Jukolassa on jotain taikaa ja fiilistä, jota muualla ei koe. Joka vuosi. Tänä vuonna omat suuret fiilikset syntyivät yksinkertaisesti siitä, että pääsin juoksemaan. Oma osallistuminen oli aika pitkään vaakalaudalla polvioperaation jäljiltä, ja Jukola oli ylipäätään kuudes kerta tänä vuonna kun pääsin kartan kanssa metsään. Onneksi maastotyyppi oli tuttuakin tutumpi, joten tiesin, että mitään vanhoja hiekkakuoppia yllätävämpää ei voi tulla vastaan.
Lähtökohdat huomioiden olen melko tyytyväinen omaan tekemiseeni. Virhettä tuli puolisentoista minuuttia - pääosin epäsuoraviivaisena etenemisenä väleillä. Rasteille en juuri virhettä tehnyt, ojan mutkaa (13.) lukuunottamatta. Kisarutiinin puute silti näkyi. Varsinkin alkumatkasta oli haasteita saada kunnon karttakontaktia ja se olikin aika suurella pensselillä maalailua. Mutta 5:sen jälkeen sain ajatuksen paremmin hallintaan.
Fyysisesti jäin vähemmän kuin odotin. Keuhkoja ei ollut nimeksikään, eikä jaloissa mitään hermotusta. Se oli vakionopeudensäädin päällä koko ajan. Jonkin verran piti polvea varoa, erityisesti kivikoissa ja alamäissä menin aika varovasti, mutta sen suuremmin se ei kisan aikana vaivannut. Enemmän vaivasi edeltävän tiistain suunnistuksesta jökkiin mennyt saman jalan pakara-takareisi akseli. Kisan jälkeen kolottikin sitten lihaksia melko lailla paljon. Josko juhannukseen mennessä helpottais. Alla reitti ja väliajat. Suhteellisen stabiilia menoa.
 |
| Jukola 2015 - 5.osuus |
 |
| Väliajat |
Muuttumisleikki
(kuvat Ilkka Saarimäki):
 |
| Ennen |
 |
| Jälkeen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti