Sota viimeinen

”Tämä hiirenpaska tässä on Luxemburg, noin Forssan kokoinen alue. Ja tietäkää, että tälläkin hetkellä, siellä vittuillaan meille ankarasti!”

Kellot oli tarkistettu.
Ilmavoimat kuljettivat meidät vihollisen ilmatilaan kello 19.30 aukesivat laskuvarjot.
Tehtävä suoritettiin nopeasti ja tehokkaasti, jonka jälkeen poistuimme alueelta oman harkintamme mukaan.

Bonjour monsieurit, madamet ja mademoisellet!
On torstai ja tammikuun puoliväli. Ulkona noin seitsemän astetta lämmintä ja vettä sataa. Sanoisin, että hyvinkin normaali ilta täällä Grand Duche de Luxembourgissa. Viimeisen viikon aikana kerran on aurinko paistanut, muuten onkin sitten satanut päivittäin. Onneksi yleensä päiväsaikaan on poutaista. Lämmintä on ollu sellaset +5C - +10C. Menneen reilun viikon aikana on ehtinyt kaikenlaista. Tämän maan kaikki (kaikki kaksi) suunnistuskartat on koluttu läpi. Niistä ei kyllä hirmuisesti kicksejä irronnut. Toinen oli metsäsprinttiä ja toisesta kartasta oli aika jättänyt. En tiedä koska kartta oli tehty, mutta tummanvihreät oli välillä mäntykangasta. No, oli se paikoin aika hienoakin. Juoksemiseen tämä mesta soveltuu varsin mainiosti. Metsäpolkuja riittää loputon määrä, niin kuin Keski-Euroopassa nyt yleensäkin tapana on. Kaupungin ympäri kiertävän laakson pohjalla juostessa saa päätä pyöritellä maisemia katsellessa. Ja mäkeä riittää, se on kivaa. No on sitä muutakin tullut tehtyä kuin reenattua. Maanantai meni Saksassa ja muut päivät on tullut kierreltyä tätä kärpäsen paskan kokoista maata ristiin rastiin. Aamu- ja iltareenien välissä onkin tullut tehtyä lähes päivittäin ”palauttava” kolmen-neljän tunnin kävelysessio kaupungilla tai jossain ympäröivillä hoodeilla. Siitä varmaan johtuen sääri on nyt vähän kipeä. Tänään se tosin vasta itsestään ilmoitteli. Toivottavasti ei mee pahemmaksi. Ascenttia olis vielä tarkotus hakea. Kolmen päivän päästä pitäs lähteä takasin Suomeen eli pari päivää tehokasta peliaikaa on vielä jäljellä. Katotaan kuin käy…

…No niin, back in Jyväskylä. Niinhän siinä sitten kävi, että otin torstai-iltana vielä täsmäkuurin orudista ja yhden buranan, ja perjantai-aamuna kipu oli siirtynyt säärestä kurkkuun. Kävin juoksemassa kovaa ja kipu todellakin oli poistunut säärestä ja todellakin siirtynyt kurkkuun. Jos minulla on kurkkukipu, sitä seuraa aina päivän tai kahden päästä nuha. Täten ei ollut mikään yllätys, että perjantai-iltana minulla oli jo nuha tuloillaan, mutta kovan reenin olin ehtinyt tekemään alta pois. Lauantaille suunniteltu 30km jäikin sitten nuhaisena tekemättä, sillä päätin levätä ja tyytyä etsimään Aki Riihilahden pelipaitaa Metz:stä. Ei löytynyt. Sunnuntaiksi oli budjetoitu kotiinpäin matkustelua aamusta iltaan. Nyt maanantaina nuha tuntuu jo jonkin verran helpottaneen, mutta kaupassakäyntiä lukuun ottamatta en ulkona käynyt. Jospa tämä oiskin ollut kahden päivän, eikä kahden viikon nuha. No palauttelua tähän väliin olisi tullut muutenkin. Huomenna tosin olisi ohjelmassa Vormiston suunnittelemat jonkinlaiset voimatestit ja torstaina Vormiston tekemä tasotesti. Eiköhän sitä niihin jo veny, ainakin nyt tuntuu siltä. Tän nuhan kun tästä saa pois niin sit alkaa taas jonkinlainen miestä kehittävä ulkoilu. Tosin täällä Jyväskylässä on tällä hetkellä ihan jäätävän liukasta ja luntakin maassa (ainakin 3 centtiä). Sen lisäks pitäs, noin kolmen kuukauden tauon jälkeen, vähän taas opiskellakin. Kaikenlaista harmia.

Kirjoittelen taas kun yöperho seuraavan kerran koteloituu.

Merci, Au revoir!

Kartat ja vähä kuvii:

(mettäsprint, about 4km)


(10,5km; niinkuin fiksuimmat varmaan huomaakin, niin sininen viiva kartalla ei ole minun tekemä)


(Trier, Saksa)


(Chateau, Vianden, Lux )


(Laakson pohjaa)


(Luxia)


(lenkkipolkuja)


(metsää)


(the red bridge)


(puu)


(juhliko HJK kenties juuri tässä ravitsemusliikkeessä pelin jälkeen)