Lost In The City

(martin williams)

Voi niitä minuuttien määrää kun olen pohtinut tämän ja seuraavan kahden-kolmen viikon reenisettejä.
Lähtökohta on se, että olen hyvässä tikissä joulukuuksi ja alla on pari kovaa viikkoa.
Tässä kohtaa voisin spekuloida niiiiiiin saatanasti, mutta todetaan vain, että lopputulos oli se, että tästä viikosta tuli alkuviikon osalta sellainen semi-hyvä. Pe, la ja su meneekin sitten aika lailla lepäillessä. Tai no, ainakin reenaamatta.
Seuraavat kaksi viikkoa olivatkin sitten ne vaikeat pohdittavat, mutta siis...
Parin päivän matkustusrumpa, pitkä lento, n. 6h aikaero + tuntemattomat muuttujat. Voisin kuvitella olevani kohtuu rikki alkuviikosta, mutta kun sitäkään ei sitten tiedä.
Parin viikon aikana olisi ne 5kisaa tarjolla, joista olen ajatellut juosta 3reippaampaa, pari rennosti. Tosin ainakin osissa kisoissa noususummat olivat sellaisia, että en tiedä kuinka hapottamatta niitä voisi edes rauhassa vetää. Kisojen lisäksi suunnitelmissa on ainakin pari-kolme pidempää vaellusta. Aivan hotellin vierestä onneksi löytyy puisto, josta on myös tuore suunnistuskartta, koska siinä juostaisiin jouluaattona HK champ sprint, mutta tähän kisaan emme edes ehtisi. Puiston laidalla on myös urheilukenttä, jossa voisi käydä joku ilta juoksemassa vaikka 15 x 1000m. Sen enempää olen päättänyt olla ottamatta ressiä reenaamisesta.
Olen meinaan sitä mieltä, että jos ja kun sitä lähtee jonnekkin aivan helvetin kauas, niin voi sitä jotain muutakin tehdä kuin vain reenata. Sitä hotellihuoneen seinää voi sen kaksi viikkoa sitten mennä tuijottelemaan vaikka 400euron äkkilähdöllä Canarialle.
Eli seuraavan kahden viikon aikana ei suurempia tavoitteita ole niin reenaamisen kuin kilpailujenkaan suhteen, vaikka olisihan se hienoa olla Aasian mestari, suunnistuksessa, jooh.
Melkoinen mysteeri on myös, että kuinka sitä palautuu reissusta, varsinkaan kun ei yhtään tiedä reenimääristä. Paluumatka sentään sujuu selkeästi (toivottovasti) alle vuorokaudessa, joten ehkä takaisin on helpompi tulla. Ihmetellään reenaamista sitten sillon taas.
Tais muuten sittenkin tulla spekuloitua niiiiiiin saatanasti, noh, Ändille terveisiä.

Kisoista sen verran, että:

Omassa ohjelmassa olisi:
25.12 Hong Kong Championships - Middle Course
29.12 APOC 2006 - Sprint Course*
30.12 APOC 2006 - Relay
31.12 APOC 2006 - Long Distance*
1.1.07 APOC 2006 - Middle Course*
*WRE


Kisajuttuja ja tuloksia voi ehkä seurata täältä
http://www.apoc2006.hk/
tai täältä
http://www.oahk.org.hk/eframe.html.
,vaikka se onkin ehkä vähän epätodennäköistä. Vatussit voi sitten pesupaikalla valittaa ko ei väliajat oo netissä. jooh.
Yhteensä kisoissa oli porukka 22eri maasta yhteensä 755 ja aika lailla eri puolilta maailmaa.

Tästä bulletinista voi kiinnostuneet tarkkailla tarkemmin settejä:
http://www.apoc2006.hk/Bulletin/ebulletin2.pdf

Ainakin kisa-infot on "hauskaa" luettavaa, kun koko ajan varoitetaan jostain vaarallisista paikoista tai hyttysistä maastossa. No off:it tuli ostettua varmuuden vuoksi.
Full body armorit päälle ja hyttysmyrkyt niskaan, ni ehkä just uskaltaa lähtee sinne dengue-kumme hyttysten sekaan seikkailemaan. jooh.

Houmenna lähtö. Back in 15 days.
Katsotaan saanko kirjoitettua jotain raporttia leirin aikana.

Where The White Boys Dance

Tasotestin tulokset ovat saapuneet:
Kriteeristön mukaan olen kansainvälisen tason suunnistaja. Wuhuu!

Asiaan:

Aerobinen kynnys:
Juoksunopeus: 4.05 min/km
Syke (lyöntiä/min): 170
Syke %:a maksimista: 85,4%
Laktaatti (mmol/l): 1,1
Kuntoluokitus: 5-/5

Anaerobinen kynnys:
Juoksunopeus: 3.25 min/km
Syke (lyöntiä/min): 190
Syke %:a maksimista: 95,5%
Laktaatti (mmol/l): 3,2
Kuntoluokitus: 4,5/5

Max:
Juoksunopeus: 2.50 min/km
Syke (lyöntiä/min): 199 (oikeasti korkeampi)
Laktaatti (mmol/l): 10,4
Kuntoluokitus miehet: 5/5

Kommentti:
Maksimi syke on oikeasti jonkin verran korkeampi, mutta koska testiä edeltävä viikko oli määrällisesti melko kova, niin se ei todennäköisesti sen takia noussut tuota korkeammaksi. Sen takia myös nuo prosentit maximista lienevät hieman liian korkeita prosenttilukuja)

Conclusion:
"Kokonaisuutena testitulos oli eri alueiden (PK, VK, MK) osalta tasapainoinen. Aavistuksen verran vahvin MK, sitten PK ja lopuksi VK. Balanssi on kuitenkin niin hyvä, että voit jatkaa harjoittelua aiempien suunnitelmien mukaan. Erinomaiset lähtökuopat harjoituskauteen sanoisin."

ps. Aika hyvin olen sykkeeni arponut kohdilleen. Ehkä olen myös kansainvälisen tason itseni kuuntelija.

Oriental Beat

Jouluaatoksi siis Hong Kong:iin.
Heti joulupäivänä Hong Kongin mestaruus keski-matka ja todennäköisesti myös aika väsynyt olo.
29.päivä alkaa sitten APOC, Asia Pacific Orienteering Championship.
Kisoista kirjoitan myöhemmin lisää, mutta kun kisojen pääsihteerin nimi on Kin Kong, niin varmasti on hurjat kisat tulossa.
Tavoitteena on olla pirteä, kun pari viikkoa myöhemmin palataan Suomeen.

Yesterday

Talvi lähestyy, vai onko se jo täällä? Lunta ei ainakaan näy.

Keskiviikona kävin rykimässä tasotestiä, tuloksia odotellessa...

Viikonloppuna leireiltiin perinteisesti Ankkurikellarilla, ja tutulla sapluunalla. Perjantaina tehtiin pitkä yö-reeni, lauantaina suunnistettiin kovaa ja illalla olikin seuran joulujuhlien vuoro. Tänään oli vuorossa pitkä vaellus matalilla sykkeillä.
Tuli muuten todettua tuo xenon-lampun toimimattomuus taas perjantaina. Onneksi Suna oli samoilla plaaneilla ja pääsin peesissä metsästä ”yleisörastille”, ja sain ledin päähän. Tosin eihän sillä mitään nähnyt, mutta onneksi olLISAlo oli hyvää seuraa.
Lauantaina iskettiin kahden hengen sprinttiviestiä, 2x 2km per henkilö, kyllä hapotti. Yö-reeni jönkin verran painoi jaloissa, mutta ihan hyvää kyytiä mielestäni pääsin.
Helmee oli!

Perjantaina Lontooseen, aatoksi Hong Kongiin, jossa olisi tarkoitus juosta muutama kilpailu ja ehkä myös vähän reenata, jos nyt maisemien katselulta ehtii.

Hanoi Rocks every morning!

Se toinen haaveen poikanen toteutui suurin piirtein juuri lauantain puolella.
Jyväskylän jäähallin lavalle nousi Mike, Andy, Lacu, Conny & A.C. (ja tapojensa mukaisesti Mike n. 7 metriä lavan yläpuolellekkin)
Dingo ja Yö meni ensin siinä värjötellessä, mut siin vaihees ko Hanoi Rocks otti homman kirjaimellisesti haltuun, ni sitä jengii vietiin, ja kovaa. Ja vaikka suurimmista hiteistä onkin 20+ vuotta aikaa, kohtuu hyvin ne oli jengin hallussa. Ei tarvinnut Miken niitä laulaa, yleisö lauloi ne sen puolesta. Aivan maagista.
" I'm-a-going to rock 'til I drop, around the clock. Ain't never ever gonna stop... "
Ou Yeah!!

Aamulla raahattiin sitten viimeiset rippeet Terän testijuoksuun, jossa laapotettiin erittäin hapokkaalla fiiliksellä se kaksi kierrosta, eli 11km. Aikaa meni reilun minuutin verran vähemmän kuin maaliskuussa, mutta silloin keli oli yhtä jäätynyttä helvettiä, kun nyt se oli enemmän perussuomalaista talvea, +7C, auringon kuumentamalla soraisella asvaltilla.
Ihan hyvin se kai meni siis.

" Remember all them nites we wrote on the walls that 'Punks never die!' " (-Andy 13v)

Another hostile takeover

Yksi lyhyen tähtäimen unelma toteutui tällä viikolla. Itse asiassa kaksikin.
Kurkoa! Rock!

KurkoCup saatiin tämän syksyn osalta päätökseen keskiviikkona.
Oma kurkokauteni meni monijakoisesti.
Ensimmäisissä osakilpailuissa olin melko tulessa. Juoksu kulki ja lippu löytyi kohtuullisen hyvin.
Sitten tuli marraskuu ja aloitin reenaamisen. Kurkoalamäki alkoi. Kulku oli jokseenkin kateissa ja ei se lippukaan aina ollut siellä missä piti. Hyvän Kurkoalkukauden jälkeen taistelin kumminkin tiukasti sijoituksista Paisin ja Jonesin takana. Keskiviikkona käytyyn Kurko-finaaliin lähdettiin ap:n kanssa tasapisteistä jaetulla sijalla 3. Takana kärkkyi suurilukuinen joukko Kurkoilijoita, jotka himoitsivat päänahkojamme.
Mutta kuinka ollakkaan, samaan kohtaan Kurko-finaali viikon kanssa osui myös kevyt viikko. Maanantaina ja tiistaina otettiin lepiä, keskiviikko aamuna käytiin koordinaatioherkistelemässä, ja illalla iskettiin 5,88km:n Kurkofinaali 32minuuttiin. Viimeisen perhosen jälkeen päätin voittaa. Toka vikan rastin jälkeen siirryin päkiöille ja viimeisellä rastilla totesin, että sieltä tultiin. Aivan leikeissä! Kauan kaivattu Kurko-osakilpailuvoitto ja haave oli toteutunut.

KokonaisKurkoilussa Paissi siirsi tylysti Jonesin eläkkeelle. 68 Kurkopisteellä olin kolmas. (vain pisteen päähän -toim. huom.)
Eri kurkoiluista on tarjolla myös Juken melko kurkoja Kurkovideoita:
http://www.kolumbus.fi/jyrki.saarivaara/KurkoCup2b.wmv
http://www.kolumbus.fi/jyrki.saarivaara/KurkoCup3.wmv
http://www.kolumbus.fi/jyrki.saarivaara/Kurko7.wmv
Ne kannattaa ehdottomasti katsoa.

No joo.. helvetin hyviä reenejähän nämä ovat.

ps. tiistaina 21.00 - fst digi - Sportmagasinet. Luvassa Kurkoilua (ehkä).

This river is wild

Ajattelin kirjoitella vähän siitä, miten harjoittelu on lähteny käyntiin ja mitkä ovat olleet fiilikset reeneissä näin harjoituskauden alussa.
Mutta ei tämä nyt kumminkaan mitään tähtitiedettä ole, joten kaikki oleellinen tämän hetken kunnosta tulkittavissa seuraavasta kuvasta:

Toisinajattelija

"On helppoa olla samaa mieltä
on helppoa olla mieletön
vaan enemmän löytää, kun poikkeaa tieltä
ja oikaisee läpi metsikön"

-Juice

R.I.P.

Racerock

Harjoituskausi on pyörähtänyt käyntiin.
Ensi talvena tarkoitus on harjoitella taas reilusti enemmän aikaisempaan verrattuna. Pari viikkoa on reeniä takana ja tahti on ollut tämän mukaista.
Kaudenavausleirin piti olla taas Ruotsissa Tiomila maastojen läheisyydessä, mutta koska siellä suunnalla järjestäjät eivät olleet saaneet aikaiseksi ainuttakaan harjoitusta, päätti Ankkuri suunnata lähemmäksi. Männä viikonloppu oltiinkin Lohjan Kisakalliolla leireilemässä.
Perjantai-iltana heitettiin yö-reenit ja sählyt vielä Halikossa, mutta heti lauantai-aamuna suunnattiin kisakalliolle.
Heti alkuun iskettiin kahden hengen ja neljän osuuden sprintti-viestiä. Maukat tauluun!
Illemmalla otettiin tuntumaa oikeaan suunnistukseen. Itse lähdin yö:lle ja onnistuin tekemään rikkinäisen kompassin avulla suurimman pummin varmaan kymmeneen vuoteen.
Illalla vähän loikittiin ja hoidettiin pintakuurit pois alta. Jos joku ei vielä ollut aivan hapoilla, niin nyt viimeistään. Palautukseksi otettiin allasosasto haltuun.
Sunnuntaina vedettiin vielä perusvaellukset, 4h, ylös-alas.

Kaiken kaikkiaan hyvin on lähtenyt harjoituskausi käyntiin. Motivaatiota löytyy vähän muillekkin. Joitain pieniä muutoksia harjoitteluun on tarkoitus tulla. Lähinnä ainakin voimaa lisätään ja pitkiä vk-reenejä, määrän ohella. Jalat saa luvan kestää.


Tikki tai monttu, täältä tullaan.

last season, in brief

Tässä himoittu raportti viime kaudesta.

1.11.2005-31.10.2006, olkaa hyvä.

Määrää:

Reeniä: 479h 11min (+127h) (suluissa muutos kauteen 2005)

ka: 9h 2min/viikko (+1h 51min)

Harjoitusten määrä: 479 (+141)

max: 1% (2005: 1%) 190<

vk: 18% (2005: 25%) 170-189

pk2: 52% (2005: 61%) 130-169

pk1: 27% (2005: 12%) 90-129

kevyt: 2% (2005: 2%) <90

-Tuosta sen verran, että noiden (todella) kevyen, pk1:sen ja pk2:sen rajoista on vaikea sanoa, koska ne olen vetänyt itse aika lailla hatusta, mutta kynnykset on aika lailla kohdillaan.

Ja tuon pk1:sen lisääntynyt määrä pk2:seen verrattuna johtuu todennäköisesti siitä, että olen ollut sen verran paremmassa kunnossa, että syke ei vain ole noussut pk2:sen puolelle niin helposti kuin viime kaudella, vaikka lenkkivauhdit ovatkin koventuneet. Toisaalta matalasykkeistä vaelteluakin tuli jonkin verran enemmän kuin viime vuonna, joten tästäkään emme voi päätellä yhtään mitään. VK:ta tuli lähes minutilleen yhtä paljon kuin viime vuonna, mikä hieman hämmästyttää, sillä mielestäni tein paljon enemmän erityisesti pidempiä vk-reenejä, mutta jos Polarin ohjelma on niin laskenut, niin kai se on uskottava.

Lajeittain:

Juoksua: 259h 20min (+64h)

Vaellusta: 47h (+33h)

Hiihtoa: 7h 31min (-18h)

Pyöräilyä: 4h 18min (+1h)

Vesijuoksu: 0h (-3h)

Koordinaatio: 10h 4min (+7h)

Suunnistusta: 98h 40min (+25h)

Voimaa: 11h 41min (+3h 30min)

Pelejä: 40h 34min (+14h)

-Vaikka vermeet on kunnossa, niin hiihtoa tuli taas paljon aiottua vähemmän.

Voimaa tuli jälleen kerran aivan liian vähän, tätä lisätään tulevalla kaudella reilusti.

Ei kai siinä muuta.

Testijuoksu (Legendaarinen kymppi): 33.09 (2005: 34.30)

Isoin viikko talvella: 20h 1min, 161km (Inglesissä)

Isoin viikko kesällä: 20h 5min, 191km (YT:llä)

-Testijuoksun aika lupaili hyvää, valitettavasti se ei oikein metsässä realisoitunut. All time –listalla nousin jo tukevasti top ten:iin.

Matkaa:

Jalalla: 3835km (+1171km)

Hiihtäen:92km (-204km)

Pyörällä:79km (+11km)

Suunnistusta:

98h 40min (+25h)

794km (+205km)

Kisoja: 39 (-2)

Muuta:

Sairas: 15 (=) (koostuu: viikon lepo, kun viisauden hammas leikattiin ja yksi viikon flunssa)

Loukkaantunut: 8 (-15) (juoksijan polvea tammikuussa)

Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 47 (+11)

Leirillä: noin 50 päivää

Ulkomailla (kisoissa/leirillä): noin 43 päivää

Kuukausittain:

Marraskuu: 42h 31min 249km

Joulukuu: 40h 26min 356km

Tammikuu: 51h 37min 384km

Helmikuu: 46h 59min 303km

Maaliskuu: 49h 31min 465km

Huhtikuu: 32h 43min 331km

Toukokuu: 30h 49min 289km (loppukuun töissä 4-vuorossa)

Kesäkuu: 28h 40min 205km (koko kuun töissä 4-vuorossa)

Heinäkuu: 55h 31min 474km

Elokuu: 38h 54min 343km

Syyskuu: 34h 29min 257km

Lokakuu: 26h 55min 191km

-Talvella reenattiin sen mitä reenattiin. Ihan mukavasti ainakin aikaisempaan verrattuna.

Huhtikuussa oli paljon kisoja.

Touko-kesäkuussa olin 7viikkoa duunissa ja se vei kyllä suurimmaksi osaksi voimat harjoittelusta. Heinäkuussa oli sitten taas into piukassa ja reeniä mätettiin ennätystahtia.

Elo- ja syyskuussa taas kisailtiin, mutta koitettiin myös reenailla.

Repaleinen lokakuu, suurimmaksi osaksi panostin opiskeluun ja lepäilyyn.

”Reeniä edelliskauteen tuli lisättyä siis melko paljon. Sanoisin, että ne 10%-säännöt vuosittaisista korotuksista voi unohtaa ihan suosiolla. Ainakin jos puhutaan siitä, miten elimistö sen kestää. Kulkupuolesta en uskalla sanoa. Tietysti järki ja rytmitys on pidettävä aina mukana, mutta eipä niistäkään varmaan kannata mitään kommentoida. Venyttelyä harrastin aikaisempia vuosia aivan helvetisti enemmän.

Fakta on kumminkin se, että aivan äärirajoille ei menty kuin kolmesti. Kerran polven kanssa, kerran elimistön ja kerran lihaksiston. Tammikuun alussa Gran Canarialla tarvitsin kokonaiset viisi päivää Vormiston seuraa ja juoksijan polvi napsahti kiusaamaan. Pari päivää iisisti ja kivut hieman helppasivat. Sitten paloi se kuuluisa hermo ja leirin toinen viikko lasketeltiin 20tunnin pintaan välillä enemmän, välillä vähemmän kipeällä polvella. Leirin jälkeen tiedossa olikin sitten viikon täyslepo, jota seurasi viikon varovainen reeni, ja polvi oli taas kunnossa. Mutta jos tästä nyt haluaisi jotain oppia, niin leireillä tulisi venytellä vielä paljon enemmän kuin kotona. Ja juuri tuolla leirillä tuli venyteltyä sitten vähemmän. Toinen asia, jonka pistin korvan taakse on semmoinen, että vaikka kuinka se rantahiekka houkuttelee, niin jos se ranta on kalteva, koita jättää väliin. Tästä selvittiin, vaikka kovasti pelästyinkin.

Elimistöä pistettiin koetukselle eniten toisella etelän leirillä. Ja sen verran pistettiinkin, että koko seuraavan viikon leirin jälkeen olin melkoisen nahka. Onneksi tähän väliin oli budjetoitukin varsin kevyt viikko, niin ei tarvinnut niin hirveästi pohtia sitä lepäämistä. Tästä ei sen enempää tarvitse mitään oppia. Mättö on mättöä.

Kolmannesta kerrasta en sitten oikein tiedä, mitä ajatella. Se oli kumminkin se kevään kolmas ulkomaan leiri, tällä kertaa Tanskassa ja Ruotsissa. Yksinkertaisesti maastot olivat Åhusissa niin eroottiset, että ei malttanut olla suunnistamatta koko ajan. Viimeinen niitti arkkuun lyötiin leirin lopussa Tockarps IK:n kisan muodossa. Myönnän, että olin itsekin ennen kisaa äänessä, että ei tätä nyt keskeyttämään lähdetä vaan vedetään hyvä pitkä reeni. Lunta oli ja maasto oli märkää. Olisi pitänyt skipata kokonaan, vaan ei. Koko viikon oli tuntunut hyvältä ja sitten toiseksi viimeisenä päivänä aivan nahka. Vaikka kuinka maltoin venytellä, ottaa aukaisuja ja olla varovainen kaiken suunnistamisen kanssa, niin ehkä sitä sitten kumminkin tuli liikaa maastoaskelia. En kehtaa sanoa, koska juoksu oli herkkää seuraavan kerran. Ilmeisesti vedin jalat sellaiseen syvä jumiin, että vaikka ne tuntuivat aivan hyviltä niin herkkyys oli jossain lomalla. Tosin tämä on vain minun teoriani, omista jaloistani. Tästä voi oppia. Ensi keväänä, siinä maalis-huhtikuun vaihteessa, kun touchia haetaan taas jostain lumettomasta, niin koitan olla suunnistamatta ihan niin paljoa. Kerran päivässä saisi kenties riittää. Toisaalta se on nähty ennenkin, että pitkän talven jälkeen lumeton maasto voi seireenin lailla kutsua miestä luokseen, yhä uudelleen ja uudelleen. Katsotaan keväällä miten kävi.

Muuten kausi olikin sitten reenamisen puolesta jotain aivan muuta, kuin aikaisempina vuosina.

Uskaltaisin väittää, että jossain vaiheessa tuli oikeasti harjoiteltuakin, mutta tuleen ei jäädä makaamaan. Ensi talvena lyödään taas, enemmän kuin koskaan.

Ai niin, Varsinais-Suomen rastipäivillä opin suunnistamaan. Se oli metka kokemus. En puhu nyt siitä, että liput vain alkoivat halkeilla, vaan siitä millaisen touchin löysin päänsisäiseen toimintaan. Seuraavan viikon Kolin leirillä homma vain parani. Suunnistustaito pompsahti uudelle levelille, keskittymisen ja ajattelun kautta.”

Mädi Shocks Mädi Shakes Mädi Rocks

"I AIN'T HAD NO FUN IN LONDON SINCE THE HAMMERSMITH PALAIS
NEW YORK CITY'S BORING SINCE THE PUNKS ALL WENT AWAY
TOKYO'S GONE TECHNO
AND BERLIN'S GOING CRAZY"
but Mädi is back.

...


Uusi kausi, uudet kujeet.
Aloitetaan kumminkin pika-analyysillä viime vuodesta.