PWT kiertuetta ja tummentelua

Talvi, tuo vuodenajoista viheliäisin, on taas saapunut yllemme. Lunta, liukasta, kylmää, pimeää – not my favourite. No, huonomminkin voisi olla. Ensi viikolla listaan voi lumen tilalle vaihtaa loskan, sitten kohta perään jään. Kaiken kukkuraksi talviaika (virallisesta termistä huolimatta se väärä aika), joka syö sen viimeisenkin valoisan tunnin (aika monen) sisätyöläisen päivästä. Kun lähden töihin, on pimeää. Kun lähden töistä, on pimeää. Ei ihme, että suomalaiset masentuu tähän aikaan vuodesta (lehdestä luin). Edes yksi tunti lisää valoisaa aikaa työpäivän päätteeksi tekisi ihmeitä. Anteeksi avautumiseni, olen taipuvainen tummenteluun tähän aikaan vuodesta. Mutta en usko olevani ainoa suomalainen jolla on vastaavia oireita.

Asiaa ei varsinaisesti helpota se, että en ole vieläkään päässyt juoksemaan. Viisi viikkoa taitaa olla Mannasta aikaa ja vaikka kuntoutuminen tuntuu menneen suhteellisen hyvin, niin vielä ei ole ollut juoksun aika. Fysioterapiaa ja kuntoutusliikkeitä on tullut väännettyä kiitettävästi, mutta oman aikansa se silti ottaa. Kun nivelside repeää / menee poikki, niin se ei ihan hetkessä korjaa itseään. Uskon kuitenkin, että viikon päästä voisin koittaa ottaa jo juoksuaskelia. Parilla minuutilla aloittaen ja siitä pikkuhiljaa kasvattaen. Jos jotain positiivista, niin samalla on tullut väkisinkin lepuutettua toista jalkaa, jossa plantaarifaskiitti on vaivannut pidempään. Kiinan reissun jälkeen siihen laitettiin vielä yksi kortisonipiikki, joten toiveissa olisi, että se paranisi samalla vaivalla.

Piristystä syksyyn ja vammasta toipumiseen toi erinomainen Kiinan PWT kiertue. 10 päivää yhteensä, joista 8 Pekingissä ja pari kaupungin ulkopuolella. Hienoja kisamaastoja (joissa vain kävelin), se ruoka, uusia tuttavuuksia (jokunen vanhakin), ja sellaisia kokemuksia, joita mielellään kelailee jälkeenpäin mielessään.
Kisoissa oli erinomainen tunnelma kun paikallisten kanssa juostiin samoja kisoja. Ja onhan niissä kisoissa muutenkin omanlaisensa tunnelma verrattuna esim. Suomen kisoihin. Oheistoiminnassa / kilpailukeskuksessa pääfocus on aika eri asioissa kuin Suomessa ja tietyt asiat hoidetaan aivan erilaisella touchilla tai panostuksella – isommalla tai pienemmällä. Monelle olisi silmiä avaavaa käydä opintomatkalla katsomassa, miten tiettyjä perinteisiä hommia voisi hoitaa. Nimenomaan täältä sinnepäin. Toki myös sieltä tännepäin.

Tietysti kisoissa syletti kun ei itse päässyt juoksemaan, näytti olevan sen verran hauskaa. Ratoja kävin kävellen läpi niiltä osin, joihin uskalsin nilkalla mennä. Mutta kun ei päässyt juoksemaan, niin löysi itsensä välillä ihan uudenlaisista tilanteista. Kisan ja huippujen tekemisen seuraaminen maastossa kisan aikana paikkaa vaihdellen oli mielenkiintoista. Reportterin roolia on tullut hoidettua jo pidempään, mutta tällä kertaa päädyin vielä selostamaan "100m-orienteering:n" PWT-näytösosuutta, sekä hostaamaan palkintojenjaot PWT:n osalta. Siinä sai mieli avoinna sopia paikallisten kanssa kuvioista ja homman etenemisestä. Oppi taas uutta sikäläisestä ajatusmaailmasta ja mentaliteetista. Se on arvokasta se.

Kokonaisuudessaan PWT-kiertue oli varsin onnistunut setti ja erittäin hyvää mainosta suunnistukselle. Enemmän itse kiertueesta voi lukea PWT:n sivuilta.

Soiro

Olen juossut tänä syksynä kaksi starttia metsässä. SM-viestin ja 25-Mannan. Kummastakaan en selvinnyt ehjänä pois.

SM-viestissä jalka tipahti kivenkoleen sillä seuraksella, että alaselässä jokin venähti ja toinen jalka meni melko lailla pois pelistä. Se oli sitten aika toispuolista vääntäytymistä loppumatka. Sain kuitenkin homman kuntoon noin viikossa fyssarilta saatujen jumppa/kuntoutusohjeiden avulla ja tietysti ahkeralla kuntouttamisella. Pääsin taas tekemään treenejä.

Kunnes tuli 25-Manna. Juoksin 4,9km mittaista 7-osuutta. Noin 3km kohdalla nilkka pyörähti ympäri kunnon rusahduksen kera. Jos olisi ollut henk. koht. kisa, niin olisin jäänyt sinne, mutta nyt kampesin itseni metsästä pois. Kisan jälkeen omien jalkojen (tai jalan) lisäksi piti ottaa käyttöön muut ihmiset (kiitos), mönkijä, pyörätuoli ja kepit. Sellainen vinkki, että kannattaa välttää ensiapuun joutumista Mannassa: ei jääpusseja, ei tulehduskipulääkettä, ei perkele – tai no just se. Koho ja kompressio sentään järjesty. Onneksi seuralaiset avitti.

Seuraavana päivänä jalka kesti jo varovaista askeltamista ja ajattelin, että ehkä vaan venähdys. Eilen kävin lääkärillä, joka totesi, että nivelside on todennäköisesti revennyt. MRI vielä loppuviikosta. Jos näin, niin juoksutaukoa 4-8 viikkoa ja nilkkatuki 4 viikoksi. Kävellä sentään saa tuen kanssa normaalisti ja pyöräilynkin aloittaa kait parin viikon päästä. Fyssarilta kuntoutussuunnitelma ja nilkkajumpat käyntiin. Sellainen syksyn huipennus tähän kohtaan. Onneksi kävely luonnistuu jo nyt yllättävän hyvin. Jäljellä olisi ollut 6 starttia PWT-kiertueella, mutta nyt täytyy tyytyä kisareportterin hommiin. Varmaan lyhyet ja hyväpohjaiset sprintit käyn kävelemässä läpi.

2 days after

Kesästä Kesään

Kesä oli ja meni. Liian nopeasti kuten aina.
Jalkapohja jatkoi vaivaamistaan koko kesän ja edelleen. Ei se siitä varmaan enää itsestään / omilla huoltotoimenpiteillä parane, ellei sitten ota kunnon lepojaksoa. Tiä sitten lähteekö enää silläkään. Kattellaan marraskuussa. Siihen asti kisaillaan kausi lopppuun ja käydään lenkillä kuten tähänkin asti eli muutaman kerran viikossa.

Vaikka harjoitusmäärät ovatkin olleet melko vähissä, niin kunto on silti parempi kuin keväällä. Tai ei kunto ole parempi, mutta suorituskyky kyllä, kun on saanut hemoglobiinin taas normilukemiin. Kovaa juokseminen tuntuu ihan mukavalta.

Muutamat kisatkin tuli kesän aikana käytyä. Ensin Tallinnassa parit sprintit, mutta niistä on jo sen verran aikaa, että ei niistä sen enempää. Saattoi olla jokin muukin, jonka olen jo unohtanut.

Viime viikonloppuna käytiin Málagassa juoksemassa Malaga City Race + sen yhteydessä järjestetty sprintti. Reissun pääpaino oli lomailussa (ja ehkä vähän tai aika paljonkin myös syömisessä), ja siksi kisoihin ei suurempaa panostusta ollut = käveltyä ja jaloillaan oloa tuli harrastettua aamusta iltaan edeltävät päivät. Jalat olivatkin jo valmiiksi vähän väsyneet, mutta toki molemmat startit itsessään tuli tosissaan juostua.

Hienoja kisoja molemmat. Iltakisana juostussa sprintissä oli "yleisöä" kuin Yyterissä hiekkaa ja vaikka ajoittain saikin vähän pujotella niin pääosin sai juosta normaalisti. Rata ei ehkä ollut mielenkiintoisin mahdollinen, mutta ympäristö oli sitäkin hienompi. Varsinaisessa City Racessa mestat vasta sitten kohdillaan olivatkin, kuten kartasta ja pienoismalleista voinee päätellä. Koska kisa juostiin heti aamusta, ei kaduilla vielä hirveästi ollut porukkaa. Pientä lisähaastetta toi kadunpesijät, jotka paloletkuilla ja saippuavedellä pesivät vielä kisan aikanakin katukivetyksiä. Siinä piti slikseillä välillä vähän varoa, mutta tokkopa siinä mikään kenkä olisi pitänyt. Nappuloita olisi toki huutanut myös alkumatkan jyrkissä ja irtohiekkaisissa rinteissä. Nousua radalle kertyi 175m, kun matalimman ja korkeimman kohdan eroa oli ~150m (käyräväli 5m). Juostua matkaa ~11km. 50minuuttia pelkkää priimaa. Sprintissä olin toinen, ja itse City Racesta tuli voitto. Olé!

Sprint

Málaga City Race

Wanha kartta 1

Wanha kartta 2

Olé!

Jukolasta maailmalle

Olen toisinaan hävinnyt kilpailupaikalta suhteellisen vikkelään jonkin sortin julkiseen kulkuneuvoon. Näin tuli tehtyä mm. Grano-games sprintissä ja nyt viimeksi Jukolassa. Jukolan jälkeen ehdin sentään (onneksi) käydä suihkun kautta.

Sen verran täytyy vielä Jukolasta sanoa, että oli se vaan hienoa. Suurviestien lähdöt (aloituksessa) ovat niitä harvoja tapahtumia, joissa tällä iällä vielä saa hieman pöhinää aikaiseksi itsessään. TuTum.

Kuten mainittua, Jukolasta tuli lähdettyä suhteellisen pikaisesti. Maaliintulon jälkeen teltalta reppu selkään ja loppuverkat autolle. Siitä majoituksen kautta bussiin (seuraamaan kisaa puhelimesta) ja kohti lentokenttää. Pari viikkoa meni työmatkailun merkeissä, mutta ehti sitä toki hieman muutakin kylkeen tekemään. Ensin suuntana oli Bled, Slovenia, josta palasin sopivasti viettämään juhannusaattoa lentokenttähotellissa. Sateisessa ja puoliautiossa Helsingin keskustassa tuli siinä toki pyörähdettyä. Joskus on railakkaampiakin juhannuksia vietetty. Seuraava kohde oli Taiwan. Siellä oli sen verran kuumaa ja kosteaa, että vaikka teki lenkit aamulla kuuden jälkeen, niin juoksumattoefekti oli läsnä: eli syke nousi tasaisesti koko lenkin vaikka teho/vauhti ei muuttunut miksikään. Toki, sitten kun matkusti ylös vuoristoon, niin olosuhteet urheiluun olivat kutakuinkin optimaaliset. Onneksi oli yksi päivä vapaampaa, niin ehdin ylös.
Pakko suositella vaelluskohteeksi. Taiwanista löytyy aivan mielettömiä mestoja ylhäältä vuoristosta (jota suurin osa maasta on). Toki en suosittele menemään tähän aikaan vuodesta, vaan vähän kuivempaa aikaan. Kaupunkien keskustat sen sijaan olivat vähemmän houkuttelevia (en tosin käynyt Taipeissa). Porukkaa oli zipattuna sen verran tiiviseen pakettiin ja jalankulkuväylät olivat "suhteellisen" kapeita (tai olemattomia), että liikkuminen ei hirveän innostavaa ollut. Perus vasen-oikea-vasen lisäksi tienylityksessä kannatti tsekata lisäksi myös kaikki muut ilmansuunnat sekä vielä varmuudeksi ylös ja alas – ja sen jälkeen laittaa silmät kiinni, peukut pystyyn ja jalat liikkeelle.

Yhtäkaikki, vahva suositus vaellusmatkalle made in Taiwan.

Muutamia kuvia molemmista mestoista:
Bled
Taiwan

Huippukivaa huippukeskarilla

Aika huippusuoritus taidollisesti – ainoa virhe n.10sek poistuminen omalta viivalta matkalla seiskalle.
Aika huippuhuono tuloksellisesti – ei lähelläkään A-finaalia.
Huonon kunnon päälle nasahti vielä huippuhuonot jalat.
Huippukiva maasto ja rata – karsinnassakin.
Huippukivaa.

SM-huippumatka 2016

Alkukauden kaamos

Jos edellinen blogahdus päättyi jonkinlaiseen positiiviseksi nähtävään vivahdukseen, niin sen jälkeen onkin ollut pelkkää vastamäkeä. Aika pian Ruotsin pääsiäisleirin jälkeen alkoi jonkinsortin nihkeys. Kroppa ei oikein palautunut – aamuleposyke on ollut jatkuvasti 5 pykälää normaalia korkeammalla ja sykevälivaihtelu hiukan normaalia matalampaa. Lisäksi kisoissa ja reeneissä kulku on ollut melkoisen nihkeää koko ajan. Pyrin siinä lepuuttelemaan ja ottamaan iisimminkin harjoittelun saralla, mutta ei se varsinaisesti vienyt asiaa parempaan suuntaan. No pari viikkoa sitten kävin verikokeissa ja kas kummaa, HB oli ehkä matalin ikinä (personal worst) ja muut veriarvot antoivat osviittaa jonkin sortin viruksesta. Tiedä sitten tarttuiko Strömstadista jonkin sortin ylimääräinen tuliainen mukaan. No nyt on sitten jatkotutkimuksia tehty ja tuloksia odotellaan. Ensihätään rautakuuria.

Oikea jalan jalkapohjan plantaarifaskiittikin ärtyi sellaiseksi, että kävin siihen eilen ottamassa kortisonipiikin ja koitan sen nyt lepäillä kuntoon. Vaikka reenejä ei ole sen takia tarvinnut tekemättä jättää, niin kyllä se alkoi jo vaivaamaan ikävän paljon.

Jos jostain pitää jotain positiivista repiä urheilun saralle, niin olen suunnistanut tänä keväänä taidollisesti melko hyvin. Virheitä on tullut vähän ja homma on tuntunut helpolta. Toisaalta, pääosin kisat ja harjoitukset ovat painottuneet "helpohkoihin" maastoihin, mutta silti se aina mieltä lämmittää kun lippu halkeaa. Tiomilassakin tuli suunnistettua hyvin ja hallittua yö-suunnistusta. Kartta alla.

Tiomila 2016 6.osuus

Seuraavaksi jatketaan rautakuuria, sekä sisäisesti että ehkäpä myös vähän ulkoisesti. Koitetaan selvittää, mikä barbababa elimistössä lymyilee (vaiko mikään?) ja levätään/hoidetaan/lääkitään jalkapohja kuntoon. Sitten ihmetellään taas tulevia urheilemishaasteita tarkemmin.
Kaikesta huolimatta mukavaahan tämä suunnistaminen kyllä on.

Helmikuu, Maaliskuu, ja mitä näitä nyt on

Jopas vierähti pari kuukautta sukkelaan. Helmikuu, Maaliskuu ja mitä näitä nyt on.
Helmikuusta en muista mitään. Taisi olla aika kiirusta töissä. Harjoituspäiväkirjan mukaan olen näköjään sairastanut heti puolen välin jälkeen jonkun nuhan, joka on aiheuttanut viikon lepäilyä. Jo on erikoista. Muuten näyttäisi olevan aika perustreeniä 80-90km viikossa.

Maaliskuussa reenit jatkuivat samaa tahtia. Siinä tuli pyörähdettyä lyhyesti Granadassa, joka virkisti mieltä ja makunystyröitä kummasti. Alla olevassa kuvassa näkyy mm. vanha kämppä, Veleta, perus majoitustukikohta ja monta lähtemättömän hyvää muistoa.

Monachil - Sierra Nevada

Ei näihin polkuihin voi ikinä kyllästyä

Loimuloh... mustekalaa

Pääsiäisen aikaan tapahtui paluu kartalle Ankkurin ja HiKin yhteisleirillä Strömstadissa. Siellä tuli ensimmäiset suunnistukset ja sulassa metsässä juoksut sitten joulukuun. Sen kyllä huomasi lihaksistossa. Ilman maastotuntumaa oli aika rankka paketti jaloille, vaikka olinkin fiksu ja suunnistin vain kerran päivässä. Vaikka edellisistä suunnistuksista olikin aikaa, niin sain yllättävän nopeasti suunnistusjuonesta kiinni ja suunnistusajatuksen toimimaan.

Pääsiäisen päälle tuli vietettyä vastapainoksi sprintikästä viikkoa. Muutama hyvä treeni erinomaisilla HNC-kartoilla + Stadi-sprint & Ideaparkin sisäsuunnistukset. Oli kyllä vähän väsynyttä reenaamista siinä, mutta hyvää vastapainoa metsämönkimiselle kuitenkin.
Viikonlopun kisat olivat molemmat erinomaisia tapahtumia. Sisäsuunnistus oli mielenkiintoinen. Ideaparkin kaksi kerrosta oli jaettu omille kartoilleen, eikä kerrosten välisiä rastivälejä ollut – hyvä näin. Tämä mahdollisti sen, että molemmat kerrokset pystyttiin kartoittamaan pitkälti kuvausohjeiden mukaan. Ja kun 1:2000 mittakaavaan iskosti mieleen ennen starttia, niin yllätyksiä ei päässyt tulemaan. Erittäin hauskaa oli. Näitä juoksisi mielellään enemmänkin – vaikka keskellä talvea tai erityisesti keskellä talvea. Vinkkinä ihan kaikille.

alakerta ja loppuosa

Tästähän tämä kausi kisoineen lähti liikkeelle. Aika varkain tuli kevät ja ekat kisat, vaikka Tiomilaanhan on aikaa vielä vaikka kuinka. Toki Jyväskylässä lumien sulamista metsästä saa vielä kassella ikkunasta. Tosin voi todeta, että täälläkin tilanne on toiveikas lumien sulamisen suhteen. Lumettomaan metsään päässee helposti useammin kuin sen perus yhden kerran ennen Tiomilaa. Tietyt alueet ovat jo suliakin.

Blogin päivitystahti tullee jatkossakin olemaan melko verkkainen, mutta twitter feediin ilmestyy settiä tiuhempaan. Näkyy kisois!

Q1/16

Ei ole juuri tullut kirjoiteltua tänne. Töissä on sellainen vaihe päällä, että tekstiä saa käytännössä tuottaa aamusta iltaan – välillä kirjaimellisestikin. Siinä kaikenlaisen muun tekstin tuottaminen, saatikka ruudun tuijottaminen ei liiemmälti enää innosta.

Joskus lehdestä lukenut, että neljännesvuosittain olisi kuitenkin hyvä pientä raporttia antaa. Urheilun (tai blogin kirjoittamisen) suhteen ei tavoitteita itsellä ole. Urheilen (ja kirjoitan blogia) itselleni. Käyn lenkillä (ja kirjoitan blogia) silloin kun siltä tuntuu. Lenkkeilyn suhteen tuntuu yleenä päivittäin, välillä kahdestikin. Blogin suhteen aika paljon harvemmin.

Vaikka tavoitteita ei ole, haen silti urheilusta nautintoa. Sellaista jota saa esimerkiksi Ankkurin ykkösjoukkueessa juoksemisesta sellaisissa urheilemistapahtumissa, joissa samassa joukkueessa on mahdollisimman monta kaveria, esimerkiksi seitsemän, kymmenen tai kaksikymmentäviisi.

Mutta siihen kvartaaliin. Alla lukemat marras-tammikuulta ja suluissa viime vuoden vastaavat. Mainittakoon, että vaihdoin kirjanpitäjääni harjoituskauden alussa Pro Trainer 5:sta FLOW:hun. Uusi kirjanpitäjä ei ihan entisellä tarkkuudella numeroita ylös kirjaa ja joitain asioita ei kirjoista saa irti enää laisinkaan, joten pienellä varauksella pitää lukuihin suhtautua. No sinne päin.

Marraskuu: 33h 355km (31h 332km)

Joulukuu:    38h 391km (50h 479km)

Tammikuu: 34h 357km (34h 374km)
Total:        109h 1143km (115h 1185km)

Kuten näkyy, niin... meinasin kirjoittaa, että aika paljon vähemmän on tullut tehtyä kuin vuosi sitten, mutta eihän tuossa näköjään niin suurta eroa olekaan. Luulin, että olin ulkoillut suhteessa paljon vähemmän. Toisaalta viime vuonna juoksin aika paljon juuri helmi-maaliskuussa ja pääsiäiseen saakka. Kausi loppuikin sitten käytännössä siihen ennen kuin ehti alkaakaan. Jos tänä vuonna selviäisi ilman operaatioita.

Harjoittelun ohjelmoinnissa keskeisimpiä tekijöitä ovat käytettävissä oleva aika, teiden (juoksu)kunto ja fiilis. Tällä viikolla siitä syntyi seuraavanlainen paketti. Varsin tyypillinen viikko, tosin normaalisti tulee neljänä arkipäivänä juostua kahdesti (töihin ja takas) – tällä viikolla vain kerran.

ma: mäkivedot vk2-mk 6x1' /pal. 1,5' : (8km 40min)

ti: pk1 aamulenkki : (15,8km 81min)

ke: mäkivedot 17' + 4'45'' + 4'31'' + 2x13'' / pal. 4' : (12,4km 62min)

to: radalla 3200m + 1600m /// + 800m + 400m + 200m /pal. 2'. Jokaisessa vedossa vika 200m "täysillä" : (15km 69min)
pk1 : (5,5km 28min)

pe: pyöräily 10' + punttiharjoitus 37' : (47min)

la: pk1 : (19km 95min)

su: vk1 15km : (21km 90min)