up around the bend: Lapin Kesä

Tunturisuunnistus 2007. Kilpisjärvellä.
Itselle oli jo pitkän aikaa selvää, että tänä vuonna suuntaan "tunturiin".
Lassen piti ensin lähteä pariksi, mutta miehen kaatuessa telakalle Juhis lupasi lähteä tuuraamaan. Viime keskiviikkona otettiin nokka kohti Kilpparia. Illalla saavuttiin perille varsin myöhään, mutta puolenyön verka(o)t käytiin heittämässä vesille.

Torstaina oli pitkän lenkin päivä. Saimme kuin saimmekin suunnistuskartan kolmen valtakunnan rajapyykiltä, jonne oli pakko päästä suunnistamaan. Karttoja tosin oli vain yksi ja kartalle oli matkaa toistakymmentä kilometriä, ei kovin tasaista reittiä. Mikäs sen parempi. Kartalle piirrettiin reilu 5 kilsan rata ja päätettiin suunnistaa vuorovedoin. Sitten juostiin. Tottakai matkalla piti vähän poiketa polulta maisemia katselemassa. Menomatka meni vielä onneksi varsin rauhallista vauhtia. Suunnistus vedettiin sillai reippahasti. Maasto oli yksi hienoimmista missä olen suunnistanut. Takaisin kämpille juostiin suunnilleen alemmalla kynnyksellä. Joskus sitä innostuu. Yhteensä juoksua tuli 3,5h. Hyvä valmistava.. Juupa juu. Jalat oli vähän kipeät.
Perjantaina kävin vielä häröilemässä Salmivaaran suurennetulla tunturikartalla "model eventiä" reilun tunnin verran.

The Race
Ensimmäisenä päivänä matkaa oli 27,9km, nousua 1100m. Rasteja oli 17, joista leijonan osa aivan alussa perhosilla. Aikaa meni vähän liikaa, 3.04.41. Liikaa siksi, että toiset menivät kovempaa, ja aika paljon. Pipo/Hoube parivaljakko kiskaisi melkein kymmenen minuutin eron. Se ero on kyllä selitettävissä valitettavan yksinkertaisesti. Perhosilla tehtiin minuutti - puolitoista virhettä ja juuri sen verran oltiin perhosten jälkeen perässäkin. Seuraavalla pitkällä välillä päätettiin vetää ihan Norjaan. Kierto Norjan kautta ei valitettavasti ollut yhtään sen nopeampi kuin poikien suora valintakaan. 40 minuutin välillä 30 sekunnin eroa ei voine pitää ratkaisevana. Toisaalta me oltais juostu ne kiinni sillä välillä, jos mun jalat olis toimineet, mut ne ei toiminu. Ne meinaan (juuri tuolla välillä) väsyivät ja tulivat perkuleen kipeiksi, ja jo noin 15kilsan jälkeen. Ei ne noin kipeät ole kisan aikana ennen olleet. Muuten jaksoi hyvin, mutta ne jalat jalat eivät vieneet eteenpäin. Juhis veti viimeiset 15km lähes tulkoon koko ajan, ja yleensä sen verran kaukana edellä, että joutui odottelemaan mua aina välistä. KR:n paidat vilkkuivat tasaisin väliajoin sen kilsan verran edellä. Muita meidän sarjalaisia ei sitten näkynytkään. Enpä voi sanoa, että olisin paljon ehtinyt maisemia katsella loppumatkasta. Viimeiselle rastille tehtiin vielä pieni koukku - viis minuuttinen. Ei oltu samaa mieltä kartan kanssa. Toistemme kanssa sentään oltiin samaa mieltä, valitettavasti. Eroa oli ekan päivän jälkeen aika paljon kiinni kurottavaksi, mutta eipä takaatakaan oikein uhkaajia ollut tulossa.

day1

Toisena päivänä tarjolla oli 29,4km, 1550m pystysuunnassa ja 11 rastia. Aikaa meni hulppeat 3.55.32. Rata oli kerrassaan mainio ja tarjosi paljon enemmän reitinvalintaa kuin edellispäivän kisa. Päätettiin ennemmin kiertää kuin kiivetä. Alun väleistä kertoo hyvin se, että yhdellä välillä otettiin 4min kiinni, mutta seuraavalla jäätiin taas samainen 4min.
2-3välillä kävi niin, että hukattiin hetkeksi toisemme puuston seassa, se hetki oli reilun 10 minuuttia. Rastilla sitten taas nähtiin. Kolmosen jälkeen Juhis sohaisi maa-ampiaispesään ja sai muutaman piston. Se saattoi vaikuttaa yllättävän paljon, sillä aika pian sen jälkeen oli Juhiksen vuoro tummua. Ja kun mulla ei ollut tietoakaan eilisen kipeistä jaloista ja vähän kulkuakin päällä, niin vedin viimeiset 20km 100-200metriä edellä. Meno tuntui helpolta (alkua lukuunottamatta) koko matkan. Jalat toimivat hyvin ja elimistö myös, loppuun saakka. Maisemiakin ehti ihastella ihan eri tavalla.
Molemmille tuli yksi hyvä päivä ja yksi huono päivä. Tasaisen tappavasti siis.
Yhteensä kahden päivän aikana racea: 57,3km aikaan 6.59.48 ja toisia siis oltiin. Pipolle ja Houbelle hävittiin yhteensä vartti. Onnittelut sinne, perkele :)