MRI

Jämi. Ladut kunnossa - valaistus ei.
Aden kanssa hiihdeltiin tuossa aikaisemmin illalla pari tuntia. Talven hiihtolenkeistä matalin keskisyke ja eniten kilsoja / 2h. Fint. Jämillä siis ollaan parhaillaan Angan leirillä. Kello on puoli kymmenen ja viimeiset miehet tuli juuri lenkiltä sisään. Kova meno.

Mädi. Mies paremmassa kunnossa kuin viime kerralla - polvi ei.
Viime viikolla juoksin tasotestin. Tänä aamuna olin magneettikuvauksessa.
Tasotestistä raportti alempana. Selkeää kehitystä marraskuuhun, luonnollisesti. Maksimi ei häävillä tasolla, mutta toisaalta eipä vielä ole tullut juuri mitään sen eteen tehtyäkään. Maltilla menty. Helmikuun alussa piti aloittaa senkin rassaus, mutta polvi on ollut toista mieltä. Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen siitä kun se alkoi vaivaamaan. Kerran viikossa olen juossut - jotain kovaa. Muuten olen hiihtänyt, sitten senkin edestä. Pertsan hiihdossa (muunlaista en tunnusta) se ei tunnu yhtään. Sitä siis nyt. Suunnitelmat ja talven harjoittelun jaksotus meni uusiksi, mutta sovelletaan. Hiihtäenkin olen kovia nyt tehnyt, ekaa kertaa elämässäni. Jotain aivan muuta, mitä suunnitelmassa lukee, mutta jotain kuitenkin.

Rostning

Määrällisesti ja tehollisesti vähän kovempaa harjoittelua on nyt pari viikkoa takana. Toki hyvinkin maltilla ollaan määrää nostettu, ja tehoja vielä maltillisemmin, mutta pieniä askelia eteenpäin. Hyvältähän tuo on tuntunut. Varsinkin tuollainen pidempikestoinen kestävyysharjoittelu on maistunut oikein maukkaalta. Välillä tosin korven keskellä pikkupoluilla mieleen on juolahtanut, että jos päätavoite on sprintissä niin riittäisikö lyhyempikin lenkki - tai ehkä ennemminkin, koska en haluaisi tulla lenkiltä lainkaan pois, olisiko hieman lyhyempi lenkki kokonaisharjoittelun kannalta järkevämpi ratkaisu. Ainakaan tämän päivän vk:ssa jalat eivät olleet tuoreimmat mahdolliset. Oli syynä sitten perjantain puntti tai eilinen reilu 2h juoksu pikkupoluilla (todennäköisesti molemmat), niin jokainen harjoitus on ollut nautintoa - ja kyllä se vk:kin meni aamulla juuri niinkuin piti, fiilis vain olisi voinut olla pare.

Kuten todettua, tehot ovat olleet varsin maltillisella tasolla. Mieli tekisi juosta vk2:sesta maksimin kautta pitkään sylkeen, mutta olen yrittänyt vielä pitää kynttilää vakan alla. Mutta kuten niin moni urheilija tietää - it's not so easy to take it easy. Kun Internetistäkin olen lukenut, että jotkut sen sijaan paahtavat jo kisoja eri puolilla maailmaa ja Portin vetää Sveitsiläisten kanssa Crescendoa. Omat reenit ovat olleet lähinnä tasoa Mellanrost, tosin viimeisen parin viikon aikana ohjelmaan on otettu vähän Mellanmörkiäkin - sen kovempaa paahtoastetta en ole vielä uskaltanut kropalle harjoituksissa tarjota. Mutta kaikki aikanaan, sillä aikaa on. Pääasia, että sentään kaapista löytyy extra mörkiä.


TV:ssä tuli aikaisemmin päivällä mainos vuoden sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä. Veikkaan, että pari tuhatta Loimaalaista voittaa tän. Henkilökohtaisella tasolla asetetuista ehdokkaista ei yksikään sykähdyttänyt juuri sen enempää kuin tämän aamun harjoituskaan tuomiojärven ympäri. Sen sijaan, jos ei omia sykähdyksiä lasketa, mieleen nousee vuoden varrelta pari kolme tapahtumaa, jotka ovat jääneet mieleen. Koska sykähtämissarjassa ei (toivottavasti) jaeta kakkos- ja kolmossijoja, mainitsen vain sen sykähdyttävimmän. Se on Mäksän 6. sija MM-sprintissä.

Uutta tulemaan

Alkais olemaan taas vuodenvaihtumiset lähellä - ainakin jonkun kalenterin mukaan. Suunnistajan vuosihan vaihtuu perinteisesti loka-marraskuun vaihteessa. En ole oikein koskaan jaksanut vuoden vaihtumisesta sen kummemmin innostua, mutta tällä kertaa odotan vuoden vaihtumista ehkä enemmän kuin koskaan, sillä siinä menee se maaginen raja, josta jokunen kuukausi sitten lääkärin kanssa sovittiin, että jos hyvin menee, niin silloin saa alkaa lisäämään harjoitusohjelmaan sekä määrää että tehoa.
Ja hyvinhän se on mennyt. Ainoat vastoinkäymiset tulivat jouluna, kun sain jonkun virus(?)taudin. Ei mitään kunnon tautia kuitenkaan... Ei vuotanut nenä, ei tukkoisuutta, ei pärskityttänyt, eikä muutakaan, mutta aamuisin ja iltaisin oli kurkku vähän karheena ja jotenkin puolikas olo. Lenkille lähtemisen kanssa oli sellainen fifty-forty. Otin kuitenkin varmuuden vuoksi 4 päivää lepoa, ja reenasin loppuviikonkin varsin maltillisilla sykkeillä. Nyt taas mennään.

Joulunviettoon on yleisesti ottaen kahdenlaista letkaa tarjolla. On se Jessen synttärit letka, ja sitten se kulutushysteria/mässäily letka. Itse en oikein istu kumpaankaan, vaan lähinnä urheilijoiden letkaan, ja sen suhteen joulu on kyllä paskhin aika sairastaa, sillä joulu on myös parasta aikaa harjoitella. Vapaata miltei kaikesta. Ruokaa on jatkuvasti tarjolla ja lepäämiseen (lue: palautumiseen) on reilusti aikaa. Siinä voisi harjoitella kuten leirillä täysihoidolla, mitä nyt välillä saa keittiössä auttaa. Mutta kun vain puuhastelet sisällä, niin eihän siinä tule edes nälkä. Aaton perinteinen (ja pakollinen) 2h lenkkikin jäi tekemättä - sekös söi miestä. Ehkä ensi Jouluaattona juoksen/hiihdän sitten 4 tuntia. Sitä odotellessa tervettä tulevaa vuotta ja ensi joulua kaikille!

Have a good one!