On the Streets Again

Timmyyy!




Kolme (erittäin pitkää) kuukautta on kulunut operaatiosta. Mielenterveys on ollut koetuksella ja perseeni on jättänyt sohvaan lähtemättömän jäljen. Kuntousta on takana paljon niin kotona kuin fyssallakin ja pikkuhiljaa ollaan pääsemässä takaisin rintamalle. Polvessa on palikat luutuneet paikoilleen. Polven liikerata on palautunut 99%:sesti ja turvotustakaan ei ole enää paljoa jäljellä. Lihaksiakin olen saanut kasvatettua takaisin, eikä jalka enää muistuta afrikkalaisen maratoonarin kinttua. Pientä harjoitteluakin olen jo pystynyt tekemään ja alla on jopa jokunen juoksukerta. Reilu pari viikkoa sitten ekalla juoksuyrityksellä en pystynyt juoksemaan viittätoista metriä enempää, mutta seuraavalla kerralla meni sitten jo 5 minuuttia, sitä seuraavalla 10min ja nyt olen ylittänyt jo viidentoista minuutin maagisen rajan. Pientä kipuilua on juoksemisen yhteydessä ollut havaittavissa, mutta se on ihan normaalia. Eihän tuo juoksu kovin kaunista ole - Jos Kinnusen kanssa lähtis viivalle, niin voi olla, että laikka saattais just heilahtaa. Pyörällä olen sentään pystynyt polkemaan jo muutamia tunnin lenkkejä. Voin muuten kertoa, että jonnin verran ahisti keuhkoja ekoilla kerroilla, mutta pikkuhiljaa täältä noustaan. Maltilla.

Yksi reeni, jota olen myös tehnyt, on tunnin salireeni (20min verkat pyörällä ja soutaen alle ja päälle), jossa liikkeitä on laidasta laitaan ja päästä varpaisiin. Osa liikkeistä tehdään laitteilla, osa vapailla painoilla ja osa on kuntopiiriliikkeitä. Idea on joka tapauksessa siinä, että erilaisia liikkeitä tehdään koko ajan ja palautuksia ei ole muuta kuin nopea siirtyminen liikkeestä toiseen. Tunnin kun vääntää tätä, niin hyvän kokonaisvaltaisen voimatreenin lisäksi, kolme kuukautta tallissa seissyt mopo saa samalla hyvää pk-ärsykettä. Syke meinaan pysyy suht korkealla koko setin ajan. Yleensä viimeisiä liikkeitä tehdessä on ollut melkoisen hapottava olo, niin eilenkin, liikunnan salilla rehkiessäni. Itse asiassa jouduin jättämään koko leikin kesken 55min kohdalla. Olin juuri saanut selkäpenkissä tehtyä kolmannen sarjan viiden kilon painon kanssa, kun ylös noustessani hapotti niiiiiin saatanasti, että teki mieli heittää yleisradiot seinille. Kävelin hiljaa spinningpöörien vieressä olevan sermin taakse hakemaan reppuani. Varmistettuani, että kukaan ei näe, nojasin myös salaa polviini. Kävelin siitä suoraa päätä ovesta ulos ja heitin nurtsille levjäksi Paavo Nurmen viereen. Aikani Paven askelta ihailtuani, heitin palautusjuomat huiviin. Puhaltelin vielä hetken ja nousin ylös. Hapotti. Kävelin hiljaa pyörälleni ja päätin taluttaa sen kotiin. Olin päässyt liikunnan rakennukselta noin 150metrin päähän, Aalto Alvarin eteen, kun tajusin, että olo on hyvin pitkälti samanlainen kuin pitkän kisan jälkeen. Euforia valtasi mielen ja huulilleni muodostui (mieli)sairas hymy. Hyppäsin pyörän selkään ja ajoin kotiin.

Boulevard of Broken Dreams

Perkele. Siinä kävi sitten niin, että jouduttiin tekemään vähän isompaa operaatiota.
Alkuunhan piti vain putsata rustovaurio polvilumpion takaa ylhäältä (tai jostain sieltä hoodeilta).
Magneeteissa kumminkin oli näkynyt myös reisiluussa oleva irtonainen palanen, mutta lääkäri oli hyvin luottavainen sen suhteen, että sille ei tarvitsisi tehdä mitään. Reisiluusta oli irronnut palanen, joka oli reisiluussa kiinni vain sen ja luun väliin kasvaneella rustolla. Jotain kasvuhäiriötä se todennäköisesti oli, sano doc.

Jokatapauksessa olinkin menossa vain tähystykseen ja kuukauden päästä piti olla back in action. Toki sen huonommankin vaihtoehdon, että reisiluu pitäisi korjata, seuraukset käytiin läpi.

Leikkauspöydällä alkuun putsattiin rustovaurio tähystyksellä, jonka jälkeen lääkäri tarkisti reisiluun tilanteen ja totesi sen (yllättäen, siis oikeasti yllättäen) aika heikoksi. Ei siinä auttanut. Rauhoittavia oli mieli täynnä, joten varmaan olisin vastannut mihin tahansa kysymykseen myöntävästi, mutta kun lääkäri sanoi, että tämä reisiluukin pitäisi nyt korjata, niin ei siinä auttanut. Jossain vaiheessa heräsin kun joku hakkasi vasaralla peltiä, hirveä meteli. Hetken aikaa pällisteltyäni totesin, että lääkäri siinä vain vasaroi polveani. Taisin vähän hymyillä.

Tällainen hommeli siinä väsättiin (rustovaurion korjauksen lisäksi):



Kuusi viikkoa kepeillä, jonka aikana jalalle saa varata painoa max 15kg. Sen jälkeen saa aloittaa (jos menee hyvin) vesijuoksun. Keppien heivauksen jälkeen kuntopöörääkin saa alkaa sitten polkea semi-maltillisina annoksina, alkuun 5min, seuraavalla kerralla 10min, sitten 15min jne. 10viikon kohdalla, eli joskus jukolan aikoihin, saisi alkaa ottaa ensimmäisiä juoksuaskelia (jos hyvin menee). Jossain 6 ja 10 viikon välillä aloitetaan kuihtuneiden lihasten jälleenrakennus.
Pientä liikettä jalalla pitikin alkaa tehdä jo heti leikkauksen jälkeen, mutta annetuista kuntoutusliikkeistä en kyllä vieläkään pysty kaikkia suorittamaan edes auttavasti. Joka tapauksessa kolmesti päivässä noita hyvin pieniä liikkeitä tulee tehtyä. Ensi viikolla alkaa onneksi fysioterapeutilla ramppaaminen, joten apua on tarjolla näiden liikkeiden suorittamiseen.

Päällimäisenä nyt on mielessä polven kuntouttaminen ja paraneminen. Notta tulisi nyt kerralla kuntoon. Toiveena ja tavoitteena on, että pääsisi elokuuhun mennessä sellaisen toiminnan pariin, jota kehtaa kortsun saunaillassa kutsua harjoitteluksi. Kiirettä ei ole, kunhan saa itsensä loppukesästä siihen kuntoon, että pystyy hyvissä ajoin aloittamaan valmistautumisen seuraavaan sesongiin. Ylimenokauttakaan ei tarvitse syksyllä pitää, kun ei ole kautta välttämättä aloittanutkaan. Saas nähä.

Ensh kauel. Perkele.

Broken, Beat & Scarred

Tuomio on kuultu. Magneetit osoittivat polven olevan pienen pintaremontin tarpeessa.
Latinankielinen lukijakunta lienee sen verran vähäinen, että todetaan nyt vain, että sieltä löytyi muun muassa rustovaurio, jonka korjaaminen vaatii tietysti tähystysoperaation. Tähystys onkin tuttua puuhaa. Sen lisäksi, että toinenkin rodilla on joskus aikoinaan tähystetty, niin olenhan melkoinen tähystäjämestari itsekin. Sen verran tuli eräänä herran vuona rekkoja laskettua Luumäki-Kaipiainen akselilla, ja jonkinlaisessa montussa silloinkin maattiin. Tähyily on nyt seuraavana ohjelmassa. Opereissonin jälkeen parin viikon kuluttua saisi kokeilla vesijuoksua ja kuukauden perästä pitäisi päästä ottamaan juoksuaskelia.