sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Synkkää

o.

Ei mihinkään -  ei kerralla mihinkään. Jos hetken aikaa näytti taas paremmalta Prismarastien aikoihin, niin sen jälkeen on ollu taas hyvin raskasta latua.

Prisman jälkeen kävin ottamassa tuntumaa Jukolan harjoitusmaastoihin ja tekemässä maastoanalyysiä niistä metsistä. Sen jälkeen olin nahka, tai ainakin jalat olivat loppu. Yritin palautella ja valmistautua Tampereen sprinttiin, mutta yritykseksi jäi. Olin niin tukossa päästä keuhkojen kautta varpaisiin, että hohhoijjaa. Hikinauhakin jäi kotia. Oli kyllä hieno ja vaativa sprinttirata. Alku meni hyvin, mutta sitten tein toudella ison virheen 6-7 välillä, jonka myötä peli oli selvä. Loppuverkassa huomasin, että olin samassa rytäkässä juossut kapean tonttivihreän yli. Kävin sitten hylkäämässä itseni, ja lähdin hakemaan Swagathista balsamia haavoille.

Sitten toivoin hetken aikaa pientä ihmettä ja jonkinlaista kulkua tämän päivän pitkälle matkalle, jossa meillä oli viimeinen Jukola-katsastus. Eipä siinä ihmeempiä ihmeitä ilmaantunut. Aamupalalla ruisleipäpari ei alkanut multiploitumaan, vaikka kuinka tuijotti. Suolla en pysynyt pinnalla, vaan upposin polvia myöden turpeeseen. Kisan jälkeen ABC:n lohialtaaseenkaan ei tullut täydennystä, vaikka kuinka pyöritteli kauhaa. Metsässä meno oli samaa tasaisen tappuavaa vauhtia alusta loppuun. Suunnistus sentään oli sujuvaa... Reitti täällä (gps).

Seuraavaksi Jukola. Lähdetään nauttimaan raikkaasta kesäyöstä. Sen jälkeen lepään viikon. En tee mitään (paitsi töitä). Sitten aloitan alusta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No joo, gps-käyrän perusteella jopa noin 987 meetriä liikaa askellusta? Jukolassa nuo askelmäärät voep olla jopa hyövyksi kun kyseessä on savolaesittain lumoava elämys vai oliko se veikeä kokemus?

Mädi kirjoitti...

Voep olla, että Jukolassakin saattaa olla hyödyksi hakea muutama metri ylimääräistä askellusta punaisen viivan ulkopuolelta.