maanantai 17. toukokuuta 2010

Rumble in the Tarmac Jungle

Laitetaan tiumila kartta siihen het kärkeen ko viimeks jäi:


Tiomila


Ja sitten jatketaan siitä mihink viimeks jäätiin, eli AM-Sprint oli ja meni. Oli ehkä tasasin vääntö igä. 7 sekuntia hävisin kärkeen, mutta 6 miestä ehti silti edelle. huhuh. Kone leikkas jossain vaihees aivan täysin kiinni.


AM-Sprint


Tuolta tulikin ampaistua Cockersbyhyn Vormiston suunnittelemalle sprinttileirille. Siellä juostiin sprinttiä illalla, päivällä, iltapäivällä, illalla ja aamulla. Maukimia joka kerta, vaikka mihinkään ei kulkenutkaan. Jalat oli niitissä kutakuinkin ekan reenin jälkeen, mutta kovalla tahdolla tahkottiin reenit läpi. Sunnuntai-aamuna ei juoksuaskelten ottaminen enää onnistunut, joten leiri oli onnistunut.


Eremenko citysprint 4000


Cockersby 1


Cockersby 2


Kyrkbacken sprint


Sauna sprint

Leirin päättäneessa Raahe-Sprintissä tuli avattua samalla kotimainen kilpailukausi. A ninguna parte.


Raahe Sprint


Siitä sitten korjattiin mitä muutaman päivän aikana korjattavissa oli, notta EM-katsastuksessa olisi kone ollut kunnossa. No meikäläisen kone ei katsastusta läpäissyt, eikä ollut kovin lähelläkään, siksi paljon vikaa löytyi varsinkin eteenpäin vievästä mekaniikasta, joka oli varsin ruosteessa ja yhdessä kohtaa haritti rumasti väärälle reitinvalinnallekin. Koneesta sentään irtosi puhdasäänisempää ilmaa kuin viikko sitten. Silti tuollaiset tyhmät huolimattomuusvirheet gerberoi ihan gerberasti, GERBERA. Ihan yhtä paljon gerberoi noi finaali säädöt. Tässä olisi nyt avautumisen paikka, mutta antaa olla. Olisihan se ollut hemmetin hauska juosta toi man-mot-man finaali. Loppupeleissä jäin kait yhden sekunnin siitä huvista. Marginaalit oli taas näillä minuuttiluvuilla pienet. 10 sekunnin sisällä oli 6 ukkoa edellä. Ei näin.


EM-katsastus sprint


Prismarasteilla tein paluun monen vuoden jälkeen A-sarjaan. Kommenteistani saattoi ymmärtää, että huippiskin olisi kiinnostanut, mutta verkatessani lähtöpaikalla rahvaan seurassa, koin vain suurta nautintoa, että sain suunnistaa. Sekään ei mikään itsestäänselvyys ole ollut. Meno tosin oli yh(t)ä tahmaista jalkojen osalta, mutta suunnistus oli erittäin stabiilia ja rauhallista, enkä ajautunut kuun pimeälle puolelle kuin hyvin lyhyiksi ajoiksi. Nautin.


Prismarastit


Risman jälkeen sama trendi on jatkunut. Olen ottanut easymmin, mutta ei, ei ainakaan eilen. En tiedä eivätkö jalat ole palautuneet Tiomilasta, vai Cockersbyn rinttileiristä vai mistä, mutta sen tiedän, että ne eivät ole palautuneet. Josko lauantaina kello 9.30 jo olis, tai 14.30 ny viimeistään.

Ei kommentteja: