last season, in brief

Tässä himoittu raportti viime kaudesta.

1.11.2005-31.10.2006, olkaa hyvä.

Määrää:

Reeniä: 479h 11min (+127h) (suluissa muutos kauteen 2005)

ka: 9h 2min/viikko (+1h 51min)

Harjoitusten määrä: 479 (+141)

max: 1% (2005: 1%) 190<

vk: 18% (2005: 25%) 170-189

pk2: 52% (2005: 61%) 130-169

pk1: 27% (2005: 12%) 90-129

kevyt: 2% (2005: 2%) <90

-Tuosta sen verran, että noiden (todella) kevyen, pk1:sen ja pk2:sen rajoista on vaikea sanoa, koska ne olen vetänyt itse aika lailla hatusta, mutta kynnykset on aika lailla kohdillaan.

Ja tuon pk1:sen lisääntynyt määrä pk2:seen verrattuna johtuu todennäköisesti siitä, että olen ollut sen verran paremmassa kunnossa, että syke ei vain ole noussut pk2:sen puolelle niin helposti kuin viime kaudella, vaikka lenkkivauhdit ovatkin koventuneet. Toisaalta matalasykkeistä vaelteluakin tuli jonkin verran enemmän kuin viime vuonna, joten tästäkään emme voi päätellä yhtään mitään. VK:ta tuli lähes minutilleen yhtä paljon kuin viime vuonna, mikä hieman hämmästyttää, sillä mielestäni tein paljon enemmän erityisesti pidempiä vk-reenejä, mutta jos Polarin ohjelma on niin laskenut, niin kai se on uskottava.

Lajeittain:

Juoksua: 259h 20min (+64h)

Vaellusta: 47h (+33h)

Hiihtoa: 7h 31min (-18h)

Pyöräilyä: 4h 18min (+1h)

Vesijuoksu: 0h (-3h)

Koordinaatio: 10h 4min (+7h)

Suunnistusta: 98h 40min (+25h)

Voimaa: 11h 41min (+3h 30min)

Pelejä: 40h 34min (+14h)

-Vaikka vermeet on kunnossa, niin hiihtoa tuli taas paljon aiottua vähemmän.

Voimaa tuli jälleen kerran aivan liian vähän, tätä lisätään tulevalla kaudella reilusti.

Ei kai siinä muuta.

Testijuoksu (Legendaarinen kymppi): 33.09 (2005: 34.30)

Isoin viikko talvella: 20h 1min, 161km (Inglesissä)

Isoin viikko kesällä: 20h 5min, 191km (YT:llä)

-Testijuoksun aika lupaili hyvää, valitettavasti se ei oikein metsässä realisoitunut. All time –listalla nousin jo tukevasti top ten:iin.

Matkaa:

Jalalla: 3835km (+1171km)

Hiihtäen:92km (-204km)

Pyörällä:79km (+11km)

Suunnistusta:

98h 40min (+25h)

794km (+205km)

Kisoja: 39 (-2)

Muuta:

Sairas: 15 (=) (koostuu: viikon lepo, kun viisauden hammas leikattiin ja yksi viikon flunssa)

Loukkaantunut: 8 (-15) (juoksijan polvea tammikuussa)

Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 47 (+11)

Leirillä: noin 50 päivää

Ulkomailla (kisoissa/leirillä): noin 43 päivää

Kuukausittain:

Marraskuu: 42h 31min 249km

Joulukuu: 40h 26min 356km

Tammikuu: 51h 37min 384km

Helmikuu: 46h 59min 303km

Maaliskuu: 49h 31min 465km

Huhtikuu: 32h 43min 331km

Toukokuu: 30h 49min 289km (loppukuun töissä 4-vuorossa)

Kesäkuu: 28h 40min 205km (koko kuun töissä 4-vuorossa)

Heinäkuu: 55h 31min 474km

Elokuu: 38h 54min 343km

Syyskuu: 34h 29min 257km

Lokakuu: 26h 55min 191km

-Talvella reenattiin sen mitä reenattiin. Ihan mukavasti ainakin aikaisempaan verrattuna.

Huhtikuussa oli paljon kisoja.

Touko-kesäkuussa olin 7viikkoa duunissa ja se vei kyllä suurimmaksi osaksi voimat harjoittelusta. Heinäkuussa oli sitten taas into piukassa ja reeniä mätettiin ennätystahtia.

Elo- ja syyskuussa taas kisailtiin, mutta koitettiin myös reenailla.

Repaleinen lokakuu, suurimmaksi osaksi panostin opiskeluun ja lepäilyyn.

”Reeniä edelliskauteen tuli lisättyä siis melko paljon. Sanoisin, että ne 10%-säännöt vuosittaisista korotuksista voi unohtaa ihan suosiolla. Ainakin jos puhutaan siitä, miten elimistö sen kestää. Kulkupuolesta en uskalla sanoa. Tietysti järki ja rytmitys on pidettävä aina mukana, mutta eipä niistäkään varmaan kannata mitään kommentoida. Venyttelyä harrastin aikaisempia vuosia aivan helvetisti enemmän.

Fakta on kumminkin se, että aivan äärirajoille ei menty kuin kolmesti. Kerran polven kanssa, kerran elimistön ja kerran lihaksiston. Tammikuun alussa Gran Canarialla tarvitsin kokonaiset viisi päivää Vormiston seuraa ja juoksijan polvi napsahti kiusaamaan. Pari päivää iisisti ja kivut hieman helppasivat. Sitten paloi se kuuluisa hermo ja leirin toinen viikko lasketeltiin 20tunnin pintaan välillä enemmän, välillä vähemmän kipeällä polvella. Leirin jälkeen tiedossa olikin sitten viikon täyslepo, jota seurasi viikon varovainen reeni, ja polvi oli taas kunnossa. Mutta jos tästä nyt haluaisi jotain oppia, niin leireillä tulisi venytellä vielä paljon enemmän kuin kotona. Ja juuri tuolla leirillä tuli venyteltyä sitten vähemmän. Toinen asia, jonka pistin korvan taakse on semmoinen, että vaikka kuinka se rantahiekka houkuttelee, niin jos se ranta on kalteva, koita jättää väliin. Tästä selvittiin, vaikka kovasti pelästyinkin.

Elimistöä pistettiin koetukselle eniten toisella etelän leirillä. Ja sen verran pistettiinkin, että koko seuraavan viikon leirin jälkeen olin melkoisen nahka. Onneksi tähän väliin oli budjetoitukin varsin kevyt viikko, niin ei tarvinnut niin hirveästi pohtia sitä lepäämistä. Tästä ei sen enempää tarvitse mitään oppia. Mättö on mättöä.

Kolmannesta kerrasta en sitten oikein tiedä, mitä ajatella. Se oli kumminkin se kevään kolmas ulkomaan leiri, tällä kertaa Tanskassa ja Ruotsissa. Yksinkertaisesti maastot olivat Åhusissa niin eroottiset, että ei malttanut olla suunnistamatta koko ajan. Viimeinen niitti arkkuun lyötiin leirin lopussa Tockarps IK:n kisan muodossa. Myönnän, että olin itsekin ennen kisaa äänessä, että ei tätä nyt keskeyttämään lähdetä vaan vedetään hyvä pitkä reeni. Lunta oli ja maasto oli märkää. Olisi pitänyt skipata kokonaan, vaan ei. Koko viikon oli tuntunut hyvältä ja sitten toiseksi viimeisenä päivänä aivan nahka. Vaikka kuinka maltoin venytellä, ottaa aukaisuja ja olla varovainen kaiken suunnistamisen kanssa, niin ehkä sitä sitten kumminkin tuli liikaa maastoaskelia. En kehtaa sanoa, koska juoksu oli herkkää seuraavan kerran. Ilmeisesti vedin jalat sellaiseen syvä jumiin, että vaikka ne tuntuivat aivan hyviltä niin herkkyys oli jossain lomalla. Tosin tämä on vain minun teoriani, omista jaloistani. Tästä voi oppia. Ensi keväänä, siinä maalis-huhtikuun vaihteessa, kun touchia haetaan taas jostain lumettomasta, niin koitan olla suunnistamatta ihan niin paljoa. Kerran päivässä saisi kenties riittää. Toisaalta se on nähty ennenkin, että pitkän talven jälkeen lumeton maasto voi seireenin lailla kutsua miestä luokseen, yhä uudelleen ja uudelleen. Katsotaan keväällä miten kävi.

Muuten kausi olikin sitten reenamisen puolesta jotain aivan muuta, kuin aikaisempina vuosina.

Uskaltaisin väittää, että jossain vaiheessa tuli oikeasti harjoiteltuakin, mutta tuleen ei jäädä makaamaan. Ensi talvena lyödään taas, enemmän kuin koskaan.

Ai niin, Varsinais-Suomen rastipäivillä opin suunnistamaan. Se oli metka kokemus. En puhu nyt siitä, että liput vain alkoivat halkeilla, vaan siitä millaisen touchin löysin päänsisäiseen toimintaan. Seuraavan viikon Kolin leirillä homma vain parani. Suunnistustaito pompsahti uudelle levelille, keskittymisen ja ajattelun kautta.”