Viime viikolla tuli käytyä Kainuun Rastiviikolla hölkkäilemässä A-läskeissä. Voisi kuvitella, että hiljaisella vauhdilla suunnistaminen on helpompaa kuin kovassa vauhdissa suunnistaminen, mutta mun mielestä se on juuri päinvastoin. Ainakin kun vauhti pitää pitää keinotekoisesti hiljaisena, että rasitus pysyy kurissa. Koska onhan se juurikin niin, että kun suunnistus alkaa sujua, niin vauhti kasvaa itsestään, ja sitten kun vauhti pitää heti ottaa pois, niin myös keskittyminen katoaa, sitten ei tule katsottua karttaa, ja tulee turhia virheitä. Tämän totesin ekana päivänä. Loppuina päivinä pakotinkin itseni lukemaan karttaa "ylimääräisiä" kertoja, että vilkaisurytmi säilyi. Näin suunnistus pysyikin paljon paremmin gripissä. Kartat siihen.
 |
| KRV 1 -virh. 2,5min |
 |
| KRV 2 -virh. 4sek |
 |
| KRV 3 -virh. 50sek |
 |
| KRV 4 -virh. 30sek |
1 kommentti:
hyvät maastot, tosin ilman avokallioita:)
Lähetä kommentti