Can I Play With Madness

Olin lauantaina ensimmäistä kertaa Sadismissa. Tosin en ollut juoksemassa koko rataa, vaan tarkoituksena oli juosta parin tunnin reeni muiden mukana. Siksi, tilaisuuden tullen, oikasinkin muiden luusereiden kanssa kuutisen kilometriä. Näin jälkikäteen voi todeta, että voittoajan ollessa vain kolme tuntia, olisi sen kokonaankin voinut juosta. Itse tuli juostua 2.28, keskisykkeen ollessa alemmalla kynnyksellä. Vaikka reippaasti vk:ta mentiin kyllä aina kelloa katsellessa. Vikalta maaliin piti sitten latoa maukat tauluun, ettei Nandi tullu ohi.
Joka tapauksessa hemmetin hauskaa oli näinkin, ja luuseriryhmässäkin saatiin vielä pientä kisaa aikaiseksi lopussa.
Päivän teemana oli perinteisten suunnistustaitojen hallinta, ja niihinhän ylämäkijuoksu kuuluu hyvin oleellisena osana. Ratamestari oli onnistunut mielestäni varsin mainiosti ja tehnyt ennenkaikkea tarkkaa työtä, ainakin masokisti-radalla, sillä nousua kertyi metrilleen tasan 690m.

Alku oli aika helmi. K-pisteelle piti mennä "valkoisella" kartalla, 1630metriä. Ei muuta kuin suunta tauluun ja menoksi.



(1/3)

Jos löysi k-pisteelle, niin sai uutta karttaa kehiin, 1:25 000 mittakaavalla vuodelta -65. Kyllä mäet ja järvet olivat edelleen paikallaan. On se suunnistus ollut silloin vähän eri hommaa.
Lopuksi käteen lyötiin vielä lähes tulostustuore moderni suunnistuskartta, jolla ratkaisut tehtiin.
Ja kuin muuten ei olisi ollut tarpeeksi julmaa, niin viimeiseltä rastilta maaliin oli vielä kilsa tietä.


(2/3)



(3/3)

Turhaa tässä enempää turisen, sillä Sadismi sivuilla on kunnon tarina kekkereistä. Lue se.
Sadismi

Ensi vuonna koko hulluus, oh my!