)suunnistamisesta ja oman työn tekemisestä alusta loppuun asti. Toisaalta eipä siellä, ennen loppua, paljon muita näkynytkään. Virhettä tein noin kaksi minuuttia, joista 90% tiheikköjen keskellä rastinotoissa - eli tyhjillä tiheikkö alueilla en kuitenkaan osannut tulla tarpeeksi huolellisesti lipulle saakka. Muutoin suunnistus oli niistä muutamasta kevään metsäkeikasta ylivoimaisesti sujuvinta ja ennen kaikkea erittäin hallittua. Lihaksistolle metsään siirtyminen on vain ollut aikaisempia keväitä suurempi shokki, ja lihastasolla onkin ollut jonkinmoista jökkendaalia ilmassa, joka on vienyt juoksusta parhaan terän pois. Tämän huomasi myös Tiomilassa, jossa juoksuvire oli aika heikkoa. No nyt metsäkisat ovat taas Jukolaan asti taka-alalla ja painotus jälleen sprintissä. Eiköhän se juoksuvirekin sieltä taas puske esiin, kunhan maastojökit saa lihaksistosta pois.
Angelniemen Ankkuri - Tiomila 2011:
(Osuus - matka - juoksija - vaihtosija - aika - osuussija)
Omaan suoritukseen olen talven sprinttisatsaustaustoihin nähden varsin tyytyväinen. Toteutin omaa taktiikkaani varmasta (yö)suunnistamisesta ja oman työn tekemisestä alusta loppuun asti. Toisaalta eipä siellä, ennen loppua, paljon muita näkynytkään. Virhettä tein noin kaksi minuuttia, joista 90% tiheikköjen keskellä rastinotoissa - eli tyhjillä tiheikkö alueilla en kuitenkaan osannut tulla tarpeeksi huolellisesti lipulle saakka. Muutoin suunnistus oli niistä muutamasta kevään metsäkeikasta ylivoimaisesti sujuvinta ja ennen kaikkea erittäin hallittua. Lihaksistolle metsään siirtyminen on vain ollut aikaisempia keväitä suurempi shokki, ja lihastasolla onkin ollut jonkinmoista jökkendaalia ilmassa, joka on vienyt juoksusta parhaan terän pois. Tämän huomasi myös Tiomilassa, jossa juoksuvire oli aika heikkoa. No nyt metsäkisat ovat taas Jukolaan asti taka-alalla ja painotus jälleen sprintissä. Eiköhän se juoksuvirekin sieltä taas puske esiin, kunhan maastojökit saa lihaksistosta pois.
Angelniemen Ankkuri - Tiomila 2011:
(Osuus - matka - juoksija - vaihtosija - aika - osuussija)
1. 12,0 km Janne Nurminen 36. 73.58 36. 2. 13,0 km Pekka Hyvönen 25. 85.41 31. 3. 11,7 km Vesa Mäkinen 25. 75.16 27. 4. 16,5 km Tuomo Mäkelä 32. 109.00 39. 5. 8,4 km Mikko Siren 26. 55.54 29. 6. 8,4 km Tuomas Kari 21. 51.48 17. 7. 7,2 km Arto Ranki 25. 44.30 35. 8. 12,3 km Aleksei Bortnik 21. 67.36 16. 9. 8,7 km Sasha Tcherbakov 19. 44.26 6. 10. 16,5 km Aleksi Sidorov 19. 93.24 28.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
