Subidas y Tapas

-

Toinen koti:

https://picasaweb.google.com/tuokar/Monachil2015

-

Pepper jenever

Vietin viime viikon työmatkalla Gentissä. Lenkilläkin ehti käymään ja kolme rinttiä tuli juostua. Tässä niistä yksi:

Gent

Täytyy sanoa, että tällä kertaa tulisempaa oli tämä:

Pepper jenever

Muutamat fotot täällä:
https://picasaweb.google.com/tuokar/Gent2015

Jatketaan harjoittelua...

Kirjaimia ja numeroita 2015

Luvut 1.11.2014-31.10.2015


Määrää: (Suluissa 2014, 2013 ja 2012)

Reeniä: 335h (412h) (435h) (523h)

Harjoituksia: 375 (414) (439) (361)

max:     2% (2%) (3%)  (2%)

vk:        8% (7%) (10%)  (6%)

pk2:      6% (6%) (6%)  (8%)

pk1:     73% (68%) (68%) (68%)  (65%)

kevyt:   8% (5%) (9%)  (8%)

voima:  3% (12%) (4%)  (11%)

Matkaa:

Jalalla:   3380km (3774km) (3703km)  (3348km)

Hiihtäen:   35km (50km) (568km)  (93km)

Pyörällä:   286km (448km) (251km)  (3km) (+ n. 1500km työmatkapyöräilyä, jota ei lasketa)

Lajeittain:

Juoksua:       242h (268h) (235h)  (235h)

Vaellusta:       28h (20h) (30h)  (22h)

Hiihtoa:            3h (4h) (45h)  (8h)

Pyöräilyä:       14h (19h) (13h)  (0h)

Vesijuoksu:    0,5h (0h) (1,5h)  (2h)

Koordinaatio:    4h (19h) (10h)  (22h)

Suunnistusta:   34h (36h) (55h)  (37h)

Voimaa:           10h (48h) (18h)  (43h)

Pelejä:               0h (0h) (0,5h)  (2h)

Kuukausittain:

Marraskuu:   31h 332km (40h 264km) (31h 275km)  (47h 423km)

Joulukuu:      50h 479km (56h 438km) (29h 275km)  (59h 501km)

Tammikuu:   34h 374km (46h 404km) (43h 227km)  (48h 426km)

Helmikuu:     40h 455km (28h 171km) (35h   68km)  (45h 322km)

Maaliskuu:    40h 479km (42h 415km) (55h 412km)  (40h 401km)

Huhtikuu:     19h 123km (38h 427km) (37h 395km)  (30h 314km)

Toukokuu:      4h     6km (30h 324km) (37h 366km)  (18h 196km)

Kesäkuu:       19h 176km (33h 231km) (33h 302km)  (17h 159km)

Heinäkuu:     26h 204km (36h 400km) (46h 411km)  (17h 168km)

Elokuu:         20h 209km (28h 268km) (31h 353km)  (17h 142km)

Syyskuu:      25h 266km (25h 303km) (29h 322km)  (16h 157km)

Lokakuu:       28h 277km (11h 130km) (31h 298km)  (16h 141km)

Suunnistusta:

34h 17min (35h 16min) (55h 15min)  (36h 34min)

344km (367km) (516km)  (352km)

Kilpailuja: 15 (21) (42)  (14)

Sprinttikisoja: 8 (12) (15)  (11).

Muuta:

Sairas: 3 päivää (12 päivää) (8 päivää) (6 päivää)

Loukkaantunut: 98 päivää (53 päivää) (71 päivää) (11 päivää)

Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 60 (65) (68) (59)

Harjoitustunnit viikoittain 2015

 

Juoksukilometrit viikoittain 2015

-Oleellisimmat luvut löytyvät varmaan sarakkeesta 'Loukkaantunut': 98 päivää. Kuvaajat kertovat myös aika vahvasti, kauden etenemisestä. Jonkinlaista rytmitystäkin näyttää talvella olleen. Pääsiäiseen saakka harjoittelu sujui:

Marraskuu-Maaliskuu, 5kk: 195h, mutta 2120km juoksua.

Huhtikuu-Lokakuu, 7kk: 141h ja 1261km juoksua.

Pääsiäiseen hajosi polvi, tuli tähystys, lepo, toipuminen, uusia vaivoja (http://madiventures.blogspot.fi/2015/09/into-niukassa.html) ja syksy. Kisoissa kävin jonkun verran loppukesästä ja syksyllä. Tulokset olivat mitä odottaa saattaa – kuitenkin harjoitteluun nähden varsin kelvollisia. Kaikesta huolimatta nautin suunnistuksesta todella paljon (kuten kuvasta näkyy).
Siitä on hyvä ponnistaa tulevaan kauteen.

25

25-manna oli ja meni. Ankkuri saavutti kohtalaisen sijan 14. Parhaalla mahdollisella miehistöllä/naisistolla ei liikkelle päästy, mutta harvoin päästään. Silti parempaakin olisi ollut saumoja. Pienestä se on monesti kiinni.

Yhtäkaikki hieno reissu. Omat koukerot alla ja tulokset täällä.

25-Manna 2015 5.osuus

Mitäs seuraavaksi?

Jou-suunnistuksen SM-kilpailut Viarumäjellä

Yö-suunnistus on muuten kivaa. Ja haastavaa - varsinkin kun edellisestä kerrasta on kohta puoli vuotta. Tämmöistä meininkiä oli viikonloppuna omalta osalta. Yo!

Karsinta (H21K2):
http://routegadget.tulospalvelu.fi/2014/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=53

Finaali (H21B1):
http://routegadget.tulospalvelu.fi/2014/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=54

Nakkasin oikein Giipiies-reitit sinne.

Kurkokuppia odotellessa... Yo!

Kymmenen kilsaa ylöspäite

SM-viikonloppu ei mennyt kuten odotin. Lauantaina vitutti. Sunnuntaina oli hauskaa. Ennakkoon olin ajatellut sen olevan toisinpäin.

Sprintin karsinnassa meno oli varsin tukkoista, mutta silti vauhti oli muihin verrattuna kauden kenties parasta. Homma oli hanskassa, mutta joku eriskummallinen musta moumentti osui 13. rastille. Leimasin väärällä lipulla. Kaikki muistikuvat paikan päältä viittaa siihen, että olisi leimannut oikealla rastilla. Muista kun kaarsin puiston reunasta ja näin puuaidan. Tarkistin vielä, että rasti kulman ulkopuolella. Katse ylös ja leimaamaan. En tajua. En ollenkaan. Kartta alla:

SM-Sprint 2015 karsinta

Aika olisi riittänyt kirkkaasti finaaliin. Olisin ollut erässäni 6 tai 7, mutta nyt nimen perässä luki Hyl.
Nyt odotti B3:

SM-Sprint 2015 B3-finaali

B:ssä juoksu tuntui huomattavasti paremmalta kuin karsinnassa, mutta en saanut fiilistä päälle. Keskittyminen lanasi ja kakkoselle tein kauden suurimman virheen. Reitinvalintavaihtoehtoja mulla oli 2, joista valitsin kyllä paremman, mutta en ollut huomannut lopussa ollutta "ylimääräistä" aitaa, ja jouduin kiertämään gaamian kierroksen. Noh - aivan sama. Rupesin kuitenkin kisan jälkeen miettimään, että ihan hirveästi ei ole kokemusta tämmöisistä ylimääräisistä greppi-aidoista. Kummalla ne pitäisi muuten merkata, mustalla aidalla vai punaisella viivalla? Vai onko siihen mitään sääntöä?


Sunnuntaina viestissä  juoksin gagosen ankkurina. Ei ollut hirveästi tietoa, että olisi joku viesti ollut menossa - sen verran omassa rauhassaan sai mennä. Viimeiset pari kilsaa oli kyllä hyvää man-mot-man vääntöä nuoremman Taanilan kanssa, ja vaikka metsässä veinkin, niin loppusuoran ja maalileimauksen jälkeen sain syödä turvetta hetken aikaa turpaani saaneena. Hauskaa oli. Muutenkin jaksoin omiin odotuksiini nähden yllättävän hyvin. Harjoitusmäärät ovat olleet niin mitättömiä (erityisesti maastossa), että tuli hyvä fiilis jo siitä, että jaksoi juosta maaliin saakka. Suunnistuskin oli paikoitellen varsin sujuvaa, vaikka reilun pari minuuttia koukkailinkin. Erityishyvä fiilis tuli timangin kovasta kannustuksesta loppusuoralla.

SM-viesti 2015

Tulevana viikonloppuna ensimmäinen henkilökohtainen maastokisa sitten pääsiäisen SM-yössä. Lamppu päässe olen edellisen kerran ollut myöskin pääsiäisenä. Olin suunnitellut tekeväni huomenna vielä jonkun yö-reenin, mutta olen viikonlopun jäljiltä niin hapoilla, että taidan vain levätä. Kai se menee perjantaina vanhasta muistista.

Into niukassa

Kesä - se oli siinä. Sen verran vietin kesää, että koneella en istunut yhtään ylimääräistä. Välillä siirsin itseni kokonaan air plane modeen. Mikään ei piipannut, ei villkunut, ei soinut, enkä tiennyt yhtään mitään mistään. Suosittelen. Enpä siis päivittänyt blogiakaan. Ei sen puoleen, eipä siinä paljoa päivittämistä olisi ollutkaan. Koko kesän voisi tiivistää seuraavaan kappaleeseen:

Edellisen päivityksen eli Loviisan huippiksen ja Finin sprintin jälkeen harjoittelu on ollut ihan mitä sattuu. Ei pelkästään omasta valinnasta. Intoa oli kyllä siinä kohtaa, mutta heti heinäkuun alkuun sain jonkun hermopinteen pakaran yläosaan, jota parannellessa meni reilu viikko. Edes kävely ei meinannut onnistua. Luottofyssari sai sen kuitenkin manipuloimalla ja kinesioteippauksilla kuntoon niin, että seuraava Milanossa vietetty viikko oli melko aktiivista aikaa (KATSO KUVAT!). Sen jälkeen yritin palata harjoittelun pariin, ja viikon verran menikin ihan hyvin, mutta sitten otin ihan tapaturmavamman lenkillä, ja taas meni viikko ihmetellessä. Siitä parannuin sopivasti seuraavaa, Puerto Ricon, (työ)reissua varten. Siinä meni matkustellessa ja aikaerojen kanssa sählätessä taas muutama päivän molempiin suuntiin. Siellä lenkillä käyminen oli kyllä (kuumuudesta ja kosteudesta huolimatta - vai juuri niiden takia) jollain tapaa nautinnollista. Palattuani käväisin Toivakka-sprintissä ja seuran SM-leirillä Tampereen-Vatulan hoodeilla. Kokonaisrasitus oli sen verran kova matkustuksen, aikarojen, väsymyksen, hektisen työviikon ja reenien keskellä, että sain siihen parin päivän nuhanenän - tosin olo oli koko ajan muuten aivan terve. Juokseva nenä ei sinällään harjoittelua hidastanut, koska olisin levännyt muutenkin. Ja johan päästiin tähän viikkoon. Tämä viikko on ollut ensimmäinen pitkään aikaan, kun harjottelussa on ollut mukana jotain ajatusta ja suunnitelmallisuutta. Henkisesti olen tämän kauden jo haudannut. En tiedä missä vaiheessa kesää se tapahtui. Vaivojen keskellä ei oikein missään vaiheessa ollut sellaista palavaa motivaatiota tehdä mitään suunnitelmia harjoittelun ja kisojen suhteen. Kunhan tuli tehtyä sitä mitä mieleen juolahti. Kunto on siis aika paska. Kisoissa aion silti käydä, koska se on kivaa.

Seuraavien kolmen kuukauden aikana aion keskittyä pääasiassa tutkimukseen ja väitöskirjan viimeistelyyn (eli työhön), mutta paljon on mahdollista, että kilometrejä ja tunteja tulee silti enemmän kuin kesällä - jollainhan sinne töihin pitää siirtyä, ja kotiinkin tulla.
Nautinnollista syksyä itse kullekkin.


Kesän rientoja kuvina ja vähän lisää avaten:
https://picasaweb.google.com/tuokar/Kesa2015

Palautetta

"Kyllähän se sun juoksu näytti aika toispuoleiselta"
"On se sun juokseminen joskus terävämpääkin ollut"
"Oli sulla vähän erilaiset liikeradat jaloissa"
jne..
mm. Tällaista palautetta sain Loviisan huippuliigan kisan jälkeen. Enkä ihmettele. Perjantaina hyppelin leikkipuistossa eri korkuisten pöllien päälle yhdellä jalalla. Vasemmalla jalalla pääsin 20cm korkeammalle kuin oikealla. Veikkaisin, että kyseessä vähän voima-, mutta enemmän hermotus ero. Nuo hyppelyt olivat melko lailla ensimmäiset terävät liikkeet, jotka olen uskaltanut tehdä tähystyksen jälkeen. Tosin ei sitä juoksuakaan ihan hirveästi takana vielä ole. 30-42km viikot kesäkuussa + viime viikon huikea 56km. Niitä edeltävät juoksut olikin sitten pääsiäisenä.

Kesäkuu

Viikonlopun paras tai ainakin mukavin palaute tuli kuitenkin itseltä, kun totesin, että pitkästä tauosta ja vähäisestä suunnistamisesta huolimatta suunnistusajatus oli aika hyvin hallussa. Tekeminen oli hallittua ja viikonlopun kisojen virheet jäivät yhteensä 15sekuntiin (route choices included). Siihen olen tyytyväinen. Vauhti oli odotetun heikkoa, mutta jos ero kaventuu samaa vauhtia kuin lauantaista sunnuntaihin, niin hyvä.

Huippuliiga Loviisa:
http://online4.tulospalvelu.fi/tulokset/fi/2015_loviisa/kilpailijat/26/
-Melko tasaista suorittamista alusta loppuun. Joitain sekunteja tappiota reitinvalinnoissa + 3:sen aidan ylityksessä.
-Paras rastivälisija (12) välillä, jolla hävisin eniten kärkeen (+12sek)... häh?

Fin5 Lieto:
http://online4.tulospalvelu.fi/tulokset/fi/2015_fin5/kilpailijat/9/
-4:lle koukku. Muuten hyvä veto.
-15-16 välillä kone leikkasi kiinni aivan täysin, kuten väliajoista näkyy.

Semmosta suorittamista viikonloppuna.

Fin5 happo (kuva: Jamo)

Jukola'15

Jukolassa on jotain taikaa ja fiilistä, jota muualla ei koe. Joka vuosi. Tänä vuonna omat suuret fiilikset syntyivät yksinkertaisesti siitä, että pääsin juoksemaan. Oma osallistuminen oli aika pitkään vaakalaudalla polvioperaation jäljiltä, ja Jukola oli ylipäätään kuudes kerta tänä vuonna kun pääsin kartan kanssa metsään. Onneksi maastotyyppi oli tuttuakin tutumpi, joten tiesin, että mitään vanhoja hiekkakuoppia yllätävämpää ei voi tulla vastaan.

Lähtökohdat huomioiden olen melko tyytyväinen omaan tekemiseeni. Virhettä tuli puolisentoista minuuttia - pääosin epäsuoraviivaisena etenemisenä väleillä. Rasteille en juuri virhettä tehnyt, ojan mutkaa (13.) lukuunottamatta. Kisarutiinin puute silti näkyi. Varsinkin alkumatkasta oli haasteita saada kunnon karttakontaktia ja se olikin aika suurella pensselillä maalailua. Mutta 5:sen jälkeen sain ajatuksen paremmin hallintaan.

Fyysisesti jäin vähemmän kuin odotin. Keuhkoja ei ollut nimeksikään, eikä jaloissa mitään hermotusta. Se oli vakionopeudensäädin päällä koko ajan. Jonkin verran piti polvea varoa, erityisesti kivikoissa ja alamäissä menin aika varovasti, mutta sen suuremmin se ei kisan aikana vaivannut. Enemmän vaivasi edeltävän tiistain suunnistuksesta jökkiin mennyt saman jalan pakara-takareisi akseli. Kisan jälkeen kolottikin sitten lihaksia melko lailla paljon. Josko juhannukseen mennessä helpottais. Alla reitti ja väliajat. Suhteellisen stabiilia menoa.

Jukola 2015 - 5.osuus

Väliajat

 Muuttumisleikki (kuvat Ilkka Saarimäki):

Ennen

Jälkeen

Back on track

Niinhän siinä vierähti 1,5 kuukautta niin että puuhun tuli lehti ja nurmikko alko vihertää. Kesä ei kuitenkaan ehtinyt tulemaan. Ehkä ensh kauel sit.

Polvioperaatio oli onnistunut ja toipuminen meni / on mennyt hyvin. Kuusi viikkoa ja 2 päivää sitten oli operaatio, ja nyt olen juossut 1,5 viikon verran. Sitä ennen ehdin jo muutaman kerran altaaseen ja kuntopyörän selkään. Ekat kaksi viikkoa meni täysin leväten. Toki kuntoutusjumppaa tuli tehtyä päivittäin kerran tai kaksi - ja on tullut edelleen koko toipumisajan. Lihakset ovat olleet suhteettoman jökissä tehtyihin harjoituksiin nähden pidemmän tauon jälkeen, ja huoltoa on saanut tehdä vähintään saman verran kuin harjoitellakin. Jukolakuntoa on viritetty seuraavan ohjelman mukaan:

Alkuviikosta kävin vielä lekurilla ja fysiolla lopputarkastuksissa, ja nyt palaillaan sitten pikkuhiljaa normaalin harjoittelun pariin. Mutta sitä ennen: Jukola ja 5.osuus.

Vauhtia vaakatasosta

Niinhän siinä sitten kävi, että Viron reissun jälkeen polvi vaivasi vaan enenevissä määrin vaikkei mitään oikein tehnytkään. Sain Puskettua itseni suht nopealla aikataululla lekurin kautta magneettiin, ja siitä uusintakierroksella lekurin kautta tähystykseen. Magneetti näytti polvessa olevan rustovaurion, joka tähystettiin tiistaina.

Tähystyksen yhteydessä polvesta löytyi rustovaurion lisäksi myös plica, joka oli todennäköisesti se suurin kivun aiheuttaja. Pientä ruston pehmentymää / vauriota löytyi myös parista muusta paikasta. Eli loppujen lopuksi polvesta poistettiin plica ja korjattiin yksi isompi ja kaksi pienempää rustovauriota. Kunnon puhdistus samalla kertaa.

Kolmen viikon päästä kontrolliin, jolloin katsotaan tilanne juoksun suhteen. Altaaseen ja kuntopyörän selkään pitäisi päästä pikkuhiljaa ehkä viikon päästä. Sitä ennen jalkajumppaa sohvalla, että lihakset eivät surkastuisi ja saisi hermotuksen taas toimimaan. Se kun tuppaa menemään tuollaisessa ronkkimisessa aina vähän sekaisin. Johan nuo reidet tuossa alkaa jännittyä.

Kevään kilpailut olivat sitten aikalailla siinä. Jos hyvin menee, niin kesäkuun alussa voisi päästä maastoon. Ehkä jotain rinttiä jo sitä ennen. Kattellaan.

Paketissa

Lihavõtte paasto

Angan kevätleiriä vietettiin tänä vuonna pääsiäisen yli Virossa Võrun hoodeilla. Keväisestä tunnelmasta vastasi joka reenin vesi ja/tai räntäsade - vaan eipä tuo haitannut, kun pääsi vihdoin lumettomaan metsään. Jokunen HIKInenkin oli mukana, joten voidaan puhua jopa yhteisleiristä. Leiri tarjosi satsareille WOC2017 tyyppimaastoa ja virallisia harjoituksia, wanna-be-satsareille hyviä otatuksia ja maastotuntumaa, sekä muille, huvin ja urheilun vuoksi suunnistaville, kokemuksii ja elämyksii.

Omalta osalta leiri oli ehkä ensimäinen kevätleiri ikinä, jossa lihaksiston ja elimistön rasitus pysyi aisoissa. Valitettavasti se johtui siitä, että suurin osa reeneistä jäi tekemättä tai meni höntsäillen, koska polvi meni soiroon. Toisaalta ne kolme treeniä (sis. 2 kisaa treeninä), jotka roimin kunnolla läpi jättivät hyvän fiiliksen. Näin vanhemmiten sitä on oppinut jättämään reenin tekemättä, jos siltä tuntuu. Tokihan tähänkin pätee, että kaikkea oppimaansa ei aina muista.

Maastojuoksu- eikä metsäsuunnistustuntumaa ollut tämän vuoden puolelta vielä yhtään, joten siihen nähden Võrun seudun maastot tarjosivat mukavan "helppoa" maastopohjaa. Toki silti huomasi (siinä ainoassa pitkässä metsäreenissä, jonka pystyin tekemään kokonaan), että maastossa lihaksisto väsyi selvästi eri tavalla kuin tiellä. Se myös rasitti polvea selvästi enemmän ja parin viikon orastavat kipuilut äityivät kunnon soiroksi. Täytynee puskea itsensä lekurin kautta magneettiin mahdollisimman vikkelään - varmuuden vuoksi.

Suunnistuksen sujuvuuteen olin pääosin tyytyväinen, kun ottaa huomioon, että edellisestä metsävierailusta oli aikaa melkoisesti. Ekassa reenissä oli rutiinit hukassa, mutta kyllä ne siitä alkoivat palautua mieleen. Muutamat kartat siihen:

Kurainen 4km - leirin eka reeni. Kovat veti koko baanan.

Yö-"race" väliaikalähdöllä - jaksoin 8km, sit väsy pää ja jalat

Kolmiulotteinen uudelleenjuoksu

  Latviassakin käytiin - kävelin ekan ja hölkkäsin tokan:

Ape

Aluksne

Kubija yö-sprint - RaceRace - hyvää tekemistä lyhyillä verkoilla

T&V

Lihavõtte lühirada eli lihavien lyhyt matka - Semi-hårdia

T&V
Kolmiulotteinen uudelleenjuoksu

Ja loppuun vielä aamupuuroarviopisteet:

Tattaripuuro 5/5

Kaurapuuro 4/5

Riisi(hiutale)puuro 3/5

Ruispuuro 3/5

Neljän viljan puuro 1/5.

Tattaripuurolle täydet viis'kautta'viis ja aamupuurovertailun ylivoimainen voitto.

Kevään korvilla

Taitaa kevät puskea päälle Etelä-Suomessa, mitä sosiaalista mediaa seuraa. JKL:ssä kadut on (tai siis oli) ja varmaan kohta taas on sulat, mutta metsään ei ole mitään asiaa vielä. Jostain löytyy joku pieni etelärinteen palanen, josta lumet ovat sulaneet, mutta puhutaan maksimissaan luokkaa 50m x 50m kokoisista alueista. No ovat ne sulat pyörätietkin jotain.
Koska olen nyhjöttänyt viimeisen kuukauden tiukasti Jyväskylän maaperällä, niin suunnistusta ei ole pahemmin tullut muutamaa rinttiä lukuunottamatta harrastettua. Tai tulihan sitä pyörähdettyä nopsjalkaa lapissa, mutta ei sitä lunta siellä varsinaisesti sen vähempää ollut.

Teema onkin ollut juoksemisessa. Eipä tässä sen kummempaa. Viimeisen kolmen viikon kilsat 120 - 120 ja 150. Tehoja pikkuhiljaa nostaen. Nyt taas kevyempi viikko menossa.

Kausi tulee taas syliin, mutta josko tässä vielä sais ennen FinnSprinkiä sulaakin alle. Ootellaan.

Mukavaa tuo juokseminen

Yks kolmeviikkonen on taas taitettu, ja on vuoro asettua kevyemmälle viikolle. Pari vielä ja kevään kisat ovat tohinalla päällänsä. Viimeisen kolmeviikkoisen aikana olen keskittynyt pääosin juoksemaan vähän enemmän - sen mitä työssäkäyvänä Jyväskylän talvessa ehtii ja jaksaa: ~ 110km ~ 130km ~ 150km + hiukan hiihtoa. Ihan ok näin kotioloissa. Viikon pääharjoitukset ovat olleet (aakkosjärjestyksessä) 15km vk, 200-400m ratavedot, pidemmät intervallit tai suunnistukset sprintaten, sekä pitkät lenkit. Voimaa on tullut tehtyä liian vähän. Kun harjoitteluun käytettävä aika on kortilla, eikä (enää TAI toistaiseksi) selkeitä tavoitteitta paperilla, niin tulee "priorisoitua" eli tehtyä sitä mikä tuntuu kivalta. Näin ollen vaaka kallistuu helpommin juoksuun kuin kuntopiiriin tai salilla käyntiin.

Seuraavalla kolmeviikkoisella vois kyllä vähän koittaa skarpata voimailun suhteen. Samaten ajatuksena on tehdä jo vähän enemmän maukkaakin. Sitä on tullut tehtyä vielä hyvin vähän. Samaten mäkeä olen ajatellut juosta vähän enemmän, ja jos vaikka pääsis kerran tai pari maastoonkin suunnistamaan. Voi olla kyllä kinnaksella tuo maastossa suunnistaminen, kun metsässä on lähemmäs puoli metriä lunta. Tai no onhan tuo tuossa viimeisen kolmen päivän aikana sulanut aikalailla, mutta ei metsään silti ole Jykylässä mitään asiaa.

Mieli halaajaakin sulalle ja suunnistamaan, mutta ensimmäistä kertaa 10 vuoteen ei ole mitään varailtuna talvelle. Mutta ehtiihän sitä vuorokaudessa vaikka minne, jos sikseen tulee. Sitä tulemista odotellessa. Tulee jos on tullakseen. Mukavaa se on kotonakin treenailla.

Beating winter

200g taateleita
-
400g kikherneitä
3 isoa porkkanaa
400g tomaattimurskaa
400g purkitettuja tomaatteja
1dl vettä
2 valkosipulin kynttä
2 salottisipulia
2 ceylon kanelitankoa 
1tl suolaa
1tl mustapippuria
1tl juustokuminaa
1tl korianterin siemeniä jauhettuna
1tl inkivääriä jauhettuna
1tl paprikajauhetta
1tl ras el hanout
1tl ruokokidesokeria tai hunajaa
1tl kurkumaa
0,5g sahramia
½ sitruunan mehu

Pataan ja uuniin 135C ja ~2h.

Lähden ulos lenkille hyiseen tuuleen. Reilu 20km tietä, pikkupolkua ja umpihankea. Loppumatkasta metsän keskellä havahdun. Linnut laulaa. Se on ensimmäinen kerta tänä talvena, kun kuulen linnunlaulua muualta kuin kännykän herätyksestä. Samassa taivas alkaa repeilemään. Aurinko pyrkii esiin. Loppumatka kotiin on yhtä kulkua.

Marhaba! Se tervehtii tuoksullaan jo ovella. Marokko on tullut kylään.
Lisään vielä taatelit pataan pariksi kymmeneksi minuutiksi, ja menen saunaan, jonka vaimo on oivaltanut laittaa päälle.

Mikään ei toimi viheliäisenä talvipäivänä niin kuin lämpimän mausteinen pitkään muhinut pata.
Jälkiruuaksi kaivan esiin pari sprinttikarttaa Marokosta ja teen pienen Table-O harjoituksen. Mielessäni siirrän itseni 5000km etelämmäs, kun teen reitinvalintoja läpi Chaouen:in mausteisten ja kapeiden kujien.
Tällaisina hetkinä tuntuu, että talvi alkaa olla voitettu.

Nostan pääni ylös. Takapihalla on reilu puoli metriä lunta. Hiihtokausikin tuli aloitettua vasta torstaina. Taitaa tässä olla vielä talvea taitettavana.

Aotearoa

Kolme viikkoa. Päähän jäi paljon. Näkyvimpänä ehkä punainen nenä. Puna rapisee nenästä, mutta maisemat ja muut pysyy mielessä. Kolmessa viikossa ehti raapaista mukavasti pohjois-saarta. Etelä-saari jäi kokonaan näkemättä, mutta mikäs sen parempi syy palata.

Reissun alkuun vietin vajaan viikon Aucklandissa työmatkalla - noviisina isojen pyssyjen areenoilla. Ehti siinä silti hyvin reenaamaankin, ja aika hyvällä prosentilla tuli Aucklandin tulivuoret, puistot ja normaaleillekin ihmisille tarkoitetut nähtävyydet tsekattua - yleensä lenkkarit jalassa. Työpäivien jälkeen jäin joululomalle ja liityin Pajunen-Föhr & co karavaaniin viidenneksi pyöräksi parin viikon kiertueelle. Alkuun meni pari päivää itä-rannikolla Pauanuissa, jonka jälkeen matka jatkui Rotoruan kautta Tongariro National Parkiin. Tuomiovuoren (tuttu TV:stä) valloituksen jälkeen siirryttiin Taupon kautta Havelock North:iin Hawke's Bayhin. Joulu meni paikallisin menoin Morrisonien hoteissa. Big Thanks! Pakettien avaamisen ja jouluaterian päälle mentiin - kuinkas muuten - pelaamaan krikettiä. Hawke's Bayssa lampaat määkivät, mutta karavaani jatkoi kulkuaan. Viimeisiksi päiviksi suunnattiin Aucklandin länsipuolelle Woodhillin maastot mielessä.

Kulttuurieroista ja eri paikoista voisi tarinoida vaikka kuinka, mutta parasta (ja pahinta) ne on itse koettuna. Matka-aika tuonne kuulostaa pitkältä, mutta menee yllättävän nopeasti. Ja siinä voi pyörähtää vaikka Japanissa välillä.

Harjoituksellisesti tavoitteena oli (juosta paljon ja) tehdä hienoja lenkkejä hienoissa mestoissa, sekä saada hyviä suunnistustreenejä alle. Sen tarkempia suunnitelmia harjoittelulle (kuten järkevää rytmitystä tai tarkkaa ohjelmaa) ei ollut. Aika paljon tuli kierreltyä ja katteltua mestoja lenkkarit jalassa. Ensimmäinen päivä perillä meni koomaillessa ja kaupungilla kävellessä. Sen jälkeiseen 18 päivään harjoitustunteja tuli reilu 40 ja kilometrejä nelisen sataa. Sprinttejä tuli suunnistettua 6, jonka lisäksi maaston puolella 4 kertaa. Sopivasti.

Paljon ehti nähdä ja paljon jäi näkemättä. Joku siinä taisikin viimeisenä päivänä tokaista, että "Ei ole koskaan mennyt kolme viikkoa näin nopeasti selvinpäin". Maan monimuotoisuutta ja kauneutta ei pysty millään muotoa pelkin kuvin kertomaan (ainakaan mun lelupokkarilla). Jokunen photo silti täällä.

Hieno reissu. Yhdet Ginger Beerit sille!