Slow it Down

Ei ole oikein ollut blogin päivitysviilistä viime aikoina, mutta heitetään nyt pienet status updatet kehiin.
Tiomilan jälkeen tosiaan lääkäri totesi, että pakko lyödä kausi pakettiin ennen kuin aivot tappaa kehon. Ei ollut vaan elimistö mennyt yhtään parempaan suuntaan, eikä syytä tiedetä kaikista tutkimuksista huolimatta. Senkin jälkeen tutkimuksia on tehty jos jonkinlaisia, mutta syytä kaikkeen ei ole löytynyt. Diagnoosiksi on tarjottu parhaassa tapauksessa vain pahemman luokan ylirasitusta, josta kestää palautua kauan, ja muissa tapauksissa sitten jotain enemmän tai vielä enemmän huonompia vaihtoehtoja. Jatketaan tutkimuksia ja ihmetellään, josko tämä mysteeri (kuten lääkärit sanoo) tästä joskus selviäisi. Tällä kertaa voisi ehkä todeta, että toivottavasti mitään ei selviä.

On tässä kuitenkin hiukan saanut liikuntaa harrastaa. Terveysliikuntaa ja marjanpoimintaa. Neljä kertaa viikossa max. tunnin kerrallaan, ja ihan vaan rauhallista. Sen verran, ettei pää sekoa. Jukolassakin kävin hölkkäilemässä lyhimmän neljännen osuuden meitin kolmosessa. Edellisen kerran olinkin ollut metsän puolella Tiomilassa. Tavoitteena oli hölkkäillä oma osuus sen verran suoraa viivaa, että viesticupissa jäisi vielä plussalle. Onhan tuo huvittavaa kyyläillä sykemittaria suunnistaessa, että varmasti menee tarpeeksi hiljaa. Ja varmuuden vuoksi laittaa kävelyvaihde silmään, kun tulee jyrkempi ylämäki. Vaikka vierailut metsän puolelle ovatkin jääneet aika minimiin, niin sen verran suoraa viivaa onnistuin kuitenkin menemään, että hölkkäsarjassa olisi varmaan tullut menestystä.

Piipahdin tuossa ulkomaillakin. Työmatkalla Bledissä, mutta onneksi siellä ehti vähän tehdä muutakin. Oli muuten varmaan ensimmäinen ulkomaan reissu 15 vuoteen, kun ei tullut suunnistettua. Varsin erikoista. Yhtään karttaa en siis pysty tuolta tarjoamaan, vaikka maastot sielläpäin varsin hermeettisiä ovatkin. Parit kuvat sentään täällä.

Seuraavaksi lähden Kainuuseen hölkkäilemään AL-sarjaan. On muuten aika tarkalleen ensimmäinen (ja toivottavasti) viimeinen kerta AL:ssä.

Näihin säveliin, näihin sanoihin

10mila 2012

Viime kädessä omaa suoritusta ja Resultat-listalla seuran nimen edessä sijaitsevaa numeroa tärkeämpää on kuitenkin kaikki tämä:

Forza Mäksä!

Kyllä oli EM-katsastuksen jälkeen mahtava fiilis, vaikka oman ruhon kierrokset tulikin todettua vielä riittämättömiksi. Jos siinä nyt paljoa toteamista enää oli - sen verran paljon on vastustanut vuosi 2012 meikäläisen menemistä, ja sitä kautta myös tulemista. Mutta Mäksän veto oli kyllä kerrassaan hieno. Tulee olemaan todella hienoa seurata sinivalkoisia värejä miehen päällä.

Harjoituskauden alussa eilinen kisa merkittiin kalenteriin kohtuullisen suurin kirjaimin. Sieltä piti aika tasan tarkkaan lunastaa lippu EM-kisoihin, mutta toisin kävi. Kaikkien vaikeuksien keskellä tämän hetken tilanne on (toivottavasti vielä) sen verran huono, että jouduin lähtemään kisaan "tekemään parhaani ja katsomaan, mihin se riittää". No se riitti sijaan 17.

Eniten jäin jalalla, erityisesti metsäpätkällä. Suunnistuksellisesti kisa oli kohtuullisen sujuvaa. Ainoastaan ykkösen jälkeen homma valahti hetkeksi jalkoihin, kun törmäsin katsojaan. Hetken verran jäin asiaa tarkastelemaan, että mitään pahempaa ei katsojalle sattunut - onneksi ei. Järjestäjiä oli aivan vieressä ja he tulivat heti paikalle, joten pääsin jatkamaan matkaa melko nopeasti. Muutoin en joutunut tekemään yhtään pysähdystä, enkä selkeitä suunnistusvirheitä tehnyt lainkaan. Huonoja reitinvalintoja sen sijaan tein: 8:lle (~8sek) ja 10:lle (~5sek). Lisäksi kasille mennessä ja siitä lähtiessä kiersin turhaan aidan (~3sek/suunta). Parikymmentä sekuntia virhesarakkeeseen siis.

Fyysisesti päivä oli keskinkertainen. Viime aikoina on ajoittain juoksu jopa kulkenut, mutta eilen oli vähän nihkeämpää. Tosin paljon huonompiakin päiviä on ollut hyvinkin paljon. Erityisen hidas olin jokaisella neljällä metsävälillä, joilla hävisin kaikilla yli 10sekuntia, vaikka vedin ne käyttännössä puhtaasti.

Mutta jäi sentään omastakin suorituksesta jotain positiivisia fiiliksiä. RV-virheitä lukuun ottamatta suunnistus oli pätevää, ja sellainen fiilis on, että vauhtikin on kuitenkin kehittymässä parempaan suuntaan. Ehkä tästä vielä tälläkin kaudella jotain voisi saada aikaiseksi.

Reittihärveli

(Kuva: Ilkka Saarimäki)