A Hundred Shades of Blue

one down, five to go.

Slick Black Cadillac

Reilu viikko jouluun, mutta lunta ei missään. Lamppu päähän!

Dagens rätt:

4,3km, rauhallista vauhtia, med Ade.
Teemana: joka rastilla vähintään 5sekuntia paikallaan, ennen liikkelle ampaisua, hehe!

Throw Away Your Television

Täsää vähä kartoi viikollopult..

yö:



päivä:

Thumbing My Way

Vasta oli marraskuun alku ja konetta hiljalleen käynnisteltiin. Nyt on jo monen monta luukkua joulukalenteristakin avattu. Harjoittelu on lähtenyt mukavasti käyntiin. Elämäni tähän mennessä suurin määräkausi menossa ja hyvältä tuntuu. Kirjottelen tätä junassa, matkalla Ankkurin leirille kellarille. Viikonloppuna tulee taas haljottua lippuja, lumettomissa maastoissa.

Kurkoilutkin saatiin päätökseen tältä syksyltä. Tiukasti tähtäsin siihen, minkä Larry sitten teki, mutta jätin vähän liikaa finaalin varaan. Turoilin siellä homman sitten varmuuden vuoksi oikein kunnolla. Ens kauel! Kartat ja radat, parempien tarinoiden kera, Kurko-sivuilla.

Viikko sitten kävin vierailulla roninmäessä. Taisi olla päivälleen tasan vuosi viime kerrasta, jolloin juoksin 37.34, sulalla tiellä ja hyvässä kelissä. Käsikirjoituksesta en tiedä, mutta ainakin näyttelijät ja ohjaus olivat hyvin samankaltaisia kuin vuosi sitten. Ainoa ero taisi olla siinä, että nyt tie oli paikoin hiukan liukas ja muuten paakkuuntunutta lunta, jota oli kyllä hiekoitettu. Aikaa meni 37.47 eli vähän hitaampaa kuin vuosi sitten, mutta periaatteessa kumminkin kovempaa. Ja matkahan oli se 11km. Tarpeettomana kuriositeettina mainittakoon, että keskisyke oli samalla tasolla kuin syksyn kurkoiluissa.

Suli muuten Jyskylästäkin vähät lumet pois tuossa viimeisen kahden päivän aikana. Hiihtokautta ei varmaan ennen joululomaa pääse avaamaan, kun tykkilatu ei juuri napostele, mutta jouluna sitten senkin edestä. Josko sitä tähän hätään lähtis vaikka mettään.

Vaikka kurkot onkin tältä vuodelta juostu, niin narkkari tarvitsee annoksensa ja yö-reenejä aionkin jatkaa niin kauan kun lumet sen suinkin vaan sallivat. Ysikymppisiä kävin juhlistamassa kypärämäessä. Ilman lippuja, ilman heijastimia, ilman kompassia. Vain mies, kartta ja usvainen metsä.

Pienen Pojan Elämää

Tämä on nyt tuossa lojunu valmiina jo muutaman päivän, joten kait sen vois sitten tännekin laittaa. Helpotti kummasti tulevan kauden suunnittelua, kun katseli vähän vanhaa.

Jonkinlainen yhteenveto ja analyysi.

1.11.2006-31.10.2007, 365päivää. Por favor!

Määrää:

Reeniä: 530h 01min (+51h) (suluissa muutos kauteen 2006)

ka: 10h 00min/viikko (+58min)

Harjoitusten määrä: 503 (+24)

max: 3% (2006: 1%) 190<

vk: 14% (2006: 18%) 170-189

pk: 73% (2006: 79%) 90-169

kevyt: 6% (2006: 2%) <90

voima: 4%

-Olisi tota määrää saanut enemmänkin kasvattaa. Näillä määrillä meinaan ei vielä tulla. Nousujohteisesti toki jatkettiin (ja tullaan myös jatkamaan.)

Lajeittain:

Juoksua: 278h 4min (+18h)

Vaellusta: 71h 7min (+24h)

Hiihtoa: 0h 0min (-7h)

Pyöräilyä: 4h 4min (-0h)

Vesijuoksu: 13h 7min (+13h)

Koordinaatio: 20h 52min (+11h)

Suunnistusta: 100h 37min (+2h)

Voimaa: 24h 7min (+13h)

Pelejä: 17h 21min (-23h)

-Vaikka vermeet on edelleen kunnossa, niin hiihtoladulle en eksynyt yhden ainutta kertaa viime talvena, vaikka tarkoitus ehkä olikin. Toisaalta kelit olivat Jyväskylässä sellaiset, että joulukuussa ei päässyt hiihtämään, tammikuu meni suurilta osin muualla ja helmikuussa nyt ei enää hiihtokautta kannata aloittaa. Jos sitä tulevana talvena koittaisi hakea tätä kautta lisää määrää.

Voimaa tuli tehtyä suhteessa aika paljon enemmän kuin aikaisempina vuosina. Kuntopiiriä suunnilleen saman verran, mutta punttireeniä paljon enemmän. Tätä pitäs kyllä vielä lisätä.

Vesijuoksun otin myös ohjelmaan lihaksia hoitamaan. Sitä tuli talvella tehtyä suunnilleen kerran viikossa sellaiset 45-60min kerrallaan ja päälle kylmäallaskierrokset - Loistava palautumissetti kaiken kaikkiaan.

Koordinaatio/juoksutekniikka reeniä tuli tehtyä talvella viikoittain, koen tämän oikein hyödylliseksi, vaikka se tavallaan onkin aika lepposaa.

Testijuoksu (Legendaarinen kymppi): ei kunnon otatusta (2006: 33.09 - huhtikuussa)

Roninmäen testi (11km): 37.34 - joulukuussa (2006: 38.37 - maaliskuussa)

Isoin viikko talvella: 17h 8min, 150km (Portugalissa)

Isoin viikko kesällä: 15h 5min, 135km (YT:llä)

-Sen kerran kun piti oikein kunnolla juosta ja kovaa Ankkurin tj, niin pakkasta oli -15C. Se jäi sitten siihen. Muilla kerroilla olin sitten muissa maisemissa.

Ei tullut mitään älyttömiä viikkoja mätettyä, mutta tuollaisia sitten enemmänkin.

Matkaa:

Jalalla: 4471km (+636km)

Hiihtäen: 0km (-92km)

Pyörällä: 79km (+0km)

Suunnistusta:

100h 37min (+2h)

854km (+60km)

Kisoja: 48 (+9)

-Aika paljon kisoja, mutta aika moni niistä oli henkisesti, jotkut myös fyysisesti pelkkiä harjoituksia. Ehkä olis ollu fiksumpaa juosta jokunen kisa vähemmän.

Muuta:

Sairas: 16 (+1) (koko talvena ei mitään. PM-katsastusten aikaan pientä flunssaa. Kainuun aikaan pientä flunssaa. SM:ien jälkeen silmätulehdus)

Loukkaantunut: 0 (-8) (aika legendaarista)

Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 84 (+37)

Leirillä: noin 45 päivää

Ulkomailla (kisoissa/leirillä): noin 47 päivää

Kuukausittain:

Marraskuu: 50h 23min 358km (42h 31min 249km)

Joulukuu: 58h 55min 434km (40h 26min 356km)

Tammikuu: 54h 12min 465km (51h 37min 384km)

Helmikuu: 50h 01min 414km (46h 59min 303km)

Maaliskuu: 53h 37min 473km (49h 31min 465km)

Huhtikuu: 33h 00min 312km (32h 43min 331km)

Toukokuu: 39h 30min 401km (30h 49min 289km)

Kesäkuu: 40h 01min 382km (28h 40min 205km)

Heinäkuu: 50h 53min 379km (55h 31min 474km)

Elokuu: 46h 16min 428km (38h 54min 343km)

Syyskuu: 28h 02min 275km (34h 29min 257km)

Lokakuu: 25h 05min 151km (26h 55min 191km)

-Ensimmäiset viisi kuukautta on sitä työntekoa ja se perusduuni tuli siinä hoidettua tunnollisesti. Huhtikuussa oli sitten jo roppakaupalla tärkeitä kisoja, joten passaileminen tuli mukaan kuvioihin.

Touko- ja kesäkuu, aina Jukolaan saakka, ovat myös perinteisesti aika lailla kilpailuja täynnä, joten priorisointia piti tehdä kisojen suhteen, että sai myös harjoiteltua.

Heinäkuussa oli vielä Gaynuu, jonka jälkeen pystyi aloittamaan tehokkaamman kesäharjoittelun.

Elokuussa oli sitten taas muutamat skabat, mutta ihan hyvin pystyin harjoittelemaankin.

Syyskuussa oli SM:t. Panostin palautumiseen. En nähnyt järkeväksi hirveästi harjoitella.

Lokakuussa panostin opiskeluun ja harrastin ulkoilua silloin kun ehdin.

Funtsintaa:

”Ihka ensimmäinen kunnon mittaus tapahtui viime syksynä Kurko-Cupin muodossa, jossa pystyin ratkaisevasti parempiin suorituksiin kuin vuotta aiemmin. Sitten juoksin tasotestin joulukuun alussa, jonka tulokset olivat myös kohtuu hyviä. Selkeästi paremmista asetelmista aikaisempaan verrattuna lähdettiin viime talvena pakettia rakentamaan.

Joulukuun viimeinen ja tammikuun eka -viikko menivät Hong Kongissa, APOCissa, ja se vähän söi reenimääriä, mutta nämä olivat silti määrällisesti kovimmat kuukauteni. Pystyin kyllä mielestäni aika hyvin handlaamaan aikaerot ja homman niin, ettei rasitus tullut liian kovaksi, vaikka 5 kisaa tulikin siellä juostua. Reissun jälkeen pääsin hyvin harjoitteluun taas kiinni ja olin helmikuun alussa varsin hyvässä kunnossa. Sitten seurasi parin viikon Portugalin setti, jossa harjoittelu oli todella virkistävää. Suunnistus oli aika hyvin lapasessa.

Maaliskuussa rupesin tiputtamaan määriä ja ottamaan koneesta enempi kierroksia irti. Spring Cupiin lähdin varsin luottavaisin mielin. Olin olevani jäätävässä tikissä, vaikka kuntoa ei oltu edes pahemmin vielä hiottu. Spring Cupissa tulos oli huonompi kuin suoritus antoi ymmärtää. Jäin jalalla tuskastuttavan paljon. Paljon enemmän kuin piti. Mutta lohdutin itseäni, että kuntoa mitä nostaa, olisi vielä reservissä. Seuraava viikko leireiltiin Ruotsissa. Olin fiksumpi kuin aikaisempina vuosina ja suunnistin vain kerran päivässä. En mennyt jumiin. Joistain virheistä ainakin voi näköjään oppia.

Huhtikuussa tein harjoittelussa virheitä tai ehkä ennemminkin jo maaliskuussa. En saanut sitä kuntoa, mitä uskon omanneeni, kokonaan esiin. Tein muutamia tosi kovia harjoituksia, mutta en välttämättä oikeaan aikaan. Enkä varmaan tarpeeksi montaa. PM-katsastuksiin ja Tiomilaan tähdätty kuntohuippu#1 ei oikein tullut koskaan, vaikka näissä kisoissa suoritukseni olivatkin (pienestä flunssasta huolimatta) kauden ehdotonta parhaimmistoa. Ja Tiomilan tulos kauden ehdoton kohokohta.

Sm-erikoispitkille lähdin ekaa kertaa äijissä. Jaksoin jopa maaliin asti, ihan hyvällä sijallakin vielä, mutta hylsy siitä kumminkin tuli. SM-sprintissä en jaksanut vieläkään juosta kahta kisaa samana päivänä. Jukolan aikaan olin vielä varsin hyvässä kunnossa. Kainuun hl-sprintti meni vielä hyvin, mutta loppuviikon olin hieman flunssainen ja suoritukset olivat todella tummia.

Tämän jälkeen harjoittelin mielestäni ihan hyvin, vaikka 100%:sen tyytyväinen en kyllä harjoitteluuni ollut. Kesäharjoitteluun pitää tehdä tulevana vuonna selkeämpi suunnitelma.

Syksyn SM:t meni kaikki tyyliin: karsinta hyvin, finaali ei. Söi miestä rotan lailla.

Katsastukset kauden mittaan sen sijaan sujuivat selkeästi paremmin.

PM-kats. Sprint: 8.

PM-kats. Pitkä: 20.

Huippuliiga 2: 19.

Huippuliiga 3: 11.

MM-kats. Pitkä: 16.

Suunnistusajatus ja suorituksen hallinta olivat keväällä melko hyvin hanskassa. Jopa tunnettu taitopäällikkö, El Maco, totesi tämän. Kesällä ei sitten sujunut enää niin hyvin ja ei myöskään syksyllä, vaikka ei homma nyt mitään hirveän rumaakaan ollut. En vaan jaksanut koko vuotta hommaan keskittyä samalla tavalla. Pitääs ens vuonna tehdä homma vähän toisin, ainakin jättää suosiolla joitain mukamas tärkeitä kisoja väliin ja puuttua hommaan nopeammin, kun huomaa, että ajatus ei enää luista niin hyvin.

Rankisija, 36, miltei puolittui viime vuodesta.

Niin sanotuissa kovissa kisoissa, joissa oli huiputkin paikalla, juoksin selvästi paremmin kuin aikaisemmin, sain miltei joka kisoista parempia tuloksia kuin mihin ennen olen yltänyt, myös syksyn SM:issä, vaikka ihan putkeen eivät menneetkään.

Harjoittelu ensi kautta varten on alkanut mukavasti. 600h on laitettu tavoitteeksi, mutta en pahastu jos satun harjoittelemaan enemmänkin.

Huomenna KortSun pikkujoulut…

Can I Play With Madness

Olin lauantaina ensimmäistä kertaa Sadismissa. Tosin en ollut juoksemassa koko rataa, vaan tarkoituksena oli juosta parin tunnin reeni muiden mukana. Siksi, tilaisuuden tullen, oikasinkin muiden luusereiden kanssa kuutisen kilometriä. Näin jälkikäteen voi todeta, että voittoajan ollessa vain kolme tuntia, olisi sen kokonaankin voinut juosta. Itse tuli juostua 2.28, keskisykkeen ollessa alemmalla kynnyksellä. Vaikka reippaasti vk:ta mentiin kyllä aina kelloa katsellessa. Vikalta maaliin piti sitten latoa maukat tauluun, ettei Nandi tullu ohi.
Joka tapauksessa hemmetin hauskaa oli näinkin, ja luuseriryhmässäkin saatiin vielä pientä kisaa aikaiseksi lopussa.
Päivän teemana oli perinteisten suunnistustaitojen hallinta, ja niihinhän ylämäkijuoksu kuuluu hyvin oleellisena osana. Ratamestari oli onnistunut mielestäni varsin mainiosti ja tehnyt ennenkaikkea tarkkaa työtä, ainakin masokisti-radalla, sillä nousua kertyi metrilleen tasan 690m.

Alku oli aika helmi. K-pisteelle piti mennä "valkoisella" kartalla, 1630metriä. Ei muuta kuin suunta tauluun ja menoksi.



(1/3)

Jos löysi k-pisteelle, niin sai uutta karttaa kehiin, 1:25 000 mittakaavalla vuodelta -65. Kyllä mäet ja järvet olivat edelleen paikallaan. On se suunnistus ollut silloin vähän eri hommaa.
Lopuksi käteen lyötiin vielä lähes tulostustuore moderni suunnistuskartta, jolla ratkaisut tehtiin.
Ja kuin muuten ei olisi ollut tarpeeksi julmaa, niin viimeiseltä rastilta maaliin oli vielä kilsa tietä.


(2/3)



(3/3)

Turhaa tässä enempää turisen, sillä Sadismi sivuilla on kunnon tarina kekkereistä. Lue se.
Sadismi

Ensi vuonna koko hulluus, oh my!

A Certain Romance

Ihan vaan kuriositeettina mainittakoon, että starttasin ihan sattumalta tasan kello kuusi viime torstaina yö-reeniin, linnuntietä mitattuna tasan 469kilometrin päässä Kurkopaikalta.

From The Ritz To The Rubble

Kurkokausi avattu ja toinen kausi lopetettu.

Smålkusta ei paljoa kerrottavaa jäänyt. Yön jälkeen oltiin sijalla 20. reilu 8min kärjestä.
Görfezin, kuten minunkin jälkeen sija oli 22. Mäksä kierteli perhosia väärään suuntaan ja oltiin lopulta 29. Aika surkeaa.

Itsellä alku lähti hyvin liikkeelle ja homma skulasi oikein mallikkaasti aina siihen asti, kunnes perhosten alussa sain Öysteinin selän näkyviin. Juoksin sitä sitten kiinni, kun tiesin, että samalle rastille ollaan menossa. No sehän meni ihan Norjaan. Oli siinä letkassa toki muitakin siinä vaiheessa. 3min tuli koukattua sitä rastia. Ehkä tästä taas jotain voi ottaa opiksi. Alku oli mennyt hyvin, olin vetänyt koko ajan itse, en ollut pummannut ja tiesin, että vauhti varmasti oli kohdallaan, sen verran oli kulkua. Minkä perkeleen takia sitä sitten tarvii ruveta seuraamaan lopettamassa olevaa entistä starbaa, vaikka oma vauhti varmasti olisi vielä ollut vauhdikkaampaakin. Ansaitsen todellakin piiskaa.

No sen jälkeen otin homman taas omiin käsiini ja ihan hyvin se sujui. Jotain pieniä koukkuja matkaan vielä osui, mutta ei sen kummempaa.
Toki oli siinä yksi selkeä 25sekunnin tappio huonosti juostusta välistä. Ja tässä on oppimisen paikka kaksi. Se oli heti perhosten jälkeen ja samaan suuntaan kuin toinen perhosista. Päätinkin latoa ekat 300metriä välistä vain samoja jälkiä ja suunnistaa sitten lopun matkaa rastille. Mutta enhän mä siitä perhosten keskusrastilta osannu ottaa niitä samoja tossun painaumia kuin vajaa 10min aikaisemmin. Vähän liikaa sivussa siinä sitten juoksin ja siten en todellakaan niin kovaa kuin piti. Tällaisenkin toiminnan voisi suosiolla lopettaa, ennenkuin käy jotain vakavampaa.

Pääsin muuten tekemään suoraa vertailua Suomen ja Ruotsin junnujen välillä, ja nyt täytyy sanoa, että kyllä Samu Lehtola pysyi kauemmin perässä kuin Mäksän idoli Jesper Lysell.

Pipo veti muuten aika kovaa. Hävisin 7,5min. Toki tein 4min virhettä, mutta eipä siihen vauhtiin kukaan muukaan pystynyt vastaamaan.

Maalissa olin vielä aika hyvissä voimissa, mikä mainion kulkupuolen lisäksi hieman ihmetyttää, sillä olen viimeisen kuukauden aikana harjoitellut todella vähän ja kovia harjoituksia tuolle ajalle osui manna ja kurkoavaus. Uskoin kuntoni olevan paljon huonompi kuin mitä se onkaan. Ihan hyvistä asetelmista tässä lähdetään uutta harjoituskautta rakentamaan.

Tässä nyt sitten pikkuhiljaa aletaan mättämään. Henkilökohtaista valmentajaa olisi hakusessa, mutta voipi olla, että jatkan sooloiluakin.

Kurkoavaus meni muuten hyvin. lue siitä:
http://vaajakoskentera.com/kurkocup07/
Sen verran voin sanoa, että keskisyke oli 190 ja max 198. Ne on sellaisia lukemia, joihin en ole kisoissa päässyt varmaan koskaan. Vallan metkaa. Tosin kyllä sitä työstöä olikin sitten olikin aika lailla ja alusta loppuun.

Tämän viikon kurko valitettavasti jää väliin, mutta ehkä olen hengessä mukana ja starttaan torstai-iltana kello 18.00 yö-reeniin, omalla yhteislähdöllä, jossain pohjoisemmassa maastossa.

Los Reyes del Noches

Yksi kausi loppuu ja toinen alkaa.
Ja se alkaa tänään! Siis Kurkokausi. Xenonit sammuu ja miehet tummuu.
Kurkofanit, säätäkää vastaanottimenne Kurkotaajuudelle!

Ja huomenna smålkkuun.

http://vaajakoskentera.com/kurkocup07/

de nada

Mannasta ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Hylsy tuli, milään muulla nyt ei niin väliä sitten enää olekaan. Harmittavaa, mutta inhimillistä. Trust me, I know.

Jos nyt jossitellaan niin aika hyvinhän se olisi mennyt.

Viime viikolla saatiin JYU:n futispuulaaki päätökseen. Oikein tuli Keski-Suomalainen

tekemään juttua Kortsun huikeasta menestyksestä. Enpä olis uskonu, että joskus saan kuvan lehteen nappikset jalassa. Finaaliin asti mentiin, mutta siellä puhkesi. Hauskaa oli ja niin kuin monen hauskan asian jälkeen nyt maksetaan korvauksia, kun suunnilleen joka ikistä paikkaa kolottaa enemmän tai vähemmän. Me duele la espalda y los pies. No, ei sillä, että se harjoittelua olisi haitannut, kun sitä ei ole ehtinyt kaikelta opiskelulta tekemään, mutta onneksi suurimmat kouluväännöt ovat tätä viikkoa lukuunottamatta takanapäin ja kohta voinkin alkaa kutsua opiskelua taas rennoksi puuhasteluksi, harjoittelun lomassa.

Kurkocuppikin alkaa sopivasti puolentoista viikon päästä torstaina, juuri ennen Småkkeria. Ja Småkkerin jälkeenhän se reenikausi 08 sitten alkaakin jo kolkuttelemaan nurkan takana.

Vaikka tuntuu, että tämä kausi juuri päättyi, niin nälkää aloittaa työnteko ensikautta ja tulevaisuutta varten löytyy. Jyväskylän tiet ja polut odottavat.

Uno Mas Uno Son Siete

"Lääkäri, potilaan pupilli on laajentunut"

Hohheli hoijjaa!
Ajattelin nyt vähän tännekin kirjoittaa, kun koko viikko on tullut kirjoteltua vaan kouluhommia.

Kauden vikat SM-kisat ja samalla vikat henkilökohtaiset juostiin jo kohta viikko sitten. En ole niistä sen kummemmin ehtinyt mitään kirjotella, kun on ollut niin kaamiaa mättöä koulussa. Mutta jos nyt sitten vähän skriivaisi. On tämä syksy muutenkin aikamoista opiskelua. Viimeisen kolmen viikon ja seuraavan kuukauden aikana onnistuessani tulen suorittamaan puolet vuoden opinnoistani, joka on sitten puhtaasti enemmän reeni aikaa talvelle ja keväälle. Òle!
Oon kyllä ollu tän viikon vähän niinko telakallakin. Yhden ainutta juoksuaskelta tai harjoitusminuuttia ei ole kertynyt. Silmässä on ollut jotain pahasti vialla. Onneksi tuli vasta viestin jälkeen illalla, meinaan seuraavan vuorokauden olin puolisokea. Värikalvon tulehdusta veikkasi silmälääkäri. Tunnin välein on saanut tunkea tippaa linssiin. Kyllä noilla lääkkeillä elämään pystyy, mutta näkö on toisessa silmässä viturallaan. Toivottavasti se nyt palautuu viikon sisällä. Tänään ajattelin kyllä käydä jo vähän juoksemassakin. Ei nyt heitetä kokonaan hanskoja kehiin, vaikka seuraava kuukausi onkin kalenteriin merkitty teemalla lepoa. Manna ja Småkke on kumminkin vielä edessä, toivottavasti Tapken Futiscuppikin ja Kurkocup nyt ainakin.


Niin niistä sm:stä.
Keskimatkan karsinta oli yksi parhaista keskimatkan suorituksistani ikinä, suunnistuksellisesti. Toki otin alkuun heti ykköselle 25sekunnin ajautumisen, joka toivottavasti kertoo enemmän jostain muusta kuin aikaisemmista keskimatkan suoriutumisistani. No joka tapauksessa sen jälkeen, kun pääsin karttaan sisälle, virheitä laskettiin enää sekunnin osissa. Osaan tälläsen maaston, sitä on reenattu. Kulku oli kaamiaa, siis kaamian huonoa, niinkuin se oli ollut koko viikon sm-yön jälkeen. Oli silti 3. , 50 sekkaa Föhrille.

Finaalissa supat muuttuivat syvemmiksi, harjut jyrkemmiksi ja muodot monipuolisemmiksi. Tätä en sitten enää osannutkaan, vaikka se jälkeenpäin kartalta näyttikin naurettavan helpolta. (Joo myönnän, en malttanut odottaa tammikuuhun asti). Kosautin homman heti ykkösvälillä, vaikka kuinka katsoin lähdössä, että ompa helppo väli. Ei sellaisia sitten varmaan olekkaan. Jotenkin en saanut aukolla käyriä täsmäämään odotuksiini ollenkaan ja kiskaisin jonnekin ihan hevon norjaan. Miltei kaksi minuuttia käkeen heti kättelyssä. Olin valmis. Juoksin vielä kohti kakkosta, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun Taanila näkyi jo takana, annoin henkisesti periksi. Päätin minimoida sunnuntai-aamun hapot ja väänsin polvisuunnan kohti linja-autoa. Otin vielä varmasti tien kautta ja löysinkin bussille aivan telkkänä. Voin kertoa, että olin vihainen, vittuuntunut ja surullinen. Päätin, että opettelen suunnistamaan ja, että viestissä onnistun.


Viesti
Viestiin meillä oli sama rykelmä kuin viime vuonna, mutta juoksujärjestys oli viilattu uuteen muottiin Sunan polvivamman jäljiltä. Suna oli nyt alotuksessa, Maco edelleen toisella, mä juoksin kolmannen ja tikki-Mäksä ankkurina.
Suna kiersi aloituksessa pitkää ulkokaarretta ja kun lopussa tuli minuutin ylimääräinen koukku, niin ero kärkeen oli 3,5 minuutin luokkaa.
Maco nosti toisella sijalle 15. , eron kärkeen ollessa 4,5min.
Pääsin metsään siinä Reitin ja Toivion kanssa. Reitin kanssa tiesinkin juoksevani samaa rataa, mutta Toiviollakin oli sitten loppujen lopuksi sama rata. Aloitin rauhallisesti ja luin rataa läpi, en kumminkaan antanut Reitin selän kadota. Ykkönen tuli hyvin ja aika pian sen jälkeen saatiin pidemmän ykkösen hakenut Tölkön letka kiinni. Kakkoselle mennessä otin kumminkin hieman eri valintaa ja KR:n paita karkasi. Kakkoselta lähtiessä näin Tölkön selän niin kaukana edessä kuin se tässä maastossa mahdollista oli ja sain hetken aikaa juosta ihan tosissani. Hiukan ennen kolmosta olikin sitten koko rytmiryhmä taas kasassa. Neloselle tuli päivän virhe. Aivan väärällä taktiikalla ja n.45 sekunnin koukku. Sen jälkeen sujui hyvin. Tommin kanssa vuorovedoin. Vetovuoroista huolen piti maastopohja, joka aina välistä heitti jommankumman turpeeseen keräilemään ja toinen siirtyi vetämään. Reitti otti omaa valintaa ja vähän karkasi kunnes pummasi ja vähän tippui. Porukkaa tuli silloin tällöin selkä edellä vastaan. Yksi pieni koukku tuli vielä tehtyä ja yksi väli juostua huonosti, mutta muu toiminta oli sen verran hyvää, että vaihtoon laskettelin sijalla 7. 5 min kärjestä. Osuusajoissa olin 5. Samassa ryppäässä muiden nopeiden kanssa, paitsi Pipon, joka alisti kahdella minuutilla pohjat tälle osuudelle.
Vaikka uskoni Mäksän suorituksenhallintaan Lahtelaisessa pusikkopaskassa olikin horjumaton, niin tarkistin karttapuomilla vielä sen minkä jo tiesinkin ja annoin Mäksälle asianmukaiset ohjeet.
Mäksä hoitelikin homman tyylikkäästi. Eteen oli sen verran eroa, että siihen olisi tarvittu yhtä Thierryä, mutta takaa lähti kova liuta kovaa porukkaa. Mäksä oikeastaan otti tarjotuista sijoista sen parhaimman, eli teki sen mitä pitikin.
7. sijaan ainakin minä olen varsin tyytyväinen. Muille jätkille tämä ei ollut paras sija sm-viestistä, mutta mulle se oli. Lisäksi ensimmäinen plaketti äijistä.
Viikonlopusta jäi kuin jäikin hyvä mieli.


(saarivaara)


"Poikia hymyilyttää kun on plakettia kaulassa"

10.15 Saturday Night

Karsinnassa tekeminen oli kerrassaan mainiota. Virhettä en tehnyt paljoa. Loppuosalla yksi puolen minuutin virhe ja yksi 15sekunnin hidastelu ässäily. Juoksin melko rauhallista vauhtia ja otin niin varman päälle kuin vähäänkään vain pystyi ottamaan. Hävisin 1.35 Hernelahdelle ja olin 4.

Finaalissa ajattelin vetää samalla taktiikalla, mutta toki juosta kovempaa. Varmoja reitinvalintoja, ja polku sekä tie pätkillä oli tarkoitus latoa oikein kunnolla. Mutta ei ollut sellaista kulkua, joka yöllä aina on, tai siis aina ennen on ollut. Elämäni huonoin yö-kulku oli tänään. Jo heti ykkösvälillä totesin, että tänään muuten ei kulje. Oli outoa, koska yöllä on kulkenut aina aika hyvin. No niin, antaa olla. Lisää reeniä ni pärjää huonommallakin kululla.
Ykkösellä kun avasin kartan, totesin, että ziisus. Melkosta väliä oli tarjolla. Meni kyllä hetki, ennenkuin päätin mistä mennä. Ei ollut munaa tehdä Mattias Karlssoneita ja vetää vasemmalta ympäri, vaikka se näin jälkikäteen spekuloituna olisi saattanut olla mulle se paras vaihtoehto. Kohtuu "suoraan" puskin, jonkinlaista ässää.
Vitosen otin varmasti vähän oikealle ja polkua rastille.
5-6 väli tarjosi taas mielenkiintosta reitinvalintaa. Suhtaudun yöllä aika skeptisesti omaan kykyyni edetä tiheikössä, joten päätin ottaa varman kautta ja kiertää oikealta. Sieltä rastille tulokin oli helppo. Kutoselle mennessä tuli Laitinen, Parjanne ja Jones vastaan, jotka olivat juuri käyneet seiskalla. Totesin, että tänään ei oo letkoja tarjolla.
7-8 väli oli taas kinkkinen. Päätin vetää oikealta, joka ei näytä ollenkaan huonolta valinnalta, mutta käkeen on tullut, ilmeisesti jalalla, aika rumasti.
Perhoset meni keskusrastia lukuunottamatta todella hyvin. Keskusrastin löysin ekalla kerralla pienen pysähdyksen jälkeen melko suoraan, mutta toisella ja kolmannella kerralla piti koukata puoli minuuttia.
16-17 välille tarjottiin taas kaikenlaista valintaa. Päätin vetää suoraan, mutta toteutin alkumatkan hiukan huonosti. Thierry juoksi tälle välille minuutin pohjat. Aika hc:ta. Itse hävisin varmaan taas jalalla. Tai en tiedä, mistä se olis ollut nopein juosta.
Loput välit tulin varman päälle. Vuonna -96 kll:ssä eksyin totaalisesti tuolla samalla alueella saman tienalituksen jälkeen. Traumat olivat vieläkin mielessä ja kiersin niin hisua rasteille kuin olla ja voi, mutta empä eksynyt tällä kertaa.

Olin 23. Virhettä laskin tehneeni 1,5 minuuttia + reitinvalinnoista olisi ehkä saanut pois jopa kolme-neljä minuuttia. Letkoista olisi voinut olla ainakin vauhti apua. Kaksi minuuttia paremmin ja olisin ollut 14. Plakettiin eroa jäi 3,5min. Spekuloin, että kulkupäivänä olisin edennyt sen verran kovempaa pelkästään jalalla. Hieman jäi kyllä hampaankoloon, pari minuuttia paremmin niin olisin ollut oikein tyytyväinen, vaikka kyllä ihan tyytyväinen olen suunnistukseeni.

23. sija on kumminkin mulle paras, mitä miesten sarjasta on toistaiseksi heltinyt.

Tulokset:
kars
http://www.karkki-rasti.fi/joomla2/index.php?option=com_wrapper&Itemid=33
final
http://www.karkki-rasti.fi/joomla2/index.php?option=com_wrapper&Itemid=29

Reittihärpäke:
kars
http://www.resultfellows.com/reittiharveli/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=15&kieli=
final
http://www.resultfellows.com/reittiharveli/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=17&kieli=

Another Night

Tiistaina juostiin Keski-Suomen am-yö. Kisan piti alunperin olla yhteislähdöllä, joka olisi ollut varsin herkullista. Todellinen Kurko-Cup prologi. No joku vanha jäärä päätti, että ei.

Itse lähdin reissuun vain tekemään yö-harjoitusta. Toki juoksin reippaasti, vk1:stä. Olen todennut, että yö:llä metsään lähteminen oikein rauhallisella vauhdilla on varsin turhaa. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
8,1 kilsan rataan sain kulumaan aikaa tunnin verran. Virhettä tein viitisen minuuttia, lähinnä rastien välittömässä läheisyydessä. Yhdellä rastilla otin sitten hylsyn. Leimasin 15 metriä väärässä paikassa kivellä joka oli kartassa pistekumpare. Oma rasti oli myös kivi. No niin teki jokunen muukin, niinkuin voitte tuloksista todeta.
Rata oli varsin sopiva am-kisaksi. Helppoa ja nopea vauhtinen. Kisa seikkaili Keuruun Varuskunnan alueella, ja välistä juostiin masien välissä ja kasarmien pihalla. Ihan teki armeijaan taas mieli... NOT!!

tulokset:
http://www.keuruunkisailijat.fi/mp/db/file_library/x/IMG/13579/file/AMTULOS.HTM

Battle Without Honor

Joopa joo.

SM-Pitkä oli ja meni. Valitettavasti ei niinkuin oli tarkoitus. Olin 27. Se on toki paras sijoitukseni tällä matkalla, mutta ei sitä mitä lähdin hakemaan. Sanoin ennen kisaa, että viidentoista joukkoon. No sinne ei tultu.
Kunnossa ei ollut vikaa. Vauhti riitti, niin riitti kestävyyskin. En tehnyt suuria virheitäkään, mutta tekeminen oli surkeaa. Pysähtelyä, varmistelua ja hidastelua. Toki muutama selvä virhekin. Mutta siinä vaiheessa kun letka Martomaa-Fincke-Kankaanpää sai rastilla 14 kiinni, en voinut kuvitellakaan, että olisin niin paljon perässä. Lopun tulin sitten siinä. Kohtuu helposti. Oli ilo seurata, miltä suunnistamisen tulisi näyttää.

Saan olla aika pettynyt.

Moonlite Dance

AM-Yö juostiin eilen illalla Kiikalan Lentokentältä. Suomusjärven Sisu oli vienyt kisat varsin mukavaan maastoon, joka sopi mielestäni yö-kisailuun enemmän kuin mainiosti.

Täysikuun möllöttäessä taivaalla spekuloin ennen kisaa, että jos sitä vetää itsensä aivan hapoille ja yöllä ei uni tule silmään, niinkuin niin usein näissä tapauksissa, niin palautuminen saattaa venähtää vähän turhan pitkäksi. SM-Pitkään on kumminkin enää viikko. Joten päätin ottaa kisan enemmän harjoitus-mielessä. Eihän siellä jaettu edes ranki-pisteitä. Loppua lukuunottamatta vedinkin aika pintakaasulla. Ainakin pari minuuttia olisi ajasta saanut ihan juokemallakin pois.

Tämä oli eka yö-suunnistus sitten Jukola-leirin, ja sen jotenkin huomasi alkumatkasta, kun vähän jännitti. Päätinkin ottaa mahdollisimman varmoja valintoja alle. Vaikka kuinka olin päättänyt ennen kisaa katsoa tarkasti kompassiin, varsinkin tyhjillä aluleilla, niin ainakaan alussa kompassin käyttö ei ollut ihan niin buenoa mitä se olisi voinut olla, mikä näkyy aika hyvin ykkösvälin reittiviivasta. Alussa liikaa vasemmalle, ja tuo ykkönenkin PITI ottaa varmasti oikealta :) ... 20sekuntia merkkasin virhettä välistä. Kolmosella ja nelosella unohdin taas kompassin käytön ja kun luin karttaa väärin niin juoksin parissa paikassa vähän väärään suuntaan. Juoksin välit kyllä muutenkin vähän typerästi. About 1,5min ylimääräistä aikaa molemmilla väleillä. Mutta sitten skarppasin. Homma sujui kuin rasvattu aina 13:sta asti, jossa sitten leimatessani olin näkevinäni 2min perään lähteneen Heinosen Mikon takana. Kuka lie ollut, mutta ei Mikko ainakaan. Tähän asti olin passaillut sen verran, että lähdin kiskomaan kaamia kyytiä, josta seurasi, että koukkasin 14:sta 10 sekuntia ja 16:sta 20sekuntia. Juoksin sitten varsin reippaasti maaliin asti, jossa olin sitten lopulta neljäs (tai viides, laskutavasta riippuen), tasan neljä minuuttia Väreelle hävinneennä.

Täytyy kyllä sanoa, että nautin yö-suunnistamisesta eilen aivan suunnattoman paljon. 11-12 välilläkin juostessa katsoin taivaalle ja ihastelin tähtien kimallusta puolet välistä. Aivan helmeä.


alku:


loppu:


Sain yöllä ihan kohtuullisesti untakin. Tänään joku vähän pidempi todella rauhallinen lenkki.
Huomenna palaan takaisin Jyväskylään ja ensi viikolla on sitten jo syksyn ekat luennotkin.

Wake Me Up When Septemper Ends

SM:t lähestyy. Tavoite on kirkkaana mielessä.

Viimeiset pari viikoa on keskitytty tiukasti harjoitteluun. Sm:t on mielessä ja hommaa on pitänyt saada skulaamaan vähän eli mahdollisimman paljon paremmin. Kovia harjoituksia on tehty ja suunnistusajatusta mietitty. Hyvältä on tuntunut suurimman osan reeneistä.

Viime sunnuntaina käytiin juoksemassa Härkätienhölkkä Loukinaisissa. 7,5kilsan reittiin aikaa meni 25.11, joka on ihan kohtuullinen hiukan jumisilla jaloilla kovan harjoitusviikon päälle. Ei se muuten.

Tiistaina olin junnujen reeneissä perässäjuoksijana, ja siinä samalla kun yritin opettaa Juhoa suunnistamaan, muistin kait itsekin mistä tässä hommassa on kyse. Rata oli vaativuudeltaan sanotaanko vaikea, siis miehille. 13-vuotiaille ehkä vielä vähän enemmän.

Tänään meinaan kävin suunnistamassa SM-Pitkään valmistavan harjoituksen Halikon Kankarejärvellä. Täytyy sanoa, että suunnistus ja ennenkaikkea suunnistusajattelu olivat yhtä vuoden parhaista (tähän asti). Ennakointi oli ehkä parasta ikinä. Kaikenkaikkiaan hyvää tekemistä. Reeni oli ensi viikon tiistain Ankkurin ja V-S av:n harjoitus, joten jos olet menossa, niin älä kurkkaa etukäteen.



(ps.pahoittelen huonoa laatua - ei ollu häävi skanneri)

Always Somewhere

AM-skabat kipsaistiin viikonloppuna.
Muurlaan motarille vedetty kilpailukeskus tarjosi perinteistä am-kisa tunnelmaa.
Samoin teki itse kisakin. Ennen kisaa oli aika iso kysymysmerkki, että miten olen toipunut Tunturista. Aika rennosti vedettiin koko viikko.
Maasto oli perinteistä noilla seuduin. Mäen päälliset hienoja, välit aika shaissea.
Juoksu tuntui yllättävän hyvältä. Suunnistuskin sujui paikoitellen kuin keväällä konsanaan.
Mutta vain paikoitellen. Kolme minuutin virhettä tuli sorvattua. Öysteinille ja Mäksälle hävisin reilun 4min. Kärki oli kohtuu tasainen. Taisin olla 9. Kukkuu! Pari viikkoa aikaa opetella taas keskittymään. Mutta loppusuoralla juoksin 3sekunnin pohjat.
Tulokset:
http://www.resultfellows.com/pertpe2007/

Viestiä juostiin sunnuntaina Loimaalla.
Ilmassa oli jälleen kerran suuren urheilujuhlan tuntua, kun miesten pääsarjaan viivalle asettui kokonaiset kuusi joukkuetta. Maco oli aloittanut viimeksi joskus 2002, joten päätettiin juosta vähän erilaisella roolituksella. Maco hoiti siis avauksen, ja ihan mallikkaasti. Ainoastaan lopun väärällä reitinvalinnalla ja pienellä koukulla tuli eroa kärkeen vajaa minuutti. Mäksä sai juosta toisella osuudella ilmeisesti aika soolona. Kärjessä vaihtoon. Minuutin ennen Parman kakkosta ja kolme ja puoli ennen Parman ykköstä. Spekuloin etukäteen, että Öysteinin kanssa voisi tulla jotain kovempaakin vääntöä, mutta ei tullut. Mäksä oli pitänyt siitä huolen.
Lähtiessä en tiennyt kuinka kaukana takaa-ajajat olivat, joten päätin vetää varmuuden vuoksi alun vähän normaalia reippaampaa, toki varmasti. 2,5metrin käyräväliin tottumiseen meni pari väliä. Oikeasti tuntui, että käyräväli olisi ollut lähempänä metriä. Suunnistus sujui hyvin paria karkeaa ajautumisvirhettä lukuunottamatta. Hassua, että virheet tulivat samassa paikassa, kun 2-3 ja 9-10 välit menivät aika lailla samaan suuntaan saman vähän tyhjemmän alueen yli. Ekalla kerralla ajauduin liikaa oikealle, jossa hukkasin minuutin ja toisella kerralla liikaa vasemmalle, jossa meni sitten 2 minuuttia. En kertakaikkiaan tajunnut kartasta mitään tuolla alueella. Ja vaikka yritti kompassiinkin katsoa, niin hukkaanhan sitä mentiin. Molemmilla kerroilla olin kartalla paljon itseäni edellä.
Takaata ei kumminkaan tultu. Öysteinkään ei saanut kuin vajaa puoli minuuttia kiinni.
Oli se vaan hienoa voittaa AM-Viesti.

Tulokset:
http://www.saunalahti.fi/~pam7/loimaa2007/tulokset.htm

Lapin Kesä

Tunturisuunnistus 2007. Kilpisjärvellä.
Itselle oli jo pitkän aikaa selvää, että tänä vuonna suuntaan "tunturiin".
Lassen piti ensin lähteä pariksi, mutta miehen kaatuessa telakalle Juhis lupasi lähteä tuuraamaan. Viime keskiviikkona otettiin nokka kohti Kilpparia. Illalla saavuttiin perille varsin myöhään, mutta puolenyön verka(o)t käytiin heittämässä vesille.

Torstaina oli pitkän lenkin päivä. Saimme kuin saimmekin suunnistuskartan kolmen valtakunnan rajapyykiltä, jonne oli pakko päästä suunnistamaan. Karttoja tosin oli vain yksi ja kartalle oli matkaa toistakymmentä kilometriä, ei kovin tasaista reittiä. Mikäs sen parempi. Kartalle piirrettiin reilu 5 kilsan rata ja päätettiin suunnistaa vuorovedoin. Sitten juostiin. Tottakai matkalla piti vähän poiketa polulta maisemia katselemassa. Menomatka meni vielä onneksi varsin rauhallista vauhtia. Suunnistus vedettiin sillai reippahasti. Maasto oli yksi hienoimmista missä olen suunnistanut. Takaisin kämpille juostiin suunnilleen alemmalla kynnyksellä. Joskus sitä innostuu. Yhteensä juoksua tuli 3,5h. Hyvä valmistava.. Juupa juu. Jalat oli vähän kipeät.
Perjantaina kävin vielä häröilemässä Salmivaaran suurennetulla tunturikartalla "model eventiä" reilun tunnin verran.

The Race
Ensimmäisenä päivänä matkaa oli 27,9km, nousua 1100m. Rasteja oli 17, joista leijonan osa aivan alussa perhosilla. Aikaa meni vähän liikaa, 3.04.41. Liikaa siksi, että toiset menivät kovempaa, ja aika paljon. Pipo/Hoube parivaljakko kiskaisi melkein kymmenen minuutin eron. Se ero on kyllä selitettävissä valitettavan yksinkertaisesti. Perhosilla tehtiin minuutti - puolitoista virhettä ja juuri sen verran oltiin perhosten jälkeen perässäkin. Seuraavalla pitkällä välillä päätettiin vetää ihan Norjaan. Kierto Norjan kautta ei valitettavasti ollut yhtään sen nopeampi kuin poikien suora valintakaan. 40 minuutin välillä 30 sekunnin eroa ei voine pitää ratkaisevana. Toisaalta me oltais juostu ne kiinni sillä välillä, jos mun jalat olis toimineet, mut ne ei toiminu. Ne meinaan (juuri tuolla välillä) väsyivät ja tulivat perkuleen kipeiksi, ja jo noin 15kilsan jälkeen. Ei ne noin kipeät ole kisan aikana ennen olleet. Muuten jaksoi hyvin, mutta ne jalat jalat eivät vieneet eteenpäin. Juhis veti viimeiset 15km lähes tulkoon koko ajan, ja yleensä sen verran kaukana edellä, että joutui odottelemaan mua aina välistä. KR:n paidat vilkkuivat tasaisin väliajoin sen kilsan verran edellä. Muita meidän sarjalaisia ei sitten näkynytkään. Enpä voi sanoa, että olisin paljon ehtinyt maisemia katsella loppumatkasta. Viimeiselle rastille tehtiin vielä pieni koukku - viis minuuttinen. Ei oltu samaa mieltä kartan kanssa. Toistemme kanssa sentään oltiin samaa mieltä, valitettavasti. Eroa oli ekan päivän jälkeen aika paljon kiinni kurottavaksi, mutta eipä takaatakaan oikein uhkaajia ollut tulossa.


day1

Toisena päivänä tarjolla oli 29,4km, 1550m pystysuunnassa ja 11 rastia. Aikaa meni hulppeat 3.55.32. Rata oli kerrassaan mainio ja tarjosi paljon enemmän reitinvalintaa kuin edellispäivän kisa. Päätettiin ennemmin kiertää kuin kiivetä. Alun väleistä kertoo hyvin se, että yhdellä välillä otettiin 4min kiinni, mutta seuraavalla jäätiin taas samainen 4min.
2-3välillä kävi niin, että hukattiin hetkeksi toisemme puuston seassa, se hetki oli reilun 10 minuuttia. Rastilla sitten taas nähtiin. Kolmosen jälkeen Juhis sohaisi maa-ampiaispesään ja sai muutaman piston. Se saattoi vaikuttaa yllättävän paljon, sillä aika pian sen jälkeen oli Juhiksen vuoro tummua. Ja kun mulla ei ollut tietoakaan eilisen kipeistä jaloista ja vähän kulkuakin päällä, niin vedin viimeiset 20km 100-200metriä edellä. Meno tuntui helpolta (alkua lukuunottamatta) koko matkan. Jalat toimivat hyvin ja elimistö myös, loppuun saakka. Maisemiakin ehti ihastella ihan eri tavalla.
Molemmille tuli yksi hyvä päivä ja yksi huono päivä. Tasaisen tappavasti siis.
Yhteensä kahden päivän aikana racea: 57,3km aikaan 6.59.48 ja toisia siis oltiin. Pipolle ja Houbelle hävittiin yhteensä vartti. Onnittelut sinne, perkele :)


day2


Mapas, Por Favor:

Torstain suunnistus osio:


Ensimmäinen päivä:


Toinen päivä:



ja vähän kuvia Suomen läntisimmästä paikasta:

Torstain reeni:


"Lapissa kaikki kukkii nopeasti"


"maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin"




Eka päivä:


"Oi, valkolinnut, vieraat lapin kesän"


juhiksella on vuoden kulku...


...niin mullakin, NOT!


Toka päivä:


"Oi, oppi ottakaatte joutsenista..."


"...ne lähtee syksyin, palaa keväisin"


"on meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin"

Long Road

Eilen juostiin puolestaan mm-katsastusten pitkä matka.
Matkana oli 16,24km, eli ihan sopivasti. Helteessä juostu kisa tarjosi reitinvalintaa ja paikoin myös melkoista rynkytystä.
Prismarastien väliaikoja lauantaina tutkaillesani totesin, että suoraan on nopein. No eilen sai kyllä vähän kietääkin nousuja.
Alkumatkasta tein pienen koukun kakkosella ja 1,5min virheen kolmosella. Sen jälkeen päätin, että nyt otetaan alle varmaa valintaa kunnes suunnistus loksahtaa kohdalleen, mikä johti siihen, että seuraavilla väleillä en pummannut, mutta otin reitinvalinnoissa käkeen. Suunnistuskin alkoi sujumaan paremmin. Välillä kartanvaihto-rastille ajatukset karkasivat ja tein minuutin virheen.
Perhosilla tuli pari pientä koukkua. Tämän jälkeen päätin ottaa alle reitinvalintoja, joissa oli mahdollisimman vähän nousua. Loppumatkan vedin tämä mielessäni. Mielestäni tein järkeviä valintoja ja väliajatkin sanovat samaa. 24-25 välillä esittelin hisu-taitojani, kun lähdin kiertämään polkua pitkin ympäri ja sitten käännyin yhdestä risteyksestä väärään suuntaan. Vähän aikaa pururataa juostuani totesin, että morjens, ja eikun takaisin oikealle polulle. Puhutaan melko tyhmästä virheestä. 14kilometrin jälkeen alkoivat jalat olemaan jo aika väsyneet. Viimeiselle parille kilsalle oli vielä säästetty muutama mehevä nousu. Mutta vaikka jalat olivat melko nahat, niin tummaa oli muillakin. Nostin parilla viimeisellä kilsalla sijoitusta 5 pykälää, sijalle 16, johon olen kyllä ihan tyytyväinen. Sen sijaan siihen, että annoin itseni tehdä virhettä 5,5minuuttia, saan olla aika vihainen.
Ja nyt täytyy antaa krediittiä. Ensin Lauantain sprintille. Rata oli mielestäni aivan loistava.
Ja samaten pitkän matkan kisalle. Loistavia välejä. Hieno rata. Ja ennenkaikkea siitä, että tämä oli ehkä elämäni ensimmäinen Suomessa juostu pitkän matkan kisa, jossa juomarasteja oli ensinnäkin riittävästi, mutta ennenkaikkea ne oli sijoitettu oikeisiin kohtiin, tasaisin väliajoin.
bravo!

Viikon päästä on tunturi, sitten am-kisat, niiden jälkeen mahdollisesti keski-suomen viesti. Siitä pari viikkoa ja jo alkaakin kolmen viikon sm-ruletti.
AM-kisat ja K-SV saavat mennä omalla painollaan. Nyt reenataan ja sm:issä ollaan vireessä.

Swiss tires

Ei tultu, ei todellakaan tultu.

Periaatteessa kisa lähti ihan hyvin liikkeelle. Kakkoselle asti.
Kolmoselle tein aika typerän reitinvalinnan, jossa tuli käkeen puolisen minuuttia. Se oli aika pitkälti siinä. Lopussa 11-12 välillä lähdin rastilta (7 polun risteyksestä) väärää polkua ja vetelin vasemmalle, isomman polkun yli ja aina kartan reunalle asti. Vaikka matkalla ihmettelin, että ei oikein täsmää, niin en tajunnut, vasta kun oli liian myöhäistä. Se oli ihan viimeistään lopullisesti siinä tän päivän osalta. Ei kyllä tossukaan liikkunut tänään toivotulla tavalla.
Vaikka välillä vauhti tuntuikin riittävän, niin tollaisiin sprintissä ei ole varaa, ei kellään.

Huomenna taistellaan, huomenna taistellaan. Ois viel kulkuuki.

Week End on Weekend

Varsinais-Suomen Rastipäivät olivat viikonloppuna. Lauantaina juostiin keskimatkaa ja sunnuntaina lyhennettyä pitkää.
Suunnistuksellisesti varsin karmiva viikonloppu.
Lauantaina lähdi koittamaan taktiikalla pitkä päätyyn ja perään, eli ylivauhdilla liikkeelle. No lähdin heti K-pisteeltä väärään suuntaan. Tahti ei siitä juuri parantunut. Suuremmat virheet pystyin toki välttämään, mutta jotain pientä tuli vähän koko ajan. Virhettä merkkasin 3,5minuuttia. Kärkeen hävisin kolme. Kolmanteen sijaan 51sekuntia. En jaksanut keskittyä oikeisiin asioihin.

Sunnuntaina päätin edetä suunnistuksen ehdoilla. Alku menikin varsin mallikkaasti, mutta sitten alkoi tulla pieniä virheitä taas siellä täällä. Rastilla numero 15, 47minuutin kohdalla, olin vain minuutin kärjestä, vaikka virhettä oli tullut kolmisen minuuttia. Jos olisin tiennyt tämän metsässä olsi fiilis voinut olla vähän parempi. Henkisesti olin keskeytyskunnossa. Ei oikein napostellut. Koko ajan tuntui, että suunnistus ei suju. En saanut karttaan kunnon otetta missään vaihessa. Seuravilla neljällä rastivälillä pummasin yhteensä reilun neljä minuuttia. Ehkä kruununa kaikelle 17-18 välillä juoksin polun risteyksen ohi 150m ja jouduin palaaman samaa reittiä takaisin. Sanomattakin on selvää, että ajatus ei oikein ollut kisoissa. Hölkkäilin kuitenkin rastien kautta pois. Virhettä tänään sellaiset 7minuuttia. Juoksu sentään oli ihan hyvää. Maalissa totesin, että muut ovat pummanneet myös. Karttakin oli vähän sinnepäin, kun tuntui että kaikki olivat pummanneet vähän samoissa paikoissa. El Maco Mäkinen oli päivän ainoa, joka selvityi metsästä kunnialla pois, voitti ylivoimaisesti (ja ohitti mut samalla rankilla).
Lauantain jälkeen tavoitteeksi laitettu kolmoisvoitto kumminkin tuli Macon viedessä koko potin, Mäksän ollessa toinen ja meikä kolmas.

Kaiken kaikkiaan tämä viikonloppu tarjosi kauden huonointa suunnistus tekemistä. Näin ulapalla en ole ollut kertaakaan koko kaudella. Katsastuksiin on viisi päivää. Jos siihen mennessä laittaisi pään kuntoon.

Tulokset ja reittihärveli:
http://www.kokkens.fi/kilpailut/2007/vrp/


(Jarmo Jokila)

Happenings

Pitkästä aikaa tännekin vähän tarinaa.

Olen ollut pohjoisessa viimeisen kuukauden. Nettiin olen päässyt kerran viikossa kirjastolla. Sen lisäksi, että olen aivan pihalla valioliigan siirtomarkkinoista, on myös blogin päivittäminen jäänyt väliin. Juttuja olen toki kirjoitellut eri happeningeistä, mutta eetteriin asti en ole niitä saanut ennen kuin nyt.

Tuossa alla on nyt postattuna viimeisen kuukauden ajalta skabailut sun muut.

Niin, teen siis karttaa täällä. Elämäni ensimmäistä. Tai päivitän 25vuotta vanhaa karttaa. Eli käytännössä teen karttaa.

Tarkemmin sanottuna maastotyön. OCAD-piirtelyä en ole ainakaan näillä näkymin tekemässä.

Se onkin mielenkiintoista se, siis kartan teko. Ehkä kirjoitan siitäkin jotain, jos jaksan. Todennäköisesti en.

Jos joku liikkuu syksyllä (tai kun puhtaaksi piirto on tehty) Ylitorniolla päin ja haluaa mennä testaamaan, niin ottaa vaan yhteyttä.

Viikonloppuna Varsinais-Suomen rastipäivät. Katotaan miten irtoaa.

Ylläs

Oltiin Jaanan kanssa Ylläksellä viime viikonloppu ja siinä lauantaina otin osaa Äkäslompolon ympärijuoksuun.

Matka oli 8,5km. Aikaa meni 27.46 eli 3.16min/km. Sykkeet oli: avg:187 ja max:195.

Ja voittohan sieltä tuli uudella reittiennätyksellä.

Reitistä oli 1/3 Asfalttia, 1/3 Hiekkatietä ja 1/3 Metsäpolkua (ja 20metriä todellista riippusiltaa). Nousua ja laskua 72m. Varsin mukava reitti.

Kulku oli paras vähään aikaan, muttei todellakaan mitään ilmiömäistä. Aika tyytyväinen kumminkin olen. Ehkä edellisen päivän kuuden tunnin kartanteko-herkistelyt auttoi, tai sit ei.

Triathlonisti Mika Penttinen oli toinen ja hiihtäjä Matti Kylmälä kolmas, hiukan toista minuuttia hitaammilla ajoilla. Ihan kovia kavereita lajeissaan.

Sunnuntaina käytiin heittämässä 3,5h juoksu-kävely vaellus - ihan kuin matalilla sykkeillä ei olisi tarpeeksi tullut viime aikoina heiluttua. Ylläs on kyllä hieno paikka kesällä. Jos pitäisi valita mennäkkö sinne reenaamaan kesällä vai talvella, menisin ehdottomasti kesällä. Sen verran mukavilta maisemat ja lenkkireitit näyttivät, metsästä puhumattakaan.

Gaynuu

Kainuu oli ja meni.

Eka päivä oli samalla huippuliigaa.

Matkana oli pidennettyä sprinttiä, joka mielestäni sopii varsin hyvin huippuliigan kaltaisiin kilpailuihin, kunhan valtaosan radasta pystyy suorittamaan muuta kuin metsää pitkin, niin kuin nyt. Tämä oli hyvä sprintti kaikin puolin. 3,8km:n rata oli mainio ja yleisöäkin oli paljon.

Edellisenä päivänä käytiin aivan Vimpelinlaakson kartan itäpuolella juoksemassa sprintti-reeniä, joten mittakaava ja toimintamallit olivat hallussa heti alusta asti. Sen reenin perusteella päivän taktiikaksi valitsin ”ei oo välii mist menee, kunhan sen tekee nopeesti”.

Oma suoritus oli hyvä, vaikka loppua kohden hieman hyydyinkin, täysillä kun aloittaa. Olin 11. 45sek kärkeen ja vain 18sek neljänteen sijaan. Laskin, että virhettä tuli 18sekuntia. 5-6 välillä annoin minuutin eteen lähteneen kiinni saamisen vaikuttaa suoritukseeni, enkä huomannut oikaista katoksen alta. Tähän meni 5sekuntia hukkaan. Pitkällä 7-8 välillä päätin sen enempää ajattelematta ottaa vasemman valinnan, joka osoittautuikin hyväksi, mutta kiersin ekan rakennuksen väärältä puolelta, johon aikaa tuhlaantui ainakin, siis ainakin 3 sekuntia. Lyhyellä 12-13 välillä päivän taktiikka ei enää toiminut ja tein todella huonon valinnan. Päätin kiertää molemmat rakennukset oikealta ja siinähän tuli käkeen nopeimmalta 11sekuntia. Perkule.

Suurin osa väleistä meni kumminkin aika hyvin. 8-9 välillä, pian kasilta lähdön jälkeen, pari edellä lähtenyttä vetivät jonnekin ihan norjaan ja itse kuittasin takaa ohi. Siinä vaiheessa joku yleisöstä tokaisi, että osaahan täällä edes joku. Siitä sai hiukan lisää virtaa.

Toinen peräkkäinen muutaman sekunnin tappio Koiviston Matille jäi kyllä hieman kaivelemaan, mutta tulos ja rankipisteet pistävät hymyn naamalle.

Den andra dagen var lång distans. 16 kilometrin rata oli kohtuu fyysinen. Topsukka juoksi 1.18, joten se kertoo aika paljon maastosta. Itsellä oli huono päivä. Jalat olivat jo ennen starttia niin huonon tuntuiset, että melkoiseksi puolustustaisteluksi meni. Ei metsässä oikeastaan edes pahemmin hengästyttänyt, mutta jalat eivät vaan suostuneet yhteistyöhän. Puhdasta virhettä tein reilun pari minuuttia. Reitinvalinnoista on vaikea sanoa, kun vauhti oli niin säälittävää. Hävisin vartin kärkeen, mutta Holappa jäi minuutilla taakse. Koko kisan kruunasi arvoisellaan tavalla meno viimeiselle rastille. Lähdin puskemaan suoraan avosuon yli ja tipuin munia myöten sinne. Samalla pohje kramppasi. Meni hetki ennen kuin sain kammettua itseni ylös suosta ja takaisin uralle kiltisti kiertämään suota. Olin vissiin 31. Aamulla oli kurkku kipeä. Mahtaakohan tulla nuha?

Välipäivä, ja nuha tuli.

Kolmas päivä olikin jo sitten samalla MM-katsastus keskimatkalle. Penkkaa oli haettu kosolti.

Vaikka fiilis ja jalat olivat flunssasta huolimatta selvästi paremmat kuin toisena päivänä, niin aika nihkeäksi tulos jäi. Virhettäkään en tehnyt kuin korkeintaan 45sekuntia. Maalissa voimia oli kyllä aika paljon jäljellä, joten olisi sitä voinut kovempaakin puristaa, muttei oikein flunssaisena uskaltanut. Silti odotin paljon parempaa tulosta. Kärkeen jäin vajaa kuusi minuuttia. Vituttaa.

Viimeisen päivän jätin juoksematta. Vaikka sateessa suunnistamisessa onkin oma taikansa niin sen verran oli järkeä päässä, että tajusin levätä ja parannella flunssaa. Mitään panosta ei kumminkaan olisi enää ollut.

KRV

Kalevan Rastiviesti juostiin kesäkuun viimeisenä lauantaina tuolla Iso-Syötteen kupeessa, Pytkynharjun mainiossa harju-suppa maastossa.

Meillä oli viivalla jäätävän kova joukkue. Toivoin ankkuriosuutta ja sen sain.

Mäksä aloitti ja juoksi oman hajontansa kärjessä koko matkan tullen vaihtoon kolmantena, 45sek lyhyemmän hajonnan miehiä perässä.

Görfez juoksi toisen. Lähes virheetön suoritus ja vaihtosija oli 3, eron kärkeen ollessa pari minuuttia.

Maco hoiteli kolmannen. Föhri tuli takaa aika kovaa ohi, mutta ero kärkeen pysyi suunnilleen samana. Vaihtosija 4.

Pääsin metsään pari minuuttia Fincken ja Koistisen jälkeen. Sorvistoon oli eroa about minuutti.

Koivisto lähti kymmenen sekuntia perään.

Ykkösellä totesin Koiviston olevan kannassa. Vaihdettiin koodit ja aloitettiin takaa-ajo. Vedin neloselle asti, jonka jälkeen Matti otti vetovastuun. Sorviston selkä alkoi vilkkua edessä. Kasilla(84) Juha koukkasi ja päästiin Matin kanssa jopa parikymmentä metriä eteen. Matti veti tässä vaiheessa aika kovaa ja teki hieman eroa muhun. Yhdellä paremmalla mikroreitinvalinnalla sain Matin kumminkin kiinni. Sorvisto ei enää päässyt aivan kantaan ja menetti pelin pidemmällä hajonnalla.

Maasto oli aika avointa ja aika nopeaa. Rasteille asti sai juosta hidastelematta täysillä, kunhan suunnistus oli lapasessa, ja sehän oli, Matillakin.

Kolmanneksi viimeiselle mennessä Koistisen selkä tuli näkyviin, tosin vain vähäksi aikaa sillä ohi mentiin aika heittämällä. Finckeä ei ollut näkynyt, joten tiesin, että tässä on nyt tulossa sija 2 tai 3. 1500 tai 700. Suunnistus oli sen verran helppoa, että puhtaasti juoksemalla olisi pitänyt mennä ohi. Olin kumminkin tällä kertaa liian pehmeä lopussa ja Matti vei tämän 800€:n loppukirin. Ens kerralla on sitten taas mun vuoro. Fincke juoksi kärjessä 20sekuntia kovempaa kuin minä.

Suunnistus oli koko ajan hyvin hallussa ja virhettä ei tullut koko radalla oikeastaan sekuntiakaan. Kun koko joukkueellekaan ei virhettä tullut kahta minuuttia enempää, niin tyytyväisiä saadaan olla.

Semmosta.

Truly and Utterly Bill

Jukola oli ja meni, valitettavasti ei niinkuin toivottiin.
Itse suunnistin kuudennen osuuden.

Yö-osuudet tiedettiin etukäteen todella vaativiksi, ei pelkästään vaikean maaston vaan myös vähän sinnepäin tehdyn kartan takia.
Minun piti juosta alunperin pitkä yö, mutta Maco on niin jäätävässä tikissä (ja yökettu), että sai sen juostavakseen.

Sacha aloitti. Juoksi lähes koko matkan "kakkosletkassa" pari-kolme minuuttia kärjen takana ilman suurempia virheitä.
Vaihtoon reilu 3min kärjestä, sija taisi olla 24. Sanoisin, että oikein hyvä suoritus.

Suna juoksi toisen. Hyvin meni kunnes kolmanneksi viimeisellä tuli 3min pummi. Maco pääsi kumminkin todella ison letkan hännillä metsään.

Maco otti kolmannella kolmisen minuuttia kärkeä kiinni ja nosti sijalle 7. Loistava juoksu. Eroa kärkeen oli tässä vaiheessa kolmisen minuuttia.

Ändi juoksi neljännen. Virheitä tuli jonkin verran, mutta vaihtoon sijalla 9. Käytännössä samassa letkassa kuin metsäänkin.

Mäksä viidennellä. Mahdollisuuksia tarjottiin aika paljon, mutta Mäksälle sattui se vuoden, toivottavasti uran, synkin päivä.
Eroa tuli lisää pitkälle toistakymmentä minuuttia ja sijoitus tipahti kahdeksanneksitoista. Shit happens.


Ei ollut helppoa lähteä metsään siitä tilanteesta, tyhjään väliin vielä.
Ykköselle mennessä uria ja edellisten osuuden juoksijoista risteili joka suuntaan. Itse risteilin väärään suuntimaan heti k-paikalta.
Siinä vaiheessa kun katsoin kompassia ja totesin meneväni väärään suuntaan, olin jo melkein tiellä. 15metriä myöhemmin tulin sitten tielle.
Juoksin tietä jonkin matkaa ja siitä pääsikin sitten itse asiassa aika helposti rastille (111). Virhettä kumminkin heti alkuun about 25sek.
Ykkösen jälkeen sopeuduin tilanteeseen. Sain ajatuksen taas kulkemaan ja juoksun rullaamaan siinä samalla.
Kolmoselle(120) tein 20sek virheen, koska juoksin aukealla paksusta polusta yli sitä huomaamatta, vaikka vielä odotin sitä. No, en kuulemma ollut ainoa.
Kuutosella(97) tein sitten päivän suurimman virheen. Tulin rastin numero 32 kautta. Paikka oli selkeä ja olin siinä kiinni.
Lähdin siitä vasemman kautta kohti omaa rastia, mutta rasti kumpare ei tullut vastaan. Vedin takaisin 32:lle ja lähdin koittamaan oikean kautta.
Sain juosta todella pitkän matkan kunnes rasti kumpare sitten alkoi häämöttämään, vaikka matkan piti kartan perusteella olla melko lyhyt. 1,5min virhe.
Pitkällä (102)-(47) välillä päätin kiertää vasemmalta tietä ja polkuja. Vedin kuitenkin vähän liikaa vasemmalle ja hävisin arviolta 40sekuntia.
Vaikealle ja pienipiirteiselle laskettelurinteen viereiselle alueelle tultaessa päätin ottaa varman päälle. 135 ja 137 tulivat hyvin.
väli 137:lta 138:lle oli sellainen, jonka esim. Silvennoisen kartalla olisin juossut ilman muuta suoraan. Nyt en kumminkaan uskaltanut, vaan päätin ottaa varmasti polun kautta.
Ajattelin, että parempi hävitä varmasti "vain" 15 sekuntia, kuin ehkä pummata kaksi. Rasti oli kumminkin ehkä radan vaikein.
No siitä sitten kipasin polkua kohti. Siinä vaiheessa kun olin juossut 50metriä polusta yli, totesin, että voi vitun vittu.
Käänsin nokan alamäkeen ja tulin pohjoisemmalle polulle, Siitä sitten polkujen risteykseen ja varmasti rastille. Suunnilleen minuutti turpaan.
Sitten vedeltiin laskettelurinteeseen. Tässä vaihessa näin ensimmäiset saman osuuden juoksijat, kun Lucan ja Walter juoksi takaata meikän selkää kiinni.
Lucan saikin kiinni, mutta Walterilla tais olla eri hajonta kun ei tullut peesiin. Latosin mielestäni ihan hyvää vauhtia.
108-204 välillä otin kiertävän ja varman polkuvalinnan, jolla olinkin yllättäen välin nopein. Lucan tuli perässä, mutta jäi puhtaasti juoksemalla.
Kyllä siitä vaan saa mielettömät fiilikset, kun toteaa, että joku jää jalalla. Loppu tuli taas yksin ja moitteetta.
Vaihtoon tulin sijalla 17. Jäin minuutin lisää kärkeen, kun kärki vaihtui.
Olin juossut hyvää vauhtia koko matkan, kulku olikin vuoden, jossei elämäni paras. Mutta virhettä tuli aivan liikaa, 4minuuttia.
Pistän kyllä surutta osan virheistä kartan piikkiin. Turha spekuloida, olisiko letkoista ollut apua metsässä.
Rupesin miettimään, että puhtaalla olisin hävinnyt minuutin Wingstedtteille ja Ikosille, tunnin kisassa, jonka kumminkin juoksin yksin. Eli selvästi yli tämän hetken tasoni.
Miksi sitä aina löytää joka vuosi Jukolaan ja Tiomilaan sellaisen kulun, että oksat pois, mutta sitten johonkin SM-kisaan tai muuhun ei semmoista kulkua tule koskaan.
Siinäpä taas miettimistä.


Maxille ei ankkuri-osuudelle ollut tarjota hyviä letkoja. Tai olisi ollut jos olisin juossut vaikka 4minuuttia paremmin.
Mutta ei Max:kaan hirveän hyvin joussut. Koukkua tuli liikaa.
Maalissa sija 20., joka tuntui kautta linjan aika suurelta pettymykseltä. Kyllä siellä 10 joukossa taas olisi tilaa ollut, vaikka viidenkin.


Seuraava varsinainen kisa on Kalevan Rastiviesti ja Gaynuu siihen päälle. Sitä ennen otetaan yksi viikonloppu suurajoissa suunnistaen ja mökillä resetoiden.

Sad Statue

Viikonloppuna käytiin hakemassa vielä viimeiset tuntumat Jukolan tyyppimaastoihin.
Lauantaina reenattiin Simpsiön kupeessa ja Sunnuntaina juostiin sitten erilaisessa maastossa Lakeuden Viestiä.
Mitään suurta menestystarinaa ei tämän vuoden Lakeuden Viestistä tullut. Olimme 8, 10min kärjestä. Mutta Viestiliigan johtopaikka sentään säilyi. Tavoitteena onkin, että Jukolaan ei ainoastaan mennä Viestiliigan johdossa, vaan sieltä myös lähdetään Viestiliigan johtajana.

Itse kisassa Suna aloitti pitkästä aikaa ja hyvin sen teki. Neljäntenä, minuutin kärjestä.
Tokalla osuudelle Maco eksyi samalla 9-10 välillä, jolla Sunakin oli pummannut, koska kartta oli jostain aivan muualta. Väli meni aivan kartan reunaa pitkin ja välillä ollut aukko oli laajentunut vähän joka suuntaan. Kartta nyt oli muutenkin aika sinnepäin. Vaihtoon Maco tuli 7:nä, 3.48 kärjestä.
Mäksäkin meni sitten vielä eksymään samalla 9-10 välillä ja päästi mut metsään sijalla 7. 10min kärjestä. Eteen oli tyhjää viitisen minuuttia.
Ei ollut mikään kulkupäivä. 14 tunnin harjoitusviikko alla ja vielä jotenkin voimaton olo. Suunnistus sujui silti hyvin. Varsinaista virhettä ei tullut muutakuin pieni ajautuminen 11-12 välillä ja 12-13 välin reitinvalinta saattoi olla huono. Aikaa meni hukkaan ehkä puoli minuuttia. Pitkän tievälin jälkeen, tai oikeastaan jo pitkällä tievälillä juoksu oli aika nihkeää. Elimistö olisi halunnut mennä paljon kovempaa, mutta jalat ei. Kolmanneksi viimeisellä Jukka Miettinen sai reilulla puolella minuutilla kiinni ja en oikein pystynyt siihenkään vauhtiin vastaamaan. Maaliin toin sijalla 8. Osuusajoissa hävisin 3,5min Topsukalle.

Nyt Jukolaan on alle viikko aikaa. Odottamattomia asioita on tapahtunut Tiomilan jälkeen ja osuudet on laitettu alkuperäisistä uusjakoon. Itse olen juossut samaa osuutta joskus aikaisemminkin.
Tällä viikolla keskitytään ensin kisasuorituksen lisäksi palautumiseen ja sitten koneen virittämiseen todelliseen kisa kuntoon. Uskon, että Jukolan viileässä ******* liikahtaa.

Lakeuden Tulokset:
http://www.resultfellows.com/pellavarastit_2007/vtulokset.html

Karttakin tuli:

Black Parade

SM-Sprint. Voi perse!

Karsinta meni hyvin. Pelasin varman päälle, enkä paljoa säästellyt. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka lopussa tulisi koukku ja sitten olisikin jo kiire. Oman arvion mukaan virhettä tuli ainoastaan kakkosrastilla, 10sekuntia, mutta hävisin sillä välillä 4 sekuntia nopeimmalle, joten ehkä se virhe oli lähempänä sitä neljää sekuntia kuin kymmentä. Lihaksisto toimi hyvin karsinnassa, mutta kone vähän yski. Tai tuntui vähän pahalta. En voi sanoa nauttineeni juoksemisesta.
Karsinnan maalissa olin lopulta 8, vain 22 sekkaa Mårea perässä. Finaaliin pääsemiseksi ei saanut jäädä meidän heatissa kuin 39sekuntia. Kohtuu helppoa, kohtuu tasaista.

Finaalin rata oli ehkä vielä typerämpi kuin karsinnan, varsinkin kun osan väleistä näki jo ennen kisaa. Suunnistaa ei tarvinnut kuin vasta kolmosen jälkeen ja alkumatkalla sai kätevästi luettua reitinvalinnat pitkille väleille, siis sille yhdelle, jonka menin oikealta. Yhden virheen toki tein. Reitinvalinta sellaisen. 8-9 välillä kiersin muurin väärältä puolelta, eli oikealta. Siinä meni kymmenisen sekuntia. Kisan jälkeen kun katsoin miltä alkuvälit näytti kartalta, rupesin spekuloimaan, että kakkonen oli varmaan väärässä paikassa, väärän talon vieressä. Mutta en ole kyllä varma, kun en rastille mennessä karttaa lukenut.
Loppusuoralla fiilis oli hyvä, olin tehnyt hyvän suorituksen. Ajattelin, että tavoitteena ollut plaketti voisi olla lähellä. Paskan marjat. Hävisin 1.40 kärkeen ja olin 40. Plakettiinkin jäi minuutti, eli valovuosi näillä matkoilla. Ei juoksu kisan aikana tuntunut niiiin huonolta mitä se sitten todellisuudessa oli, vaikka ei se kyllä hyvältäkään tuntunut. En oikein ymmärrä, miten siinä näin pääsi käymään. Sykemittaria en tapojeni mukaan kisassa käyttänyt, mutta jonkin verran käyrä nyt kiinnostaisi.
Jokin meni pahasti pieleen, täytyy spekuloida, että mikä.
Nyt koitetaan nousta henkisestä haudasta. Tämä viikko reenataan ja viikonloppuna käydään vielä tekemässä Ankkurin kanssa hieman Jukola-reeniä ja juostaan Lakeuden Viesti.

A Hard Day's Night

En tiedä mitä tapahtui.
Käsittämätön jäätyminen.
SM-Erikoispitkät juostiin eilen. Ennen kisaa olin hieman epävarma. Jaksaisinko läpi, ja jaksaisinko läpi kunnialla. Olin kuitenkin tankannut hyvin ja tiesin, että ilman hyytymistä 10 joukkoon olisi hyvät mahdollisuudet. Mitään suurempaa tavoitetta en kumminkaan uskaltanut asettaa, kun viimeksi olen ollut ylipitkillä 18-sarjassa.

Mutta.

Ennen lähtöä verkkasin viitisen minuuttia, ehkä liian vähän, mutten uskaltanut enempääkään.

Lähtö oli kyllä metka, kun on tottunut avauksia juoksemaan. Ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen ei tarvinnut juosta lähtösuoralla täysillä. Eikä metsänkään puolella.

Ykköselle mentiin rauhallista vauhtia kiltisti letkassa. Ykkösellä leimasin samaan aikaan monen muun kanssa ja jatkoin matkaa. Sitten alkoi perhoset ja heti kakkoselle mennessä olin yksin. En oikein tajunnut mikä oli meininki, mutta kakkosella olin sitten samaan aikaan sivulta tulleen letkan kanssa. Siinä sitten juostiin rauhallista kyytiä jonkin matkaa. Perhosten toisella lenkillä sitten tipuin letkasta. En tiedä miksi, mutta vaikka vauhti oli rauhallista en vaan jaksanut. Oli ehkä 4km takana. Vähän ajan päästä Fincke ja Öyppä tuli vielä takaa ohi, mutten siinäkään jaksanut kuin yhden välin. Sitten oli yksin. Viimeisen lenkin juoksin yksin ja otin vähän koukkua. Olin aivan valmis keskeyttämään. Ei kiinnostanu yhtään. Ekojen Perhosten jälkeen olin Huttusen mukaan 3-4min kärjestä. Jatkoin kumminkin matkaa ja sain Joensuun vetämän letkan kiinni. 45min kohdalla alkoi tuntumaan taas hyvältä. Toisaalta vauhtikin oli aika rauhallista. Varvauksessa olin 7min kärjestä. Päätin jatkaa matkaa, kun oli niin mukava letka siinä.

Toisaalta heti seuraavalla pitkällä välillä otin omaa valintaa ja iskin itseni H40sarjan letkaan, jossa juoksin pari kilsaa. 21:llä sen aikaisemman letkan ei keskeyttäneet saivat mut kiinni. Tästä oli matkaa maaliin ehkä 8km. Sitten alkoi hauskuus. Piiparisen kanssa oli tokat perhoset samoten päin ja koko loppumatka vedeltiinkiin vuorovedoin. Ja voi veljet, että oli hauska juosta Pipun kanssa. Äijä jaksoi valaa uskoa, että vielä noustaan 15sakkiin. Muutenkin meno oli kuin Elviksen kanssa konsanaan. Hyviä juttuja ja kannustusta. Ja kyllähän sitä porukkaa tuli selkä edellä vastaan tasaisin väliajoin, ja eivät ne perässä pysyneet. Ja vaikka koko ajan oli pieni pelko perseessä, että tuleeko kramppeja, tuleeko hyytyminen, niin hyvin jaksoi ilman ongelmia maaliin asti. Viimeisessä ylämäessä Piiparisen kiri oli niin jäätävä, etten pystynyt vastaamaan. Tulin maaliin 45sekuntia hänen jälkeensä, siinä vaiheessa kahdentenakymmenentenä miehenä, joka siinä vaiheessa tuntui helvetin hyvältä reilun 3tunnin taistelun jälkeen.

Maalissa sain sitten lopulta kuulla erinäisten vaiheiden jälkeen, että olin leimannut jo ykkösellä väärin, 50metriä väärässä paikassa. Jonkun toisen sarjan keskusrastilla. En ymmärrä lainkaan miten olen onnistunut tässä, letkassa kun mentiin. Se ehkä selittää miksi olin kakkoselle mennessä yksin.

Ja eiku opettelemaan numeroita. Voitte uskoa, että vituttaa ja paljon.

Mutta.

Kaikki tämä löpertelykään ei kerro miksi hemmetissä tipuin siitä letkasta siinä 4km kohdalla, vaikka vauhti tuntui putoamisvaiheessakin rauhalliselta. Olisiko sittenkin pitänyt tehdä kunnon verkat. Itselle on oikeasti aika mysteeri mitä tapahtui. En ole vieläkään päässyt allergiatesteihin, kun niitä kuulemma tehdään seuraavaksi syksyllä, kun siitepöly aika on ohi. Epäilen kyllä, että jotain sellaista saattaisi olla. Keuhkoihinkin sattui puolet matkasta. Ei sellaistakaan ole ennen käynyt.

Vaikka nämä kisat nyt kaikessa koomisuudessaan menevätkin pettymysten kansioon ja vidudus on melkoinen, niin jollain perverssillä tavalla kisoista jäi silti ihan hyvä fiilis. Läpi tultiin ja sijakin olisi ollut kohtuullinen, ja ennenkaikkea oli hauskaa.

Maco on päälikkö!

No Law Or Order

Kävin eilen Jämsänkoskella juoksemassa keski-suomen avointa am-sprinttiä. Iltakisana juostussa koitoksessa oli varsin mukava taso, kun Jyväskylän ja Tampereen alueen hurjat olivat saapuneet joukolla pullia jahtaamaan. Itse olin lähtenyt mukaan tasan yhdestä syystä.

Itse rata oli melko vaatimaton ja aika typerä. Reitinvalintaa oli tarjolla melko niukasti ja pääpaino olikin vauhdikkaalla ja suoraviivaisella toteuttamisella, ja hylsyn välttämisellä. Onnistuin tässä vaihtelevasti. Toteutus oli kyllä vauhdikasta, mutta mutkia olisi pitänyt oikoa hieman enemmän. Virhettä tuli yhteensä noin 15 sekuntia. Radan luonne näkyi myös tuloksissa, kun kahdeksantena miehenä hävisin Janille 20 sekuntia.

Mutta niinkuin Mäksä asian niin osuvasti ilmaisi: "Sinänsä kisa vaikuttaa suhteellisen toimivalta rankipistepajatsolta..."

Tulokset ja reittihärveli:
http://www.jrv.fi/kilpail/elonensprint2007/tulokset.php

kartan kommer, maybe...


Nyt valmistaudutaan ja tankkaillaan pitkiä varten, jossa koitetaan jaksaa juosten maaliin saakka.

ps. Liverpoolin topparit olivat kyllä molemmat niin ulapalla koko matsin, että ehkä Hyypiää ei sittenkään myydä Tooniin. Damn!

Steady as She Goes

Prismarastit ja samalla huippuliigan toinen osakilpailu juostiin eilen torstaina.
Ensimmäiseen huippuliiga osakisaan en mahtunut vielä mukaan, mutta nyt olin viivalla. Lähdin melko alkupäässä, viidentenä, mikä nyt näyttäisi olevan tämän kauden kohtalo arvontaluvun 2007 ansiosta. Mutta yllätyksekseni jo ykkösvälillä meni muiden sarjojen juoksemat urat suoraan rastille. Ei siin midist.

Jotenkin viime sunnuntaina Kauhavan kisoista jäi sellainen fiilis, että yritin liikaa, ehkä koska siellä juoksu oli niin vaikeaa, en tiedä. Sama ongelma oli suuri ongelma joskus junnuissa, ja en halua siitä sellaista enää. Koitan olla sinut oman tasoni kanssa.
Siksi prismarasteilla aloitinkin varsin maltillisella vauhdilla. Liput tulivat hyvin vastaan. 2-3välillä näin jo minuutin eteen lähteneen Noposen selän, mutta en oikeastaan edes yrittänyt juosta sitä kiinni, vaan keskityin omaan tekemiseeni. Ehkä olisi kannattanut, sillä nelosta pummasin oman arvion mukaan puolisen minuuttia ja Noposelle hävisin välillä 40sekuntia.
Se olikin sitten kisan ainoa yli 5 sekunnin virhe. Sain Noposen myöhemmin taas näkyviin 8-10 väleillä, mutta eri reitinvalintojen johdosta yhdessä olimme vasta rastilla numero 13. 12-13 välillä myös Launiainen sai minut minuutilla kiinni ja loppumatka hapotettiin sitten pienessä letkassa.
Vaikka alkuvauhti oli ehkä normaalia maltillisempaa, niin lopun viimeisillä väleillä olin ehkä normaalia enemmän hapoilla. Oliko siellä kenties hiukan penkkaa or was it just me? Muiden kommenteista päätellen it wasn't just me. Reidet varsinkin huusivat armoa viimeisen kolmanneksen tiukoissa nousuissa.
Maaliviivalla ei ollut fiilis korkealla, kun viidentenä lähtijänä menin maalissa neljänneksi, mutta ei sieltä sitä porukkaa sitten ihan niin paljoa enää tullutkaan ohi. Sija oli lopulta 19, mihin olen varsin tyytyväinen, varsinkin kun virheet sain pidettyä siinä puolen minuutin hujakoilla.
Eroa ylivoimaiseen voittajaan eli Topsukkaan tuli 3.29.
Tiedän pystyväni fyysisesti paljon parempaan kuin mitä se eilen oli, mutta se päivä antaa nyt vielä odottaa itseään.

Reitti reittihärdellissä:
http://www.kokkens.fi/reitit/06_alku/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=69&kieli=

Tulokset:
http://www.kokkens.fi/kilpailut/2007/prisma/TULOS.HTM

Geordie Pride

Play it again, Sam.

Den Glider In

Moro.

Pitkästä aikaa sain jotain tännekin. FinnSpring setit tulee vähän myöhässä kun en ole päässyt nettiin. Valmiina ne on toki olleet.

Toissa viikonloppuna juostiin perinteinen FinnSpring, tällä kertaa sen verran perinteistä poiketen, että maasto EI ollut ihan hirveätä schaissea, vaan varsin mukavaa varsinais-suomalaista. Henkilökohtaisessa olin päässyt ensimmäistä kertaa miesten sarjan kuumaan ryhmään. Ja ihan ansaitusti. Matka oli 14,5km ja aikaa sian kulumaan 1.29. Virhettä ei tuosta löydy kuin 20sekuntia, sen verran riittävän hyvin oli homma gripissä. Mutta Bäckman veti silti 7minuuttia kovempaa. Voitti tosin 2,5minuutilla, mutta silti aika paljon tuli käkeen käytännössä puhtaalla suorituksella. Sija oli 11. Puolessa välissä matkaa olin vain 2min kärkeä perässä, mutta vaikka juoksu ei lopussa niin huonolta tuntunutkaan, niin aika pahasti olen vissiin tummunut. Täytynee opetella käyttämään jotain geelejä, jos se auttaisi. Toisaalta voi olla, että enemmän tummuivat jalat. Ainakin kisan jälkeen reiskat olivat sen verran kipeät, että seuraavan päivän kulku alkoi oikeasti huolestuttaa.

Sunnuntaina juostiin sitten viestiä. Miehiä oli sen verran telakalla tai kipeänä, että joukkueet menivät vielä lauantai-iltana uusiksi. Itse sain siirron avauksesta kolmannelle osuudelle.

Kakkosen ankkuri-osuudelta ykkösen aloitukseen siirretty Sacha telosi avauksessa hieman jalkaansa ja tuli vaihtoon sijalla 20, parisen minuuttia kärjestä, mutta vain 40sekuntia toisesta sijasta. Suna juoksi toisen ja nosti sijalle 12 eron kärkeen pysyessä kutakuinkin samana.

Pääsin metsään noin kuuden miehen letkassa. Heti ykkösvälillä homma tuli selväksi, reidet olivat kipeät, ja askel ei oikein lentänyt. Bäckman ei ollut tyytyväinen vauhtiin ja pisti ison vaihteen silmään. Sitten lyötiin. Letka harveni meidän osalta kahteen mieheen. Porukkaa ohitettiin tasaisella tahdilla, mutta letka ei kasvanut. Kolmosella saatiin Nouski ja Pyrsä kiinni ja totesin, että muita kuin Weckman ei ole enää edellä. Ema päätti liittyä letkaan. Siinä sitten mentiin kolmestaan. Johan veti kovaa. Kutosella, ennen varvausta, kaikilla oli sama rasti. Olin hieman kuutamolla siinä rinteessä ja otin sen siihen hetkeen huonoimman ratkaisun eli oman valinnan. Pummasin 1,5min ja Johan ja Ema pääsi karkuun, eivät tosin yhdessä. Sitten sainkin suunnistaa itse neljänneksi viimeiselle asti. Yhden pienen koukun tein siinä välissä, jolloin takaa sai letka kiinni. Mutta seuraavalla oli hajonta ja olin taas yksin. Neljänneksi viimeiseltä lähtiessä alkoi selkiä vilkkua edessä. Johan ja Emahan ne siellä, taisi olla Koistinenkin vilahtanut jossain kohtaa edelle. Koitin juosta selkiä kiinni minkä pääsin. Toiseksi viimeisellä he hieman koukkasivat ja pääsin taas lähituntumaan. Vaihdoin sijalla 4. Kärkeen oli eroa reilu minuutti ja samassa letkassa olivat sijat 2-5.

Ankkuri-osuudella Max ja letka miltei saivat kärjen jo kiinni, kunnes hekin vähän koukkasivat. Muuten muuten ero pysyi koko ajan lähes samana. Lopulta Max toi viestin maaliin samalla neljännellä sijalla. Eroa kärkeen jäi se reilu minuutti, mutta kolmanteen sijaan vain muutama metri.

Kaiken kaikkiaan varsin tasapainoinen suoritus joukkueelta. Kukaan ei juossut mitään erikoista juoksua, mutta kukaan ei myöskään juossut huonosti. Jos tämä olis ollut kauden ensimmäinen viesti, niin ehkä oltaisi oltu tyytyväisempiä. Yhtä kaikki, viestiliigan johdossa jatketaan.

Viime viikolla palasin taas perustreenin pariin. Viimeiset kolme viikkoa on mennyt lähinnä kilpaillessa, kisoista palautellessa ja kisoihin valmistautuessa. Lisäksi katsastuksia ennen päälle iskenyt flunssa verotti jonkin verran voimia, mutta se flunssa on nyt voitettu.

Viikonloppuna Jukola-leireiltiin Ankkurin kanssa Lapuan seudulla ja käytiin juoksemassa sunnuntaina Kauhavan kansalliset leirin päätteeksi.
Perjantaina oli ohjelmassa yö-reeni Teräläisten kanssa, kolmen hengen ja puolen minuutin aaltolähdöin, Taisi viivalla olla pari Nouskin miestäkin. Lauantaina juostiin sitten pari rauhallisempaa suunnistusharjoitusta.

Jukolan tyyppimaastoihin tutustuminen meni hyvin ja leiri muutenkin. Sunnuntaina tosin oli jo aika väsyneitä miehiä ja Sorviston laatimalla mainiolla kartalla ja radalla oli meno aika nihkeää. Nyt palauttelua.