Alkais olemaan taas vuodenvaihtumiset lähellä - ainakin jonkun kalenterin mukaan. Suunnistajan vuosihan vaihtuu perinteisesti loka-marraskuun vaihteessa. En ole oikein koskaan jaksanut vuoden vaihtumisesta sen kummemmin innostua, mutta tällä kertaa odotan vuoden vaihtumista ehkä enemmän kuin koskaan, sillä siinä menee se maaginen raja, josta jokunen kuukausi sitten lääkärin kanssa sovittiin, että jos hyvin menee, niin silloin saa alkaa lisäämään harjoitusohjelmaan sekä määrää että tehoa.
Ja hyvinhän se on mennyt. Ainoat vastoinkäymiset tulivat jouluna, kun sain jonkun virus(?)taudin. Ei mitään kunnon tautia kuitenkaan... Ei vuotanut nenä, ei tukkoisuutta, ei pärskityttänyt, eikä muutakaan, mutta aamuisin ja iltaisin oli kurkku vähän karheena ja jotenkin puolikas olo. Lenkille lähtemisen kanssa oli sellainen fifty-forty. Otin kuitenkin varmuuden vuoksi 4 päivää lepoa, ja reenasin loppuviikonkin varsin maltillisilla sykkeillä. Nyt taas mennään.
Joulunviettoon on yleisesti ottaen kahdenlaista letkaa tarjolla. On se Jessen synttärit letka, ja sitten se kulutushysteria/mässäily letka. Itse en oikein istu kumpaankaan, vaan lähinnä urheilijoiden letkaan, ja sen suhteen joulu on kyllä paskhin aika sairastaa, sillä joulu on myös parasta aikaa harjoitella. Vapaata miltei kaikesta. Ruokaa on jatkuvasti tarjolla ja lepäämiseen (lue: palautumiseen) on reilusti aikaa. Siinä voisi harjoitella kuten leirillä täysihoidolla, mitä nyt välillä saa keittiössä auttaa. Mutta kun vain puuhastelet sisällä, niin eihän siinä tule edes nälkä. Aaton perinteinen (ja pakollinen) 2h lenkkikin jäi tekemättä - sekös söi miestä. Ehkä ensi Jouluaattona juoksen/hiihdän sitten 4 tuntia. Sitä odotellessa tervettä tulevaa vuotta ja ensi joulua kaikille!
Have a good one!
maanantai 31. joulukuuta 2012
perjantai 14. joulukuuta 2012
FSF Christmas
HeyHou!
N-Y-T ... Nyt, eli just nyt tästä hetkestä eteenpäin Four Sigma Foods:n verkkokaupasta kaikkiin tuotteisiin ja tilauksiin -5€ alennus alennuskoodilla: Mädi.
"Mädi" koodi antaa siis 5 euron alennuksen koko ostoskorin loppusummasta, ja ostos voi sisältää mitä tahansa verkkokaupan tuotteita.
55 euron tilaukset lähtee ilman postikuluja. Asiakkaan on mahdollista siis jakaa isompi tilaus 60 euroisiin köntteihin ja saada 5 euroa alennusta jokaisesta + vielä ilmaiset postit.
Omat suosikkini ovat Instant Performance (more info) & Instant Longevity (more info). Suosittelen tutustumaan. Lisätietoa näistä ja paljon muusta FSF:n blogissa.
Go shopping!
N-Y-T ... Nyt, eli just nyt tästä hetkestä eteenpäin Four Sigma Foods:n verkkokaupasta kaikkiin tuotteisiin ja tilauksiin -5€ alennus alennuskoodilla: Mädi.
"Mädi" koodi antaa siis 5 euron alennuksen koko ostoskorin loppusummasta, ja ostos voi sisältää mitä tahansa verkkokaupan tuotteita.
55 euron tilaukset lähtee ilman postikuluja. Asiakkaan on mahdollista siis jakaa isompi tilaus 60 euroisiin köntteihin ja saada 5 euroa alennusta jokaisesta + vielä ilmaiset postit.
Omat suosikkini ovat Instant Performance (more info) & Instant Longevity (more info). Suosittelen tutustumaan. Lisätietoa näistä ja paljon muusta FSF:n blogissa.
Go shopping!
maanantai 10. joulukuuta 2012
Run Rudolph Run
Jinglet vaan kaikille - ja junglet niille onnekkaille, jotka ovat jossain lämpimässä.
Voisin taas sanoa sanan tai kaksi Jyväskylän katujen hoidosta tai Hipposhallin sortumavaaran alla olevista kaarteista, mutta totean vain positiivisesti, että onneksi on juoksumatto ja hyvät kengät.
Reenit ovat sujuneet hyvin, ja minkäänlaista takapakkia ei ole tullut. Olen malttanut pitää määrät ja tehot annettujen rajoitusten puitteissa. Se on hieno tunne, kun joka lenkillä tuntee olevansa paremmassa kunnossa. Hyvältä siis näyttää. Meikäläisen joulu tulleekin vuodenvaihteessa, kun saan ottaa toisen reenin päivittäiseen ohjelmaan ja alkaa lisäämään määriä ja tehoja. 21 päivää - laskin ihan itse.
Jos joululahjat on vielä ostamatta, niin tässä pari erinomaista vinkkiä:
Inov-8 kengät : nautitaan ulkoisesti.
FSF Instant drinks : nautitaan sisäisesti.
(Muista: Kaikista FSF tuotteista -5€ alennus alennuskoodilla: Mädi)
Voisin taas sanoa sanan tai kaksi Jyväskylän katujen hoidosta tai Hipposhallin sortumavaaran alla olevista kaarteista, mutta totean vain positiivisesti, että onneksi on juoksumatto ja hyvät kengät.
Reenit ovat sujuneet hyvin, ja minkäänlaista takapakkia ei ole tullut. Olen malttanut pitää määrät ja tehot annettujen rajoitusten puitteissa. Se on hieno tunne, kun joka lenkillä tuntee olevansa paremmassa kunnossa. Hyvältä siis näyttää. Meikäläisen joulu tulleekin vuodenvaihteessa, kun saan ottaa toisen reenin päivittäiseen ohjelmaan ja alkaa lisäämään määriä ja tehoja. 21 päivää - laskin ihan itse.
Jos joululahjat on vielä ostamatta, niin tässä pari erinomaista vinkkiä:
Inov-8 kengät : nautitaan ulkoisesti.
FSF Instant drinks : nautitaan sisäisesti.
(Muista: Kaikista FSF tuotteista -5€ alennus alennuskoodilla: Mädi)
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
tiistai 13. marraskuuta 2012
Aqua joking
Tuli pyörähdettyä Italiassa männä viikonloppuna. Tuttuun tapaan alla oli Fiat Gigolo, jolla tuli kierrettyä Garda-järven hoodeilta Palmanovan kautta Venetsiaan, kuten kuvista näkyy.
Sunnuntaina oli ohjelmassa jo melkoisen perinteiseksi muodostunut Venezian kaupunkisuunnistus, mutta eipä ole taidettu kisaa ennen juosta moisissa olosuhteissa. Veden pinta oli suhteellisen korkealla. Kisa-aamuna veden korkeus oli 140cm, kun normaali arvo on 50-80cm. Normaalisti veden kai pitäisi laskea korkeankin veden aikaan aamun aikana, mutta nyt mereltä tuuli sen verran kovaa ja puski vettä, että vesi ei laskenut kun vasta iltapäivän puolella. Lähtöjä siirrettiinkin ensin 1,5 tunnilla eteenpäin aamun mittaan ja lopulta startata sai haluamanaan aikana, kunnes sitten lopulta järjestäjä päätti keskeyttää koko kisan, eivätkä kaikki päässeet starttaamaan ollenkaan. Ihan alkupään lähtijänä tilanne oli aika toivoton. Olin jo ehtinyt lähteä kohti lähtöä, kun päätös vapaasta lähdöstä tehtiin - toisaalta pääsin sentään baanalle. Siihen aikaan vesi, joka oli muuten melkoisen vilpoista, oli vielä sen verran korkealla, että omasta suorituksesta 80% tapahtui puolesta säärestä polviin syvässä vedessä. Melkoista kahlaamista - siinä oli Japanilaisturistien Kodakit ihmeissään. Ei puhettakaan, että olisin kiertänyt koko rataa tuohon kellon aikaan. Radalla olisi ollut mittaa reilu 11km, joka tarkoittaa n.15-16km lyhintä reittiä pitkin. Vedin siitä kolmasosan, joka oli ihan riittävästi vesijuoksua yhdelle päivälle tuon asteisessa vedessä. Muutamaa tuntia myöhemmin, kun kisa oli jo keskeytetty, vesi oli laskenut jo niin, että lähes koko radan olisi selvinnyt kuivin jaloin.
Sunnuntaina oli ohjelmassa jo melkoisen perinteiseksi muodostunut Venezian kaupunkisuunnistus, mutta eipä ole taidettu kisaa ennen juosta moisissa olosuhteissa. Veden pinta oli suhteellisen korkealla. Kisa-aamuna veden korkeus oli 140cm, kun normaali arvo on 50-80cm. Normaalisti veden kai pitäisi laskea korkeankin veden aikaan aamun aikana, mutta nyt mereltä tuuli sen verran kovaa ja puski vettä, että vesi ei laskenut kun vasta iltapäivän puolella. Lähtöjä siirrettiinkin ensin 1,5 tunnilla eteenpäin aamun mittaan ja lopulta startata sai haluamanaan aikana, kunnes sitten lopulta järjestäjä päätti keskeyttää koko kisan, eivätkä kaikki päässeet starttaamaan ollenkaan. Ihan alkupään lähtijänä tilanne oli aika toivoton. Olin jo ehtinyt lähteä kohti lähtöä, kun päätös vapaasta lähdöstä tehtiin - toisaalta pääsin sentään baanalle. Siihen aikaan vesi, joka oli muuten melkoisen vilpoista, oli vielä sen verran korkealla, että omasta suorituksesta 80% tapahtui puolesta säärestä polviin syvässä vedessä. Melkoista kahlaamista - siinä oli Japanilaisturistien Kodakit ihmeissään. Ei puhettakaan, että olisin kiertänyt koko rataa tuohon kellon aikaan. Radalla olisi ollut mittaa reilu 11km, joka tarkoittaa n.15-16km lyhintä reittiä pitkin. Vedin siitä kolmasosan, joka oli ihan riittävästi vesijuoksua yhdelle päivälle tuon asteisessa vedessä. Muutamaa tuntia myöhemmin, kun kisa oli jo keskeytetty, vesi oli laskenut jo niin, että lähes koko radan olisi selvinnyt kuivin jaloin.
 |
| Venezia |
 |
| (hwww.danielhubmann.ch) |
 |
| (www.danielhubmann.ch) |
Tuli viikonloppuun yksi kunnon starttikin, kun lauantaina
juostiin Adriatic Meetingiä Palmanovassa. Sinänsä ihan hieno paikka, ainakin
kartalla. Kisan aikana ei juuri maisemia ehtinyt katsella, ja kun kisan jälkeen
oli Diavolat heitetty huiviin, olikin jo pimeä. Ohjelmassa oli pitkä-sprintti,
joka laittoi huonokuntoisen keuhkot koetukselle. Kisarutiineissa on selvästi
vähän hakemista tällä hetkellä, kun kisoja ei alla ole. Paikoitellen oikeita
ajatusmalleja pyöri päässä juuri niin kuin pitää, mutta vastapainoksi sorvasin
yhden minuutin megapummin. Fyysisesti oli, kuten tällä taustalla odottaa
saattaa, melko tuskaista. Hapenotto on puutteellista, eikä koneesta irtoa.
Fiilis on kuin ajaisi vitosella kuuttakymppiä. Toisaalta ero kärkimiesten
vauhtiin oli pienempi kuin odotin. Puolen vuoden tauon jälkeen oletin olevani
paljon huonommassa kunnossa mitä olen. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan.
Tulokset.
 |
| Palmanova |
tiistai 6. marraskuuta 2012
Sobre 2012
Määrää:
(Suluissa 2011)
Reeniä: 371h (523h)
Harjoituksia: 361 (606)
max: 2% (3%)
vk: 6% (8%)
pk2: 8% (5%)
pk1: 65% (67%)
kevyt: 8% (7%)
voima: 11% (10%)
Noususumma: n.40000m (n.45000m)
Matkaa:
Jalalla: 3348km (4565km)
Hiihtäen: 93km (111km)
Pyörällä: 3km (77km)
Lajeittain:
Juoksua: 235h (330h)
Vaellusta: 22h (34h)
Hiihtoa: 8h (9h)
Pyöräilyä: 0h (4h)
Vesijuoksu: 2h (11h)
Koordinaatio: 22h (32h)
Suunnistusta: 37h (45h)
Voimaa: 43h (54h)
Pelejä: 2h (3h)
Kuukausittain:
Marraskuu: 47h 423km
(34h 297km)
Joulukuu: 59h 501km (54h 366km)
Tammikuu: 48h 426km (59h
424km)
Helmikuu: 45h 322km (51h 424km)
Maaliskuu: 40h 401km (56h 526km)
Huhtikuu: 30h 314km (43h 396km)
Toukokuu: 18h 196km (41h 383km)
Kesäkuu: 17h 159km (37h 353km)
Heinäkuu: 17h 168km (49h 450km)
Elokuu: 17h 142km (30h 258km)
Syyskuu: 16h 157km
(30h 328km)
Lokakuu: 16h 141km
(40h 361km)
Suunnistusta:
36h 34min (44h 32min)
352km (475km)
Kilpailuja: 22 (38) - 22:sta 14 tosissaan - muissa
toipilaana.
Sprinttikisoja: 11 (15).
Muuta:
Sairas: 6 päivää (6 päivää)
Loukkaantunut: 11 päivää (16 päivää)
Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 59 (96)
Hyvin meni tammikuun alkuun asti. Sitten tuli se romahdus.
Ylikunto, näillä näkymin. Tiomilaan asti rimpuilin säästöliekillä treenaten ja
yritin kisoissa, mutta eihän siitä mitään tullut - elimistö oli täysin solmussa.
Tiomilan jälkeen oli pakko lyödä homma seis, kun elimistö ei vaan mennyt
millään parempaan suuntaan. Siinä se koko loppukausi sitten menikin, easysti
ottaen ja toipuessa. Joissain kisoissa kävin välillä hölkkäilemässä, ja
Kiinassa sain käskyttää Inov-8:ja ihan tosissaankin, mutta sitten taas levättiin.
Lokakuun lopussa sain jo hieman parempia uutisia elimistön
tilanteesta. Testit ja kokeet osoittivat, että parempaan päin on menty monella
sektorilla. Ennallaan kaikki ei vieläkään ole, eikä ole mitään tietoa koska
tulee olemaan. Jokainen case on tapaus sinänsä. Kunpa Doc Brown hurauttaisi
Delorean:lla paikalle. Sitä odotellessa kiitos kaikille muille doctoreille
avusta. Myös FSF:n instantit ovat olleet olennainen osa palautumisprosessia.
Tästä se taas lähtee.
Sain siis jo luvan hiukan nostaa harjoitusmääriä ja tehoja:
max. 8h/viikko, kerran päivässä, ja 1-2x reippaampaa viikossa. Ei mitään kuuhunmenomääriä,
mutta sen verran, että tuskin tuon enempää puolen vuoden tauon jälkeen
tohtisinkaan harjoitella. Näillä mennään vuodenvaihteeseen asti, ja jos ei
takapakkia tule, niin sitten voi taas hieman lisätä määriä ja tehoja, ja ottaa
toisen harjoituksen päivään. Varovainen pitää olla ja seurata elimistön tilaa
aika tarkasti. Mutta jos suhdanne jatkuu samana, niin keväällä pitäisi päästä
sitten roimimaan taas täydellä tohinalla. Nousujohteista talvea odotellen.
Näkyy reeneis - pitkästä aikaa.
 |
| Katse kohti ensi kautta |
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Manna 25
"Se on nyt se manna kaksviis tänä viikonloppuna. Tä on se mannaryhmä."
Tokaisi hyttiemäntä toiselle Viking Isabellan yhdeksännen kerroksen käytävällä perjantaina kello 20.51. Ja tottatosiaan - Mannahan se.
Me oltiin viides. Hyvä Ankkuri!
Munhan piti juosta - siis hölkätä kakkosessa, mutta kun viimosella viikolla Turun telakalle tuli isompaa tilausta, niin jouduttiin kaapimaan jotain salibandyn pelaajia ja hölkkäsarjalaisia ykköseen. Onneksi oli lähtiessä sen verran gappia taakse, että en joutunut pohtimaan, että ollakko vai eikö olla. Takaa ei tultu rinnalle eikä ohi, joten sain edetä omaa rauhallista tahtia lähdöstä maaliin. Suurin tappio rastivälillä tuli silti loppusuoralla.
Tokaisi hyttiemäntä toiselle Viking Isabellan yhdeksännen kerroksen käytävällä perjantaina kello 20.51. Ja tottatosiaan - Mannahan se.
Me oltiin viides. Hyvä Ankkuri!
Munhan piti juosta - siis hölkätä kakkosessa, mutta kun viimosella viikolla Turun telakalle tuli isompaa tilausta, niin jouduttiin kaapimaan jotain salibandyn pelaajia ja hölkkäsarjalaisia ykköseen. Onneksi oli lähtiessä sen verran gappia taakse, että en joutunut pohtimaan, että ollakko vai eikö olla. Takaa ei tultu rinnalle eikä ohi, joten sain edetä omaa rauhallista tahtia lähdöstä maaliin. Suurin tappio rastivälillä tuli silti loppusuoralla.
perjantai 28. syyskuuta 2012
China once more
Kiinan reissusta tulikin jo tarinat laitettua eetteriin aikaisemmin tällä viikolla.
Laitetaan vielä yksi video:
Ja Miguel Silvan blogista pari videota Kiinan mestaruus sprintistä:
Enjoy!
Laitetaan vielä yksi video:
Ja Miguel Silvan blogista pari videota Kiinan mestaruus sprintistä:
Enjoy!
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Tour de China
Kiinaan suuntautunut PWT kiertue on onnellisesti takanapäin. Melkoinen kiertue se vain olikin. Ensin lento Pekingiin, jossa koneen vaihto ja 900km koiliseen Changchuniin. Siellä muutama päivä, pari PWT starttia Vasa Orienteering Festivalin yhteydessä, jonka jälkeen junalla takaisin Pekingiin. Siellä päivä muurilla ja lento 1900km lounaaseen maailman suurimpaan kaupunkiin Chongqingiin (population 32 milj.), josta bussilla reilu satanen Wanshengiin. Wanshengissä taas pari PWT starttia Kiinan mestisten yhteydessä. Lopuksi vielä lento takaisin Pekingiin, jossa viides ja viimeinen startti opiskelijakisojen yhteydessä.
Pääsi näkemään Kiinaa monesta eri kolkasta - luontoa ja keskustaa, rikasta ja köyhää, suunnistamaan täysin erilaisissa maastoissa, ja maistamaan niin Pohjois-Kiinan, Etelä-Kiinan kuin Pekinginkin keittiötä.
Kaikki oleellinen kisoista löytyy PWT-sivuilta.
Ekaa starttia odotin mielenkiinnolla. Keuhkoja kävi sääliksi jo ennen starttia. Kyseessähän oli eka kerta kun tulisin juoksemaan kovaa sitten Tiomilan. Muutenkaan viimeiseen reiluun neljään kuukauteen ei ollut tullut tehtyä muuta kuin vähän hölkättyä. Vauhdikkaassa puistosprintissä odotin jääväni paljon enemmän kärkeen, mitä lopulta jäin. Ehdin vielä sorvata 40sek virhettäkin - ei varsinaisesti olleet rutiinit kovassa vauhdissa suunnistamiseen aivan täysin hallussa. Mutta ei se tuntunut ollenkaan niin pahalta, mitä etukäteen luulin. Tosin kisan jälkeen keuhkot protestoivat sitten senkin edestä.
Toinen startti oli sitten vielä positiivisempi ylläri. Kyseessä oli keskari suhteellisen tihuisessa metsässä ja jaksoin juosta sen maaliin asti sen suuremmin hyytymättä. Metsäsuunnistus oli hyvin hallussa, enkä jäänyt lopulta viidennestä sijasta kuin 1,5min. TracTrac. Meikäläisen pallero näyttäisi kyllä hyytyvän aika aikaisessa vaiheessa. Loppumatkasta hävisin 30sekuntia, kun kaaduin, mokkula lensi kaaressa, ja ennenkuin löysin sen ja sain aseteltua housun puntteihin. Olisi pitänyt jättää sinne.
Kolmas kisa, Kiinan mestaruussprintti, oli yksi hienoimmista kisoista, mitä on vastaan tullut. Kisa juostiin hoodeilla, jonkalaisessa ei aikaisemmin ole tullut vierailtua. Laitakaupungin rakennukset olivat jos jonkinmoista hökkeliä - vaikea oli tehdä ennakoita. Oli välistä niin pirun kapiaa kujaa, ja puolet kisasta juostiin jonkun etu tai takapihalla - talon väen iloisesti kannustaessa ja ihmetellessä. Saatettiin siinä kerran keittiönkin puolella piipahtaa. Oli vain pakko luottaa itseensä, että menee oikein, koska monet paikat näyttivät siltä, että ei sieltä vaan mentäisi - no niin sieltä vain mentiin. Edelleen jaksoin juosta, vaikka tokihan sitä jalalla tuli jäätyä, kuten aikaisemmissakin starteissa.
Neljäs kisa, Kiinan mestaruuskeskuri, käytiin todella maaseudun ytimessä. Tässä vaiheessa touria loppui meikäläisen kunto, en ollut palautunut. En jaksanut enää keskittyä, enkä juosta. Alun virheiden jälkeen tulinkin loppumatkan suosiolla pk vauhtia. Elämys se silti oli, tosin en tiedä, että kuinka miellyttävä. Maasto oli kuin Kiinalainen ravintola. Oli riisipeltoa, maissiviljelmiä, bambuviidakkoa, chilipuita, kurpitsaa, sieniä, jos jonkinmoista kaalta, ja ankkojakin vaelteli monessa kohdin vastaan.Vettä tuli reippahasti ja maasto oli mutainen kuin emakko aamupesulla. Tiukimmissa rinteissä oli pakko laittaa neliveto päälle, että pääsi ne ylipäätään ylös. Alastulo olikin sitten sitäkin vauhdikkaampaa. En ole varmaan ikinä ollut kisan jälkeen niin likainen.
Oli muuten noissa Kiinan mestiksissä ja varsinkin kaikissa niiden oheistoiminnoissa homma suhteellisen isolla. Toisaalta, jos kisojen budjetti on 900000 juuroa, niin kaippa siinä on varaa mällätä. Kiinalaiset toki juoksivat siellä useamman päivän eri matkoja, ja pitivät opiskelijoiden mestikset siihen päälle, mutta silti, satku per päivä - ei käsitä.
Vikan kisan näyttämönä toimi Pekingin Botanical Garden. Eilisen keskarin, matkustelun ja lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen olo lähtöviivalla oli aika rapsakka. Homma oli kuitenkin hyvin hallussa ja tein teknisesti suht hyvän suorituksen - se riitti tällä kertaa viimeiseen sijaan. Eväät oli niin syöty kuin olla ja voi.
Paljon matkustelua, aikaisten starttien takia lyhyeksi jääneitä yö-unia ja tietysti kisat muodostivat yhtälön, jota meikäläisen tämän hetken palautumiskyky ei osannut ratkaista. Yritin toki puskea tosissani vielä viimeisen kisan, mutta eihän sieltä mitään enää irronnut.
Suunnistamisten ja oman fyysisen kunnon lisäksi riitti muutakin ihmeteltävää. Välillä ei tiennyt kun meni ovesta sisään, että päätyykö ravintolaan vai renkaan vaihtoon. Verkkokalvoille piirtyi monia ihmeellisiä asioita, ja mahalaukkuun jäi skorpionien, kanan pään, härkäsammakoiden ja ties minkä lisäksi useampi lautasellinen makuhermoja kutkuttavia muistoja. Kuva poikineen.
Seuraavaksi onkin ohjelmassa taas lepoa, kokeita ja paremman huomisen odottelua.
Take rest!
Pääsi näkemään Kiinaa monesta eri kolkasta - luontoa ja keskustaa, rikasta ja köyhää, suunnistamaan täysin erilaisissa maastoissa, ja maistamaan niin Pohjois-Kiinan, Etelä-Kiinan kuin Pekinginkin keittiötä.
Kaikki oleellinen kisoista löytyy PWT-sivuilta.
Ekaa starttia odotin mielenkiinnolla. Keuhkoja kävi sääliksi jo ennen starttia. Kyseessähän oli eka kerta kun tulisin juoksemaan kovaa sitten Tiomilan. Muutenkaan viimeiseen reiluun neljään kuukauteen ei ollut tullut tehtyä muuta kuin vähän hölkättyä. Vauhdikkaassa puistosprintissä odotin jääväni paljon enemmän kärkeen, mitä lopulta jäin. Ehdin vielä sorvata 40sek virhettäkin - ei varsinaisesti olleet rutiinit kovassa vauhdissa suunnistamiseen aivan täysin hallussa. Mutta ei se tuntunut ollenkaan niin pahalta, mitä etukäteen luulin. Tosin kisan jälkeen keuhkot protestoivat sitten senkin edestä.
Toinen startti oli sitten vielä positiivisempi ylläri. Kyseessä oli keskari suhteellisen tihuisessa metsässä ja jaksoin juosta sen maaliin asti sen suuremmin hyytymättä. Metsäsuunnistus oli hyvin hallussa, enkä jäänyt lopulta viidennestä sijasta kuin 1,5min. TracTrac. Meikäläisen pallero näyttäisi kyllä hyytyvän aika aikaisessa vaiheessa. Loppumatkasta hävisin 30sekuntia, kun kaaduin, mokkula lensi kaaressa, ja ennenkuin löysin sen ja sain aseteltua housun puntteihin. Olisi pitänyt jättää sinne.
Kolmas kisa, Kiinan mestaruussprintti, oli yksi hienoimmista kisoista, mitä on vastaan tullut. Kisa juostiin hoodeilla, jonkalaisessa ei aikaisemmin ole tullut vierailtua. Laitakaupungin rakennukset olivat jos jonkinmoista hökkeliä - vaikea oli tehdä ennakoita. Oli välistä niin pirun kapiaa kujaa, ja puolet kisasta juostiin jonkun etu tai takapihalla - talon väen iloisesti kannustaessa ja ihmetellessä. Saatettiin siinä kerran keittiönkin puolella piipahtaa. Oli vain pakko luottaa itseensä, että menee oikein, koska monet paikat näyttivät siltä, että ei sieltä vaan mentäisi - no niin sieltä vain mentiin. Edelleen jaksoin juosta, vaikka tokihan sitä jalalla tuli jäätyä, kuten aikaisemmissakin starteissa.
Neljäs kisa, Kiinan mestaruuskeskuri, käytiin todella maaseudun ytimessä. Tässä vaiheessa touria loppui meikäläisen kunto, en ollut palautunut. En jaksanut enää keskittyä, enkä juosta. Alun virheiden jälkeen tulinkin loppumatkan suosiolla pk vauhtia. Elämys se silti oli, tosin en tiedä, että kuinka miellyttävä. Maasto oli kuin Kiinalainen ravintola. Oli riisipeltoa, maissiviljelmiä, bambuviidakkoa, chilipuita, kurpitsaa, sieniä, jos jonkinmoista kaalta, ja ankkojakin vaelteli monessa kohdin vastaan.Vettä tuli reippahasti ja maasto oli mutainen kuin emakko aamupesulla. Tiukimmissa rinteissä oli pakko laittaa neliveto päälle, että pääsi ne ylipäätään ylös. Alastulo olikin sitten sitäkin vauhdikkaampaa. En ole varmaan ikinä ollut kisan jälkeen niin likainen.
Oli muuten noissa Kiinan mestiksissä ja varsinkin kaikissa niiden oheistoiminnoissa homma suhteellisen isolla. Toisaalta, jos kisojen budjetti on 900000 juuroa, niin kaippa siinä on varaa mällätä. Kiinalaiset toki juoksivat siellä useamman päivän eri matkoja, ja pitivät opiskelijoiden mestikset siihen päälle, mutta silti, satku per päivä - ei käsitä.
Vikan kisan näyttämönä toimi Pekingin Botanical Garden. Eilisen keskarin, matkustelun ja lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen olo lähtöviivalla oli aika rapsakka. Homma oli kuitenkin hyvin hallussa ja tein teknisesti suht hyvän suorituksen - se riitti tällä kertaa viimeiseen sijaan. Eväät oli niin syöty kuin olla ja voi.
Paljon matkustelua, aikaisten starttien takia lyhyeksi jääneitä yö-unia ja tietysti kisat muodostivat yhtälön, jota meikäläisen tämän hetken palautumiskyky ei osannut ratkaista. Yritin toki puskea tosissani vielä viimeisen kisan, mutta eihän sieltä mitään enää irronnut.
Suunnistamisten ja oman fyysisen kunnon lisäksi riitti muutakin ihmeteltävää. Välillä ei tiennyt kun meni ovesta sisään, että päätyykö ravintolaan vai renkaan vaihtoon. Verkkokalvoille piirtyi monia ihmeellisiä asioita, ja mahalaukkuun jäi skorpionien, kanan pään, härkäsammakoiden ja ties minkä lisäksi useampi lautasellinen makuhermoja kutkuttavia muistoja. Kuva poikineen.
Seuraavaksi onkin ohjelmassa taas lepoa, kokeita ja paremman huomisen odottelua.
Take rest!
tiistai 4. syyskuuta 2012
Luonnon antimilla luonnon laitamille
Hiljaista se on pidellyt suunnistusrintamalla - samaten reenirintamalla. Niiden suhteen kesä onkin mennyt aika rauhallisissa merkeissä, mutta on sitä metsässä silti tullut heiluttua - pakastin on täynnä marjoja.
Ylirasitus (toivottavasti vain ylirasitus, eikä mikään muu kuin ylirasitus) on tosiaankin ollut aika massiivista laatua, ja palautuminen varsin hidasta - kuten se näissä tapauksissa yleensä on. Viimeisimpien kokeiden ja testien mukaan palautumista on kuitenkin tapahtunut ja elimistö matkalla kohti normaalia tilaa, mikä viittaisi samalla siihen, että kyseessä tosiaankin olisi vain ylirasitus, eikä mitään sen vakavampaa.
Vielä pitää malttaa ottaa iisisti ainakin lokakuun loppuun, mutta jos seuraavatkin, lokakuussa otettavat setit viittaavat edelleen parempaan suuntaan päin menosta, niin sitten voisi ehkä päästä aloittelemaan uutta harjoituskautta jopa marraskuun puolella, mutta katsotaan. Mistä näistä koskaan kukaan tietää. Halu olisi kova, mutta ei auta kuin malttaa. Sen verran lääkäri antoi kuitenkin jo lupaa väliaikaisesti irroitella, että voin lähteä Kiinaan juoksemaan PWT-kiertueelle muutamat sprintit. Juoksu varmaan irtoaa ihan eri tavalla, kun on viimeksi juossut Tiomilassa kovaa, mutta sou not. Ne pienimmät numerot nimen edessä onkin säästetty tuleviksi kausiksi. PWT tourin jälkeen onkin sitten ohjelmassa taas lepoa, kokeita ja seuraava lääkärin tuomio - toivottavasti vapauttava.
-
Olen myös aloittanut yhteistyökumppanuuden Four Sigma Foods:n kanssa.
Olen käyttänyt heidän Instant tuotteitaan alkukesästä lähtien kehon palautumisen ja toipumisen edistämiseksi, ja hyvin ovat toimineet. Ekat vaikutukset, jotka huomasin olivat parantunut unen laatu, ja sekä henkisen että fyysisen stressin väheneminen. Aika oleellisia asioita palautumisen kannalta, oli kysessä sitten lyhyempi palautumisjakso yksittäisten reenien välissä tai pidempi palautumisjakso, kuten mun tapauksessa.
Instant Performance ja Instant Longevity ovat toimineet sen verran hyvin meikäläisen kohdalla, että käyttö jatkuu ehdottomasti myös kun pääsen taas kunnolla harjoittelemaan.
Four Sigma Foods tarjoaa kaikille FSF:n verkkokaupassa -5€ alennuksen /ostoskerta kaikista Instant Drink tuotteista, kun syöttää ostoprosessissa alennuskoodin: Mädi .
Lisää tietoa tuotteista ja muuta mukavaa FSF:n blogissa.
Olkaa hyvät!
Ylirasitus (toivottavasti vain ylirasitus, eikä mikään muu kuin ylirasitus) on tosiaankin ollut aika massiivista laatua, ja palautuminen varsin hidasta - kuten se näissä tapauksissa yleensä on. Viimeisimpien kokeiden ja testien mukaan palautumista on kuitenkin tapahtunut ja elimistö matkalla kohti normaalia tilaa, mikä viittaisi samalla siihen, että kyseessä tosiaankin olisi vain ylirasitus, eikä mitään sen vakavampaa.
Vielä pitää malttaa ottaa iisisti ainakin lokakuun loppuun, mutta jos seuraavatkin, lokakuussa otettavat setit viittaavat edelleen parempaan suuntaan päin menosta, niin sitten voisi ehkä päästä aloittelemaan uutta harjoituskautta jopa marraskuun puolella, mutta katsotaan. Mistä näistä koskaan kukaan tietää. Halu olisi kova, mutta ei auta kuin malttaa. Sen verran lääkäri antoi kuitenkin jo lupaa väliaikaisesti irroitella, että voin lähteä Kiinaan juoksemaan PWT-kiertueelle muutamat sprintit. Juoksu varmaan irtoaa ihan eri tavalla, kun on viimeksi juossut Tiomilassa kovaa, mutta sou not. Ne pienimmät numerot nimen edessä onkin säästetty tuleviksi kausiksi. PWT tourin jälkeen onkin sitten ohjelmassa taas lepoa, kokeita ja seuraava lääkärin tuomio - toivottavasti vapauttava.
-
Olen myös aloittanut yhteistyökumppanuuden Four Sigma Foods:n kanssa.
Olen käyttänyt heidän Instant tuotteitaan alkukesästä lähtien kehon palautumisen ja toipumisen edistämiseksi, ja hyvin ovat toimineet. Ekat vaikutukset, jotka huomasin olivat parantunut unen laatu, ja sekä henkisen että fyysisen stressin väheneminen. Aika oleellisia asioita palautumisen kannalta, oli kysessä sitten lyhyempi palautumisjakso yksittäisten reenien välissä tai pidempi palautumisjakso, kuten mun tapauksessa.
Instant Performance ja Instant Longevity ovat toimineet sen verran hyvin meikäläisen kohdalla, että käyttö jatkuu ehdottomasti myös kun pääsen taas kunnolla harjoittelemaan.
Four Sigma Foods tarjoaa kaikille FSF:n verkkokaupassa -5€ alennuksen /ostoskerta kaikista Instant Drink tuotteista, kun syöttää ostoprosessissa alennuskoodin: Mädi .
Lisää tietoa tuotteista ja muuta mukavaa FSF:n blogissa.
Olkaa hyvät!
torstai 26. heinäkuuta 2012
Can you say ɫiʒˈboɐ
Lissabon & kesä - check. Nyt palellaan taas Suomessa.
Kuuden työpäivän päätteiksi ehti vielä kiertää ja kaartaa ympäröiviä hoodeja, ja sitä tottavie tuli myös tehtyä. Lopuksi olisi pitänyt junailla itsensä jo naapuripitäjiin uusia mestoja katsastamaan. Pari kuvaa täällä.
Lissabonin seudulta löytyy myös kohtuullisesti sprinttikarttoja, ja nyt kun pari osui alle kilometrin etäisyydelle hotellilta, niin olihan se pakko käydä vähän sprinttailemassa. Onhan tuo hienoa hommaa, vaikka kovaa ei saa mennäkkään. Pysyypähän jonkinlainen touchi yllä.
Kartat por favor:
Obrigado!
Kuuden työpäivän päätteiksi ehti vielä kiertää ja kaartaa ympäröiviä hoodeja, ja sitä tottavie tuli myös tehtyä. Lopuksi olisi pitänyt junailla itsensä jo naapuripitäjiin uusia mestoja katsastamaan. Pari kuvaa täällä.
Lissabonin seudulta löytyy myös kohtuullisesti sprinttikarttoja, ja nyt kun pari osui alle kilometrin etäisyydelle hotellilta, niin olihan se pakko käydä vähän sprinttailemassa. Onhan tuo hienoa hommaa, vaikka kovaa ei saa mennäkkään. Pysyypähän jonkinlainen touchi yllä.
Kartat por favor:
Obrigado!
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Kainuu jouten
Viime viikolla tuli käytyä Kainuun Rastiviikolla hölkkäilemässä A-läskeissä. Voisi kuvitella, että hiljaisella vauhdilla suunnistaminen on helpompaa kuin kovassa vauhdissa suunnistaminen, mutta mun mielestä se on juuri päinvastoin. Ainakin kun vauhti pitää pitää keinotekoisesti hiljaisena, että rasitus pysyy kurissa. Koska onhan se juurikin niin, että kun suunnistus alkaa sujua, niin vauhti kasvaa itsestään, ja sitten kun vauhti pitää heti ottaa pois, niin myös keskittyminen katoaa, sitten ei tule katsottua karttaa, ja tulee turhia virheitä. Tämän totesin ekana päivänä. Loppuina päivinä pakotinkin itseni lukemaan karttaa "ylimääräisiä" kertoja, että vilkaisurytmi säilyi. Näin suunnistus pysyikin paljon paremmin gripissä. Kartat siihen.
 |
| KRV 1 -virh. 2,5min |
 |
| KRV 2 -virh. 4sek |
 |
| KRV 3 -virh. 50sek |
 |
| KRV 4 -virh. 30sek |
perjantai 29. kesäkuuta 2012
Slow it Down
Ei ole oikein ollut blogin päivitysviilistä viime aikoina, mutta heitetään nyt pienet status updatet kehiin.
Tiomilan jälkeen tosiaan lääkäri totesi, että pakko lyödä kausi pakettiin ennen kuin aivot tappaa kehon. Ei ollut vaan elimistö mennyt yhtään parempaan suuntaan, eikä syytä tiedetä kaikista tutkimuksista huolimatta. Senkin jälkeen tutkimuksia on tehty jos jonkinlaisia, mutta syytä kaikkeen ei ole löytynyt. Diagnoosiksi on tarjottu parhaassa tapauksessa vain pahemman luokan ylirasitusta, josta kestää palautua kauan, ja muissa tapauksissa sitten jotain enemmän tai vielä enemmän huonompia vaihtoehtoja. Jatketaan tutkimuksia ja ihmetellään, josko tämä mysteeri (kuten lääkärit sanoo) tästä joskus selviäisi. Tällä kertaa voisi ehkä todeta, että toivottavasti mitään ei selviä.
On tässä kuitenkin hiukan saanut liikuntaa harrastaa. Terveysliikuntaa ja marjanpoimintaa. Neljä kertaa viikossa max. tunnin kerrallaan, ja ihan vaan rauhallista. Sen verran, ettei pää sekoa. Jukolassakin kävin hölkkäilemässä lyhimmän neljännen osuuden meitin kolmosessa. Edellisen kerran olinkin ollut metsän puolella Tiomilassa. Tavoitteena oli hölkkäillä oma osuus sen verran suoraa viivaa, että viesticupissa jäisi vielä plussalle. Onhan tuo huvittavaa kyyläillä sykemittaria suunnistaessa, että varmasti menee tarpeeksi hiljaa. Ja varmuuden vuoksi laittaa kävelyvaihde silmään, kun tulee jyrkempi ylämäki. Vaikka vierailut metsän puolelle ovatkin jääneet aika minimiin, niin sen verran suoraa viivaa onnistuin kuitenkin menemään, että hölkkäsarjassa olisi varmaan tullut menestystä.
Piipahdin tuossa ulkomaillakin. Työmatkalla Bledissä, mutta onneksi siellä ehti vähän tehdä muutakin. Oli muuten varmaan ensimmäinen ulkomaan reissu 15 vuoteen, kun ei tullut suunnistettua. Varsin erikoista. Yhtään karttaa en siis pysty tuolta tarjoamaan, vaikka maastot sielläpäin varsin hermeettisiä ovatkin. Parit kuvat sentään täällä.
Seuraavaksi lähden Kainuuseen hölkkäilemään AL-sarjaan. On muuten aika tarkalleen ensimmäinen (ja toivottavasti) viimeinen kerta AL:ssä.
Näihin säveliin, näihin sanoihin
Tiomilan jälkeen tosiaan lääkäri totesi, että pakko lyödä kausi pakettiin ennen kuin aivot tappaa kehon. Ei ollut vaan elimistö mennyt yhtään parempaan suuntaan, eikä syytä tiedetä kaikista tutkimuksista huolimatta. Senkin jälkeen tutkimuksia on tehty jos jonkinlaisia, mutta syytä kaikkeen ei ole löytynyt. Diagnoosiksi on tarjottu parhaassa tapauksessa vain pahemman luokan ylirasitusta, josta kestää palautua kauan, ja muissa tapauksissa sitten jotain enemmän tai vielä enemmän huonompia vaihtoehtoja. Jatketaan tutkimuksia ja ihmetellään, josko tämä mysteeri (kuten lääkärit sanoo) tästä joskus selviäisi. Tällä kertaa voisi ehkä todeta, että toivottavasti mitään ei selviä.
On tässä kuitenkin hiukan saanut liikuntaa harrastaa. Terveysliikuntaa ja marjanpoimintaa. Neljä kertaa viikossa max. tunnin kerrallaan, ja ihan vaan rauhallista. Sen verran, ettei pää sekoa. Jukolassakin kävin hölkkäilemässä lyhimmän neljännen osuuden meitin kolmosessa. Edellisen kerran olinkin ollut metsän puolella Tiomilassa. Tavoitteena oli hölkkäillä oma osuus sen verran suoraa viivaa, että viesticupissa jäisi vielä plussalle. Onhan tuo huvittavaa kyyläillä sykemittaria suunnistaessa, että varmasti menee tarpeeksi hiljaa. Ja varmuuden vuoksi laittaa kävelyvaihde silmään, kun tulee jyrkempi ylämäki. Vaikka vierailut metsän puolelle ovatkin jääneet aika minimiin, niin sen verran suoraa viivaa onnistuin kuitenkin menemään, että hölkkäsarjassa olisi varmaan tullut menestystä.
Piipahdin tuossa ulkomaillakin. Työmatkalla Bledissä, mutta onneksi siellä ehti vähän tehdä muutakin. Oli muuten varmaan ensimmäinen ulkomaan reissu 15 vuoteen, kun ei tullut suunnistettua. Varsin erikoista. Yhtään karttaa en siis pysty tuolta tarjoamaan, vaikka maastot sielläpäin varsin hermeettisiä ovatkin. Parit kuvat sentään täällä.
Seuraavaksi lähden Kainuuseen hölkkäilemään AL-sarjaan. On muuten aika tarkalleen ensimmäinen (ja toivottavasti) viimeinen kerta AL:ssä.
Näihin säveliin, näihin sanoihin
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
10mila 2012
Viime kädessä omaa suoritusta ja Resultat-listalla seuran nimen edessä sijaitsevaa numeroa tärkeämpää on kuitenkin kaikki tämä:
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Forza Mäksä!
Kyllä oli EM-katsastuksen jälkeen mahtava fiilis, vaikka oman ruhon kierrokset tulikin todettua vielä riittämättömiksi. Jos siinä nyt paljoa toteamista enää oli - sen verran paljon on vastustanut vuosi 2012 meikäläisen menemistä, ja sitä kautta myös tulemista. Mutta Mäksän veto oli kyllä kerrassaan hieno. Tulee olemaan todella hienoa seurata sinivalkoisia värejä miehen päällä.
Harjoituskauden alussa eilinen kisa merkittiin kalenteriin kohtuullisen suurin kirjaimin. Sieltä piti aika tasan tarkkaan lunastaa lippu EM-kisoihin, mutta toisin kävi. Kaikkien vaikeuksien keskellä tämän hetken tilanne on (toivottavasti vielä) sen verran huono, että jouduin lähtemään kisaan "tekemään parhaani ja katsomaan, mihin se riittää". No se riitti sijaan 17.
Eniten jäin jalalla, erityisesti metsäpätkällä. Suunnistuksellisesti kisa oli kohtuullisen sujuvaa. Ainoastaan ykkösen jälkeen homma valahti hetkeksi jalkoihin, kun törmäsin katsojaan. Hetken verran jäin asiaa tarkastelemaan, että mitään pahempaa ei katsojalle sattunut - onneksi ei. Järjestäjiä oli aivan vieressä ja he tulivat heti paikalle, joten pääsin jatkamaan matkaa melko nopeasti. Muutoin en joutunut tekemään yhtään pysähdystä, enkä selkeitä suunnistusvirheitä tehnyt lainkaan. Huonoja reitinvalintoja sen sijaan tein: 8:lle (~8sek) ja 10:lle (~5sek). Lisäksi kasille mennessä ja siitä lähtiessä kiersin turhaan aidan (~3sek/suunta). Parikymmentä sekuntia virhesarakkeeseen siis.
Fyysisesti päivä oli keskinkertainen. Viime aikoina on ajoittain juoksu jopa kulkenut, mutta eilen oli vähän nihkeämpää. Tosin paljon huonompiakin päiviä on ollut hyvinkin paljon. Erityisen hidas olin jokaisella neljällä metsävälillä, joilla hävisin kaikilla yli 10sekuntia, vaikka vedin ne käyttännössä puhtaasti.
Mutta jäi sentään omastakin suorituksesta jotain positiivisia fiiliksiä. RV-virheitä lukuun ottamatta suunnistus oli pätevää, ja sellainen fiilis on, että vauhtikin on kuitenkin kehittymässä parempaan suuntaan. Ehkä tästä vielä tälläkin kaudella jotain voisi saada aikaiseksi.
Reittihärveli
Harjoituskauden alussa eilinen kisa merkittiin kalenteriin kohtuullisen suurin kirjaimin. Sieltä piti aika tasan tarkkaan lunastaa lippu EM-kisoihin, mutta toisin kävi. Kaikkien vaikeuksien keskellä tämän hetken tilanne on (toivottavasti vielä) sen verran huono, että jouduin lähtemään kisaan "tekemään parhaani ja katsomaan, mihin se riittää". No se riitti sijaan 17.
Eniten jäin jalalla, erityisesti metsäpätkällä. Suunnistuksellisesti kisa oli kohtuullisen sujuvaa. Ainoastaan ykkösen jälkeen homma valahti hetkeksi jalkoihin, kun törmäsin katsojaan. Hetken verran jäin asiaa tarkastelemaan, että mitään pahempaa ei katsojalle sattunut - onneksi ei. Järjestäjiä oli aivan vieressä ja he tulivat heti paikalle, joten pääsin jatkamaan matkaa melko nopeasti. Muutoin en joutunut tekemään yhtään pysähdystä, enkä selkeitä suunnistusvirheitä tehnyt lainkaan. Huonoja reitinvalintoja sen sijaan tein: 8:lle (~8sek) ja 10:lle (~5sek). Lisäksi kasille mennessä ja siitä lähtiessä kiersin turhaan aidan (~3sek/suunta). Parikymmentä sekuntia virhesarakkeeseen siis.
Fyysisesti päivä oli keskinkertainen. Viime aikoina on ajoittain juoksu jopa kulkenut, mutta eilen oli vähän nihkeämpää. Tosin paljon huonompiakin päiviä on ollut hyvinkin paljon. Erityisen hidas olin jokaisella neljällä metsävälillä, joilla hävisin kaikilla yli 10sekuntia, vaikka vedin ne käyttännössä puhtaasti.
Mutta jäi sentään omastakin suorituksesta jotain positiivisia fiiliksiä. RV-virheitä lukuun ottamatta suunnistus oli pätevää, ja sellainen fiilis on, että vauhtikin on kuitenkin kehittymässä parempaan suuntaan. Ehkä tästä vielä tälläkin kaudella jotain voisi saada aikaiseksi.
Reittihärveli
 |
| (Kuva: Ilkka Saarimäki) |
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Suisse saisse satsaa
Kausi avattu. Niin kai voi sanoa, kun eilen oikein numerolappua rintaan ripusteltiin.
Sveitsissä ollaan ja vedellään viimeistä päivää rinttileiriä. Homma on ollut tuttua Sveitsiä. Sprinttitreenit ja maastot ovat priimaa ja kahvi maksaa viisi euroa. Tutun tehokasta on ollut tekeminen niin kuin rinttileirillä olla pitääkin. Eilen juostiin kisaakin. Ensin vedeltiin perus väliaikalähdöllä parin kilsan prologi, jonka mukaan lähdettiin sitten puskemaan paria tuntia myöhemmin takaa-ajoon. Oli muuten aika hektinen kokemus.
Valitettavasti meikäläisen kunto ei vieläkään ole sellainen, että kovin hyvistä sijoista taisteltaisiin. Ihmekös tuo, koska vieläkään ei ole päässyt harjoittelemaan niin kuin haluaisi. Alkaa tässä kauden lähetessä asia kohta jo ns. ketuttamaan. Kyllä täältä vielä tullaan - se on varma, mutta jotain voisi jo alkaa tapahtua.
Eilisen kisan reittihärvelit löytyy täältä:
Takaa-ajon 1.osa
Takaa-ajo
Suunnistus oli molemmissa suhteellisen sujuvaa.
Finaalissa tein yhden 15'' reitinvalintavirheen, mutta muuten homma pysyi kaiken hektisyyden ja muiden kilpailijoiden väistelyn keskellä melko hyvin lapasessa.
Karsinnassa virhettä laskin 35 sekuntia. Siitä 33 sek oli sellaista, että en erottanut kartalta porttia tai aitaa. 4:lta lähtiessä ja 14:sta tullessa en erottanut portteja aidassa, vaikka nopeasti aidan skannasinkin läpi. Sen takia kiersin sitten turhaa ekstraa. Samaten 17:sta en havainnut lainkaan kartasta rastin länsipuolella olevaa aitaa (joka oli sen verran ohut, että ei tainnut olla ihan standardien mukaan piirretty). Onkohan näössä jotain vikaa. No itse suunnistus oli sujuvaa tässäkin, mikä kai tässä vaiheessa kautta ja tässä tilanteessa on tärkeämpää.
Sveitsissä ollaan ja vedellään viimeistä päivää rinttileiriä. Homma on ollut tuttua Sveitsiä. Sprinttitreenit ja maastot ovat priimaa ja kahvi maksaa viisi euroa. Tutun tehokasta on ollut tekeminen niin kuin rinttileirillä olla pitääkin. Eilen juostiin kisaakin. Ensin vedeltiin perus väliaikalähdöllä parin kilsan prologi, jonka mukaan lähdettiin sitten puskemaan paria tuntia myöhemmin takaa-ajoon. Oli muuten aika hektinen kokemus.
Valitettavasti meikäläisen kunto ei vieläkään ole sellainen, että kovin hyvistä sijoista taisteltaisiin. Ihmekös tuo, koska vieläkään ei ole päässyt harjoittelemaan niin kuin haluaisi. Alkaa tässä kauden lähetessä asia kohta jo ns. ketuttamaan. Kyllä täältä vielä tullaan - se on varma, mutta jotain voisi jo alkaa tapahtua.
Eilisen kisan reittihärvelit löytyy täältä:
Takaa-ajon 1.osa
Takaa-ajo
Suunnistus oli molemmissa suhteellisen sujuvaa.
Finaalissa tein yhden 15'' reitinvalintavirheen, mutta muuten homma pysyi kaiken hektisyyden ja muiden kilpailijoiden väistelyn keskellä melko hyvin lapasessa.
Karsinnassa virhettä laskin 35 sekuntia. Siitä 33 sek oli sellaista, että en erottanut kartalta porttia tai aitaa. 4:lta lähtiessä ja 14:sta tullessa en erottanut portteja aidassa, vaikka nopeasti aidan skannasinkin läpi. Sen takia kiersin sitten turhaa ekstraa. Samaten 17:sta en havainnut lainkaan kartasta rastin länsipuolella olevaa aitaa (joka oli sen verran ohut, että ei tainnut olla ihan standardien mukaan piirretty). Onkohan näössä jotain vikaa. No itse suunnistus oli sujuvaa tässäkin, mikä kai tässä vaiheessa kautta ja tässä tilanteessa on tärkeämpää.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
lauantai 31. maaliskuuta 2012
Pari sanaa lapiohommista
... se olikin sitten aavistuksen syvempi suppa.
Eletään marraskuun alkua. Takana on kolme kuukautta opintojen viimeistelyä, kiirettä, stressiä ja kevyempää harjoittelua. Sitten ne hommat alkavat olemaan paketissa. On taas aikaa harjoitella, on taas aika aloittaa uusi harjoituskausi. Harjoituskauden alkuun kymppi sujahtaa vielä alle 33:n. Viimeaikaista harjoittelua kun katsoo, niin lähtökohdat uuteen kauteen vaikuttavat odotettua paremmilta. Menee marras, tulee lumi. Koko ajan tuntuu hyvältä, kun kengät imevät tienpintaa niin kuin ei koskaan ennen. Kovien suhteen pidetään vielä kynttilää vakan alla. Hyvältä vaikuttaa.
Samalla sitä kuitenkin kaivaa tietämättään kuoppaa. Maaperä vain pöllyää, kun lapio heiluu. Ja se heiluu. Kuopan reunat muodostuvat korkeammiksi, mutta sitä ei huomaa, koska elimistö valehtelee. Juoksu kulkee joka treenissä, koko ajan tuntuu hyvältä. Sitten tulee joulu, vuodenvaihde ja siinä pidempi loma. Ehtii harjoitella vielä enemmän. Voi että, miten hyvältä juoksu tuntuukaan. Elimistökin siinä rentoutuu, kun pääsee lomafiiliksiin - stressit kaikkoaa. Ja kun stressi kaikkoaa, elimistö romahtaa. Peruskallio tulee vastaan. Yhtenä päivänä tuntuu vielä hyvältä, seuraavana ei. Muutos tapahtuu päivässä. Sitä nostaa katseensa ja huomaa, että kädet eivät yllä enää kuopan reunoille. Juoksu ei kulje yhtään - joka treenissä tuntuu huonolta. Koska ylöspäin ei tunnu pääsevän, pitää koittaa päästä pois muin keinoin, kaivaa hetken aikaa entistä kovemmin, maapallon läpi Kiinaan. Peruskallio ei kuitenkaan anna periksi, realiteetit on tunnustettava, pohjalla ollaan. Elimistöstä ja jaloista ei irtoa mitään. Ei mihinkään. Koneet on lyötävä alas. Ei auta kuin odotella.
Helmikuussa vietän pari viikkoa Espanjassa. Viikon Granadassa, viikon Barbatessa. Tekee henkisesti erittäin hyvää. Harjoittelua pitää kuitenkin koko ajan rajoittaa - koko ajan on oltava käsijarru päällä. Suunnitelmaa ei ole noudatettu enää pitkään aikaan. Turha harjoitella, jos harjoitus ei tartu. Kerran tuntuu juoksu hyvältä - jopa todella hyvältä - vauhtikin on erittäin kohdillaan. Toiveet nousevat, mutta ei. Menee kolme viikkoa, kunnes juoksu kulkee seuraavan kerran - vietetään maaliskuun puoltaväliä ja ollaan Italian auringon alla. Harjoittelun suhteen käsijarru on ollut päällä koko ajan. Nyt ollaan kuitenkin leirillä, ja kun kuopan reunatkin tuntuvat vähän matalammilta, tulee harjoiteltua paljon ja kovaa. Juoksu kulkee toisenkin kerran, kohta kolmannenkin. Tuntuu hyvältä. Kunto on tietysti huono, mutta olotila aivan erilainen. Kun oikein kurkotan, saan jo sormet kuopan reunalle.
Nyt kun saisi vielä kiskottua itsensä ylös, niin voisi alkaa harjoittelemaan.
Eletään marraskuun alkua. Takana on kolme kuukautta opintojen viimeistelyä, kiirettä, stressiä ja kevyempää harjoittelua. Sitten ne hommat alkavat olemaan paketissa. On taas aikaa harjoitella, on taas aika aloittaa uusi harjoituskausi. Harjoituskauden alkuun kymppi sujahtaa vielä alle 33:n. Viimeaikaista harjoittelua kun katsoo, niin lähtökohdat uuteen kauteen vaikuttavat odotettua paremmilta. Menee marras, tulee lumi. Koko ajan tuntuu hyvältä, kun kengät imevät tienpintaa niin kuin ei koskaan ennen. Kovien suhteen pidetään vielä kynttilää vakan alla. Hyvältä vaikuttaa.
Samalla sitä kuitenkin kaivaa tietämättään kuoppaa. Maaperä vain pöllyää, kun lapio heiluu. Ja se heiluu. Kuopan reunat muodostuvat korkeammiksi, mutta sitä ei huomaa, koska elimistö valehtelee. Juoksu kulkee joka treenissä, koko ajan tuntuu hyvältä. Sitten tulee joulu, vuodenvaihde ja siinä pidempi loma. Ehtii harjoitella vielä enemmän. Voi että, miten hyvältä juoksu tuntuukaan. Elimistökin siinä rentoutuu, kun pääsee lomafiiliksiin - stressit kaikkoaa. Ja kun stressi kaikkoaa, elimistö romahtaa. Peruskallio tulee vastaan. Yhtenä päivänä tuntuu vielä hyvältä, seuraavana ei. Muutos tapahtuu päivässä. Sitä nostaa katseensa ja huomaa, että kädet eivät yllä enää kuopan reunoille. Juoksu ei kulje yhtään - joka treenissä tuntuu huonolta. Koska ylöspäin ei tunnu pääsevän, pitää koittaa päästä pois muin keinoin, kaivaa hetken aikaa entistä kovemmin, maapallon läpi Kiinaan. Peruskallio ei kuitenkaan anna periksi, realiteetit on tunnustettava, pohjalla ollaan. Elimistöstä ja jaloista ei irtoa mitään. Ei mihinkään. Koneet on lyötävä alas. Ei auta kuin odotella.
Helmikuussa vietän pari viikkoa Espanjassa. Viikon Granadassa, viikon Barbatessa. Tekee henkisesti erittäin hyvää. Harjoittelua pitää kuitenkin koko ajan rajoittaa - koko ajan on oltava käsijarru päällä. Suunnitelmaa ei ole noudatettu enää pitkään aikaan. Turha harjoitella, jos harjoitus ei tartu. Kerran tuntuu juoksu hyvältä - jopa todella hyvältä - vauhtikin on erittäin kohdillaan. Toiveet nousevat, mutta ei. Menee kolme viikkoa, kunnes juoksu kulkee seuraavan kerran - vietetään maaliskuun puoltaväliä ja ollaan Italian auringon alla. Harjoittelun suhteen käsijarru on ollut päällä koko ajan. Nyt ollaan kuitenkin leirillä, ja kun kuopan reunatkin tuntuvat vähän matalammilta, tulee harjoiteltua paljon ja kovaa. Juoksu kulkee toisenkin kerran, kohta kolmannenkin. Tuntuu hyvältä. Kunto on tietysti huono, mutta olotila aivan erilainen. Kun oikein kurkotan, saan jo sormet kuopan reunalle.
Nyt kun saisi vielä kiskottua itsensä ylös, niin voisi alkaa harjoittelemaan.
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Viimeiset viime vuodesta
Päätin julkaista vihdoin ja viimein viime kauden perusdatat näin blogissakin. Luvuista ja lukujen takaa on tehty analyysiä taulukkoon jos toiseenkin. Tarinaa lukujen takana on myös monenlaista, mutta tällä kertaa niistä ei blogahdeta sen enempää.
Vuosiluvut 1.11.2010-31.10.2011
Määrää: (Suluissa 2010)
Reeniä: 523h (467h)
Harjoituksia: 606 (407)
max: 3% (2%)
vk: 8% (13% )
pk2: 5%
pk1: 67% (pk1 + pk 2 70%)
kevyt: 7% (9%)
voima: 10% (5%)
Noususumma: n.45000m (n.65000m)
(Polarilla mitattu noususummia, joita korjattu ja arvioitu oman arvion mukaan, eli suuntaa antava, muuta suhteellisen todellinen)
Matkaa:
Jalalla: 4565km (3500km)
Hiihtäen: 111km (8km)
Pyörällä: 76km (653km)
Lajeittain:
Juoksua: 330h (212h)
Vaellusta: 34h (86h)
Hiihtoa: 9h (1h)
Pyöräilyä: 4h (36h)
Vesijuoksu: 11h (8h)
Koordinaatio: 32h (18h)
Suunnistusta: 45h (76h)
Voimaa: 54h (25h)
Pelejä: 3h (3h)
Kuukausittain:
Marraskuu: 34h 297km (40h 196km)
Joulukuu: 54h 366km (57h 316km)
Tammikuu: 59h 424km (56h 424km)
Helmikuu: 51h 424km (47h 332km)
Maaliskuu: 56h 526km (42h 307km)
Huhtikuu: 43h 396km (23h 153km)
Toukokuu: 41h 383km (35h 324km)
Kesäkuu: 37h 353km (33h 261km)
Heinäkuu: 49h 450km (46h 387km)
Elokuu: 30h 258km (37h 314km)
Syyskuu: 30h 328km (26h 233km)
Lokakuu: 40h 361km (24h 225km)
---
Marraskuu/2011: 47h 423km
Joulukuu/2011: 59h 501km
Suunnistusta:
44h 32min (76h 15min)
475km (680km)
Kilpailuja: 38 (47) - ei välttämättä ihan tarkka lukema.
Sprinttikisoja: 17.
Muuta:
Sairas: 6 päivää (12 päivää)
Loukkaantunut: 16 päivää (35 päivää) (Joista 11 päivää varpaan ja polven telomisesta kesällä)
Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 96 (69)
Se vuodesta 11. Nyt on 12 ja työt sen eteen pitkälti kolmannella kuukaudella.
Viime vuoden jälkimmäinen puolisko opiskelujen viimeistelyineen ja muine juttuineen tiputti miehen jonkinmoiseen suppaan, mutta sieltä nouseminen on alkanut. Arriba!
Samalla haluan esittää vielä kiitokset kaudesta 2011 yhteistyökumppaneille
Vuosiluvut 1.11.2010-31.10.2011
Määrää: (Suluissa 2010)
Reeniä: 523h (467h)
Harjoituksia: 606 (407)
max: 3% (2%)
vk: 8% (13% )
pk2: 5%
pk1: 67% (pk1 + pk 2 70%)
kevyt: 7% (9%)
voima: 10% (5%)
Noususumma: n.45000m (n.65000m)
(Polarilla mitattu noususummia, joita korjattu ja arvioitu oman arvion mukaan, eli suuntaa antava, muuta suhteellisen todellinen)
Matkaa:
Jalalla: 4565km (3500km)
Hiihtäen: 111km (8km)
Pyörällä: 76km (653km)
Lajeittain:
Juoksua: 330h (212h)
Vaellusta: 34h (86h)
Hiihtoa: 9h (1h)
Pyöräilyä: 4h (36h)
Vesijuoksu: 11h (8h)
Koordinaatio: 32h (18h)
Suunnistusta: 45h (76h)
Voimaa: 54h (25h)
Pelejä: 3h (3h)
Kuukausittain:
Marraskuu: 34h 297km (40h 196km)
Joulukuu: 54h 366km (57h 316km)
Tammikuu: 59h 424km (56h 424km)
Helmikuu: 51h 424km (47h 332km)
Maaliskuu: 56h 526km (42h 307km)
Huhtikuu: 43h 396km (23h 153km)
Toukokuu: 41h 383km (35h 324km)
Kesäkuu: 37h 353km (33h 261km)
Heinäkuu: 49h 450km (46h 387km)
Elokuu: 30h 258km (37h 314km)
Syyskuu: 30h 328km (26h 233km)
Lokakuu: 40h 361km (24h 225km)
---
Marraskuu/2011: 47h 423km
Joulukuu/2011: 59h 501km
Suunnistusta:
44h 32min (76h 15min)
475km (680km)
Kilpailuja: 38 (47) - ei välttämättä ihan tarkka lukema.
Sprinttikisoja: 17.
Muuta:
Sairas: 6 päivää (12 päivää)
Loukkaantunut: 16 päivää (35 päivää) (Joista 11 päivää varpaan ja polven telomisesta kesällä)
Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 96 (69)
Se vuodesta 11. Nyt on 12 ja työt sen eteen pitkälti kolmannella kuukaudella.
Viime vuoden jälkimmäinen puolisko opiskelujen viimeistelyineen ja muine juttuineen tiputti miehen jonkinmoiseen suppaan, mutta sieltä nouseminen on alkanut. Arriba!
Samalla haluan esittää vielä kiitokset kaudesta 2011 yhteistyökumppaneille
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)