sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Into niukassa

Kesä - se oli siinä. Sen verran vietin kesää, että koneella en istunut yhtään ylimääräistä. Välillä siirsin itseni kokonaan air plane modeen. Mikään ei piipannut, ei villkunut, ei soinut, enkä tiennyt yhtään mitään mistään. Suosittelen. Enpä siis päivittänyt blogiakaan. Ei sen puoleen, eipä siinä paljoa päivittämistä olisi ollutkaan. Koko kesän voisi tiivistää seuraavaan kappaleeseen:

Edellisen päivityksen eli Loviisan huippiksen ja Finin sprintin jälkeen harjoittelu on ollut ihan mitä sattuu. Ei pelkästään omasta valinnasta. Intoa oli kyllä siinä kohtaa, mutta heti heinäkuun alkuun sain jonkun hermopinteen pakaran yläosaan, jota parannellessa meni reilu viikko. Edes kävely ei meinannut onnistua. Luottofyssari sai sen kuitenkin manipuloimalla ja kinesioteippauksilla kuntoon niin, että seuraava Milanossa vietetty viikko oli melko aktiivista aikaa (KATSO KUVAT!). Sen jälkeen yritin palata harjoittelun pariin, ja viikon verran menikin ihan hyvin, mutta sitten otin ihan tapaturmavamman lenkillä, ja taas meni viikko ihmetellessä. Siitä parannuin sopivasti seuraavaa, Puerto Ricon, (työ)reissua varten. Siinä meni matkustellessa ja aikaerojen kanssa sählätessä taas muutama päivän molempiin suuntiin. Siellä lenkillä käyminen oli kyllä (kuumuudesta ja kosteudesta huolimatta - vai juuri niiden takia) jollain tapaa nautinnollista. Palattuani käväisin Toivakka-sprintissä ja seuran SM-leirillä Tampereen-Vatulan hoodeilla. Kokonaisrasitus oli sen verran kova matkustuksen, aikarojen, väsymyksen, hektisen työviikon ja reenien keskellä, että sain siihen parin päivän nuhanenän - tosin olo oli koko ajan muuten aivan terve. Juokseva nenä ei sinällään harjoittelua hidastanut, koska olisin levännyt muutenkin. Ja johan päästiin tähän viikkoon. Tämä viikko on ollut ensimmäinen pitkään aikaan, kun harjottelussa on ollut mukana jotain ajatusta ja suunnitelmallisuutta. Henkisesti olen tämän kauden jo haudannut. En tiedä missä vaiheessa kesää se tapahtui. Vaivojen keskellä ei oikein missään vaiheessa ollut sellaista palavaa motivaatiota tehdä mitään suunnitelmia harjoittelun ja kisojen suhteen. Kunhan tuli tehtyä sitä mitä mieleen juolahti. Kunto on siis aika paska. Kisoissa aion silti käydä, koska se on kivaa.

Seuraavien kolmen kuukauden aikana aion keskittyä pääasiassa tutkimukseen ja väitöskirjan viimeistelyyn (eli työhön), mutta paljon on mahdollista, että kilometrejä ja tunteja tulee silti enemmän kuin kesällä - jollainhan sinne töihin pitää siirtyä, ja kotiinkin tulla.
Nautinnollista syksyä itse kullekkin.


Kesän rientoja kuvina ja vähän lisää avaten:
https://picasaweb.google.com/tuokar/Kesa2015

Ei kommentteja: